Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Olin 3,5 vuotta yrittäjänä ja 100 % kotona. En ole lainkaan kaivannut nyt koronan aikana etätöihin. Työn luonne kyllä sallisi etätyöt täysin, mutta tarvitsen paljon tilaa, koska olen suunnittelija ja olen tottunut kahteen isoon näyttöön. Lähden mielelläni toimistolle, eikä minun tarvitse olla kotona työnantajan käytettävissä. 

Lisään vielä, että en ole lainkaan ulospäin suuntautunut tyyppi, mutta pieni toimisto ja saatan olla paljonkin toimistollakin yksin. Pidän vain ympäristöstä ja ergonomiasta enemmän.  En halua töitä kotiini. 

Ymmärrän hyvin turhautumisen. Etenkin, jos työmatkoihin palaa kunnolla aikaa. Itsellä ei ole niin suuri kynnys, kun kotiovelta töihin pääsee 10 minuutissa. Sillä ei itselle ole väliä miten palaveri järjestetään, koska olen äänessä vain silloin, kun on painavaa kommentoitavaa, jota ei voi jättää sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kokouksista on työelämässä ihan turhia ja voitaisiin hoitaa parilla sähköpostilla niiden ihmisten kesken, joita asia koskee. Aivan tuiki turhaahan se olisi raahautua toiseen kaupunkiin aamuksi kuuntelemaan paskanjauhantaa tunnin kaksi. Etänä voisi sentään tehdä siinä sivussa jotain töitäkin eikä vain räplätä kännykkää tai piirrellä kynällä paperiin kirkkoveneitä.

Työurani aikana noin 10% kokouksista on ollut sen väärtejä, että niihin oli hyödyllistä osallistua, ja näissäkin oli etukäteen tiedossa aiheen tärkeys. Muut kokoukset ovat olleet pakollista, hyödytöntä ajanhukkaa. Varsinkin viikoittaiset "tiimipalaverit", joiden asiasisältö oli useimmiten nolla, mutta ne pidettiin koska näin oli käsketty tehdä, joka viikko, viikosta toiseen.

Olen koko urani luistellut parhaani mukaan turhista palavereista ja seminaareista vedoten muihin kiireisiin. Yhdessä työpaikassa tätä ei hyväksytty, joten vaihdoin työpaikkaa.Tärkeisiin toki osallistun, mutta juurikin viikkopalaverit ilman agendaa ovat käytännössä täydellistä ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin turhautumisen. Etenkin, jos työmatkoihin palaa kunnolla aikaa. Itsellä ei ole niin suuri kynnys, kun kotiovelta töihin pääsee 10 minuutissa. Sillä ei itselle ole väliä miten palaveri järjestetään, koska olen äänessä vain silloin, kun on painavaa kommentoitavaa, jota ei voi jättää sanomatta.

Heh. Toimistolla palaverit venyivät yli tuntiin, kun siellä käsiteltiin myös TÄYSIN töihin liittymättömiä asioita, ihan esimiehen johdolla. Minua ei vois vähempää kiinnostaa Pirkko-Annelin kipeät känsät, josta saatiin sellainen vartin keskusteluhetki ja esimies alkaa luennoimaan myös omista känsistään ja sitten vähän nauretaan ja itketään ja taas nauretaan... Etäpalaverissa saa mutelle tuollaisen jaskan jauhamisen eikä onneksi kukaan ole viitsinytkään turhia löpistä luurit päässä. Näin esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.

olen tavallaan samaa mieltä mutta toisaalta pelkkä lähityökään ei sinänsä ole itseisarvo. Mä ajan kolmesti viikossa toimistolle (45km suuntaansa). Vanha tehdasarakennus, ihmiset istuvat omissa huoneissaan. Työergonomia huonosti hoidettu, palaverit tästä huolimatta teamsin välityksellä. Voin olla kolme päivää työpaikalla tapaamatta yhtään ketään, kun en aina kahville ehdi edes. Myös lähityössä pitäisi työnantajan panostaa yhteisöllisyyteen, mahdollistaa hiljaista tietoa välittävän foorumin yms. Ei vain pakottaa ajomaan paikalle.

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyö sopii minulle erittäin hyvin ja onneksi saan tehdä sata prosenttisesti etänä. En kuitenkaan omalla päätökselläni.

Teen paljon paremmin töitä etänä, mutta jos pomo haluaisi minut toimistolle niin menisin, kiitollisena siitä että olen saanut etäillä niin pitkään. Kertoisin toki että kotona teen paremmin ja yrittäisin neuvotella asiaa.

Minä vaihdoin työpaikkaa ja yksi painava valintakriteeri oli etätyöt.

