Miksi autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Osaatko sanoa tarkemmin, että minkä tyylistä opetusta ja kuntoutusta? Millä tavoin heikot sosiaaliset taitosi ovat haitanneet elämääsi?

Koska normojen älykkyys ei riitä ymmärtämään heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Sitä saa vielä aikuisenakin. Ihan rauhassa vaan vääntelyttämään persoonaansa jonkun debiilin ohjaukseen. Tarpeeksi kun maksat, niin varmasti joku aivopesee sinut omaan oikeaan ja vääräänsä. Sellainenhan se aina tekee hyvää ihmisen sielulle.

Ymmärrätkös, että sillä kuntoutuksella on tarkoitus tuoda helpotusta sen autistin elämään? Sinä koet sen hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, mutta niin se ei ole. Älä pahoita mieltäsi, jos joku toinen haluaa kuntoutusta ja tykkää oppia. Ei se ole sinulta pois.

Omassa tuttavapiirissa on autistinen nainen. Hänen silmissään kaikki muut ovat kiusaajia. Itse haukkuu ja arvostelee muita minkä kerkiää. Kun joku uskaltaa sanoa, että nyt voisi vähän rauhoittaa, on tämä kiusaamista.

Juu, kyseessä aivojen erityisyys, mutta käsi sydämellä. Kuinka kauan jatkaisitte ystävyyttä ihmisen kanssa, joka saa kaikki paikalla olijat pahalle mielelle?

Ketään ei saa kiusata, mutta en koe, että minun velvollisuuteni olisi uhrata oma hyvinvointini kuuntelemalla jatkuvaa vittuilua. En minäantaisi väkivaltaisen kehitysvammaisenkaan kouria ja hakata itseäni, vaan poistuisin paikalta, enkä palaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Sitä saa vielä aikuisenakin. Ihan rauhassa vaan vääntelyttämään persoonaansa jonkun debiilin ohjaukseen. Tarpeeksi kun maksat, niin varmasti joku aivopesee sinut omaan oikeaan ja vääräänsä. Sellainenhan se aina tekee hyvää ihmisen sielulle.

Ymmärrätkös, että sillä kuntoutuksella on tarkoitus tuoda helpotusta sen autistin elämään? Sinä koet sen hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, mutta niin se ei ole. Älä pahoita mieltäsi, jos joku toinen haluaa kuntoutusta ja tykkää oppia. Ei se ole sinulta pois.

Helpotusta, mutta ei autistin ehdoilla eikä autistille. Vaan vanhemmille ja ympäristölle. Se vain ja ainoastaan henkistä väkivaltaa. Ja kyllä: se on juurikin hyökkäys _kaikkia_ autisteja vastaan. Älä pahoita mieltäsi tai ota henkilökohtaisesti jos saat turpaasi aivopesusta ja kiusaamisesta. Metsä vastaa kun sinne huudetaan. Nepsyt eivät pidä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutus voi olla esimerkiksi sitä, että väännetään rautalangasta näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka nenteille ovat selviä. Kun autisti ne tietää, hän voi halutessaan ottaa näitä asioita huomioon. Autistille voidaan opettaa, ettei toistein ulkomuotoa ole soveliasta kommentoida (tuo "miksi olet noin ruma"). Kun hän oppii tämän, maailma on heti hänelle vähän helpompi paikka.

Osa autisteista haluaa kavereita ja parisuhteen. Kun he eivät niitä sitten onnistu saamaan, voi tulla pahakin katkeruus ja viha. 

Muistatteko esimerkiksi tämän tapauksen: https://yle.fi/uutiset/3-10652976

🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lapsistamme on autismin kirjolla. Hän on erittäin herkkä loukkaantumaan eikä osaa ottaa asioita asioina. Jos hänen tekemisiään korjaa tai neuvoo, se on loukkaus häntä itseään kohtaan. Lapsella ei ole juuri kavereita, vaikka on saanut tukea sosiaalisten taitojen opetteluun. Muut lapsemme ovat neurotyypillisiä. Sanoisin siis, että ainakin tämä autismmin kirjolainen kokee kiusaamisena asioita, joita muut eivät koe kiusaamisena.

