Miksi autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Sivun sivusta: Saa "muokata nentiksi", jos se tarkoittaa että vaikka kuvallisesti kerrotaan, mitä saa tehdä ja sanoa "kaverille". Ja pidetään huoli siitä, että paikalla on aikuinen sekä nepsy-että nenttilapsen tueksi. Sosiaaliset tarinat uppoavat aika pitkään molemmille.

Kummankaan lapsen ei tarvitse masentua eikä saada mitään vammoja. Kummallakin on oikeus oppia sosiaalisia taitoja, kummallakin on oikeus saada oppi itselleen ymmärrettävällä tavalla.

Se on aikuisen vastuulla ja aikuisella pitäisi olla riittävä tieto nentistä ja nepsystä. Yleisellä ja yksilöllisellä tasolla. Yllättävän helppoa, jos aikuinen viitsii oppia.

Nenttilapsi voi toimia ihan hyvin heikon ja nysvän aikuisen ohjauksessa, nepsylapsi ei. Nepsylapsi ei ota vakavasti aikuista, jota hän ei kunnioita / joka ei kunnioita eikä ymmärrä häntä ja on nepsyä heikompi. Sopii sekä puhuviin että puhumattomiin nepsyihin.

Tykkään että useilla erikoistuneilla asiantuntijoilla on hyvä tietotaito. Isoja ongelmia näen kaksi.

Ensimmäinen se, että tieto ja kokemus ei valu alas psykiatrian poleille, perheneuvoloihin, terveyskeskuksiin ja kouluihin. Nepsylapsen kanssa toimii liian usein aikuinen, joka runttaa asiat läpi väkisin. Sehän toimii tasan siihen saakka, kunnes nepsy huomaa, että oikeasti hänelle ei voi tehdä mitään niin pahaa, että hän ei kestäisi sitä.

Toinen sama kuin aina, että juhlapuheista huolimatta vanhempia ei kuunnella eikä arvosteta tarpeeksi oman lapsensa asioissa. Jääkaappiäiti on jäänyt terminä historiaan. Siitä huolimatta hyvätasoinen nepsy on edelleen heitteillä. Hänen ongelmansa saatetaan edelleen tulkita (jopa yläkouluun asti) siten, että vika on kotioloissa. On sitten ihan tulkitsijasta kiinni, onko kotiolot "turvattomat ja epäjohdonmukaiset", vanhemmilla "liian tiukka kuri" vai "liian lepsut otteet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuntuu olevan hieman sellainen tabu, jota ei saisi sanoa ääneen, että kyllä myös autistin omassa käytöksessä ja toiminnassa voi olla syytä siihen, että hän jää aina yksin eikä saa kavereita. Toki kiusaaminen on silti aina väärin eikä ole oikeutettua, vaikka toinen olisi minkälainen.

Kaikki autistit eivät haluakaan kavereita tai asia on heille täysin yhdentekevä.

Niin. Minä en nyt aikuisiässä pidä vanhempiini mitään yhteyttä juurikin tällaisen lapsuudessa tapahtuneen, henkiseltä pahoinpitelyltä tuntuneen *kuntoutksen* vuoksi. En myöskään mene hautajaisiin, ja toivon heille raskaita sairauksia ja kärsimystä vanhuuteen. Oppivat prkl. Tyyli oli se, että *mukaan vaan, olet reipas*. Minua kiusattiin holtittomasti. Ja sanoin tästä, noin miljoona kertaa; en pidä muista lapsista, en kaipaa heitä, en halua olla heidän kanssaan.

Olen pahoillani että olet syntynyt pahoille ja huonoille vanhemmille. Heille priotiteetti on ollut oma maine ja ympäristön reagointi - ei lapsen hyvinvointi. Tuollaisten ei pitäisi lisääntyä lainkaan.

Ei välttämättä pahat ja huonot vanhemmat. Ovat voineet olla myös nenttejä, jotka ovat yrittäneet (huonon) ymmärryksensä mukaan tasoittaa lapsen tietä yhteiskunnassa. Ympäröivää yhteiskuntaa ei voi muuttaa, joten toki nentti yrittää kasvattaa lapsensa sopeutumaan ympäristöön.

Autismi on myös periytyvää. Hyvätasoinen autismin kirjoilla oleva voi jäärätä kaavamaisestikin omaa näkemystään läpi, eikä ymmärrä lapsensa tarpeita. Aikuinen autisti on voinut oppia asioita kantapään kautta, ja saattaa ajatella että lapsi oppii maskaamaan siinä missä vanhempikin oppi.