Tuokin on hyvä työnantajan huomioida. Luulen että moni paikka menettää parhaat tekijänsä eli ne, joilla on kysyntää muualla.

Ja kääntöpuolena joustavammin työhön suhtautuville voidaan maksaa enemmän. Itse en kyllä näe pelkän etätyön tekemistä hyvänä pitkän päälle. En firman tai yksilön kannalta. Se kotona oleva jää irtaimeksi työyhteisöstä ja on helposti se heittopussi tai ulospotkittava, koska ei ole osa porukkaa aidosti. Lisäksi työssä on sitä hiljaista tietoa, kahvikupin ääressä vaihdettuja huomioita, ideointia ja yhteistyötä. Kotona olemme yksinäisiä yksiköitä ja harvassa työssä työnkuva on sellainen, että ihminen voi olla yksikkö vain vuodesta toiseen.

Lisäksi vähättelemällä työpaikalla oloa, poljette samalla omia työsuhde-etujanne ja sitä, että olisitte täreä työntekijä juuri siinä. Miksi maksaa sille espoolaiselle tradenomille summa xxxx, jos yhtälailla se tradenomi voi tehdä töitä Kajaanista paljon pienemmällä rahalla? Tai miksi maksaa suomalaiselle koodarille etätöistä, jos muualta maailmasta saa halvemalla netin päässä olevan? Se kilpailuetu työmarkkinoilla on usein myös se, että olet fyysisesti paikalla. Ellet ole, sinut voidaan korvata kenellä vaan pitkän päälle, koska työsihän voi tehdä muualta ja oikeastaan sinua ei edes tunneta ihmisenä...

Eli lähityötä kaipaavat pelkäävät etteivät pärjää pelkillä työtuloksillaan ilman pärstäkerroinbuustia?

Oletko muuten nähnyt mitä tapahtuu kun Aasiassa teetetään suomenkieltä vaativaa työtä? Sopii yritykselle, jota parit mokat ei hetkauta.

Jos on sovittu että paikalla käydään pari kertaa kuussa ja sitten pomo rupeaa järkkäämään lähipalavereja esim. kolme kertaa viikossa niin eihän se ole alkuunkaan sitä mitä on sovittu. Luulisi että kaikki ymmärtää tuon eikä vaan kitise että yksi lintsaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Tää on tää ääri-ekstroverttien mania saada kaikki käkkimään saman palaveripöydän ympärille kun nuo voimaantuu siitä että on huone täynnä ihmisiä joille voi jutella naamatusten. Ei tuo ikää katso, paitsi että vanhemmat tekee tuota suoraviivaisemmin kun on aina tehneet. 

Etäpäivänä istun 7 tuntia kuulokkeet päässä erilaisissa palavereissa, lähipäivänä sama juttu. Erona vain se, että etäpäivänä olen yksin hiljaisessa kodissa työpöytä ja -tuoli täsmälleen minulle säädettyinä, lähipäivänä olen avokonttorissa, josta osa on varattu meille äänekästä työtä tekeville. Työpiste pitää tyhjentää, jos poistuu yli 15 min ajaksi (lounastauko), työpisteellä ei saa syödä. Pöytä ja tuoli pitää joka aamu säätää uusiksi, samoin etsiä piuhat, jotta saa läppärin ja näytöt yhdistettyä, näppäimistöä säilytän 1. kerroksen "varastotiloissa", josta menen joko 3. tai 4. kerrokseen etsimään tyhjää työtilaa. Aina sopivaa (äänekästä) paikkaa ei löydy, silloin joudun ilmoittamaan muille palaverilaisille, että en saa puhua kokouksessa, minun pitää kirjoittaa kaikki kommenttini. Todella kätevää?

Teen työtä tiimissä, jossa väki on ympäri maata ja kaikki yhteydenpito toimii verkossa. Silti minun on kerran viikossa mentävä tuonne 3-4 muun organisaation työntekijöiden keskelle töihin, jotta ihmiskontaktit säilyvät. En tunne heitä, osa on hyvänpäiväntuttuja, mutta työtehtävämme ovat niin erilaisia, että mitään oppimista ei tapahdu, vaikka joskus kahvitilassa rupattelemme. Siellä ei ole edes pöytiä, joihin nojailla eikä tietenkään edes tuoleja, jotta tulee harrastettua pientä liikuntaa tauolla automaatin vieressä.

Pullamösdösukupolvi on surkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.

Hybridikokoukset joihin osa osallistuu etänä on s**tanasta. Joko kokonaan teamsissa tai kokonaan toimistolla, niin hommat sujuu edes jotenkin.

