Lue keskustelun säännöt.
Vauva ja miehen reissutyö :(
07.09.2022 |
Tuntuu että oon ihan mahdottoman yhtälön edessä. Ollaan miehen kanssa yhdessä suunniteltu ja puhuttu, kuinka olisi aika alkaa yrittää vauvaa. Häät on tanssittu, nuoruus biletetty ja oma katto pään päällä. Kumpikin on valmiita ja innoissaan, kunnes sitten
Mies ilmoitti tyynen rauhallisesti että on ottanut vastaan reissutyön! On tehnyt nuorempana näitä asentajan hommia ja keikat yleensä muutama kuukausi jossain päin maailmaa ja kotiin hetkeksi huilaamaan kunnes sama alusta. Hänellä oli hyvä ja vakaa toimistotyö, mutta veri vetää kuulemma maailmalle.
Sanoin, että sittenhän joudun kasvattamaan lapsen yksin enkä halua siihen ryhtyä. Mies suuttui ja sanoi, ettei hänen työnsä saa vaikuttaa niin isoon asiaan kun lapsenteko. Ja ehtii kuulemma lomillaan osallistua kyllä arkeen. Mä taas haluaisin että mulla olis puoliso jakamassa päivittäistä arkea ja varsinkin kun lapsi olisi molempien ensimmäinen. Ahdistaa ja itkettää. Oon itse tällaisen asentaja-isän tytär eikä ukkoa paljon kotona näkynyt. En haluaisi samaa omille lapsille
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
9, et näemmä osaa sisäistää lukemaasi? Tässä taloudellisessa tilanteessa tuollainen työpaikka on kultaakin kalliimpi. Jos AP meinaa olla kotona vauvan kanssa niin jonkun se pitää maksaa eikös? Itsekkyyttä on monenlaista, itsekästä on myös evätä toiselta toimeentulo.
Jos mies on reissutöissä, naisella ei ole mitään vaihtoehtoa palata töihin. Eli kuka vie keneltä toimeentulon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En perustaisi perhettä reissumiehen kanssa. Yhden lapsen kanssa voisit vielä pärjätäkkin, mutta ei se mukavaa ole. Paljon kivempaa on kuin on kaksi aikuista arkea jakamassa. Kaverini mies tekee reissuhommia ja kaveri aika väsähtänyt kun miehellä keikkoja riittää. Helposti tulee sellainen katkeruus miestä kohtaan kun ei ole kotona arkea jakamassa. Harva oikeasti noissa suhteissa on onnellisia pidemmän päälle, pettämistä tapahtuu varmasti puolin ja toisin.
Tee miehelle asia selväksi,perhettä ei perusteta ennenkuin mies pysyy suomen kamaralla.
Kaverisi mies voisi ottaa joskus lapset mukaan reissuun. Kyllä kai joka paikkakunnalta pystyy palkkaamaan lapsille hoitajan työpäivien ajaksi. Mies voi vuokrata sille viikolle paremman asunnon, niin sinne mahtuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, et näemmä osaa sisäistää lukemaasi? Tässä taloudellisessa tilanteessa tuollainen työpaikka on kultaakin kalliimpi. Jos AP meinaa olla kotona vauvan kanssa niin jonkun se pitää maksaa eikös? Itsekkyyttä on monenlaista, itsekästä on myös evätä toiselta toimeentulo.
Jos mies on reissutöissä, naisella ei ole mitään vaihtoehtoa palata töihin. Eli kuka vie keneltä toimeentulon?
Miten niin ei ole vaihtoehtoa palata töihin ? Olin yksinhuoltaja ja palasin kyllä töihin äityisloman jälkeen ja lapsi meni päiväkotiin.
Suomessa ei taida olla enää miehiä merillä? Kaikkien pitää olla kotona pitämässä vaimoa kädestä kiinni ja hoitamassa vauvaa. Minun mieheni oli ulkomaalainen ja merikapteeni. Kaksi lasta eikä mitään - ei ainoatakaan - noista vaikeuksista, joita täällä mainitaan. Isällä ja lapsilla oli aivan erinomainen ja lämmin suhde, vaikka oli usein viikkoja poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oma itsenäinen elämä pitää olla hallussa ennen kuin perustaa sitä perhettä. Jos ei ole tyytyväinen työhönsä se vaikuttaa aika isosti myös siihen kodin ilmapiiriin.
