Voiko mieheen luottaa jos on jättänyt toisen naisen vuoksi mutta haluaa nyt palata luokseni?

Vierailija kirjoitti:

Pettämisestä on mielestäni vielä mahdollista päästä yli jos pettäjä katuu ja pysyy tästä huolimatta rinnalla. Jos taas on lähtenyt toisen matkaan ei kyllä kadu mitään muuta kuin max uuden suhteen epäonnistumista. Ei tuosta mitään hyvää seuraa.

Maailma on miehiä täynnä. Unohda jo paskaksi osoittautunut.

En edes pettämistä antaisi anteekis, ei ole rakkaus silloin aitoa jos pitää pettää. En koskaan voisi omaa puolisoa pettää ja jos tunteet kuolisikin, niin sitten pitää sen verran kunnioittaa sitä toista, että ensin jättää ja sitten vasta haalii muita ihmisiä sänkyynsä. 

Olet kyllä aivan liian kiltti ja miehesi käyttää sitä hyväkseen, jotta voi tyydyttää omat tarpeensa. Itsekeskeinen mies.

Onhan se varmasti mukava istua sohvalla ja pieruverkkarit päällä. Ei muutakuin nostatte kulissit pystyyn. Sinuna kyllä vaihtaisin ne pieruverkkarit muihin housuihin ja lähtisin treffeille muiden miesten kanssa. Joku itsekunnioitus sentään oltava. En tajua mikä tuossa tutussa ja "turvallisessa" muka kiehtookin niin monia, ei kyllä itseä kiinnosta maata sohvalla kuin lahna.

Tottakai

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aito rakkaus on sitä, että pysytään aina rinnalla eikä haahuilla muiden naisten perässä.

'

Ei se mielestäni ole tosirakkautta, että pysytään AINA toisen rinnalla. Tosirakkautta on se, että puhutaan, yritetään korjata ja ymmärtää toista. Jos näistä yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, eikä kumpikaan tai toinen tahdo tehdä kompromisseja, niin sitten erotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aito rakkaus on sitä, että pysytään aina rinnalla eikä haahuilla muiden naisten perässä.

'

Ei se mielestäni ole tosirakkautta, että pysytään AINA toisen rinnalla. Tosirakkautta on se, että puhutaan, yritetään korjata ja ymmärtää toista. Jos näistä yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, eikä kumpikaan tai toinen tahdo tehdä kompromisseja, niin sitten erotaan. 

Entäpä jos rakkauden kohde välillä vaihtuu, kuten ap:n tapauksessa? Onko sinusta kyse tosirakkaudesta, kun mies on välissä häipynyt, kenties hetkeksi unohtanutkin ja rakastanut jotain toista?

En ottaisi. Minun luottamukseni rikotaan vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aito rakkaus on sitä, että pysytään aina rinnalla eikä haahuilla muiden naisten perässä.

'

Ei se mielestäni ole tosirakkautta, että pysytään AINA toisen rinnalla. Tosirakkautta on se, että puhutaan, yritetään korjata ja ymmärtää toista. Jos näistä yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, eikä kumpikaan tai toinen tahdo tehdä kompromisseja, niin sitten erotaan. 

:D LOL :D Ei se ole tosi rakkautta jos uittaa vehjettä toisen naisen pildessä. Hyi yäk. Ei sellaista tarvitse edes ymmärtää, hei haloo.

Ei missään nimessä. Epätasapainoinen ihminen.

En pystyisi enää koskaan luottamaan enkä myöskään haluaisi olla kenenkään kakkosvalinta tai back up -plan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aito rakkaus on sitä, että pysytään aina rinnalla eikä haahuilla muiden naisten perässä.

'

Ei se mielestäni ole tosirakkautta, että pysytään AINA toisen rinnalla. Tosirakkautta on se, että puhutaan, yritetään korjata ja ymmärtää toista. Jos näistä yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, eikä kumpikaan tai toinen tahdo tehdä kompromisseja, niin sitten erotaan. 

Entäpä jos rakkauden kohde välillä vaihtuu, kuten ap:n tapauksessa? Onko sinusta kyse tosirakkaudesta, kun mies on välissä häipynyt, kenties hetkeksi unohtanutkin ja rakastanut jotain toista?

No ei? Sitähän minä sanoin, että ei ole tosirakkautta pysyä tuollaisen rinnalla. Ensiksi pitäisi puhua, ymmärtää ja korjata se suhde. Jos yhä tuntuu, ettei suhde toimi niin sitten erotaan, ei mennä toisen matkaan heti kun joku kiinnostava osuu rinnalle. 

Mielestäni ei ole terveellistä pysyä huonossa suhteessa, ei sellainen tosirakkautta ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni aito rakkaus on sitä, että pysytään aina rinnalla eikä haahuilla muiden naisten perässä.

'

Ei se mielestäni ole tosirakkautta, että pysytään AINA toisen rinnalla. Tosirakkautta on se, että puhutaan, yritetään korjata ja ymmärtää toista. Jos näistä yrityksistä huolimatta suhde ei toimi, eikä kumpikaan tai toinen tahdo tehdä kompromisseja, niin sitten erotaan. 

