Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa
Ella, 29, aloitti asiantuntijatyön pienessä vaikuttajaorganisaatiossa viime vuoden toukokuussa.
Etätyö oli tuolloin koronapandemian vuoksi normi.
Ella asuu Tampereella ja työpaikan toimitilat ovat Helsingissä. Sopimukseen kirjattiin, että hänen pitäisi tulla lähitöihin muutaman kerran kuussa koronatilanteen jälleen salliessa.
Nyt etätyösuositusta ei enää ole, ja Ella on joutunut kulkemaan Helsinkiin useammin kuin hän olisi tahtonut.
Hän ei ole taipunut pomon toiveisiin mukisematta.
"Nytkin minua odotettiin saapuvaksi paikan päälle aamupalaveriin, mutta en vain tullut. Olin ainoa, joka osallistui etänä."
https://yle.fi/uutiset/74-20000112
Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele. Jos Tampereelta Helsinkiin on liian pitkä matka, etsii töitä lähempää tai muuttaa. Myös asennemuutos auttaisi. Ylipäänsä työ, josta tykkää ja viihtyy eikä työpaikalle meno ahdista silloin kun pomo pyytää!
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Meidät määrättiin takaisin toimistolle kahtena päivänä viikossa, kun pitää olla sosiaalinen myös työyhteisössä. No nyt me ollaan sosiaalisia ja työt toimistolla jää vähän vähemmälle, kun ollaan sosiaalisia ja keskutellaan ja juorutaan keskenään pitkillä tauoilla. Tehdään just niin kuin haluttiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.
Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.
Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?
Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.
Anteeksi kun sanon, mutta tuo on niin mennyttä aikaa. Tai no en tiedä, missä työskentelet. Ehkä vielä jossain on yrityksiä, joissa työn tulos on mitättömämpi asia kuin suosio työpaikalla ja erityisesti pomon silmissä. Omassa yrityksessäni työn tehokkuutta mitataan ihan eri tavoin kuin keikistelemällä työpaikalla. Mittarit on aika tiukat ja jos haluat olla tehokas, ei toimistolle kannata edes mennä (koska siellä aikaa kuluu turhaan rupatteluun) . Meillä parasta tulosta tekevät just ne, jotka tekevät koko työpäivän VAIN laskutettavaa työtä. Eivät mitään muuta. Enkä todellakaan työnantajana aio irtisanoa työntekijöitä, jotka tekevät parhaan tuloksen yritykselle.
Sinä olet juuri sellainen työnantaja, jota kammoan. Haluat vain irti työntekijästä kaiken, eikä kiinnosta työpaikka ihmisyhteisönä tai se että töissä voi olla myös elämää. Luuletko, että ne jotka vain raataa sulle tulosta jaksaa sitä pitkäänkin? Et ehkä joudu irtisanomaan, mutta he lähtee kun saavat burnoutin.
Ihmissuhteet merkkaa aina jotain, myös töissä. Jos sen kiellät, elät pää pensaassa.Minä taas inhoan sinua, työihmissuhteet ei koskaan tule mulle olemaan muuta kun välttämätön paha. Ei kaikki oikeasti halua tietää niistä työkavereista mitään mikä ei suoraan vaikuta työhön.
Miksi ette hanki oikeita ihmissuhteita, vaan teidän pitää pakottaa ihmiset seuraanne? Ihmiset, jotka eivät teistä pidä.
Ei ne saa oikeita ihmissuhteita, siksi ne haluaa pakottaa kaikki sinne homeiselle toimistolle. Meillä on tämmöinen esimies, ei sillä ole enää mitään oikeita ihmissuhteita, ei sillä luonteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetin ruudun jakamisen tyypille, joka suunnilleen opetteli tietokoneen peruskäyttöäkin vasta 60-vuotiaana, alle vartissa. Herttinen, työpaikat ei mene parhaille jos asioita ei opita nopeasti. Itse opin itsenäisesti tekemään alasvetovalikot ja blokkeja omaan käyttööni (CAD-ohjelmalla) vain katsomalla miten ennen on tehty, puoli tuntia meni kun osasin joustavasti jo ilman että kukaan neuvoo - kun oli tilanne että töissä ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä ole mikään älykkö tai it-nörtti.