Nainen joutuu kuintekin miettimään, että reissutyötä tekevän miehen puolisona hän on käytännössä totaaliyksinhuoltaja.
Joo, eikä siihen pidä ryhtyä jos ei halua tai ole valmis. Mun mies oli ja on reissuhommissa, tosin yhtä pitkiä poissaoloja ei ole kuin silloin kun lapset olivat pieniä. Kaverin mies oli kahteen otteeseen YK-joukoissa ja heille se oli myös ok.
Hyvin meillä mentiin, mies ei tosiaan ollut kotona ollessa mikään vapaamatkustaja vaan osallistui arkeen täysillä. Toki tietyistä asioista tuli vääntöä, mut kaikesta selvittiin ja niin että mies tosiaan ymmärsi minun pointin jos se joskus meinasikaan unohtua.
Nyt aikuiset lapset, edelleen hyvä parisuhde ja miehellä läheiset välit myös lapsiin. Kumpaakaan ei saa pakottaa, ei miestäkään sietämään työtä josta ei pidä, ei sinuakaan olemaan yksin lasten kanssa. Jos tulee pattitilanne, se pitää teidän yhdessä ratkaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9, et näemmä osaa sisäistää lukemaasi? Tässä taloudellisessa tilanteessa tuollainen työpaikka on kultaakin kalliimpi. Jos AP meinaa olla kotona vauvan kanssa niin jonkun se pitää maksaa eikös? Itsekkyyttä on monenlaista, itsekästä on myös evätä toiselta toimeentulo.
Jos mies on reissutöissä, naisella ei ole mitään vaihtoehtoa palata töihin. Eli kuka vie keneltä toimeentulon?
Miten niin ei ole vaihtoehtoa palata töihin ? Olin yksinhuoltaja ja palasin kyllä töihin äityisloman jälkeen ja lapsi meni päiväkotiin.
Aloittaja ei ole yksinhuoltaja. Hänkin voi haluta vaihtaa työhön, jossa on ylitöitä ja työmatkoja, koska sehän tarkoittaa suurempaa palkkaa. Hoitaako mies silloin lasta?
Ja se mitä ukot noilla työreissuillaan tekee. H***** ja viinaa kuluu. Perheet näillä yleensä hajonneet tai vaimo elää täällä omaa elämäänsä välittämättä siitä mitä mies tekee. Isä jää lapsille vieraaksi.
T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se mitä ukot noilla työreissuillaan tekee. H***** ja viinaa kuluu. Perheet näillä yleensä hajonneet tai vaimo elää täällä omaa elämäänsä välittämättä siitä mitä mies tekee. Isä jää lapsille vieraaksi.
T. Kokemusta on
Älä yleistä! Sun kokemus = kaikkien kokemus. Noup!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies tuollaiseen valintaan päätyi? Jos on yhdessä jonkun kanssa, niin molempien arkeen vaikuttavat valinnat tehdään yhdessä.
Miehelle tarjottiin Saksan komennusta, ei ottanut vastaan. Oltaisiin nähty muutaman kerran vuodessa. Tämä jo ennen vauvaa, kun oltiin vielä kahdestaan.Sinähän olisit tietenkin voinut mennä mukaan?
Eri, mutta sama tilanne. Ei enää eletä 50-luvulla, jolloin kotivaimo muutti miehen työn perässä minne sattuu. Naisilla on nykyään oma ura.
No joo, sitten voikin keskittyä omaan uraansa pääasiassa. Mitä siinä miehellä saatikka lapsella teet jos uraa ei voi keskeyttää muutamaksi vuodeksi? Ja siellä Saksassakin pääsee naiset töihin.
Samalla logiikalla se mies voi ihan hyvin olla lähtemättä, kyllä miehille on töitä myös Suomessa. Miksi perusoletus on, että nainen noin vain laittaa uransa tauolle pariksi vuodeksi miehen uran takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei taida olla enää miehiä merillä? Kaikkien pitää olla kotona pitämässä vaimoa kädestä kiinni ja hoitamassa vauvaa. Minun mieheni oli ulkomaalainen ja merikapteeni. Kaksi lasta eikä mitään - ei ainoatakaan - noista vaikeuksista, joita täällä mainitaan. Isällä ja lapsilla oli aivan erinomainen ja lämmin suhde, vaikka oli usein viikkoja poissa.