Mitä väliä sillä on? Jos yhteydet ja tston etälaitteet ovat kunnossa, ne etänä olijat vaan pitää osallistaa paremmin. Jos tehdään tiimi- tai ryhmätyötä, etänä olijat miettivät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Etäpäivänä istun 7 tuntia kuulokkeet päässä erilaisissa palavereissa, lähipäivänä sama juttu. Erona vain se, että etäpäivänä olen yksin hiljaisessa kodissa työpöytä ja -tuoli täsmälleen minulle säädettyinä, lähipäivänä olen avokonttorissa, josta osa on varattu meille äänekästä työtä tekeville. Työpiste pitää tyhjentää, jos poistuu yli 15 min ajaksi (lounastauko), työpisteellä ei saa syödä. Pöytä ja tuoli pitää joka aamu säätää uusiksi, samoin etsiä piuhat, jotta saa läppärin ja näytöt yhdistettyä, näppäimistöä säilytän 1. kerroksen "varastotiloissa", josta menen joko 3. tai 4. kerrokseen etsimään tyhjää työtilaa. Aina sopivaa (äänekästä) paikkaa ei löydy, silloin joudun ilmoittamaan muille palaverilaisille, että en saa puhua kokouksessa, minun pitää kirjoittaa kaikki kommenttini. Todella kätevää?

Teen työtä tiimissä, jossa väki on ympäri maata ja kaikki yhteydenpito toimii verkossa. Silti minun on kerran viikossa mentävä tuonne 3-4 muun organisaation työntekijöiden keskelle töihin, jotta ihmiskontaktit säilyvät. En tunne heitä, osa on hyvänpäiväntuttuja, mutta työtehtävämme ovat niin erilaisia, että mitään oppimista ei tapahdu, vaikka joskus kahvitilassa rupattelemme. Siellä ei ole edes pöytiä, joihin nojailla eikä tietenkään edes tuoleja, jotta tulee harrastettua pientä liikuntaa tauolla automaatin vieressä.

Kuulostaa ihan hirveältä arpomiselta, en ikinä suostuisi tuollaiseen epävarmaan ramppaamiseen (lähitöiden tilanteesi siis). Tiedän kyllä, että moni firma toimii samoin - syytä en ole vielä ymmärtänyt. Meilläkin eräät pallopäät hahmottelevat samaa - sekä sellaista kuinka olis kivempi että oltais kaikki helpommin isossa läjässä (miksi?) - mutta onneksi toistaiseksi on ihan kunnon määrätty työpiste omine kamoineni.

Näin eläköityneenä minulle herää kysymys: Mitä ihmeen työtä/töitä kaikki tähänkin keskusteluun osallistuvat oikein tekevät, kun näyttää siltä, ettei kenenkään tarvitse mennä työpaikalle, vaan kaikkien työt hoituvat paremmin kotona kuin työpaikalla ja suhteet työtovereihin ja muihinkin tuntuvat olevan pelkkä rasite?

Yritys koostuu ihmisistä. Mitään yritystä ei ole olemassakaan ilman ihmisiä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kokonaisuudessaan ja pitkällä tähtäimellä organisaatio menestyy parhaalla mahdollisella tavalla, kun mukana on myös sosiaalista kanssakäymistä. Sitä voi toki olla myös etänä/virtuaalisesti. En kuitenkaan usko, että se riittää.

En epäile ollenkaan, etteikö etätyö olisi tehokasta. Mielestäni kaikkea ei voi kuitenkaan mitata tehokkuuden kautta. Itse haluan työskennellä sellaisessa yrityksessä, joka jakaa omat arvoni ja jonka toiminta on omasta mielestäni tuloksekasta ja ottaa huomioon myös ihmiset. En haluaisi työskennellä sellaisessa tiimissä, jossa kaikki muut ovat 100% etänä ja pyörittelevät silmiään yhteisöllisyydelle työpaikalla.

Mitä työtä te jotka haluatte ja vaaditte 100% etätyön, teette? Vastaus "asiantuntijatyötä" ei oikein kerro mitään. Minua kiinnostaa hieman tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäpäivänä istun 7 tuntia kuulokkeet päässä erilaisissa palavereissa, lähipäivänä sama juttu. Erona vain se, että etäpäivänä olen yksin hiljaisessa kodissa työpöytä ja -tuoli täsmälleen minulle säädettyinä, lähipäivänä olen avokonttorissa, josta osa on varattu meille äänekästä työtä tekeville. Työpiste pitää tyhjentää, jos poistuu yli 15 min ajaksi (lounastauko), työpisteellä ei saa syödä. Pöytä ja tuoli pitää joka aamu säätää uusiksi, samoin etsiä piuhat, jotta saa läppärin ja näytöt yhdistettyä, näppäimistöä säilytän 1. kerroksen "varastotiloissa", josta menen joko 3. tai 4. kerrokseen etsimään tyhjää työtilaa. Aina sopivaa (äänekästä) paikkaa ei löydy, silloin joudun ilmoittamaan muille palaverilaisille, että en saa puhua kokouksessa, minun pitää kirjoittaa kaikki kommenttini. Todella kätevää?

