Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Ehkä tuo näyttää hyvältä avokonttorissa, jossa jokainen näkee mitä kukanenkin tekee. Itse nyt menen vain omaan työhuoneeseeni ja laitan oven kiinni eikä kukaan tiedä mitä siellä teen. Joskus jumppaan ja toisinaan saatan katsoa nettitelevisiota ja surffaan täällä av-palstalla, jos ei ole kiireitä. Mulle työt tulee epätasaiseen tahtiin, joten välillä on löysää ja toisaalta tosi kiireistä. Avokonttorissa en ainakaan alkaisi jumpata, mutta telkkaria voisin katsella kuulokkeilla ja ihan sama jos joku näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Eikä kaikki kyllä edes yritä näyttää työtä tekeviltä, ellei työnteoksi lasketa sitä että rupattelee työkaverin kanssa jommankumman työpisteen äärellä. Toisaalta tämmöisille ihmisillehän ne etätyöt just on kauhistus eikä osata edes kuvitella että joku tekisi kotona oikeasti töitä, kun ei itsekään tekisi.

Itselläkin menee lähipäivinä aikaa ihan sosiaaliseen elämään, mikä ei onneksi haittaa koska työtahti ei ole aina niin kova. Minulla on kiva työporukka joten mieluusti hilaudun konttorille pari kertaa viikossa, lisäksi joudun hoitamaan postitusasioita kun vielä tälläkin vuosikymmenellä on asioita joihin ei ole toimivaa sähköistä järjestelmää vaan papereita tarvitsee. Mutta 100% lähityöhön minua ei kyllä enää ihan helpolla saisi, tai työpaikan pitäisi sitten olla tosi lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Eikä tällaisen näytteleminen edes ole vaikeaa.

Se kaikkein ahkerimman oloinen saattaa muuten olla suurin lusmu. Toimistossa lusmuillaan niin, että tehdään epämiellyttävän ja tarpeellisen työn sijasta jotain muuta.

Olin aikoinaan puhelinpalvelussa töissä ja aina, kun väkeä oli stressiksi asti jonossa odottamassa, yksi työntekijä alkoi ylipalvella omia asiakkaitaan. Ystävällisesti ja pitkästi puhui sen yhden kanssa, kun muut urakoivat jonosta kärttyisät asiakkaat pois.

Hän myös tarmokkaasti lähti "kopioimaan ohjeita" kaikille, vaikka kukaan muu kuin hän ei halunnut niitä turhia papereita pyörimään työpöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tutkitusti etätyö laski sairaspoissaoloja.

Kuten myöskin laski sairaspoissaolopäiviä se, että saa olla saikulla muutaman päivän omalla ilmoituksella. Tätähän tutkittiin jo ennen koronaakin. Eli joustavuus on hyvä kaikkien kannalta. Milloin nämä tapoihinsa pinttyneet työnantajat heräävät tähän? Luulisi, ettei kannattaisi tänä päivänä menettää hyvää työntekijää vaan hänestä tulisi pitää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Eikä tällaisen näytteleminen edes ole vaikeaa.

Se kaikkein ahkerimman oloinen saattaa muuten olla suurin lusmu. Toimistossa lusmuillaan niin, että tehdään epämiellyttävän ja tarpeellisen työn sijasta jotain muuta.

Olin aikoinaan puhelinpalvelussa töissä ja aina, kun väkeä oli stressiksi asti jonossa odottamassa, yksi työntekijä alkoi ylipalvella omia asiakkaitaan. Ystävällisesti ja pitkästi puhui sen yhden kanssa, kun muut urakoivat jonosta kärttyisät asiakkaat pois.

Hän myös tarmokkaasti lähti "kopioimaan ohjeita" kaikille, vaikka kukaan muu kuin hän ei halunnut niitä turhia papereita pyörimään työpöydälle.