Olen pahoillani siitä, että vanhemmat eivät osanneet, eikä heillä ollut ketään, joka olisi opettanut heitä, oli kyse mistä vaihtoehdosta vaan. Toivon, että nykynepsyt osaavat paremmin, mikäli lapsia saavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

En olevse, jolle vastasit, mutta se ymmärryksen puute taitaa olla sinulla. Tässä ei kukaan varmasti ollut väkisin tuppautumassa raskaan ihmisen seuraan. Tässä selitettiin mikseivät nuo raskaat ihmiset, jotka haluaisivat ihmiskontakteja, eivät ole aina haluttua seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutus voi olla esimerkiksi sitä, että väännetään rautalangasta näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka nenteille ovat selviä. Kun autisti ne tietää, hän voi halutessaan ottaa näitä asioita huomioon. Autistille voidaan opettaa, ettei toistein ulkomuotoa ole soveliasta kommentoida (tuo "miksi olet noin ruma"). Kun hän oppii tämän, maailma on heti hänelle vähän helpompi paikka.

Osa autisteista haluaa kavereita ja parisuhteen. Kun he eivät niitä sitten onnistu saamaan, voi tulla pahakin katkeruus ja viha. 

Muistatteko esimerkiksi tämän tapauksen: https://yle.fi/uutiset/3-10652976

Mistä oletat että tyyppi on autisti? Oletko nähnyt diagnoosin? Oletko mustamaalaaja ja autistien kiusaaja? Taidat olla?

Tai tunteeko kommentoija tyypin, ja tietää hänet? Hän voi olla esimerkiksi entinen opettaja tai naapuri.

Miksi päättelit, että kommentoija kiusaa?

Hän sanoi, että osa autismin kirjoilla olevista haluaisi kavereita ja parisuhteen. Ne, jotka eivät saa, voivat tulla katkeriksi ja vihaisiksi.

Mielestäni kommentoija sanoi, että autistille pitäisi opettaa selvästi asioita, jotka ovat nenteille selviä. Sitten autisti voisi valita, mitä haluaa ottaa huomioon.

Autistin elämä voisi olla helpompi. Hänellä on mahdollisuus kavereihin, jos hän haluaa. Hänellä on mahdollisuus parisuhteeseen, jos hän haluaa.

Autisti on ihan yhtä ihminen kuin muutkin. Hän voi olla vihainen tai iloinen. Hän voi tehdä oikeita asioita tai vääriä asioita muille ihmisille. Ihan niin kuin kaikki ihmiset.

Autistilla on oikeus oppia. Silloin hän voi tehdä itselleen hyvän valinnan. On hyvä sellaisena kuin on. Saa silti stimmailla.

Joskus kirjolaiset ovat todella rasittavia ja useat heistä tietävät sen itsekin. Kiusaaminen ei ole missään tapauksessa tai tilanteessa ok. En ymmärrä kuka aikuinen enää viitsii oikein tarkoituksella kiusata nepsyä, mutta kai heitäkin on. Jos itse koen kuormittuvani nepsyläisestä niin pidän vähän etäisyyttä ja yritän suhtautua asiaan niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja puhisen ärsytykset itsekseni. Lapset varmasti kiusaavat nepsyä siksi, että hän on erilainen ja toimii toisten mielestä kummallisesti. Olisi aikuisten tehtävänä opettaa lapset elämään erilaisuuden kanssa, jotta kiusaamista ei tapahtuisi. Ymmärrän kyllä, että lapset ärsyyntyvät ja turhautuvat nepsyyn kun nepsy voi olla vuorovaikutuksessaan tosi vaativa ja yksisuuntainen. Tämä ei kuitenkaan ole kiusaamiselle syy vaan tilanteet pitää selvittää rakentavasti aikuisen johdolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutus voi olla esimerkiksi sitä, että väännetään rautalangasta näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka nenteille ovat selviä. Kun autisti ne tietää, hän voi halutessaan ottaa näitä asioita huomioon. Autistille voidaan opettaa, ettei toistein ulkomuotoa ole soveliasta kommentoida (tuo "miksi olet noin ruma"). Kun hän oppii tämän, maailma on heti hänelle vähän helpompi paikka.

Osa autisteista haluaa kavereita ja parisuhteen. Kun he eivät niitä sitten onnistu saamaan, voi tulla pahakin katkeruus ja viha. 

Muistatteko esimerkiksi tämän tapauksen: https://yle.fi/uutiset/3-10652976

Mistä oletat että tyyppi on autisti? Oletko nähnyt diagnoosin? Oletko mustamaalaaja ja autistien kiusaaja? Taidat olla?

