Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!

Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!

Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Pettymys on vielä suurempi, jos ylennys menee ohi mutta yt-irtisanominen osuu kohdalle, vaikka olisi tutustunut työpaikkansa ihmisiin. 

Etänä tutustuu aivan yhtä hyvin kuin konttorilla räkättämälläkin. Hyvän työntekijän tunnistaa tuloksista eikö kahvitunneista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.

Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.

En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?

- eri

Riippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.

Yhdessä ideointi samassa paikassa ja ajassa on todella tehoton tapa tehdä yhtään mitään. Koska aikaa kypsytellä asiaa on liian rajallisesti ja yksilöiden vireystila vaihtelee.

Eikä ihminen nyt vaan toimi niin, että se voisi alkaa ideoida torstaina klo 13, kun kalenterissa niin lukee.

Nämä on paljon parempi tehdä etänä. Käy kirjoittamassa asiansa ylös silloin, kun se tulee mieleen.

Ehkä se spontaanien ideoiden hatusta heittely toimii esimerkiksi markkinointipuolella, mutta jos täytyy pysytellä faktoissa ja sitoutua siihen mitä lupaa, niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Mä ainakin tunnen kaikkien tiimitovereideni naamat, vaikka suurinta osaa ei olla koskaan nähty livenä. Eikä todennäköisesti nähdäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.

Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä. 

Se saattaa pitää paikkansa. Se tekee silti heillekin hyvää olla edes joskus ihmisten kanssa kontaktissa. Ehkä ne heidänkin sosiaaliset taidot paranevat.

Todella moni on yksin ja todella moni on löytänyt kavereita sieltä työpaikalta. Todella monen ainoa juhla on se firman pikkujoulut. Todella monella ei ole niin läheisiä tai ystäviä. Heille se, että voi kertoa edes jollekin siitä lomamatkasta on suuri juttu, vaikka jotain milleniaalia tai genziitä se ärsyttää.

Näissä ketjuissa kuvaillaan aina kuinka ihmisillä on niin paljon muita kontakteja siellä työympäristön ulkopuolella. Todella monelle se ei ole niin, vaan yksinäisyys vaivaa todella useita ihmisiä. He eivät ole täydellisiä. Ehkä tyhmiä juttuja, flexaamista, valittamista, toistamista, tylsiä puheenaiheita, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja halua tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihan kuten niillä joilla on suuret suvut ja paljon ystäviä.

Ei ekstroverteillä ole vaikeuksia ymmärtää muita sen enempää kuin introverteillä. Introverttien toleranssi muiden erilaisuudelle on ehkä matalampi. He eivät todellakaan siedä muissa oikein mitään. Kukaan ei ole tarpeeksi onnistunut ihminen heidän seuraansa.

Sillä he selittävät tarpeensa erätyölle. Muiden rasittavuus, josta pitää saada taukoa tai mielellään siis olla kokonaan ilman. Muut ovat sitä ja tätä ja yksin on parasta.

Sosiaalisuus on etätyössä yhtä suurta kuin juhlat, joissa jokainen juhlii omassa kodissa, sosiaalisuus on puheen tasolla ehkä samaa, mutta kaikki muu jää kokematta. Ei ne häät siellä teamsissä vaan ole sama asia, vaikka kaikille sinne kotiin ruuat ja pala kakkua olisikin toimitettu.

Mä jäin oikeasti miettimään tätä kirjoitustasi. Että on ihmisiä, joille tekee hyvää, kun joku toinen on pakotettu heidän kanssaan samaan huoneeseen. Päiväkodissahan nykyisin tehdään näin. Ja peruskoulussa, varsinkin alakoulussa. Mutta ihanko oikeasti työpaikallakin joku haluaa, että toinen työntekijä pakotetaan hänen seuraansa? Mun on kieltämättä vaikea asettua tällaisen yksinäisen asemaan, joka nauttisi siitä, että joku toinen on pakotettu olemaan hänen seurassaan. Poistaako se lopulta yksinäisyyden? Kun tietää kuitenkin, ettei sitä toista kiinnosta pätkääkään sinä ja sitä vain ottaa päähän, kun joutuu olemaan hampaita kiristellen kanssasi? Ja eikö häät Teamsissa kuitenkin ole parempi kuin ei häitä lainkaan? En tosin tajunnut, miten häät liittyy työelämään. 

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Mun naama on niin ruma, ettei tällä pärjää. Osaamiseni on se, millä pärjään. Onneksi olen töissä firmassa, jossa seurataan työntekijöiden tuloksia eikä kahvihuoneessa keikuilua tai pomon perseen nuolemista. Numerot puhuvat puolestaan ja on ihan sama, minkä näköinen ihminen numeroiden takana on. 