Meillä on paperiton toimisto ja jos joku juoksee jatkuvasti kopiokoneelle, niin se tarkoittaa sitä, että ihan yksityiskäyttöön jotain kopioi. Minäkin kopioin vain nuotteja laulutunnille, mutta teen sen aikasin aamulla, jolloin muita ei juurikaan ole vielä toimistolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!

Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!

Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.

Sitä se juuri monelle yksinäiselle on. Säälittävää elämää, jossa ne kontaktit saattavat olla juuri ja ainoastaan ne työkaverit. Introvertit tietenkin kokevat sen paratiisina, kun ei tarvitse muita nähdä ja olla muiden kanssa, mutta Suomesta löytyy todella paljon ihmisiä, joille tekisi jo ihan mielenterveyden kannalta hyvää olla muiden seurassa.

Moni tavis on liian tylsä ekstroverteille ja liian puhelias introverteille. Tässäkin ketjussa kerrontaan kuinka pitäisi olla hyvä tyyppi ja silloin niitä kavereita löytyy. Huono tyyppi jää ilman ja pyrkii juttelemaan työkavereiden kanssa edes saadakseen jotain sosiaalista kontaktia, jota tietenkin halveksitaan. Niinkuin suurin osa olisi jotain hyviä tyyppejä. Suurin osa on ihan taviksia omilla virheillä varustettuna ja työpaikka on niin harvoja paikkoja, joissa heidät ylipäätään nähdään ja huomioidaan. Niin hyvässä kuin pahassa.

Totta, onhan se säälittävää kun ainoata, jotka muistavat sinun syntymäpäivän on työkaverit, mutta onhan sekin aina miljoonaa kertaa parempaa kun se, ettei kukaan muista eikä välitä.

Kyllä suurin osa ihmisistä, niistä ihan taviksista on ihan hyviä tyyppejä joilla on muutakin elämää kuin työpaikka. Toki työkavereistakin voi muodostua tärkeitä, eikä siinä minusta ole mitään väärää tai säälittävää siinäkään, miksi työpaikka olisi jotenkin huonompi paikka löytää ystäviä kuin muutkaan? Mutta sitten jos joku ei halua tutustua työkavereihin vaan hoitaa vain työnsä niin ei kai senkään pitäisi mitenkään väärin olla tai siihen pakottaa. Työporukkaa kaipaava voi hankkiutua niihin töihin jossa tehdään lähinä, kyllä niitäkin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Eikä tällaisen näytteleminen edes ole vaikeaa.

Se kaikkein ahkerimman oloinen saattaa muuten olla suurin lusmu. Toimistossa lusmuillaan niin, että tehdään epämiellyttävän ja tarpeellisen työn sijasta jotain muuta.

Olin aikoinaan puhelinpalvelussa töissä ja aina, kun väkeä oli stressiksi asti jonossa odottamassa, yksi työntekijä alkoi ylipalvella omia asiakkaitaan. Ystävällisesti ja pitkästi puhui sen yhden kanssa, kun muut urakoivat jonosta kärttyisät asiakkaat pois.

Hän myös tarmokkaasti lähti "kopioimaan ohjeita" kaikille, vaikka kukaan muu kuin hän ei halunnut niitä turhia papereita pyörimään työpöydälle.

Meillä on paperiton toimisto ja jos joku juoksee jatkuvasti kopiokoneelle, niin se tarkoittaa sitä, että ihan yksityiskäyttöön jotain kopioi. Minäkin kopioin vain nuotteja laulutunnille, mutta teen sen aikasin aamulla, jolloin muita ei juurikaan ole vielä toimistolla. 

Meillä voi kopioida vain henkilökorteilla, joten todellakin tiedetään kuinka paljon kukanenkin kopioi. 

Ulkomailta/ nainen 30v

Etätöitä, hybridimalli eli kaksi päivää viikossa toimistolla

Kuitenkin esim. tällä viikolla: 2 ns normaalia työpäivää ( klo 09.00- klo 18.00) + yksi ylimääräinen työpäivä, jolloin pääsin lähtemään kotiin vasta klo 21.00 jälkeen.