Millaista tuo tuki käytännössä on?

Sivusta: Voin vain kuvitella. Muovataan väkivalloin neurotyypilliseksi. Ei tule onnistumaan, lapsi masentuu.

Itse olisin ainakin halunnut saada kuntoutusta ja opetusta sosiaalisiin taitoihin.

Sitä saa vielä aikuisenakin. Ihan rauhassa vaan vääntelyttämään persoonaansa jonkun debiilin ohjaukseen. Tarpeeksi kun maksat, niin varmasti joku aivopesee sinut omaan oikeaan ja vääräänsä. Sellainenhan se aina tekee hyvää ihmisen sielulle.

Ymmärrätkös, että sillä kuntoutuksella on tarkoitus tuoda helpotusta sen autistin elämään? Sinä koet sen hyökkäyksenä itseäsi kohtaan, mutta niin se ei ole. Älä pahoita mieltäsi, jos joku toinen haluaa kuntoutusta ja tykkää oppia. Ei se ole sinulta pois.

Helpotusta, mutta ei autistin ehdoilla eikä autistille. Vaan vanhemmille ja ympäristölle. Se vain ja ainoastaan henkistä väkivaltaa. Ja kyllä: se on juurikin hyökkäys _kaikkia_ autisteja vastaan. Älä pahoita mieltäsi tai ota henkilökohtaisesti jos saat turpaasi aivopesusta ja kiusaamisesta. Metsä vastaa kun sinne huudetaan. Nepsyt eivät pidä sinusta.

Ihanaa että joku edes pitää meidän puolia! Täällä on aivan jäätäviä tätejä taas puoskaroimassa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissa on autistinen nainen. Hänen silmissään kaikki muut ovat kiusaajia. Itse haukkuu ja arvostelee muita minkä kerkiää. Kun joku uskaltaa sanoa, että nyt voisi vähän rauhoittaa, on tämä kiusaamista.

Juu, kyseessä aivojen erityisyys, mutta käsi sydämellä. Kuinka kauan jatkaisitte ystävyyttä ihmisen kanssa, joka saa kaikki paikalla olijat pahalle mielelle?

Ketään ei saa kiusata, mutta en koe, että minun velvollisuuteni olisi uhrata oma hyvinvointini kuuntelemalla jatkuvaa vittuilua. En minäantaisi väkivaltaisen kehitysvammaisenkaan kouria ja hakata itseäni, vaan poistuisin paikalta, enkä palaisi.

Etkö yhtään parempaan urbaanilegendaan pystynyt? Tuo nainen varmasti haluaakin olla *ystäväsi* ihan 6-0. Pysyt kaukana niin kaikki ovat onnellisia - etenkin tuo *nainen*.

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Suurin osa ongelmaa tuleekin siitä, kun vanhemmat paniikissa pitävät kiinni sosiaalisuuden pakkomieleteestä. Se ei onnistu Aspergereiden kanssa. Minä olen jo vanha ihminen, ja tiedän ettei minusta pidetä. Se ei _haittaa_ minua - ajatella 🤔 En _kärsi_ siitä, etten tule muiden kanssa toimeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Eli suurin osa autisteista ei halua olla mukana työelämässä tai muuten osana yhteiskuntaa? Olisiko tälle lähdettä, vai liittyykö tämä vain sinuun hekilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Eli suurin osa autisteista ei halua olla mukana työelämässä tai muuten osana yhteiskuntaa? Olisiko tälle lähdettä, vai liittyykö tämä vain sinuun hekilökohtaisesti.

