Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Ainakin sen tästä ketjusta huomaa, että etätyö on vienyt monilta ihmisiltä viimeisetkin empatian ja sosiaalisten taitojen rippeet. Oikeastaan hyvä vaan, ettei tarvitse palata lähityöhön toimistolle, kun ei tiedä millaisia kärttyisiä ja itseensä käpertyneitä luolamiehiä ja -naisia siellä saisi vastaansa.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvaa oikeasti tärkeää työtä pystyy etänä tekemään.

Aika paljon tehdään jo niitäkin, esim. lääkärin töitä moni ajattelee heti ensimmäisenä, mutta sitäkin tehdään jo videopuhelun kautta. Pojan angiina todettiin videon kautta, työterveydessä. Joidenkin töiden tarve vähenee, jos porukka tekee töitä kotona, esim. toimistosiivousten. Mutta paljon on tosiaan mitä ei voi tehdä etänä ja mikä on tärkeää kuten:

- lääkärit, joissa tutkittavaa pitää kuunnella paikan päällä tai leikkaukset ja leikkauksia avustavat henkilöt

- eläinlääkärit ja heitä avustavat eläintenhoitajat

- kiinteistöjen ja ulkoalueiden hoito

- monenlainen tehdastyö on tärkeää ja harvalla on työkaluja siihen kotona

- palomies, poliisi, ensihoitaja

- rakennus ja remontointi

tässä nyt vain muutama esimerkki. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Minä en ymmärrä, kerro? Mitä ikävää vihjaat tapahtuvan, jos Ella ei istu 4h junassa joka arkipäivä, kun se ei ole tarpeen työtehtävien takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Minä en ymmärrä, kerro? Mitä ikävää vihjaat tapahtuvan, jos Ella ei istu 4h junassa joka arkipäivä, kun se ei ole tarpeen työtehtävien takia?

Etenkin, kun hän ei ole itse sitä valinnut.

On totta, että moni pendelöi Tampereelta Helsinkiin töihin. He ovat itse sen silloin valinneet.

Olin vuosia sitten Helsingissä työpaikassa, johon haki eräs tamperelainen. Hän oli vuosia tehnyt töitä Helsinkiin, mutta välimatka katsottiin hänen kohdallaan isoksi ongelmaksi. Jos hän ei jaksakaan käydä meillä töissä Tampereelta asti?

Tyyppiä ei omaksi onnekseen valittu sinne töihin. Työ ei ollut sellaista, mitä ilmoituksessa oli luvattu ja todennäköisesti hän olisi pian vaihtanutkin mielekkäämpään työhön. Ehkäpä toiseen helsinkiläisfirmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.

Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä. 

Se saattaa pitää paikkansa. Se tekee silti heillekin hyvää olla edes joskus ihmisten kanssa kontaktissa. Ehkä ne heidänkin sosiaaliset taidot paranevat.

Todella moni on yksin ja todella moni on löytänyt kavereita sieltä työpaikalta. Todella monen ainoa juhla on se firman pikkujoulut. Todella monella ei ole niin läheisiä tai ystäviä. Heille se, että voi kertoa edes jollekin siitä lomamatkasta on suuri juttu, vaikka jotain milleniaalia tai genziitä se ärsyttää.

Näissä ketjuissa kuvaillaan aina kuinka ihmisillä on niin paljon muita kontakteja siellä työympäristön ulkopuolella. Todella monelle se ei ole niin, vaan yksinäisyys vaivaa todella useita ihmisiä. He eivät ole täydellisiä. Ehkä tyhmiä juttuja, flexaamista, valittamista, toistamista, tylsiä puheenaiheita, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja halua tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihan kuten niillä joilla on suuret suvut ja paljon ystäviä.

Ei ekstroverteillä ole vaikeuksia ymmärtää muita sen enempää kuin introverteillä. Introverttien toleranssi muiden erilaisuudelle on ehkä matalampi. He eivät todellakaan siedä muissa oikein mitään. Kukaan ei ole tarpeeksi onnistunut ihminen heidän seuraansa.