Tätä ruutujen jakamisongelmaa en minäkään tajua. Puhutaan aivan perusasiasta. Ei voi mitenkään vedota siihen, ettei ole ehtinyt 2,5 vuodessa oppimaan. :D
Paljastanko nyt tyhmyyteni, kun kerron, etten ihan ymmärrä termiä "ruudun jakaminen"`? Teamsissa/Zoomissa vaiko jotain ihan muuta?
Tarkoitetaan ruudun jakamista eri osiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Meidät määrättiin takaisin toimistolle kahtena päivänä viikossa, kun pitää olla sosiaalinen myös työyhteisössä. No nyt me ollaan sosiaalisia ja työt toimistolla jää vähän vähemmälle, kun ollaan sosiaalisia ja keskutellaan ja juorutaan keskenään pitkillä tauoilla. Tehdään just niin kuin haluttiinkin.
Meille on tulossa sama. Oikein odotan ekaa nuhaa, saikutan taatusti maksimimäärän. Koska toi on kiusantekoa eikä mitään muuta, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetin ruudun jakamisen tyypille, joka suunnilleen opetteli tietokoneen peruskäyttöäkin vasta 60-vuotiaana, alle vartissa. Herttinen, työpaikat ei mene parhaille jos asioita ei opita nopeasti. Itse opin itsenäisesti tekemään alasvetovalikot ja blokkeja omaan käyttööni (CAD-ohjelmalla) vain katsomalla miten ennen on tehty, puoli tuntia meni kun osasin joustavasti jo ilman että kukaan neuvoo - kun oli tilanne että töissä ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä ole mikään älykkö tai it-nörtti.
Tätä ruutujen jakamisongelmaa en minäkään tajua. Puhutaan aivan perusasiasta. Ei voi mitenkään vedota siihen, ettei ole ehtinyt 2,5 vuodessa oppimaan. :D
Paljastanko nyt tyhmyyteni, kun kerron, etten ihan ymmärrä termiä "ruudun jakaminen"`? Teamsissa/Zoomissa vaiko jotain ihan muuta?
Tarkoitetaan ruudun jakamista eri osiin.
Kirveellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä opetin ruudun jakamisen tyypille, joka suunnilleen opetteli tietokoneen peruskäyttöäkin vasta 60-vuotiaana, alle vartissa. Herttinen, työpaikat ei mene parhaille jos asioita ei opita nopeasti. Itse opin itsenäisesti tekemään alasvetovalikot ja blokkeja omaan käyttööni (CAD-ohjelmalla) vain katsomalla miten ennen on tehty, puoli tuntia meni kun osasin joustavasti jo ilman että kukaan neuvoo - kun oli tilanne että töissä ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä ole mikään älykkö tai it-nörtti.
Tätä ruutujen jakamisongelmaa en minäkään tajua. Puhutaan aivan perusasiasta. Ei voi mitenkään vedota siihen, ettei ole ehtinyt 2,5 vuodessa oppimaan. :D
Paljastanko nyt tyhmyyteni, kun kerron, etten ihan ymmärrä termiä "ruudun jakaminen"`? Teamsissa/Zoomissa vaiko jotain ihan muuta?
Siinäpä pohdittavaa iltapuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Sitä se juuri monelle yksinäiselle on. Säälittävää elämää, jossa ne kontaktit saattavat olla juuri ja ainoastaan ne työkaverit. Introvertit tietenkin kokevat sen paratiisina, kun ei tarvitse muita nähdä ja olla muiden kanssa, mutta Suomesta löytyy todella paljon ihmisiä, joille tekisi jo ihan mielenterveyden kannalta hyvää olla muiden seurassa.