Työpaikoilla tehdään pääsääntöisesti töitä. Jopa sinun duunissasi on luultavasti nepsyjä. Ne ovat niitä tyyppejä, jotka eivät kikata alushousujensa hajuille kahvihuoneessa, kerro elämäkertaansa käytävällä, vaan tekevät ne duunit - ja lähtevät himaan. Työ on työtä, siellä ei kenenkään kanssa tarvitse kaveerata.

Varmaati esim lapsille kuntoutus on todella tärkeää, koska vaikka itse autismi ei olisi itsessään taakka, se että vaikkapa ennen sitå ei ymmärretty lainkaan, on. Negatiivinen, ja jatkuva negatiivinen palaute lapsuudessa, jonka syytä on mahdotonta ymmärtää, tuottaa tottakai ongelmia.

Monet neurotyypilliset uskovat, että sosiaalisella paineella hoituu ongelma kun ongelma, ja käyttävät sitä vaiatonvaraisesti ja varmaan ihan hyvin aikomuksin.

Autisteja ei monesti kiinnosta samassa määrin muiden mielipiteet, joten vaikka sanoisit 100 kertaa, että olet mitätön tolvana jota kaikki vihaa, reaktio on edelleen "OK.".

Joka taas johtaa ylimitoitettuun henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan koska normo ei tajua ilmaisua "OK."

?!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissa on autistinen nainen. Hänen silmissään kaikki muut ovat kiusaajia. Itse haukkuu ja arvostelee muita minkä kerkiää. Kun joku uskaltaa sanoa, että nyt voisi vähän rauhoittaa, on tämä kiusaamista.

Juu, kyseessä aivojen erityisyys, mutta käsi sydämellä. Kuinka kauan jatkaisitte ystävyyttä ihmisen kanssa, joka saa kaikki paikalla olijat pahalle mielelle?

Ketään ei saa kiusata, mutta en koe, että minun velvollisuuteni olisi uhrata oma hyvinvointini kuuntelemalla jatkuvaa vittuilua. En minäantaisi väkivaltaisen kehitysvammaisenkaan kouria ja hakata itseäni, vaan poistuisin paikalta, enkä palaisi.

Etkö yhtään parempaan urbaanilegendaan pystynyt? Tuo nainen varmasti haluaakin olla *ystäväsi* ihan 6-0. Pysyt kaukana niin kaikki ovat onnellisia - etenkin tuo *nainen*.

Mikä tuossa meni tunteisiin? Vuosia jaksoin yrittää, kun minusta kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin. Kutsuin juhliin. Lopputulema oli se, ettei juhliin halunnut tulla kukaan muu, jos kyseinen daami saapuu. Kävin hänen juhlissaan, joissa osanottajamäärä on supistunut muutamaan samoin ajattelevaan (ettei kukaan joutuisi jäämään ilman vieraita, jos jotain järjestää).

Vuosi sitten väsyin. Mikään määrä yhteydenpitoa (likasankona toimimista) ei riittänyt. Puhelut alkoivat vittuilulla ja jatkuivat kyselyllä miksi en tule kylään. Sama pyörä pyöri ympyrää kaikki puhelut.

Kyläilyt alkoivat vaatteiden haukkumisella, mun ystävien haukkumisella ja siitä edettiin vittuiluun, miksi käyn niin harvoin.

Ahdistuin jo etukäteen ja nuo puhelut/tapaamiset veivät täysin voimat. Olen toivonut yhteydenpidon loppuvan, jos en ole itse aktiivinen, mutta näyttää olevan turha toivo. Joo, olen niin "kiltti" etten viitsi pamauttaa ihmiselle, joka ei voi käytökselleen mitään, että "sori, mulla alkaa levitä omakin pää kun toimin sun oksennuskippona, etsi muuta seuraa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissa on autistinen nainen. Hänen silmissään kaikki muut ovat kiusaajia. Itse haukkuu ja arvostelee muita minkä kerkiää. Kun joku uskaltaa sanoa, että nyt voisi vähän rauhoittaa, on tämä kiusaamista.