Sillä he selittävät tarpeensa erätyölle. Muiden rasittavuus, josta pitää saada taukoa tai mielellään siis olla kokonaan ilman. Muut ovat sitä ja tätä ja yksin on parasta.

Sosiaalisuus on etätyössä yhtä suurta kuin juhlat, joissa jokainen juhlii omassa kodissa, sosiaalisuus on puheen tasolla ehkä samaa, mutta kaikki muu jää kokematta. Ei ne häät siellä teamsissä vaan ole sama asia, vaikka kaikille sinne kotiin ruuat ja pala kakkua olisikin toimitettu.

Sori nyt, mut mun mielestä on ihan hitokseen väärin, jos sen takia että joku on yksinäinen tai sosiaalisesti kömpelö, kaikkien muiden pitää käydä lähitöissä. Kaikkien muiden pitää kärsiä koska yhdellä on ongelma. Aivan järjetön ajatustapa. Minä en ole vastuussa yhdenkään kollegani sosiaalisesta elämästä tai taidoista.

Mä olen just noita introverttejä, jonka on vaikea sietää muita. Se ei kyllä johdu siitä, että ne muut olisi jotenkin viallisia, vaan ihan siitä, että mulle sosiaalisuus on raskasta ihan kenen kanssa vaan, ihan sama kuinka täydellinen se toinen ihminen on. Ja juhlavertaus on typerä. Häät sun muut juhlat ovat vapaaehtoisia tilaisuuksia joihin saa osallistua tai olla osallistumatta. Työ on vähän pakko tässä maailmassa. On lähinnä kohtuullista, että työtä voisi tehdä jokaiselle sopivalla kuormitustasolla, niin että muuhunkin elämään ja aikaa ja energiaa. Luuletko että mä jotenkin nautin siitä kun 10 tunnin kuluttua vihdoin pääsen kotiin niin väsyneenä, etten jaksa edes puhua koko iltana kuin pari sanaa? Istun ja tuijotan pädiä ja odotan että pääsen nukkumaan jotta taas jaksaisi seuraavan työpäivän? Etätyö on ollut mun pelastus, jaksan puhua puolisolleni, jaksan lenkkeillä, jaksan taas hymyillä ja nauraa. Ennen ei vaan jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Mun etätyötä ei voi siirtää ihan mihin halpamaahan vaan, kun tietosuoja. Selvitellään voiko sitä tehdä edes muista EU-maista turvallisesti, vai onko kuitenkin pakko olla Suomessa. Terveydenhuoltoon liittyviä hommia. Työnantaja ei ole halukas maksamaan vuokraa toimistotiloista kun työt kerran sujuvat hyvin etänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Etätyöt kunniaan.

Itseäni ahdistaa lähityö paljon. Nukun öisin huonosti ja työpaikalla käynti lyhentää öitä entisestään paljon. Sitten koko päivä pitää skarpata ulkoisesti työpaikalla, kun muita ihmisiä siinä lähellä, kun taas kotona voi vapaasti olla verkkareissa ja kiroilla, jos asiat menee perseelleen. Töissä olen vapaata riistaa, jonka saa keskeyttää, milloin huvittaa. Etänä minun ei tarvitse samalla sekunnilla vastata kysymyksiin, jos en halua.

Kuormitun vähemmän etänä.

Just tuo ihana, että voi vaikka kiroilla, jos niikseen tulee. Minulla oli tänään töissä tiukempi päivä, joten nousin ylös sohvalta ja kävelin asuntoa ympäri puhuen itselleni ongelmaa ja sen vaihtoehtoja ääneen, kunnes keksin mitä pitää tehdä. Samoin voin nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nyt ei irtoa, ja lähteä vaikka kauppaan 1,5h lepäämään ruokaostoksien pariin, ja tulle freesinä takaisin. Tai, jestas, ottaa päikkärit!