Teen työtä pienessä tiimissä. Muilla tiiminjäsenillä työn luonne on sellainen, että suhivat ympäri Suomea ja Eurooppaa eivätkä käy varsinaisella toimistolla koskaan, jossa minä istuisin jos ei olisi etätyömahdollisuutta. Minä olen ainoa tiimissä, joka istuu kotona koneen ääressä. Työni ei vaadi muuta kuin tietokoneen, kameran ja puhelimen. Palaverit pidetään aina etänä Teamsissa. Sellainen sääntö ollaan yhdessä sovittu, että kamera pidetään aina päällä palavereissa ja toisille soittaessa mikä tuo riittävää "yhdessä oloa" kun ei piilotella kameran takana eikä tarvitse puhua tietokoneen ruudulle. Muutaman kerran vuodessa näemme virkistysmielessä ja aina on ollut erittäin mukavaa, mutta en silti kaipaa lähityöhön. Huolehdin omalla vapaa-ajallani ihmiskontakteista riittävästi.

Miksi raahaisin itseni toimistolle, jossa ei ole yhtään tiimini jäsentä?

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Kuvasit juuri niitä vastenmielisiä asioita työelämästä, joiden vuoksi haluaisinkin olla työtön ja harrastaa omia juttujani. Se, että kaveeraamalla oikeiden tyyppien kanssa ja olemalla aina äänessä, kun oikeat tyypit kuulevat upeat kommenttini, niin se ei ole minua varten.

HR on tänä aikana paljastunut olevan pihalla niin työnteosta kuin nykyajan työvälineistäkin. Sitten yrittävät markkinoida lähityötä just kehittämisellä ja yhteisöllisyydellä.

Parhaat ideat saatu etäpalavereissa kun jokaisella on oma kone käytössä ja tiedot haettavissa ja helposti jaettavissa.

Kyllä faktaan perustuva kehitystyö on pikkusen eti kun heitellään kävelypalaverissa puhelimen nappeihin ideoita virkistyspäivän ohjelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritys koostuu ihmisistä. Mitään yritystä ei ole olemassakaan ilman ihmisiä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kokonaisuudessaan ja pitkällä tähtäimellä organisaatio menestyy parhaalla mahdollisella tavalla, kun mukana on myös sosiaalista kanssakäymistä. Sitä voi toki olla myös etänä/virtuaalisesti. En kuitenkaan usko, että se riittää.

En epäile ollenkaan, etteikö etätyö olisi tehokasta. Mielestäni kaikkea ei voi kuitenkaan mitata tehokkuuden kautta. Itse haluan työskennellä sellaisessa yrityksessä, joka jakaa omat arvoni ja jonka toiminta on omasta mielestäni tuloksekasta ja ottaa huomioon myös ihmiset. En haluaisi työskennellä sellaisessa tiimissä, jossa kaikki muut ovat 100% etänä ja pyörittelevät silmiään yhteisöllisyydelle työpaikalla.

"Et usko että se riittää" kertoo vain sinusta. Verkossa voi olla ihan yhtä hyvää ja jopa parempaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyttä kuin livenä. Se että SINÄ et tähän kykene, on SINUN ongelmasi, joten älä yleistä omaa kykenemättömyytäsi kaikkiin muihin.

Jälkeen kerran yksi esimerkki miten omasta osaamattomuudesta yritetään tehdä yleinen ongelma.

Sivusta. Minulla ei ole hajuakaan siitä, onko jompikumpi, lähi-tai etätyö universaalisti parempi vaihtoehto. Olen olettanut, että se riippuu työstä, tekijästä, ympäristöstä ja yrityksestä.

Totean vaan, että onpa kärttyisää ja hyökkäävää porukkaa, joka ei hyväksy omasta tavasta poikkeavaa toimintaa. Ensimmäinen kommentoija kertoi vain mielipiteensä. Toinen hyökkäsi suoraan henkilöön, todeten samalla, että verkossa voi olla parempaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyttä kuin livenä..kovat on sosiaaliset taidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.

Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä. 

Se saattaa pitää paikkansa. Se tekee silti heillekin hyvää olla edes joskus ihmisten kanssa kontaktissa. Ehkä ne heidänkin sosiaaliset taidot paranevat.

Todella moni on yksin ja todella moni on löytänyt kavereita sieltä työpaikalta. Todella monen ainoa juhla on se firman pikkujoulut. Todella monella ei ole niin läheisiä tai ystäviä. Heille se, että voi kertoa edes jollekin siitä lomamatkasta on suuri juttu, vaikka jotain milleniaalia tai genziitä se ärsyttää.

Näissä ketjuissa kuvaillaan aina kuinka ihmisillä on niin paljon muita kontakteja siellä työympäristön ulkopuolella. Todella monelle se ei ole niin, vaan yksinäisyys vaivaa todella useita ihmisiä. He eivät ole täydellisiä. Ehkä tyhmiä juttuja, flexaamista, valittamista, toistamista, tylsiä puheenaiheita, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja halua tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihan kuten niillä joilla on suuret suvut ja paljon ystäviä.