Lisäksi: Tulevana lauantaina aikainen lento ( työmatka) Sikäläisessä toimistossa teen töitä vielä lennon jälkeen, myöh. iltaan samoin sunnuntaina on tiivistä työskentelyä sikäläisten kollegoiden kanssa klo 08.00- klo 20.00. Seuraava viikko jatkuukin sitten heidän kanssaan.

Meillä käy yksi tiimistä kerran viikossa toimistolla katsomassa mitä postia on meille (siis meidän tiimille), mutta ihana respamme tarjoutui skannaamaan meille nekin eli ei välttämättä tätäkään enää tarvita. Tiimin pomo käy välillä myös toimistolla ja hän tekee tämän silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa etätöitä tekevistä on tekevinään ja lusmuaa kotona. Työpaikalla täytyisi ihan oikeasti edes näyttää työtätekevältä.

Eli... mitä? Istua konttorilla ja _näyttää_ vaan siltä, että kovasti jotain puuhastelee? Näpyttelee jotakin koneellaan? Purjehtii touhukkaana esimiehen huoneen ohi paperinippu kainalossa säännöllisin väliajoin? Käy kopioimassa papereita? 😀 Mahtavaa. Onneksi on olemassa paljonkin fiksuja työpaikkoja, joissa merkitystä on sillä, että työt tulevat tehtyä ja tulosta tulee eikä sillä, miltä näyttää.

Eikä tällaisen näytteleminen edes ole vaikeaa.

Se kaikkein ahkerimman oloinen saattaa muuten olla suurin lusmu. Toimistossa lusmuillaan niin, että tehdään epämiellyttävän ja tarpeellisen työn sijasta jotain muuta.

Olin aikoinaan puhelinpalvelussa töissä ja aina, kun väkeä oli stressiksi asti jonossa odottamassa, yksi työntekijä alkoi ylipalvella omia asiakkaitaan. Ystävällisesti ja pitkästi puhui sen yhden kanssa, kun muut urakoivat jonosta kärttyisät asiakkaat pois.

Hän myös tarmokkaasti lähti "kopioimaan ohjeita" kaikille, vaikka kukaan muu kuin hän ei halunnut niitä turhia papereita pyörimään työpöydälle.

Meillä on paperiton toimisto ja jos joku juoksee jatkuvasti kopiokoneelle, niin se tarkoittaa sitä, että ihan yksityiskäyttöön jotain kopioi. Minäkin kopioin vain nuotteja laulutunnille, mutta teen sen aikasin aamulla, jolloin muita ei juurikaan ole vielä toimistolla. 

Meillä voi kopioida vain henkilökorteilla, joten todellakin tiedetään kuinka paljon kukanenkin kopioi. 

Minulla on oma printteri ja joudun ihan työtäkin varten tulostamaan jonkun verran, joten ei kukaan huomaa jos tulostelen omiakin juttuja samalla. Vähemmän minä silti tuhlaan työpaikan musteita ja papereita kuin se joka edelleen tulostaa sähköposteja ja kiikuttaa minun pöydälle sen sijaan että välittäisi ne suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työajalla ei ole syytä odottaa enempää sosiaalisuutta kuin etänä voi hoitaa!

Henkilöt on palkattu tekemään töitä eikä tarjoamaan sosiaalisia suhteita toisille työntekijöille joiden elämästä ne muuten puuttuvat. Nämä juuri ovat niitä rasittavia aikasyöppöjä työelämässä!

Häiden ja työelämän vertaaminen... käy sääliksi jos töissä pääsee lähimmäksi siviilijuhlia.

Sitä se juuri monelle yksinäiselle on. Säälittävää elämää, jossa ne kontaktit saattavat olla juuri ja ainoastaan ne työkaverit. Introvertit tietenkin kokevat sen paratiisina, kun ei tarvitse muita nähdä ja olla muiden kanssa, mutta Suomesta löytyy todella paljon ihmisiä, joille tekisi jo ihan mielenterveyden kannalta hyvää olla muiden seurassa.