Moni tavis on liian tylsä ekstroverteille ja liian puhelias introverteille. Tässäkin ketjussa kerrontaan kuinka pitäisi olla hyvä tyyppi ja silloin niitä kavereita löytyy. Huono tyyppi jää ilman ja pyrkii juttelemaan työkavereiden kanssa edes saadakseen jotain sosiaalista kontaktia, jota tietenkin halveksitaan. Niinkuin suurin osa olisi jotain hyviä tyyppejä. Suurin osa on ihan taviksia omilla virheillä varustettuna ja työpaikka on niin harvoja paikkoja, joissa heidät ylipäätään nähdään ja huomioidaan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Totta, onhan se säälittävää kun ainoata, jotka muistavat sinun syntymäpäivän on työkaverit, mutta onhan sekin aina miljoonaa kertaa parempaa kun se, ettei kukaan muista eikä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvaa oikeasti tärkeää työtä pystyy etänä tekemään.
No niinpä. Esimerkiksi vanhusten, sairaiden ja lasten hoitaminen ei oikein suju etänä kotoa läppäriä näpytellen. Kaikenlaista ns. paperinpyöritystä ja diagramminpiirtoa voi tehdä mistä vain, mutta onko se oikeasti tärkeää työtä?
Kyllä se sairaiden ja lasten hoitaminen aika jännäksi menisi jos kukaan ei olisi tekemässä esim. taloussuunnittelua tai budjetointia.
Ellan kannattaisi hakea töitä sieltä Tampereelta. Ei ole työnantajan vika että työntekijä on suostunut noihin ehtoihin. Itse inhoan etätöitä, ne saastuttavat kodin.
Meillä hoidetaan nyt kaikki it-koulutukset etänä, joka on ihan mahtavaa. Pystyy paljon paremmin perehtymään asiaan, kun hommat jaetaan ruudulla eikä tarvitse koulutussalin takapenkiltä katsoa mitä siellä taululla lukeekaan. Jos on ongelmia, niin jokainen voi jaakaa ruutunsa ja selittää missä ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Meidät määrättiin takaisin toimistolle kahtena päivänä viikossa, kun pitää olla sosiaalinen myös työyhteisössä. No nyt me ollaan sosiaalisia ja työt toimistolla jää vähän vähemmälle, kun ollaan sosiaalisia ja keskutellaan ja juorutaan keskenään pitkillä tauoilla. Tehdään just niin kuin haluttiinkin.
Meille on tulossa sama. Oikein odotan ekaa nuhaa, saikutan taatusti maksimimäärän. Koska toi on kiusantekoa eikä mitään muuta, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
No toivottavasti firmasi menee konkkaan, koska se ei enää kannata, kun kaikki saikuttaa. Tai jos olet valtiolla tai kunnalla, verojasi nostetaan oikein kunnolla, että sijaisten palkat saadaan maksettua.
Mikä teitä oikein vaivaa? Inhoatteko te oikeasti muita ihmisiä ja työkavereitani noin paljon? Te itse tietenkin olette oikein ihania ihmisiä? Mikä on mennyt pieleen, kun mielummin saikuttaa, kun tapaa työkavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Sitä se juuri monelle yksinäiselle on. Säälittävää elämää, jossa ne kontaktit saattavat olla juuri ja ainoastaan ne työkaverit. Introvertit tietenkin kokevat sen paratiisina, kun ei tarvitse muita nähdä ja olla muiden kanssa, mutta Suomesta löytyy todella paljon ihmisiä, joille tekisi jo ihan mielenterveyden kannalta hyvää olla muiden seurassa.
Moni tavis on liian tylsä ekstroverteille ja liian puhelias introverteille. Tässäkin ketjussa kerrontaan kuinka pitäisi olla hyvä tyyppi ja silloin niitä kavereita löytyy. Huono tyyppi jää ilman ja pyrkii juttelemaan työkavereiden kanssa edes saadakseen jotain sosiaalista kontaktia, jota tietenkin halveksitaan. Niinkuin suurin osa olisi jotain hyviä tyyppejä. Suurin osa on ihan taviksia omilla virheillä varustettuna ja työpaikka on niin harvoja paikkoja, joissa heidät ylipäätään nähdään ja huomioidaan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Totta, onhan se säälittävää kun ainoata, jotka muistavat sinun syntymäpäivän on työkaverit, mutta onhan sekin aina miljoonaa kertaa parempaa kun se, ettei kukaan muista eikä välitä.