Ei ekstroverteillä ole vaikeuksia ymmärtää muita sen enempää kuin introverteillä. Introverttien toleranssi muiden erilaisuudelle on ehkä matalampi. He eivät todellakaan siedä muissa oikein mitään. Kukaan ei ole tarpeeksi onnistunut ihminen heidän seuraansa.

Sillä he selittävät tarpeensa erätyölle. Muiden rasittavuus, josta pitää saada taukoa tai mielellään siis olla kokonaan ilman. Muut ovat sitä ja tätä ja yksin on parasta.

Sosiaalisuus on etätyössä yhtä suurta kuin juhlat, joissa jokainen juhlii omassa kodissa, sosiaalisuus on puheen tasolla ehkä samaa, mutta kaikki muu jää kokematta. Ei ne häät siellä teamsissä vaan ole sama asia, vaikka kaikille sinne kotiin ruuat ja pala kakkua olisikin toimitettu.

Mä jäin oikeasti miettimään tätä kirjoitustasi. Että on ihmisiä, joille tekee hyvää, kun joku toinen on pakotettu heidän kanssaan samaan huoneeseen. Päiväkodissahan nykyisin tehdään näin. Ja peruskoulussa, varsinkin alakoulussa. Mutta ihanko oikeasti työpaikallakin joku haluaa, että toinen työntekijä pakotetaan hänen seuraansa? Mun on kieltämättä vaikea asettua tällaisen yksinäisen asemaan, joka nauttisi siitä, että joku toinen on pakotettu olemaan hänen seurassaan. Poistaako se lopulta yksinäisyyden? Kun tietää kuitenkin, ettei sitä toista kiinnosta pätkääkään sinä ja sitä vain ottaa päähän, kun joutuu olemaan hampaita kiristellen kanssasi? Ja eikö häät Teamsissa kuitenkin ole parempi kuin ei häitä lainkaan? En tosin tajunnut, miten häät liittyy työelämään. 

Erikoista kieltämättä. Itse olen aina ollut se "jolle tekee hyvää joutua mukavuusalueen ulkopuolelle". Ei tosin ole vielä tehnyt hyvää. Myönnän, että olen oppinut selviytymään tilanteista. Olen 45v. Kauankohan minun vielä täytyy pakolla siedättää itseäni muiden määrittelemän elämäntavan mukaisesti? Olen tullut siihen tulokseen, että ei enää. Olen keski-iässä, ja nyt riittää. Etätyö on minulle sopiva malli. Näen joskus kavereitani ja se riittää minun sosiaalisuudekseni. Työpaikalla en ole hyvää seuraa muille, enkä missään väkinäisissä tutustumistilaisuuksissakaan. Joskus harvoin voin niihin mennä selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Anteeksi kun sanon, mutta tuo on niin mennyttä aikaa. Tai no en tiedä, missä työskentelet. Ehkä vielä jossain on yrityksiä, joissa työn tulos on mitättömämpi asia kuin suosio työpaikalla ja erityisesti pomon silmissä. Omassa yrityksessäni työn  tehokkuutta mitataan ihan eri tavoin kuin keikistelemällä työpaikalla. Mittarit on aika tiukat ja jos haluat olla tehokas, ei toimistolle kannata edes mennä (koska siellä aikaa kuluu turhaan rupatteluun) . Meillä parasta tulosta tekevät just ne, jotka tekevät koko työpäivän VAIN laskutettavaa työtä. Eivät mitään muuta. Enkä todellakaan työnantajana aio irtisanoa työntekijöitä, jotka tekevät parhaan tuloksen yritykselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.

Mä vähän luulen, että jos yrityksessä etätyöt aloitettiin vasta maaliskuussa 2020, ei ole ehditty opetella vielä kaikkia teknologian mahdollisuuksia. 

2,5 vuodessa ei ole opittu edes jakamaan ruutuja? Jos tällä tasolla on oppiminen, olisin työnantajana erittäin huolissani.

No ei kaikki opi. Varsinkaan, jos ei edes haluta oppia.

Vastapuoli voi jakaa oman ruutunsa ja näyttää, kuinka jako toimii. IT-osato voi myös tehdä asiasta kuvalliset ohjeet vaihe vaiheelta, jos hitaampia on joukossa. Näin helppoa on ongelma ratkaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.

Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä. 

Se saattaa pitää paikkansa. Se tekee silti heillekin hyvää olla edes joskus ihmisten kanssa kontaktissa. Ehkä ne heidänkin sosiaaliset taidot paranevat.