Tai tunteeko kommentoija tyypin, ja tietää hänet? Hän voi olla esimerkiksi entinen opettaja tai naapuri.

Miksi päättelit, että kommentoija kiusaa?

Hän sanoi, että osa autismin kirjoilla olevista haluaisi kavereita ja parisuhteen. Ne, jotka eivät saa, voivat tulla katkeriksi ja vihaisiksi.

Mielestäni kommentoija sanoi, että autistille pitäisi opettaa selvästi asioita, jotka ovat nenteille selviä. Sitten autisti voisi valita, mitä haluaa ottaa huomioon.

Autistin elämä voisi olla helpompi. Hänellä on mahdollisuus kavereihin, jos hän haluaa. Hänellä on mahdollisuus parisuhteeseen, jos hän haluaa.

Autisti on ihan yhtä ihminen kuin muutkin. Hän voi olla vihainen tai iloinen. Hän voi tehdä oikeita asioita tai vääriä asioita muille ihmisille. Ihan niin kuin kaikki ihmiset.

Autistilla on oikeus oppia. Silloin hän voi tehdä itselleen hyvän valinnan. On hyvä sellaisena kuin on. Saa silti stimmailla.

Mitä saatanaa!

Moni luulee että heitä kiusataan kun he itse aloittavat riitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutus voi olla esimerkiksi sitä, että väännetään rautalangasta näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka nenteille ovat selviä. Kun autisti ne tietää, hän voi halutessaan ottaa näitä asioita huomioon. Autistille voidaan opettaa, ettei toistein ulkomuotoa ole soveliasta kommentoida (tuo "miksi olet noin ruma"). Kun hän oppii tämän, maailma on heti hänelle vähän helpompi paikka.

Osa autisteista haluaa kavereita ja parisuhteen. Kun he eivät niitä sitten onnistu saamaan, voi tulla pahakin katkeruus ja viha. 

Muistatteko esimerkiksi tämän tapauksen: https://yle.fi/uutiset/3-10652976

Mistä oletat että tyyppi on autisti? Oletko nähnyt diagnoosin? Oletko mustamaalaaja ja autistien kiusaaja? Taidat olla?

Tai tunteeko kommentoija tyypin, ja tietää hänet? Hän voi olla esimerkiksi entinen opettaja tai naapuri.

Miksi päättelit, että kommentoija kiusaa?

Hän sanoi, että osa autismin kirjoilla olevista haluaisi kavereita ja parisuhteen. Ne, jotka eivät saa, voivat tulla katkeriksi ja vihaisiksi.

Mielestäni kommentoija sanoi, että autistille pitäisi opettaa selvästi asioita, jotka ovat nenteille selviä. Sitten autisti voisi valita, mitä haluaa ottaa huomioon.

Autistin elämä voisi olla helpompi. Hänellä on mahdollisuus kavereihin, jos hän haluaa. Hänellä on mahdollisuus parisuhteeseen, jos hän haluaa.

Autisti on ihan yhtä ihminen kuin muutkin. Hän voi olla vihainen tai iloinen. Hän voi tehdä oikeita asioita tai vääriä asioita muille ihmisille. Ihan niin kuin kaikki ihmiset.

Autistilla on oikeus oppia. Silloin hän voi tehdä itselleen hyvän valinnan. On hyvä sellaisena kuin on. Saa silti stimmailla.

Mitä saatanaa!

Selvennä vähän. Etkö ymmärtänyt, vai oletko eri mieltä? Mitä et ymmärtänyt tai mistä olet eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Eli suurin osa autisteista ei halua olla mukana työelämässä tai muuten osana yhteiskuntaa? Olisiko tälle lähdettä, vai liittyykö tämä vain sinuun hekilökohtaisesti.

Työpaikoilla tehdään pääsääntöisesti töitä. Jopa sinun duunissasi on luultavasti nepsyjä. Ne ovat niitä tyyppejä, jotka eivät kikata alushousujensa hajuille kahvihuoneessa, kerro elämäkertaansa käytävällä, vaan tekevät ne duunit - ja lähtevät himaan. Työ on työtä, siellä ei kenenkään kanssa tarvitse kaveerata.

Kyllä, mutta töissä ollaan usein myös tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja siellä nepsytkin joutuvat käyttäytymään tiettyjen yhteisten normien mukaisesti ja on tärkeää, että nepsylapsille opetetaan yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. He eivät välttämättä ymmärrä intuitiivisesti, miksi tiettyjä asioita ei voi sanoa ääneen, mutta he voivat hyvinkin oppia käyttäytymissäännöstöä. 