Töissä minua pidettäisiin vähintään hulluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Itse aloitin viimeinkin vuosikausia haaveilemani kielen opinnot, koska saan käytyä sitä etänä ja keskittyä kotona hiljaa tehtäviin, eikä tarvitse treenata parin kanssa, jos ei halua. Menee turhaan energiaa siihen, että siirryn koululle ja takaisin julkisilla, joka vie vähintän 2h päivästäni, puhumattakaan, että siihen tulisi vielä 8h työpäivä ja 2h työmatkoja. Ja turhaa energiaa siihen, että stressaan sitä parin kanssa treenaamista ja yritän muistaa mitä piti sanoa sen sijaan, että käyn tehtävät rauhassa läpi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sen tästä ketjusta huomaa, että etätyö on vienyt monilta ihmisiltä viimeisetkin empatian ja sosiaalisten taitojen rippeet. Oikeastaan hyvä vaan, ettei tarvitse palata lähityöhön toimistolle, kun ei tiedä millaisia kärttyisiä ja itseensä käpertyneitä luolamiehiä ja -naisia siellä saisi vastaansa.

Minusta taas empatiakyky vain kasvaa, kun voi kohdistaa empatiansa niihin ihmisiin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Omiin lapsiinsa, puolisoonsa, omiin vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä ja kavereihinsa. Pomon ja työkavereiden ei mielestäni kuulukaan olla "empatialistalla". Töissä tehdään töitä ja vapaa-ajalla ollaan empaattisia. 

Ellalla on liian pitkä työmatka. Onnea vain uuden työn etsintään tuon julkisen purkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähityö ahdistaa myös minua ja vaatimukset mennä toimistolle. Etätyö toimii loistavasti itselleni ja lähityössä kaikki viivästyy tai heikentyy.

N45

toimii sinulla loistavasti mutta ei työnantajallasi

 

Ajatteletko, että työnantaja ei osaa seurata työaikaa ja tehokkuutta, jos ei pysty koko ajan varmistamaan, että työntekijän kädet heiluvat?

Luuletko että työnantaja on vähän kuin jälki-istuntovalvoja hunsvoteille, ja lisäksi tyhmä?

Mä opetin ruudun jakamisen tyypille, joka suunnilleen opetteli tietokoneen peruskäyttöäkin vasta 60-vuotiaana, alle vartissa. Herttinen, työpaikat ei mene parhaille jos asioita ei opita nopeasti. Itse opin itsenäisesti tekemään alasvetovalikot ja blokkeja omaan käyttööni (CAD-ohjelmalla) vain katsomalla miten ennen on tehty, puoli tuntia meni kun osasin joustavasti jo ilman että kukaan neuvoo - kun oli tilanne että töissä ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä ole mikään älykkö tai it-nörtti.  

Vierailija kirjoitti:

Ellalla on liian pitkä työmatka. Onnea vain uuden työn etsintään tuon julkisen purkauksen jälkeen.

No miksi jäädä työpaikkaan, joka ei pidä kiinni sovitusta? Minäkin hänenä vaihtaisin työtä, tuskin mikään muukaan sovittu pitää.

Varoitus "Ellalle" (nimi muutettu) luvattomasta poissaolosta. Jos jatkaa työnantajan direktiomääräysten vastaista toimintaa, eikun irtisanomismenettelyä käyttöön. Ellat perustakoot omat firmat, joissa voi lintsailla sovituista palavereista ja jättäytyä kotiin aina kun ei huvita tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellalla on liian pitkä työmatka. Onnea vain uuden työn etsintään tuon julkisen purkauksen jälkeen.

No miksi jäädä työpaikkaan, joka ei pidä kiinni sovitusta? Minäkin hänenä vaihtaisin työtä, tuskin mikään muukaan sovittu pitää.