Moni tavis on liian tylsä ekstroverteille ja liian puhelias introverteille. Tässäkin ketjussa kerrontaan kuinka pitäisi olla hyvä tyyppi ja silloin niitä kavereita löytyy. Huono tyyppi jää ilman ja pyrkii juttelemaan työkavereiden kanssa edes saadakseen jotain sosiaalista kontaktia, jota tietenkin halveksitaan. Niinkuin suurin osa olisi jotain hyviä tyyppejä. Suurin osa on ihan taviksia omilla virheillä varustettuna ja työpaikka on niin harvoja paikkoja, joissa heidät ylipäätään nähdään ja huomioidaan. Niin hyvässä kuin pahassa.

Totta, onhan se säälittävää kun ainoata, jotka muistavat sinun syntymäpäivän on työkaverit, mutta onhan sekin aina miljoonaa kertaa parempaa kun se, ettei kukaan muista eikä välitä.

Kyllä suurin osa ihmisistä, niistä ihan taviksista on ihan hyviä tyyppejä joilla on muutakin elämää kuin työpaikka. Toki työkavereistakin voi muodostua tärkeitä, eikä siinä minusta ole mitään väärää tai säälittävää siinäkään, miksi työpaikka olisi jotenkin huonompi paikka löytää ystäviä kuin muutkaan? Mutta sitten jos joku ei halua tutustua työkavereihin vaan hoitaa vain työnsä niin ei kai senkään pitäisi mitenkään väärin olla tai siihen pakottaa. Työporukkaa kaipaava voi hankkiutua niihin töihin jossa tehdään lähinä, kyllä niitäkin löytyy.

Joo meiltä jo tällainen pärskärpänen lähti pois. Hänellä oli aivan valtava tarve olla koko ajan vuorovaikutuksessa kaikkien kanssa, ja kaikki sosiaaliset vihjeet jäivät tajuamatta, että muut eivät halua olla yhtä suuresti yhteydessä. Työt tehdään itsenäisesti, eikä jokaisesta ratkaisusta ole tarpeen keskustella hänen kanssaan.

Toivottavasti uusi paikka on enemmän hänen kaltaisensa, tai muuten hän pilaa taas yhden työyhteisön.

Ellanlettas sentään, taasko rekryssä katsottu pelkkiä papereita, meillä ei tällaisia Ella-vellipeppuja palkattaisi ikinä, vähän katsottaisiin millainen se luonne on siinä haastattelutilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Ellanlettas sentään, taasko rekryssä katsottu pelkkiä papereita, meillä ei tällaisia Ella-vellipeppuja palkattaisi ikinä, vähän katsottaisiin millainen se luonne on siinä haastattelutilanteessa.

Kuspäinen pitää siis olla. Sen onnistuit osoittamaan jo yhdellä virkkeellä.

Ella teki työnantajan kanssa etätyösopimuksen, joka kattoi vain 2 lähipäivää kuussa.

Työnantaja on yksipuolisesti yrittänyt muuttaa tätä sopimusta. Ella noudattaa sopimusta, mutta vellipepputyönantajalle se ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Etätöissä on muuten se etu ja haittakin toisaalta, että siihen oman koneen äärelle voi raahautua siinä pikkukuumeessakin kun ei tarvitse jaksaa työmatkoja tai miettiä työkavereita. Tunnolliset ja ne joitten töitä ei sitten kukaan muu tee, tekee siis etänä töitä kipeänäkin. Tai esim sairaita lapsia samalla hoitaen, sen sijaan että ottaisi tilapäistä hoitovapaata. Ainakin itsellä olisi ollut lapsen ekana päiväkotivuonna moninkertaisesti enemmän poissaoloja ilman etätyömahdollisuutta, kun joko lapsi tai itse oli flunssassa suunnilleen joka toinen viikko.