:D LOL :D Ei se ole tosi rakkautta jos uittaa vehjettä toisen naisen pildessä. Hyi yäk. Ei sellaista tarvitse edes ymmärtää, hei haloo.

En minä sitä sanonutkaan? Sanoin, ettei ole tosirakkautta olla aina toisen rinnalla, varsinkin jos suhde ei ole hyvä ja onnellinen. Tosirakkautta on se, että yritetään korjata ja ymmärtää sitä toista jos on ongelmia, ei mennä muiden matkaan tai pysyä suhteessa, vaikka se on huono ja täynnä ongelmia. 

Eksäni jätti minut aivan yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta tai merkkiä. Meni pari viikkoa, niin näin hänet käsi kädessä jonkun naisen kanssa. Tästä meni puolisen vuotta, ja alkoi haikailla perääni. Ero olikin kauhea virhe ja uusi nainen ei ollutkaan niin kummoinen kuin ajatteli. Ei myöntänyt että nainen oli eron syy, mutta uskoo kuka uskoo.

Koska olin ollut todella rakastunut mieheen ja ero oli ollut itselleni todella raskas, tartuin tähän oljenkorteen. Sanoin, että jättää naisen, niin katsotaan vielä. Näin kävi, ja palasimme yhteen.

Meni alle vuosi ja jätin itse miehen. Rakkaus oli vain hävinnyt. En ollut oikeastaan alun jälkeen edes vihainen. Näin hänet juttelemassa toisen naisen kanssa, ja huomasin ajattelevani että olisipa mielummin tuon kuin minun kanssa. Sen jälkeen sanoin lopulliset heipat.

Eli vaikka mies olikin käsittääkseni ihan uskollinen ja oikeasti pahoillaan, niin se olinkin minä joka oli muuttunut. Luulin että eron jälkeinen hätä ja ahdistus ja sydänsuru oli sitä, että rakastin miestä niin paljon. Joo, mutta sitä miestä jota ei enää ollut. Sitä rehellistä, uskollista miestä, joka ei lähde ensimmäisen hameenhelman mukaan sanomatta mitään. Sitä miestä vaan ei ollut enää, joten erotessamme lopullisesti en tuntenut mitään muuta kuin täydellistä välinpitämättömyyttä.

Suosittelen siis ennemmin siis vaikka puhumaan asiat selviksi, jotta et sen epätietoisuuden ja ahdistuksen korjaamiseksi ota miestä takaisin.

En luottaisi enkä takaisin ottaisi, mutta toisaalta en luottaisi myöskään "toisena naisena" jos varattu alkaisi lirkuttelemaan. Se on oma epävarma naistyyppinsä jotka näitäkin huolii. 

Vierailija kirjoitti:

Eksäni jätti minut aivan yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta tai merkkiä. Meni pari viikkoa, niin näin hänet käsi kädessä jonkun naisen kanssa. Tästä meni puolisen vuotta, ja alkoi haikailla perääni. Ero olikin kauhea virhe ja uusi nainen ei ollutkaan niin kummoinen kuin ajatteli. Ei myöntänyt että nainen oli eron syy, mutta uskoo kuka uskoo.

Koska olin ollut todella rakastunut mieheen ja ero oli ollut itselleni todella raskas, tartuin tähän oljenkorteen. Sanoin, että jättää naisen, niin katsotaan vielä. Näin kävi, ja palasimme yhteen.

Meni alle vuosi ja jätin itse miehen. Rakkaus oli vain hävinnyt. En ollut oikeastaan alun jälkeen edes vihainen. Näin hänet juttelemassa toisen naisen kanssa, ja huomasin ajattelevani että olisipa mielummin tuon kuin minun kanssa. Sen jälkeen sanoin lopulliset heipat.

Eli vaikka mies olikin käsittääkseni ihan uskollinen ja oikeasti pahoillaan, niin se olinkin minä joka oli muuttunut. Luulin että eron jälkeinen hätä ja ahdistus ja sydänsuru oli sitä, että rakastin miestä niin paljon. Joo, mutta sitä miestä jota ei enää ollut. Sitä rehellistä, uskollista miestä, joka ei lähde ensimmäisen hameenhelman mukaan sanomatta mitään. Sitä miestä vaan ei ollut enää, joten erotessamme lopullisesti en tuntenut mitään muuta kuin täydellistä välinpitämättömyyttä.

Suosittelen siis ennemmin siis vaikka puhumaan asiat selviksi, jotta et sen epätietoisuuden ja ahdistuksen korjaamiseksi ota miestä takaisin.

Tämä oli hyvä kirjoitus. Itsellä on joskus ikävä miestä, mutta on ikävä sitä miestä johon luotin ja uskoin, en sitä miestä joka pettää ja jättää toisen takia. Ei sitä menneisyyttä saa takaisin, vaikka kuinka yrittäisi. Mies tuhosi sen ihan omilla teoillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti mukava istua sohvalla ja pieruverkkarit päällä. Ei muutakuin nostatte kulissit pystyyn. Sinuna kyllä vaihtaisin ne pieruverkkarit muihin housuihin ja lähtisin treffeille muiden miesten kanssa. Joku itsekunnioitus sentään oltava. En tajua mikä tuossa tutussa ja "turvallisessa" muka kiehtookin niin monia, ei kyllä itseä kiinnosta maata sohvalla kuin lahna.