Ei mun työpaikka ainakaan mikään sosiaalipalvelu ole jossa ihmisille taiotaan kontakteja. Se on työpaikka jossa pitäisi tehdä töitä. Mua ainakin ketuttaa ihan hulluna kun yritän tehdä töitä ja joku oman elämänsä tumpelo jaarittelee jostain kissan kummin kaimasta puolitoista tuntia oven suussa. Ja kun yksi lähtee, toinen tulee tilalle. Mun vastuulla ei ole mun työkavereiden sosiaalinen elämä, ei sitten pätkääkään. Mun vastuulla on tehdä mun työni, jonka ne työkaverit taas tehokkaasti estävät turhalla juoruilulla. Ja arvaa mistä ne sitten juoruilee? Siitä kuinka kauan aikaa kukakin on käyttänyt juoruilemiseen työn teon sijasta 🤯.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Meidät määrättiin takaisin toimistolle kahtena päivänä viikossa, kun pitää olla sosiaalinen myös työyhteisössä. No nyt me ollaan sosiaalisia ja työt toimistolla jää vähän vähemmälle, kun ollaan sosiaalisia ja keskutellaan ja juorutaan keskenään pitkillä tauoilla. Tehdään just niin kuin haluttiinkin.
Meille on tulossa sama. Oikein odotan ekaa nuhaa, saikutan taatusti maksimimäärän. Koska toi on kiusantekoa eikä mitään muuta, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
No toivottavasti firmasi menee konkkaan, koska se ei enää kannata, kun kaikki saikuttaa. Tai jos olet valtiolla tai kunnalla, verojasi nostetaan oikein kunnolla, että sijaisten palkat saadaan maksettua.
Mikä teitä oikein vaivaa? Inhoatteko te oikeasti muita ihmisiä ja työkavereitani noin paljon? Te itse tietenkin olette oikein ihania ihmisiä? Mikä on mennyt pieleen, kun mielummin saikuttaa, kun tapaa työkavereita?
Minä olen töissä tekemässä töitä, enkä seurustelemassa sellaisten henkilöiden kanssa, joiden seuraa en ole itse valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!
Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!
Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.
Meidät määrättiin takaisin toimistolle kahtena päivänä viikossa, kun pitää olla sosiaalinen myös työyhteisössä. No nyt me ollaan sosiaalisia ja työt toimistolla jää vähän vähemmälle, kun ollaan sosiaalisia ja keskutellaan ja juorutaan keskenään pitkillä tauoilla. Tehdään just niin kuin haluttiinkin.
Meille on tulossa sama. Oikein odotan ekaa nuhaa, saikutan taatusti maksimimäärän. Koska toi on kiusantekoa eikä mitään muuta, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
No toivottavasti firmasi menee konkkaan, koska se ei enää kannata, kun kaikki saikuttaa. Tai jos olet valtiolla tai kunnalla, verojasi nostetaan oikein kunnolla, että sijaisten palkat saadaan maksettua.
Mikä teitä oikein vaivaa? Inhoatteko te oikeasti muita ihmisiä ja työkavereitani noin paljon? Te itse tietenkin olette oikein ihania ihmisiä? Mikä on mennyt pieleen, kun mielummin saikuttaa, kun tapaa työkavereita?
Mä olen kunnalla töissä, ja kysynpä vaan että minkä sijaisten? 15 vuoteen en ole yhtäkään sijaista nähnyt, paitsi ne jotkut mihin on pakko työtön työnhakija ottaa. Sairaslomille mitään sijaisia ole, eikä kesälomillekaan.
Mikä mua vaivaa? Se että mä käyn töissä tehdäkseni työni ja saadakseni siitä palkan, en ollakseni sosiaalinen. Mun työkaverit ei ole mun kavereita, niiden kanssa tehdään töitä ja siinä se. Mua ei kiinnosta mitä niiden henkilökohtaiseen elämään kuuluu yhtään enempää kun mua kiinnostaa kaupan kassan kuulumiset. Eikä mua kiinnosta jakaa omaa henkilökohtaista elämääni niiden kanssa. Mun ystävät ja perhe on jossain ihan muualla kuin töissä, ja niiden kanssa vietän vapaa-aikani, en työkavereiden. Enkä väitä olevani ihana ihminen, tai työkavereideni olevan kamalia ihmisiä. Väitän vaan, että en halua työkavereitani osaksi henkilökohtaista elämääni millään tasolla. Siinä menee mun raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etätyöt kunniaan.