Niin, tutkitusti etätyö laski sairaspoissaoloja.

Mulla on ollut niin kauan kuin muistan joka vuosi 1-3 flunssaa, joista yksi yleensä pahempi (tyyliin keuhkoputkentulehdus), ja vähintään yksi oksennustauti. Näihin on jokaiseen mennyt n. 3-5 työpäivää, eli olen ollut vuodestan jopa kuukauden saikulla.

V. 2020 saikkupäiviä 3, v. 2021 3, v. 2022 tähän mennessä 8 (mutta 5 johtuu tapaturmasta, ei flunssasta tms). En ole koskaan elämäni aikana ollut näin vähän saikulla. Esim. koronan ajan tein töitä koska oli vain pientä lämpöilyä, muuten olisin ollut ainakin reilun viikon pois.

Eli jos minä saan etätöistä henkilökohtaista hyötyä, niin saa työnantajanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellanlettas sentään, taasko rekryssä katsottu pelkkiä papereita, meillä ei tällaisia Ella-vellipeppuja palkattaisi ikinä, vähän katsottaisiin millainen se luonne on siinä haastattelutilanteessa.

Kuspäinen pitää siis olla. Sen onnistuit osoittamaan jo yhdellä virkkeellä.

Ella teki työnantajan kanssa etätyösopimuksen, joka kattoi vain 2 lähipäivää kuussa.

Työnantaja on yksipuolisesti yrittänyt muuttaa tätä sopimusta. Ella noudattaa sopimusta, mutta vellipepputyönantajalle se ei riitä.

Mitä korkeammalla tasolla ollaan, sitä enemmän joustavuutta työntekijältä toivotaan. Kusipäisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ellan tapausta ei voi yleistää ja työnantaja saa Ellan tapauksessa syyttää itseään. Ja Ellankin kannattaa harkita uuden työpaikan hakemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellanlettas sentään, taasko rekryssä katsottu pelkkiä papereita, meillä ei tällaisia Ella-vellipeppuja palkattaisi ikinä, vähän katsottaisiin millainen se luonne on siinä haastattelutilanteessa.

Kuspäinen pitää siis olla. Sen onnistuit osoittamaan jo yhdellä virkkeellä.

Ella teki työnantajan kanssa etätyösopimuksen, joka kattoi vain 2 lähipäivää kuussa.

Työnantaja on yksipuolisesti yrittänyt muuttaa tätä sopimusta. Ella noudattaa sopimusta, mutta vellipepputyönantajalle se ei riitä.

Mitä korkeammalla tasolla ollaan, sitä enemmän joustavuutta työntekijältä toivotaan. Kusipäisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ellan tapausta ei voi yleistää ja työnantaja saa Ellan tapauksessa syyttää itseään. Ja Ellankin kannattaa harkita uuden työpaikan hakemista.

Ella ei kuvauksen perusteella ole korkean tason töissä. Tosiasiassahan työntekijän joustomahdollisuudet lisääntyvät, kun pääsee suorittavalta tasolta pois. Ei tarvitse olla töissä klo 8-16 asiakaspalvelun nimissä, vaan voi olla klo 7-15 tai klo 9-17 omien tarpeiden mukaan.

Jos työpaikka on hyvä, työntekijätkin joustavat, joskus tehdään töitä klo 7-17 tai klo 8-18, kun ei muuten saa kaikkea tehtyä.

Ellan työnantaja ei vaikuta sellaiselta, jonka vuoksi kannattaisi joustaa yhtään.