Niin, mutta sinä oletkin tehnyt sen valinnan, jonka edessä ap nyt on: onko reissutyö ok vai ei? Sinulle se on, hyvä juttu. Jos jollekin ei ole, se on ihan yhtä ok. Siksi mies on käyttäytynyt epäkunnioittavasti, koska ei ole edes antanut aplle oikeutta kertoa mielipidettään, vaan olettaa, että ap on ok reissutyön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies tuollaiseen valintaan päätyi? Jos on yhdessä jonkun kanssa, niin molempien arkeen vaikuttavat valinnat tehdään yhdessä.
Miehelle tarjottiin Saksan komennusta, ei ottanut vastaan. Oltaisiin nähty muutaman kerran vuodessa. Tämä jo ennen vauvaa, kun oltiin vielä kahdestaan.Sinähän olisit tietenkin voinut mennä mukaan?
Eri, mutta sama tilanne. Ei enää eletä 50-luvulla, jolloin kotivaimo muutti miehen työn perässä minne sattuu. Naisilla on nykyään oma ura.
No joo, sitten voikin keskittyä omaan uraansa pääasiassa. Mitä siinä miehellä saatikka lapsella teet jos uraa ei voi keskeyttää muutamaksi vuodeksi? Ja siellä Saksassakin pääsee naiset töihin.
Samalla logiikalla se mies voi ihan hyvin olla lähtemättä, kyllä miehille on töitä myös Suomessa. Miksi perusoletus on, että nainen noin vain laittaa uransa tauolle pariksi vuodeksi miehen uran takia?
Etenkin kun nainen jo muutenkin joutuu useimmiten laittamaan uransa tauolle vauvavuonna. Ihan reilua vaan, että mies sitten puolestaan vaikka hoitaisi lapsia kotona saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni tuntuu nyt missaavan kaksi pääongelmaa tässä:
- Puoliso on tehnyt koko perheeseen vaikuttavan päätöksen yksin ilman keskustelua
- Puoliso silti haluaa lapsen ja suuttuu, kun apnkysyy, miten aikoo sovittaa reissutyön ja lapset. Vastaus tähän on: vaimo hoitaa.
Hän siis suoraan olettaa, että ap olisi valmis vaikka minkälaisiin uhrauksiin, eikä selkeästi tunne puolisoaan koska olettaa väärin, eikä myöskään arvosta häntä, koska ei edes kysy hänen mielipidettään.
Ei tuollaisen ihmisen kanssa hankita lapsia.
Olin naimisissa reissutyötä tekevän miehen kanssa. Ei se oikein toiminut meillä. Mies kun tuli kotiin, niin oli kuulemma välttämätöntä levätä vielä seuraava päivä. Kotitöitä ei kiinnostanut tehdä kun ei kuulemma ollut edes sotkemassa.
Jouduin sitäpaitsi palaamaan töihin kun lapsi oli vuoden ikäinen, kun ei ollut varaa "elättää" meitä. Tosin enpä koskaan mitään "ruokarahaa" edes saanut, vaan omilla säästöillä elin äitiysloman.
Myönnän, että jossain vaiheessa tulin katkeraksi. Mies valitti reissutyön rankkuutta ja miten tarvitsee viikonloput lepäämiseen. Luulin, että kun palaan töihin saisin minäkin välillä levätä. Mutta ei se sitten ihan niin mennyt.
Me erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissumies on kuin kala vedessä ja osaa kyllä järjestää itselleen matkan päällä täydet vaimopalvelut.
Ei siellä kukaan mitään munkkiaskeesia vapaa-ajalla vietä. Joku poikkeus toki vahvistaa säännön!
On näitä nähty ja kokeiltukin, hih.
Ja minun mies ei tee reissutöitä.
Kyllähän sun pit ymmärtää rivien väli-tuo suhde on ohi. Nolo puhumattoman ja itsekkään miehen eroratkaisu.
Lapseni isä on reissutyössä, oli jo silloin kun lapsi syntyi. On myös välillä vastaavasti pidempiä aikoja kotona. Ihan normaalia elämää tämä on, toki jos ei mitään tukiverkkoja ole niin varmasti rankkaa. Kotona ollessaan on paljon enemmän aikaa tehdä lapsen kanssa juttuja eli se yhdessä vietetty aika on "laadukkaampaa" Lapsi on pienestä asti tottunut ettei isä oo aina kotona eikä siitä mitenkään kärsi. Eli voi siis toimia ihan hyvin. Tuo ei kyllä ole reilua ettei etukäteen kysynyt sun mielipidettä.