Todella moni on yksin ja todella moni on löytänyt kavereita sieltä työpaikalta. Todella monen ainoa juhla on se firman pikkujoulut. Todella monella ei ole niin läheisiä tai ystäviä. Heille se, että voi kertoa edes jollekin siitä lomamatkasta on suuri juttu, vaikka jotain milleniaalia tai genziitä se ärsyttää.

Näissä ketjuissa kuvaillaan aina kuinka ihmisillä on niin paljon muita kontakteja siellä työympäristön ulkopuolella. Todella monelle se ei ole niin, vaan yksinäisyys vaivaa todella useita ihmisiä. He eivät ole täydellisiä. Ehkä tyhmiä juttuja, flexaamista, valittamista, toistamista, tylsiä puheenaiheita, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja halua tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihan kuten niillä joilla on suuret suvut ja paljon ystäviä.

Ei ekstroverteillä ole vaikeuksia ymmärtää muita sen enempää kuin introverteillä. Introverttien toleranssi muiden erilaisuudelle on ehkä matalampi. He eivät todellakaan siedä muissa oikein mitään. Kukaan ei ole tarpeeksi onnistunut ihminen heidän seuraansa.

Sillä he selittävät tarpeensa erätyölle. Muiden rasittavuus, josta pitää saada taukoa tai mielellään siis olla kokonaan ilman. Muut ovat sitä ja tätä ja yksin on parasta.

Sosiaalisuus on etätyössä yhtä suurta kuin juhlat, joissa jokainen juhlii omassa kodissa, sosiaalisuus on puheen tasolla ehkä samaa, mutta kaikki muu jää kokematta. Ei ne häät siellä teamsissä vaan ole sama asia, vaikka kaikille sinne kotiin ruuat ja pala kakkua olisikin toimitettu.

Mä jäin oikeasti miettimään tätä kirjoitustasi. Että on ihmisiä, joille tekee hyvää, kun joku toinen on pakotettu heidän kanssaan samaan huoneeseen. Päiväkodissahan nykyisin tehdään näin. Ja peruskoulussa, varsinkin alakoulussa. Mutta ihanko oikeasti työpaikallakin joku haluaa, että toinen työntekijä pakotetaan hänen seuraansa? Mun on kieltämättä vaikea asettua tällaisen yksinäisen asemaan, joka nauttisi siitä, että joku toinen on pakotettu olemaan hänen seurassaan. Poistaako se lopulta yksinäisyyden? Kun tietää kuitenkin, ettei sitä toista kiinnosta pätkääkään sinä ja sitä vain ottaa päähän, kun joutuu olemaan hampaita kiristellen kanssasi? Ja eikö häät Teamsissa kuitenkin ole parempi kuin ei häitä lainkaan? En tosin tajunnut, miten häät liittyy työelämään. 

Tyypillinen yksinäinen, haluaa vaikka väkisin ympärilleen ihmisiä yhtään piittaamatta, haluaako ne muut olla hänen kanssaan tekemisissä. Tuttu ilmiö, meidän työpaikalla on tämmöinen. Luulee olevansa kaikenkeskipiste ja tärkeä, kun oikeasti hänestä on lähinnä haittaa ja porukka piiloutuu vessaan ettei tarvitse mennä sen kanssa lounaalle.

Yleisesti ottaen nykyihmisiä stressaa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Anteeksi kun sanon, mutta tuo on niin mennyttä aikaa. Tai no en tiedä, missä työskentelet. Ehkä vielä jossain on yrityksiä, joissa työn tulos on mitättömämpi asia kuin suosio työpaikalla ja erityisesti pomon silmissä. Omassa yrityksessäni työn  tehokkuutta mitataan ihan eri tavoin kuin keikistelemällä työpaikalla. Mittarit on aika tiukat ja jos haluat olla tehokas, ei toimistolle kannata edes mennä (koska siellä aikaa kuluu turhaan rupatteluun) . Meillä parasta tulosta tekevät just ne, jotka tekevät koko työpäivän VAIN laskutettavaa työtä. Eivät mitään muuta. Enkä todellakaan työnantajana aio irtisanoa työntekijöitä, jotka tekevät parhaan tuloksen yritykselle. 

Nykyinen etätyökulttuuri luo kauhua niille "hyville tyypeille",joiden tärkein panos työpaikoilla on ollut p:kan jauhanta ja liikkuminen työpisteestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Näin eläköityneenä minulle herää kysymys: Mitä ihmeen työtä/töitä kaikki tähänkin keskusteluun osallistuvat oikein tekevät, kun näyttää siltä, ettei kenenkään tarvitse mennä työpaikalle, vaan kaikkien työt hoituvat paremmin kotona kuin työpaikalla ja suhteet työtovereihin ja muihinkin tuntuvat olevan pelkkä rasite?

Tämä!

Aika harvaa oikeasti tärkeää työtä pystyy etänä tekemään.