Mitä tämä pieruverkkaripuhe oikein on? "Aatelisissakin piireissä" petetään ja päällä voi olla merkkivaatteet ja istutaan upeilla antiikkisohvilla. Ihan kuin pettämistä tapahtuisi vain joidenkin paskoissaan kulkevien pubiruusujen perheissä. Ei akateemiset piiritkään ole sen kummempia, niissä vaan otetaan joku laadukas hotellihuone tai ajellaan piiloon ökyhuviloille bemareilla tai tesloilla.

Ja en luottaisi enää pettämisen jälkeen mieheen. Kokeilin aikoinaan, ja aavistukseni osui oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

En luottaisi enkä takaisin ottaisi, mutta toisaalta en luottaisi myöskään "toisena naisena" jos varattu alkaisi lirkuttelemaan. Se on oma epävarma naistyyppinsä jotka näitäkin huolii. 

Keväästä saakka eräs varattu mies on flirttaillut minulle ja yritän vain juosta häntä karkuun, mutta ei hän sitä ymmärrä. En luottaisi tuollaiseen koskaan, enkä kaipaa epätasapainoista miestä elmääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni jätti minut aivan yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta tai merkkiä. Meni pari viikkoa, niin näin hänet käsi kädessä jonkun naisen kanssa. Tästä meni puolisen vuotta, ja alkoi haikailla perääni. Ero olikin kauhea virhe ja uusi nainen ei ollutkaan niin kummoinen kuin ajatteli. Ei myöntänyt että nainen oli eron syy, mutta uskoo kuka uskoo.

Koska olin ollut todella rakastunut mieheen ja ero oli ollut itselleni todella raskas, tartuin tähän oljenkorteen. Sanoin, että jättää naisen, niin katsotaan vielä. Näin kävi, ja palasimme yhteen.

Meni alle vuosi ja jätin itse miehen. Rakkaus oli vain hävinnyt. En ollut oikeastaan alun jälkeen edes vihainen. Näin hänet juttelemassa toisen naisen kanssa, ja huomasin ajattelevani että olisipa mielummin tuon kuin minun kanssa. Sen jälkeen sanoin lopulliset heipat.

Eli vaikka mies olikin käsittääkseni ihan uskollinen ja oikeasti pahoillaan, niin se olinkin minä joka oli muuttunut. Luulin että eron jälkeinen hätä ja ahdistus ja sydänsuru oli sitä, että rakastin miestä niin paljon. Joo, mutta sitä miestä jota ei enää ollut. Sitä rehellistä, uskollista miestä, joka ei lähde ensimmäisen hameenhelman mukaan sanomatta mitään. Sitä miestä vaan ei ollut enää, joten erotessamme lopullisesti en tuntenut mitään muuta kuin täydellistä välinpitämättömyyttä.

Suosittelen siis ennemmin siis vaikka puhumaan asiat selviksi, jotta et sen epätietoisuuden ja ahdistuksen korjaamiseksi ota miestä takaisin.

Tämä oli hyvä kirjoitus. Itsellä on joskus ikävä miestä, mutta on ikävä sitä miestä johon luotin ja uskoin, en sitä miestä joka pettää ja jättää toisen takia. Ei sitä menneisyyttä saa takaisin, vaikka kuinka yrittäisi. Mies tuhosi sen ihan omilla teoillaan. 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti mukava istua sohvalla ja pieruverkkarit päällä. Ei muutakuin nostatte kulissit pystyyn. Sinuna kyllä vaihtaisin ne pieruverkkarit muihin housuihin ja lähtisin treffeille muiden miesten kanssa. Joku itsekunnioitus sentään oltava. En tajua mikä tuossa tutussa ja "turvallisessa" muka kiehtookin niin monia, ei kyllä itseä kiinnosta maata sohvalla kuin lahna.

Mitä tämä pieruverkkaripuhe oikein on? "Aatelisissakin piireissä" petetään ja päällä voi olla merkkivaatteet ja istutaan upeilla antiikkisohvilla. Ihan kuin pettämistä tapahtuisi vain joidenkin paskoissaan kulkevien pubiruusujen perheissä. Ei akateemiset piiritkään ole sen kummempia, niissä vaan otetaan joku laadukas hotellihuone tai ajellaan piiloon ökyhuviloille bemareilla tai tesloilla.

Ja en luottaisi enää pettämisen jälkeen mieheen. Kokeilin aikoinaan, ja aavistukseni osui oikeaan.

Vielä pahempaa on kun mies tuo yhteiseen kotiin toisen naisen. Toinen nainen tulee toisen reviirille ja lääppimään toisen tavaroita. Ehkä siksi pelkäänkin asua miesten kanssa yhdessä, koska en halua, että kotiini tuodaan lumppuja. Aina pitää olla eri kodit.

Älä tee itsestäsi idioottia, toiset vain nauravat sulle. Älä ota miestä takaisin ikinä.