Juu, kyseessä aivojen erityisyys, mutta käsi sydämellä. Kuinka kauan jatkaisitte ystävyyttä ihmisen kanssa, joka saa kaikki paikalla olijat pahalle mielelle?

Ketään ei saa kiusata, mutta en koe, että minun velvollisuuteni olisi uhrata oma hyvinvointini kuuntelemalla jatkuvaa vittuilua. En minäantaisi väkivaltaisen kehitysvammaisenkaan kouria ja hakata itseäni, vaan poistuisin paikalta, enkä palaisi.

Etkö yhtään parempaan urbaanilegendaan pystynyt? Tuo nainen varmasti haluaakin olla *ystäväsi* ihan 6-0. Pysyt kaukana niin kaikki ovat onnellisia - etenkin tuo *nainen*.

Mikä tuossa meni tunteisiin? Vuosia jaksoin yrittää, kun minusta kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin. Kutsuin juhliin. Lopputulema oli se, ettei juhliin halunnut tulla kukaan muu, jos kyseinen daami saapuu. Kävin hänen juhlissaan, joissa osanottajamäärä on supistunut muutamaan samoin ajattelevaan (ettei kukaan joutuisi jäämään ilman vieraita, jos jotain järjestää).

Vuosi sitten väsyin. Mikään määrä yhteydenpitoa (likasankona toimimista) ei riittänyt. Puhelut alkoivat vittuilulla ja jatkuivat kyselyllä miksi en tule kylään. Sama pyörä pyöri ympyrää kaikki puhelut.

Kyläilyt alkoivat vaatteiden haukkumisella, mun ystävien haukkumisella ja siitä edettiin vittuiluun, miksi käyn niin harvoin.

Ahdistuin jo etukäteen ja nuo puhelut/tapaamiset veivät täysin voimat. Olen toivonut yhteydenpidon loppuvan, jos en ole itse aktiivinen, mutta näyttää olevan turha toivo. Joo, olen niin "kiltti" etten viitsi pamauttaa ihmiselle, joka ei voi käytökselleen mitään, että "sori, mulla alkaa levitä omakin pää kun toimin sun oksennuskippona, etsi muuta seuraa".

Jaa. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Eli suurin osa autisteista ei halua olla mukana työelämässä tai muuten osana yhteiskuntaa? Olisiko tälle lähdettä, vai liittyykö tämä vain sinuun hekilökohtaisesti.

Työpaikoilla tehdään pääsääntöisesti töitä. Jopa sinun duunissasi on luultavasti nepsyjä. Ne ovat niitä tyyppejä, jotka eivät kikata alushousujensa hajuille kahvihuoneessa, kerro elämäkertaansa käytävällä, vaan tekevät ne duunit - ja lähtevät himaan. Työ on työtä, siellä ei kenenkään kanssa tarvitse kaveerata.

Kyllä, mutta töissä ollaan usein myös tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja siellä nepsytkin joutuvat käyttäytymään tiettyjen yhteisten normien mukaisesti ja on tärkeää, että nepsylapsille opetetaan yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. He eivät välttämättä ymmärrä intuitiivisesti, miksi tiettyjä asioita ei voi sanoa ääneen, mutta he voivat hyvinkin oppia käyttäytymissäännöstöä. 

Tietenkin tämän keskustelun iso ongelma on, että porukka puhuu nepsyistä, kuin he olisivat jotenkin homogeeninen ryhmä, jossa kaikilla on yhtenevät mielipiteet ja heille sopivat yhtenevät terapiat ja käyttäytymismallit, vaikkei näin tietenkään ole. 

