Miksi autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Kiusaaminen on aivan eri asia kuin seurassa viihtyminen. Harva asperger haluaa edes olla nenttien pinnallisessa seurassa. Silti heitä kiusataan.

Ei kirjoittaja varmaan tarkoittanutkaan, että ne olisivat sama asia. Kyllä minä tiedän monia asseja, joilla on nenttiystäviä ja jotka eivät viihdy yhtään muiden assien seurassa. Ei kannata yleistää liikaa, yksilöitä me kaikki olemme.

Itse en halua sukulaisteni lisäksi yhtä ainoaa ihmistä elämääni. Minulle on täysin yhdentekevää, ovatko muut asseja vai nenttejä, en halua olla heidän kanssaan tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

Minulla on muutama assiystävä, ja sitten näennäisiä nenttituttavia joiden kanssa en käytännössä enää pidä yhteyttä. Pakon edessä maskaan taitavasti ja tulen lähes ihmisen kuin ihmisen kanssa toimeen. Sen sijaan en osaa - ihan rehellisesti - mainita tähän hätään yhtään ihmistä, josta rehellisesti _pitäisin_.

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Minulla on kerrottu, että Elämä On Tuolla Ulkona, ja minulla ei ole elämää lainkaan, ja olen arvoton ihmisenä, koska pienet piirit.

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Vierailija kirjoitti:

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Ja kuinka usein nentti autistia vedättääkään. On niin kivaa, kun on joku varalla. Minä opin, että *olet tärkeä* tarkoittaa sitä, että olen tärkeä ihan joka helvetin muun ihmisen ja asian jälkeen tässä elämässä. Ja että minun arvostamisellani ei ollut niin merkitystä, koska olin joka tapauksessa saatavilla. Itsestäänselvyys. Kunnes en enää ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lasten maailmassa kaikki erilaiset joutuvat helposti kiusatuiksi, varsinkin jos on sekä erilainen että puolustuskyvytön esim. ujo, pienikokoinen tms. 

Itse olen asperger-nainen ja joo minua kiusattiin koko kouluikä. Ei se oikeastaan minua edes haitannut. Vähitellen vaan muodostui kuva, että suuri osa ihmisistä on kuin jotain riehuvia elikoita laumakäytöksineen, nahistelevat sosiaalisesta vallasta ja laumasuosiosta. En minä sellaisten seuraa halunnutkaan. Kestin stoalaisen tyynesti sen, että kun kerran jouduin elukkalauman keskellä koulua käymään ja siihen kuuluu että välillä elukat tulee kiusaamaan, ajattelin että ei ne sille mitään voi että ovat tuollaisia. 

Ihmisten seuraa en ole koskaan oikein kaivannut, nyt olen jo keski-ikäinen. Akateeminen koulutus on ja alan työ, töissä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia vaikken mitään kuntoutusta ole koskaan saanut. Olen toki it-alalla, missä saa rauhassa olla "omituinen nörtti" ja kyvyt itse työssä on se mikä ratkaisee, saa olla vapaasti outokin jos on guru.

Vaikka oikeasti me kaikki olemme toisiimme nähden erilaisia, koska olemme yksilöitä.

Olemme kaikki erinäköisiä yksilöitä, kaikki samanarvoisia erilaisinakin.

Se mikä meitä yhdistää, on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti. Jos joku ei tätä periaatetta toteuta, hänen kehityksessään on jäänyt jotain puuttumaan. Yleensä se jokin on ollut myötätunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Ja kuinka usein nentti autistia vedättääkään. On niin kivaa, kun on joku varalla. Minä opin, että *olet tärkeä* tarkoittaa sitä, että olen tärkeä ihan joka helvetin muun ihmisen ja asian jälkeen tässä elämässä. Ja että minun arvostamisellani ei ollut niin merkitystä, koska olin joka tapauksessa saatavilla. Itsestäänselvyys. Kunnes en enää ollutkaan.

Vedättäminen ei ole ok mihinkään suuntaan, ei autistille eikä ei-autistille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Kuntotus ei tarkoita pakottamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Ja kuinka usein nentti autistia vedättääkään. On niin kivaa, kun on joku varalla. Minä opin, että *olet tärkeä* tarkoittaa sitä, että olen tärkeä ihan joka helvetin muun ihmisen ja asian jälkeen tässä elämässä. Ja että minun arvostamisellani ei ollut niin merkitystä, koska olin joka tapauksessa saatavilla. Itsestäänselvyys. Kunnes en enää ollutkaan.