Itseäni ahdistaa lähityö paljon. Nukun öisin huonosti ja työpaikalla käynti lyhentää öitä entisestään paljon. Sitten koko päivä pitää skarpata ulkoisesti työpaikalla, kun muita ihmisiä siinä lähellä, kun taas kotona voi vapaasti olla verkkareissa ja kiroilla, jos asiat menee perseelleen. Töissä olen vapaata riistaa, jonka saa keskeyttää, milloin huvittaa. Etänä minun ei tarvitse samalla sekunnilla vastata kysymyksiin, jos en halua.
Kuormitun vähemmän etänä.
Just tuo ihana, että voi vaikka kiroilla, jos niikseen tulee. Minulla oli tänään töissä tiukempi päivä, joten nousin ylös sohvalta ja kävelin asuntoa ympäri puhuen itselleni ongelmaa ja sen vaihtoehtoja ääneen, kunnes keksin mitä pitää tehdä. Samoin voin nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nyt ei irtoa, ja lähteä vaikka kauppaan 1,5h lepäämään ruokaostoksien pariin, ja tulle freesinä takaisin. Tai, jestas, ottaa päikkärit!
Töissä minua pidettäisiin vähintään hulluna.
Heh, noin se pitääkin! Saa olla juuri oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.
Mä vähän luulen, että jos yrityksessä etätyöt aloitettiin vasta maaliskuussa 2020, ei ole ehditty opetella vielä kaikkia teknologian mahdollisuuksia.
2,5 vuodessa ei ole opittu edes jakamaan ruutuja? Jos tällä tasolla on oppiminen, olisin työnantajana erittäin huolissani.
No ei kaikki opi. Varsinkaan, jos ei edes haluta oppia.
Vastapuoli voi jakaa oman ruutunsa ja näyttää, kuinka jako toimii. IT-osato voi myös tehdä asiasta kuvalliset ohjeet vaihe vaiheelta, jos hitaampia on joukossa. Näin helppoa on ongelma ratkaista.
Säälin IT-osastoparkaanne, jos se joutuu tekemään "kuvallisia ohjeita". Ehdotan, että joku nauhoittaa miten hän toimii eli kuvaa näytöllään tapahtumat, sellainen 2 min video. Sitten kaikki katsovat sen. Sitten he kokeilevat ryhmässä, että kaikki osaavat, aikaa menee puolisen tuntia. Ellei kyse ole sadoista osaamattomista, mitä en usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvaa oikeasti tärkeää työtä pystyy etänä tekemään.
No niinpä. Esimerkiksi vanhusten, sairaiden ja lasten hoitaminen ei oikein suju etänä kotoa läppäriä näpytellen. Kaikenlaista ns. paperinpyöritystä ja diagramminpiirtoa voi tehdä mistä vain, mutta onko se oikeasti tärkeää työtä?
No tarviiko esimerkiksi siellä sairaalassa sähköä, vettä, erilaisia tarvikkeita, lääkkeitä? Tarviiko henkilökunta palkkansa vai onko se turhaa paperinpyöritystä? Nimittäin jos minä en etänäni hommia tee, se sairaanhoitaja istuu potilaan vieressä kylmässä, pimeässä, tilillä 0 euroa ja seuraa vierestä kun potilas kuolee lääkkeiden puutteeseen.
Uamulla pittäis töihin mennä, vaan empä taija jaksaa!
Ne tykkää tehdä töitä toimistolla, jotka tykkää puhua paskaa käytävillä.
Paljastanko nyt tyhmyyteni, kun kerron, etten ihan ymmärrä termiä "ruudun jakaminen"`? Teamsissa/Zoomissa vaiko jotain ihan muuta?