Toki riippuu alasta, mutta nyt sitä on huomannut ettei avokonttorilla saa mitään tehtyä! Meteliä, häiriötä, turhia kahvitteluja, pitkittyneitä lounaita, turhia palavereja, istutaan liian lähekkäin ja vielä se että joku yskii sairaana neuvotteluhuoneessa ja tartuttaa muut, saa muut panikoimaan että tarttuikohan. Aina oli joku paikalla flunssassa, kuumeessa, ripulissa, oksennustaudissa ja levitti sen moneen muuhun. Sairaslomatkin vähentyneet huomattavasti etätyön takia, aina oli perheellisiä jotka toi töihin tauteja päiväkoti- ja kouluikäisiltä lapsiltaan myös kausiluonteisesti. Siksi pienensimme tiloja ja sovimme että siellä on tiettyinä päivinä vain tietyt tiimit, jos on pakko tulla, eli etätyösuositus pätee edelleen.

Korona-ajasta huolimatta meidän yritys on tehnyt 2020-2022 enemmän voittoa kuin koskaan aiemmin, vaikka materiaalipulaa ollut. Kaikki olemme olleet etänä, ja tehtaat ovat pyörineet Aasiassa ja eräässä Itä-Euroopan maassa puolella teholla muutenkin, myös koronan takia. Kiitos tehokkaalle etätyölle joka mahdollistanut kontaktien ja kommunikaation hoitamisen tehtaille paljon paremmin kuin toimistossa, sillä kotona voi puhua rauhassa puheluja ja ottaa pikapalavereja tarvittaessa.

Tuttavan työpaikalla yli 60% vähemmän sairaslomia maaliskuusta 2020 saakka kun ovat olleet etänä, ja epäilevät että toimistollaan kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmaa koska siellä oli kaikki vähän väliä sairaina. Eräs allergisoitui siellä niin pahasti että joutui luopumaan koiristaan, heillä oli ollut koiria lähes koko 40-vuotisen ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellanlettas sentään, taasko rekryssä katsottu pelkkiä papereita, meillä ei tällaisia Ella-vellipeppuja palkattaisi ikinä, vähän katsottaisiin millainen se luonne on siinä haastattelutilanteessa.

Kuspäinen pitää siis olla. Sen onnistuit osoittamaan jo yhdellä virkkeellä.

Ella teki työnantajan kanssa etätyösopimuksen, joka kattoi vain 2 lähipäivää kuussa.

Työnantaja on yksipuolisesti yrittänyt muuttaa tätä sopimusta. Ella noudattaa sopimusta, mutta vellipepputyönantajalle se ei riitä.

Mitä korkeammalla tasolla ollaan, sitä enemmän joustavuutta työntekijältä toivotaan. Kusipäisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ellan tapausta ei voi yleistää ja työnantaja saa Ellan tapauksessa syyttää itseään. Ja Ellankin kannattaa harkita uuden työpaikan hakemista.

Ella ei kuvauksen perusteella ole korkean tason töissä. Tosiasiassahan työntekijän joustomahdollisuudet lisääntyvät, kun pääsee suorittavalta tasolta pois. Ei tarvitse olla töissä klo 8-16 asiakaspalvelun nimissä, vaan voi olla klo 7-15 tai klo 9-17 omien tarpeiden mukaan.

Jos työpaikka on hyvä, työntekijätkin joustavat, joskus tehdään töitä klo 7-17 tai klo 8-18, kun ei muuten saa kaikkea tehtyä.

Ellan työnantaja ei vaikuta sellaiselta, jonka vuoksi kannattaisi joustaa yhtään.

Todellakin joustetaan, jos työpaikka on hyvä. Mutta työpaikka joka määrää läsnätyötä ihan vaan määräämisen ilosta ei ole hyvä. Ihmiset kokevat että heille veetuillaan, ja sitten tekevät saman takaisin. Meillä ollaan palaamassa pakkokonttorointiin ilman mitään muuta syytä kun että pomo haluaa näyttää kuka on pomo (ikäänkuin emme jo tietäisi), ja minä aion laskea työtehoa ja todellakin jään sairaslomalle joka pikkuvaivasta. Kiusa kiusasta.