Teen työtä tiimissä, jossa väki on ympäri maata ja kaikki yhteydenpito toimii verkossa. Silti minun on kerran viikossa mentävä tuonne 3-4 muun organisaation työntekijöiden keskelle töihin, jotta ihmiskontaktit säilyvät. En tunne heitä, osa on hyvänpäiväntuttuja, mutta työtehtävämme ovat niin erilaisia, että mitään oppimista ei tapahdu, vaikka joskus kahvitilassa rupattelemme. Siellä ei ole edes pöytiä, joihin nojailla eikä tietenkään edes tuoleja, jotta tulee harrastettua pientä liikuntaa tauolla automaatin vieressä.

Kuulostaa ihan hirveältä arpomiselta, en ikinä suostuisi tuollaiseen epävarmaan ramppaamiseen (lähitöiden tilanteesi siis). Tiedän kyllä, että moni firma toimii samoin - syytä en ole vielä ymmärtänyt. Meilläkin eräät pallopäät hahmottelevat samaa - sekä sellaista kuinka olis kivempi että oltais kaikki helpommin isossa läjässä (miksi?) - mutta onneksi toistaiseksi on ihan kunnon määrätty työpiste omine kamoineni.

Tämä sama systeemi on kuulemma tulossa kaikkiin valtion työpisteisiin ympäri maata, me olemme yksityisellä puolella joku kokeiluryhmä.

Palavereissa on oikeasti mielenkiintoista, kun työtilan takia en pysty puhumaan ja jos on ihan pakko olla äänessä (vedän kokousta tms.), niin menen kellarikerrokseen, istun autossani ja osallistun sieltä. Ainoa hiljainen vapaa paikka! Lisää työtehoa ihan valtavasti ja näin työnantaja voi varmistaa, että en etätyöpäivänä vaikka maalaa taloa?

Vierailija kirjoitti:

Näin eläköityneenä minulle herää kysymys: Mitä ihmeen työtä/töitä kaikki tähänkin keskusteluun osallistuvat oikein tekevät, kun näyttää siltä, ettei kenenkään tarvitse mennä työpaikalle, vaan kaikkien työt hoituvat paremmin kotona kuin työpaikalla ja suhteet työtovereihin ja muihinkin tuntuvat olevan pelkkä rasite?

Voi olla mitä vain: koodausta, kirjanpitoa, asiakaspalvelua, suunnittelua, toimitustöitä jne. Jos koulukin onnistuu nykyään etänä niin luulisi olevan selvää että moni muukin asia (ja paljon koulua paremmin, on toki hyvä että lapset ovat lähiopetuksessa). Totta kai mikä vain työ onnistuu paremmin rauhassa kotona kuin hälyisessä toimistossa epämääräisen sosiaalisen neppailun keskellä.

Hupaisaa, että omassa tuttavapiirissäni lähitöitä kannattavat kaikista innokkaimmin he, joilla on omat isot työhuoneet eikä puhettakaan avokonttorimelusta, jossa niiden työkavereiden kanssa tulisi oikeasti kontakteja ja lähityöllä olisi joku merkitys.

Lisäksi toimistolle hinkuvat he, jotka pelkäävät etteivät suoriudu ilman lähikollegoiden tukea.

ainakin 10 vuotta olen soveltanut hybridi-mallia, jossa itse päätän työaikani ja työpaikkani. Kuitenkaan en ole yrittäjä vaan palkkatyössä. 

Etätyö on parasta silloin kun pitää keskittyä ja lukea paljon dokumentteja. Lähityö ja kollegoiden tapaaminen taas ruokkii sielua. On niin mahtavaa tavata pitkästä aikaa ihmisiä kasvotusten. Olen niin kaivannut sitä lounas ja kahvitaukojen naururemakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin eläköityneenä minulle herää kysymys: Mitä ihmeen työtä/töitä kaikki tähänkin keskusteluun osallistuvat oikein tekevät, kun näyttää siltä, ettei kenenkään tarvitse mennä työpaikalle, vaan kaikkien työt hoituvat paremmin kotona kuin työpaikalla ja suhteet työtovereihin ja muihinkin tuntuvat olevan pelkkä rasite?

Käytännössä kaikki toimistotyöt onnituvat etänä nykyään.