En voisi kuvitella että mieheni vaihtaisi reissuhommiin kysymättä minulta asiasta. Kaikki perheeseen noin isosti vaikuttavat asiat keskustellaan yhdessä ennen päätöksen tekoa.
Kun meillä oli kaksi pientä lasta niin miestä pyydettiin Amerikkaan puoleksi vuodeksi. Yhdessä mietittiin asiaa varsinkin kun työnantaja olisi maksanut matkat koko perheelle. Päädyttiin siihen että mies kävi yskin yhden 3 viikon matkan siellä ja muut hoitivat projektin muuten. Tämä oli meidän perheelle siinä hetkessä paras ratkaisu.
Jos mies olisi lähtenyt puoleksi vuodeksi minulta kysymättä olisi avioero ollut todella lähellä. Meillä kun molemmilla lapsilla oli sairauksia jotka kuormittivat arkea todella kovin. Esim nuorempi lapsi nukkui ensimmäisen koko yön 4 v iässä. Siihen asti herätti yleensä 4-10 kertaa yössä. Ja joo lääkäreissä käytiin sekä julkisella että yksityisellä mutta kun oli useampia sairauksia ja sellaisia osa ettei niihin ole vieläkään kunnon hoitoja niin sitten vaan kärsittiin oireista
Olisinhan minä pärjännyt ilman miestäkin sen puoli vuotta. Jos olisin venynyt kaikessa ja koettanut ajatella että kyllä sitä saa nukkua sitten 6kk kuluttua taas. Mutta kun kaksistaankin kumpikin oli jatkuvassa univajeesta vaikka jaettiin lasten hoitoa niin yksin se olisi ollut kammottavaa. Eikä ainakaan itselläni ole sukulaisia jotka voisivat olla apuna monta yötä viikossa.
Minusta apn kannattaisi keskittyä ensimmäisenä miettimään millaista elämää haluaa jatkossa viettää. Toisekseen kannattaisi katsoa miten miehen vanhemmat elää. Hoitaako äiti siellä kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän? Sitten kannattaa jutella miehen kanssa tulevaisuuden haaveista. Ihan konkreettisesti miten mies näkee että kumpi jää kotiin hoitamaan sairasta lasta tai kumpi kuskaa hoitoon. Jos miehen asenne on että katsotaan sitten kyllä ne hoituu tai isomman miettimättä toteaa että yhdessä niin veikkaan että kaikki jää apn harteille. Jos ei viitsi edes miettiä miten osallistuu niin tuskin viitsii osallistua sitten kun se on ajankohtaista.
Apn aloitus antaa kyllä kurjan kuvan tilanteesta.
- vaihtaa työn reissutyöksi vain ilmoituksella puolisolle. Olettaa siis että etäsuhde sopii eikä vaivaudu edes kysymään. Osoittaa täydellistä itsekkyyttä
- kommentti että osallistuu lomilla vauvan hoitoon. Siis olettaa että vaimo hoitaa lapsen reissutyön aikana täysin ja hän osallistuu lomalla mutta edelleen vastuu vaimolla. Olisi edes sanonut että hän voi hoitaa lomilla lapsen sitten täysin.
Ilman lapsen hankintaakin on syytä neuvotella jos vaihtaa aivan erilaiseen työhön joka vaikuttaa merkittävästi perhe-elämään. Jos on lapsia tai harkitaan lapsia hommattavaksi niin on vielä tärkeämpää jutella haaveista ja mahdollisista muutoksista ennen päätöksen tekoa.
Ja joo sitten tulee miehiä valittamaan että nainen haluaa päättää kaikesta ja määräillä miestä jne. Ei vaan nämä asiat koskee molempia sukupuolia. Naiset vaan harvemmin lähtee reissutöihin tai ymmärtävät ainakin jutella ensin miehen kanssa miten perheen asia hoidetaan ennenkuin tekevät päätöstä. Jos haluaa elää kuin poikamies niin pysyttelee poikamiehenä. Perhe elämä antaa mutta myös ottaa molemmilta sukupuolilta. Ja varsinkin jos on lapsia niin on syytä unohtaa poikamieselkeet.
Miehet ajattelevat vain rahaa. Kuinka monelle miehelle olisi ok, kun nainen lähtisi reissuun ja mies hoitaisi vuoden yksin vauvaa?