Vedättäminen ei ole ok mihinkään suuntaan, ei autistille eikä ei-autistille.

Tapahtuu jatkuvasti. Tunnistan tämän omastakin elämästä. Olen oppinut, että tyhjiä sanoja kaikki. Mikään ei oikeasti tarkoita yhtään mitään mikä nentin suusta tulee ulos. Kannattaa laittaa se toisesta korvasta samantien ulos eikä edes palaa siihen ajatuksen tasolla sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Ja kuinka usein nentti autistia vedättääkään. On niin kivaa, kun on joku varalla. Minä opin, että *olet tärkeä* tarkoittaa sitä, että olen tärkeä ihan joka helvetin muun ihmisen ja asian jälkeen tässä elämässä. Ja että minun arvostamisellani ei ollut niin merkitystä, koska olin joka tapauksessa saatavilla. Itsestäänselvyys. Kunnes en enää ollutkaan.

Vedättäminen ei ole ok mihinkään suuntaan, ei autistille eikä ei-autistille.

Mutta autisteja vedätetään huomattavasti enemmän. Ja siihen riittää nentille syyksi ihan *koska olet erilainen*, *et ole normaali*. Ja tämä nimittely alkaa siinä hetkessä kun ei alistu kynnysmatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Kuntotus ei tarkoita pakottamista

Kannattaisiko kysyä siltä autistilta sitä, eikä mennä näitten nenttien keksintöjen mukaan kun ei ne oikeasti ymmärrä mitä tekevät. Ylipätään miksi ihmeessä yhtäkään neurotyypillistä päästetään suunnittelemaan autistien kuntoutusta? Ei ole mitään asiaa niillä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä siinä, kun ns. "ystävyyssuhteet" eivät useinkaan vaikuta olevan aitoja ystävyyssuhteita. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itsekkäitä ja tavoittelevat niiden kautta lähinnä omaa etuaan.

Ja kuinka usein nentti autistia vedättääkään. On niin kivaa, kun on joku varalla. Minä opin, että *olet tärkeä* tarkoittaa sitä, että olen tärkeä ihan joka helvetin muun ihmisen ja asian jälkeen tässä elämässä. Ja että minun arvostamisellani ei ollut niin merkitystä, koska olin joka tapauksessa saatavilla. Itsestäänselvyys. Kunnes en enää ollutkaan.

Vedättäminen ei ole ok mihinkään suuntaan, ei autistille eikä ei-autistille.

Mutta autisteja vedätetään huomattavasti enemmän. Ja siihen riittää nentille syyksi ihan *koska olet erilainen*, *et ole normaali*. Ja tämä nimittely alkaa siinä hetkessä kun ei alistu kynnysmatoksi.

koko elämäsi ajan aivopestään siihen, että et ymmärrä mitä ympärilläsi tapahtuu. Sitten päädyt parisuhteeseen tai kaverisuhteeseen missä sinua pahoinpidellään ja sitten syytetään siitä kun et ole kuunnellut vaistojasi. Ai niitä mitkä on olleet koko elämäni aivan väärät, enkä ole koko elämäni aikana tajunnut mitään oikein, nekö? Oikeasti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Kiusaaminen on aivan eri asia kuin seurassa viihtyminen. Harva asperger haluaa edes olla nenttien pinnallisessa seurassa. Silti heitä kiusataan.

Ei kirjoittaja varmaan tarkoittanutkaan, että ne olisivat sama asia. Kyllä minä tiedän monia asseja, joilla on nenttiystäviä ja jotka eivät viihdy yhtään muiden assien seurassa. Ei kannata yleistää liikaa, yksilöitä me kaikki olemme.