Työelämässä olen ollut sen 35+ vuotta, tiedän ihan tasan tarkkaan minkä verran se joustaminen kannattaa. Lisää töitä saat, et lisää liksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Etätöissä on muuten se etu ja haittakin toisaalta, että siihen oman koneen äärelle voi raahautua siinä pikkukuumeessakin kun ei tarvitse jaksaa työmatkoja tai miettiä työkavereita. Tunnolliset ja ne joitten töitä ei sitten kukaan muu tee, tekee siis etänä töitä kipeänäkin. Tai esim sairaita lapsia samalla hoitaen, sen sijaan että ottaisi tilapäistä hoitovapaata. Ainakin itsellä olisi ollut lapsen ekana päiväkotivuonna moninkertaisesti enemmän poissaoloja ilman etätyömahdollisuutta, kun joko lapsi tai itse oli flunssassa suunnilleen joka toinen viikko.

Niin, tutkitusti etätyö laski sairaspoissaoloja.

Mulla on ollut niin kauan kuin muistan joka vuosi 1-3 flunssaa, joista yksi yleensä pahempi (tyyliin keuhkoputkentulehdus), ja vähintään yksi oksennustauti. Näihin on jokaiseen mennyt n. 3-5 työpäivää, eli olen ollut vuodestan jopa kuukauden saikulla.

V. 2020 saikkupäiviä 3, v. 2021 3, v. 2022 tähän mennessä 8 (mutta 5 johtuu tapaturmasta, ei flunssasta tms). En ole koskaan elämäni aikana ollut näin vähän saikulla. Esim. koronan ajan tein töitä koska oli vain pientä lämpöilyä, muuten olisin ollut ainakin reilun viikon pois.

Eli jos minä saan etätöistä henkilökohtaista hyötyä, niin saa työnantajanikin.

Järkyttävä määrä sinulla saikkua. Kannattaisi varmaan tutkia paremmin.

Minulla on kerran kymmenessä vuodessa flunssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Etätöissä on muuten se etu ja haittakin toisaalta, että siihen oman koneen äärelle voi raahautua siinä pikkukuumeessakin kun ei tarvitse jaksaa työmatkoja tai miettiä työkavereita. Tunnolliset ja ne joitten töitä ei sitten kukaan muu tee, tekee siis etänä töitä kipeänäkin. Tai esim sairaita lapsia samalla hoitaen, sen sijaan että ottaisi tilapäistä hoitovapaata. Ainakin itsellä olisi ollut lapsen ekana päiväkotivuonna moninkertaisesti enemmän poissaoloja ilman etätyömahdollisuutta, kun joko lapsi tai itse oli flunssassa suunnilleen joka toinen viikko.

Niin, tutkitusti etätyö laski sairaspoissaoloja.

Mulla on ollut niin kauan kuin muistan joka vuosi 1-3 flunssaa, joista yksi yleensä pahempi (tyyliin keuhkoputkentulehdus), ja vähintään yksi oksennustauti. Näihin on jokaiseen mennyt n. 3-5 työpäivää, eli olen ollut vuodestan jopa kuukauden saikulla.

V. 2020 saikkupäiviä 3, v. 2021 3, v. 2022 tähän mennessä 8 (mutta 5 johtuu tapaturmasta, ei flunssasta tms). En ole koskaan elämäni aikana ollut näin vähän saikulla. Esim. koronan ajan tein töitä koska oli vain pientä lämpöilyä, muuten olisin ollut ainakin reilun viikon pois.

Eli jos minä saan etätöistä henkilökohtaista hyötyä, niin saa työnantajanikin.

Järkyttävä määrä sinulla saikkua. Kannattaisi varmaan tutkia paremmin.

Minulla on kerran kymmenessä vuodessa flunssa.

Toi on ihan normaali määrä, jos joutuu matkustamaan töihin julkisella tai on pieniä lapsia, jotka tuo joka köhän kotiin. Julkisissa on aina joku yskijä, et säästy tartunnalta millään käsihygienialla.

Siksi etätöissä sairaslomat väheni.