Tietenkin tämän keskustelun iso ongelma on, että porukka puhuu nepsyistä, kuin he olisivat jotenkin homogeeninen ryhmä, jossa kaikilla on yhtenevät mielipiteet ja heille sopivat yhtenevät terapiat ja käyttäytymismallit, vaikkei näin tietenkään ole. 

Aika isokin ongelma. Kunnon autistit elävät täysin omassa maailmassaan, ja heidän kuntoutuksensa on tyyliin estää hakkaamasta päätä seinään ja repimästä peräaukkoaan - siis kirjaimellisesti. Sitten on Aspergerit, jotka aika usein käyvät lukion ja yliopistonkin. Heille suosittelen neuropsykologista kuntoutusta (Kela) neuropsykologilla. He harvemmin myöskään vanhemmiten kenellekään mitään huutelevat. Sen sijaan heitä yhä kiusataan, loputtomasti, sekä koulu- että työelämässä. Koska erilaisuus.

Nykyisessä tautiluokituksessa ei ole erikseen autismia ja Aspergeria, on vain "autismikirjon häiriö". Autismikirjo on laaja ja jokainen kirjolainen on yksilö, niin myös heidän tuen tarpeensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Sitä saa vielä aikuisenakin. Ihan rauhassa vaan vääntelyttämään persoonaansa jonkun debiilin ohjaukseen. Tarpeeksi kun maksat, niin varmasti joku aivopesee sinut omaan oikeaan ja vääräänsä. Sellainenhan se aina tekee hyvää ihmisen sielulle.

Ymmärrätkös, että sillä kuntoutuksella on tarkoitus tuoda helpotusta sen autistin elämään? Sinä koet sen hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, mutta niin se ei ole. Älä pahoita mieltäsi, jos joku toinen haluaa kuntoutusta ja tykkää oppia. Ei se ole sinulta pois.

Helpotusta, mutta ei autistin ehdoilla eikä autistille. Vaan vanhemmille ja ympäristölle. Se vain ja ainoastaan henkistä väkivaltaa. Ja kyllä: se on juurikin hyökkäys _kaikkia_ autisteja vastaan. Älä pahoita mieltäsi tai ota henkilökohtaisesti jos saat turpaasi aivopesusta ja kiusaamisesta. Metsä vastaa kun sinne huudetaan. Nepsyt eivät pidä sinusta.

Ihanaa että joku edes pitää meidän puolia! Täällä on aivan jäätäviä tätejä taas puoskaroimassa.

Tämä oli jäätävä kommentti. Usein autisti kyllä tunnistaa toisen autistin. (Ketjussa näyttäisi olevan enemmän kuin kaksi). Vastasiko joku nyt itselleen?

Autistikin voi ymmärtää, että eri mielipide ei ole hyökkäys, eivätkä kaikki autistit ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä. Yllättävän usein se kiusaaja itse on autisti. Ei osaa käsitellä tunteitaan, niin purkaa negaatiot muiden kiusaamisen.

Fail. Tunneälyn puutetta on yleisesti ihan neuronormatiiveillakin.

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Sitä saa vielä aikuisenakin. Ihan rauhassa vaan vääntelyttämään persoonaansa jonkun debiilin ohjaukseen. Tarpeeksi kun maksat, niin varmasti joku aivopesee sinut omaan oikeaan ja vääräänsä. Sellainenhan se aina tekee hyvää ihmisen sielulle.

Ymmärrätkös, että sillä kuntoutuksella on tarkoitus tuoda helpotusta sen autistin elämään? Sinä koet sen hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, mutta niin se ei ole. Älä pahoita mieltäsi, jos joku toinen haluaa kuntoutusta ja tykkää oppia. Ei se ole sinulta pois.

Toivon sinun kuolevan. Älä ota hyökkäyksenä itseäsi kohtaan.

Tässä kommentissa on mukana muutakin kuin autismia. Kommentin sävy viittaa syvempään mielen teorian ymmärtämiseen ja pyrkii tahalliseen, ilkeään loukkaamiseen.

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Kiusaaminen on aivan eri asia kuin seurassa viihtyminen. Harva asperger haluaa edes olla nenttien pinnallisessa seurassa. Silti heitä kiusataan.

Miksi autistit kiusaavat ja menevät herkästi mukaan kiusaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Kiusaaminen on aivan eri asia kuin seurassa viihtyminen. Harva asperger haluaa edes olla nenttien pinnallisessa seurassa. Silti heitä kiusataan.