Itse en halua sukulaisteni lisäksi yhtä ainoaa ihmistä elämääni. Minulle on täysin yhdentekevää, ovatko muut asseja vai nenttejä, en halua olla heidän kanssaan tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

Sama täällä. Lemmikit riittävät läheisiksi kontakteiksi. Niiden kanssa on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Kuntotus ei tarkoita pakottamista

Kannattaisiko kysyä siltä autistilta sitä, eikä mennä näitten nenttien keksintöjen mukaan kun ei ne oikeasti ymmärrä mitä tekevät. Ylipätään miksi ihmeessä yhtäkään neurotyypillistä päästetään suunnittelemaan autistien kuntoutusta? Ei ole mitään asiaa niillä siihen.

Subjektiivinen kokemus ei ole kaiken mitta, se pitäisi kaikkien ymmärtää.

"Se mikä meitä yhdistää, on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti. Jos joku ei tätä periaatetta toteuta, hänen kehityksessään on jäänyt jotain puuttumaan. Yleensä se jokin on ollut myötätunto."

Kauniita sanoja, mutta eivät auta tänäänkään yhtäkään kiusattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Kuntotus ei tarkoita pakottamista

Kannattaisiko kysyä siltä autistilta sitä, eikä mennä näitten nenttien keksintöjen mukaan kun ei ne oikeasti ymmärrä mitä tekevät. Ylipätään miksi ihmeessä yhtäkään neurotyypillistä päästetään suunnittelemaan autistien kuntoutusta? Ei ole mitään asiaa niillä siihen.

Subjektiivinen kokemus ei ole kaiken mitta, se pitäisi kaikkien ymmärtää.

Meinasitko, että se on sitten nenttien subjektiivinen kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutus voi olla esimerkiksi sitä, että väännetään rautalangasta näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka nenteille ovat selviä. Kun autisti ne tietää, hän voi halutessaan ottaa näitä asioita huomioon. Autistille voidaan opettaa, ettei toistein ulkomuotoa ole soveliasta kommentoida (tuo "miksi olet noin ruma"). Kun hän oppii tämän, maailma on heti hänelle vähän helpompi paikka.

Osa autisteista haluaa kavereita ja parisuhteen. Kun he eivät niitä sitten onnistu saamaan, voi tulla pahakin katkeruus ja viha. 

Muistatteko esimerkiksi tämän tapauksen: https://yle.fi/uutiset/3-10652976

Suunnitteluun osallistunut nainen on oikeudessa kertonut että hänellä on asperger diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi väkisin olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, jos ei itse halua. Toki silloin, jos haluaisi ihmissuhteita, mutta ei niitä yrityksistään huolimatta kuitenkaan saa, asia on eri. Mutta jos haluaa olla omissa oloissaan, pitäisi muiden kunnioittaa sitä eikä pakottaa väkisin muiden seuraan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, meitä kaikkia tarvitaan.

Kerro se as-lasten panikoiville äidille, jotka *kuntouttavat* lapsensa hengiltä sosiaalistamalla väkisin.

Oikeasti älkää tehtkö tätä autistisille lapsillenne. Minulla oli tuossa vuosien jälkeen nyt jakso kun oli pakko oman hoitoni takia sosiaalistua ja se ajoi minut siihen pisteeseen, että tunnistin taas meneväni järjiltäni niin kuin on käynyt aiemmin elämässäni että olen seonnut ihan mielisairaaksi asti uupumuksesta minkä muiden ihmisten kuormitus aiheuttaa. Olen normaalisti aivan rauhallinen ja seesteinen ihminen mutta kaikki vain ajoi minut siihen pisteeseen että minusta tuli aivan hysteerinen, aloin hakata itseäni, huusin kaikille ja tuntui että otan itseni vielä hengiltä että pääsen rauhaan.  Älkää pliis pakottako lapsianne sosiaalistumaan ja sitten vielä pahoinpitelette ne rauhallisiksi neurolepteilla. 

Kuntotus ei tarkoita pakottamista

Kannattaisiko kysyä siltä autistilta sitä, eikä mennä näitten nenttien keksintöjen mukaan kun ei ne oikeasti ymmärrä mitä tekevät. Ylipätään miksi ihmeessä yhtäkään neurotyypillistä päästetään suunnittelemaan autistien kuntoutusta? Ei ole mitään asiaa niillä siihen.

Subjektiivinen kokemus ei ole kaiken mitta, se pitäisi kaikkien ymmärtää.

Meinasitko, että se on sitten nenttien subjektiivinen kokemus?

En.