Kuntoutuksesta: En halua, että autistista lastani kiusataan. Koska en voi muuttaa koko maailmaa, voin auttaa lastani sopeutumaan siihen. En koita muuttaa häntä neurotyypilliseksi enkä pakota muiden kaveriksi. Sen sijaan voin opettaa hänelle mistä neurotyypilliset yleensä loukkaantuvat ja mitä voi sanoa, jos haluaa kohdata toisen ystävällisesti. Arjessamme on paljon turvallisuutta tuovia rutiineja ja jos tiedän, että on tulossa jotain muutosta, kerron ja valmistelen lasta tähän hyvissä ajoin.

On todella hyvä, että tietoisuus autismista lisääntyy ja toivottavasti ihmiset muuttuvat suvaitsevammmiksi. Olen kuitenkin seurannut lapsen toimintaa ryhmässä. Hän on juuri se, joka voi sanoa toista rumaksi tai rohmuta kaikki karkit, kun ei ymmärrä jättää muillekin. Itse neurotyypillisenä ymmärrän hyvin, miksi lapsi jää yksin ja miksei hänen kanssaan haluta tehdä ryhmätöitä. En voi pakottaa näitä kaikkia muita hyväksymään lapseni käytöstä. Lasta voin yrittää ohjata huomioimaan muut autismistaan huolimatta. Toivottavasti hän silloin selviää vähemmillä ristiriidoilla. Ne kun tuntuvat kuormittavan häntä itseään sekä taatusti kuormittavat myös muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa autisteista (eivät toki kaikki) on itse töykeitä ja ylimielisiä muita ihmisiä kohtaan. Se ei toki oikeuta ketään kiusaamaan heitä, mutta ymmärrän kyllä hyvin, etteivät monet jaksa tuon tyylisten ihmisten seuraa.

Mikä kohta tässä asiassa nyt on vaikeaa ymmärtää? Suurin osa autisteista EI HALUA olla tekemissä muiden ihmisten kanssa! Tämä on ongelma niillä _muille_!

Eli suurin osa autisteista ei halua olla mukana työelämässä tai muuten osana yhteiskuntaa? Olisiko tälle lähdettä, vai liittyykö tämä vain sinuun hekilökohtaisesti.

Työpaikoilla tehdään pääsääntöisesti töitä. Jopa sinun duunissasi on luultavasti nepsyjä. Ne ovat niitä tyyppejä, jotka eivät kikata alushousujensa hajuille kahvihuoneessa, kerro elämäkertaansa käytävällä, vaan tekevät ne duunit - ja lähtevät himaan. Työ on työtä, siellä ei kenenkään kanssa tarvitse kaveerata.

Kyllä, mutta töissä ollaan usein myös tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja siellä nepsytkin joutuvat käyttäytymään tiettyjen yhteisten normien mukaisesti ja on tärkeää, että nepsylapsille opetetaan yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä. He eivät välttämättä ymmärrä intuitiivisesti, miksi tiettyjä asioita ei voi sanoa ääneen, mutta he voivat hyvinkin oppia käyttäytymissäännöstöä. 

Tietenkin tämän keskustelun iso ongelma on, että porukka puhuu nepsyistä, kuin he olisivat jotenkin homogeeninen ryhmä, jossa kaikilla on yhtenevät mielipiteet ja heille sopivat yhtenevät terapiat ja käyttäytymismallit, vaikkei näin tietenkään ole. 

Aika isokin ongelma. Kunnon autistit elävät täysin omassa maailmassaan, ja heidän kuntoutuksensa on tyyliin estää hakkaamasta päätä seinään ja repimästä peräaukkoaan - siis kirjaimellisesti. Sitten on Aspergerit, jotka aika usein käyvät lukion ja yliopistonkin. Heille suosittelen neuropsykologista kuntoutusta (Kela) neuropsykologilla. He harvemmin myöskään vanhemmiten kenellekään mitään huutelevat. Sen sijaan heitä yhä kiusataan, loputtomasti, sekä koulu- että työelämässä. Koska erilaisuus.