Ei kirjoittaja varmaan tarkoittanutkaan, että ne olisivat sama asia. Kyllä minä tiedän monia asseja, joilla on nenttiystäviä ja jotka eivät viihdy yhtään muiden assien seurassa. Ei kannata yleistää liikaa, yksilöitä me kaikki olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että osittain koska autisti ei välttämättä ole kiinnostunut neurotyypillisestä, eikä tunne tarvetta tehdä vaikutusta, vaan keskittyy omiin kiinnostuksenkohteisiinsa..

Neuroille lauman hierarkia ja keskinäinen tarkkailu korkealla arvoasteikossa, joten jos joku lähtee harhailemaan, se pyritään vaikka väkivalloin saattamaan yhteisten arvojen äärelle.

Olisi vaikeaa antaa ihmisten vaan olla ja elää.

Tämä on aika usein se ongelma, kun neuroilla on se nokkimisjärjestys. Se on niille hyvin rakas. Hirveä raivo jos joku ei sitä ota huomioon. Kulta pieni kun minä en ajattele sinua ikinä. Ei kelpaa vastaukseksi. 

Jep! Suurimmalle osalle ihmisistä esim. työpaikka, asunto yms. toimivat statussymboleina. Autisteja ei kiinnosta missä asemassa joku ihminen on, vaan ihan muut asiat. 

Tässä väite, ettei autisteja kiinnosta ihmisen status. Voitko perustella ja antaa esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisminkirjolaisista on todella itsekeskeisiä. Tiedän, etteivät he voi sille itse mitään eikä muille ole silti mitään oikeutta kohdella heitä huonosti, mutta minusta on inhimillistä ja ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä viihdy sellaisen ihmisen seurassa. Ihmiset kun tuppaavat valitsemaan ystävänsä sen perusteella, keiden seurassa on mukava olla, ja jokaisella on oikeus valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla enemmän tekemisissä.

Kiusaaminen on aivan eri asia kuin seurassa viihtyminen. Harva asperger haluaa edes olla nenttien pinnallisessa seurassa. Silti heitä kiusataan.

Ei kirjoittaja varmaan tarkoittanutkaan, että ne olisivat sama asia. Kyllä minä tiedän monia asseja, joilla on nenttiystäviä ja jotka eivät viihdy yhtään muiden assien seurassa. Ei kannata yleistää liikaa, yksilöitä me kaikki olemme.

Itse en halua sukulaisteni lisäksi yhtä ainoaa ihmistä elämääni. Minulle on täysin yhdentekevää, ovatko muut asseja vai nenttejä, en halua olla heidän kanssaan tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisin, että osittain koska autisti ei välttämättä ole kiinnostunut neurotyypillisestä, eikä tunne tarvetta tehdä vaikutusta, vaan keskittyy omiin kiinnostuksenkohteisiinsa..

Neuroille lauman hierarkia ja keskinäinen tarkkailu korkealla arvoasteikossa, joten jos joku lähtee harhailemaan, se pyritään vaikka väkivalloin saattamaan yhteisten arvojen äärelle.

Olisi vaikeaa antaa ihmisten vaan olla ja elää.

Riippuu todennäköisesti autistisesta yksilöstä haluaako hän tehdä vaikutuksen. Olen kohdannut autisteja, joille lauman hierarkiassa ja nokkimisjärjestyksessä oman aseman varmistaminen on erittäin keskeistä, ja paikkaa hierarkiassa edistetään keinoja kaihtamatta.

Varsinkin lasten maailmassa kaikki erilaiset joutuvat helposti kiusatuiksi, varsinkin jos on sekä erilainen että puolustuskyvytön esim. ujo, pienikokoinen tms. 

Itse olen asperger-nainen ja joo minua kiusattiin koko kouluikä. Ei se oikeastaan minua edes haitannut. Vähitellen vaan muodostui kuva, että suuri osa ihmisistä on kuin jotain riehuvia elikoita laumakäytöksineen, nahistelevat sosiaalisesta vallasta ja laumasuosiosta. En minä sellaisten seuraa halunnutkaan. Kestin stoalaisen tyynesti sen, että kun kerran jouduin elukkalauman keskellä koulua käymään ja siihen kuuluu että välillä elukat tulee kiusaamaan, ajattelin että ei ne sille mitään voi että ovat tuollaisia. 

Ihmisten seuraa en ole koskaan oikein kaivannut, nyt olen jo keski-ikäinen. Akateeminen koulutus on ja alan työ, töissä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia vaikken mitään kuntoutusta ole koskaan saanut. Olen toki it-alalla, missä saa rauhassa olla "omituinen nörtti" ja kyvyt itse työssä on se mikä ratkaisee, saa olla vapaasti outokin jos on guru.