Uutisjutun perusteella oli SOVITTU, että etätyöt eivät jatku loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Anteeksi kun sanon, mutta tuo on niin mennyttä aikaa. Tai no en tiedä, missä työskentelet. Ehkä vielä jossain on yrityksiä, joissa työn tulos on mitättömämpi asia kuin suosio työpaikalla ja erityisesti pomon silmissä. Omassa yrityksessäni työn  tehokkuutta mitataan ihan eri tavoin kuin keikistelemällä työpaikalla. Mittarit on aika tiukat ja jos haluat olla tehokas, ei toimistolle kannata edes mennä (koska siellä aikaa kuluu turhaan rupatteluun) . Meillä parasta tulosta tekevät just ne, jotka tekevät koko työpäivän VAIN laskutettavaa työtä. Eivät mitään muuta. Enkä todellakaan työnantajana aio irtisanoa työntekijöitä, jotka tekevät parhaan tuloksen yritykselle. 

Sinä olet juuri sellainen työnantaja, jota kammoan. Haluat vain irti työntekijästä kaiken, eikä kiinnosta työpaikka ihmisyhteisönä tai se että töissä voi olla myös elämää. Luuletko, että ne jotka vain raataa sulle tulosta jaksaa sitä pitkäänkin? Et ehkä joudu irtisanomaan, mutta he lähtee kun saavat burnoutin.

Ihmissuhteet merkkaa aina jotain, myös töissä. Jos sen kiellät, elät pää pensaassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä opetin ruudun jakamisen tyypille, joka suunnilleen opetteli tietokoneen peruskäyttöäkin vasta 60-vuotiaana, alle vartissa. Herttinen, työpaikat ei mene parhaille jos asioita ei opita nopeasti. Itse opin itsenäisesti tekemään alasvetovalikot ja blokkeja omaan käyttööni (CAD-ohjelmalla) vain katsomalla miten ennen on tehty, puoli tuntia meni kun osasin joustavasti jo ilman että kukaan neuvoo - kun oli tilanne että töissä ei ollut muutakaan tekemistä. Enkä ole mikään älykkö tai it-nörtti.  

Tätä ruutujen jakamisongelmaa en minäkään tajua. Puhutaan aivan perusasiasta. Ei voi mitenkään vedota siihen, ettei ole ehtinyt 2,5 vuodessa oppimaan. :D

Moni firma käytännössä pakotti ihmiset etäilemään ja pienensi toimitiloja. Menkää nyt hyvät ihmiset kaikki sinne toimistolle samaan aikaan ja ihmetelkää. Meillä ainakin pikkukopit on buukattu täyteen teams suurkuluttajilla vaikka toimistollla on keskimäärin jotain 25% paikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ylimielistä asennetta täällä. Ne, jotka ei suostu työnantajan toiveisiin ja haluaa vaan olla kotona eikä näytä naamaansa edes etäpalaverissa tulee olemaan ekana pomon mielessä kun maailmantilanne heikkenee ja pitää irtisanoa ihmisiä.

Helpointa on irtisanoa ihminen, joka ei ole tullut kovin tutuksi ja jolla ei ole kavereita työpaikalla. Kuka sen naamaa edes muistaa enää?Työttömänä saa olla yllin kyllin kotona.

Ja sama pätee myös ylennyksiin. Kuka sellaista ylentää, joka ei halua tutustua työpaikkansa ihmisiin?

Ei kannata alentaa itseään pelkäksi kasvottomaksi resurssiksi työnantajalle. Saatat joutua huomaamaan, että maailmasta löytyy sinua halvempi etäresurssi, kun kerran olet vakuuttanut kaikki siitä, että työnkuvasi hoituu täysin etänä.

Anteeksi kun sanon, mutta tuo on niin mennyttä aikaa. Tai no en tiedä, missä työskentelet. Ehkä vielä jossain on yrityksiä, joissa työn tulos on mitättömämpi asia kuin suosio työpaikalla ja erityisesti pomon silmissä. Omassa yrityksessäni työn  tehokkuutta mitataan ihan eri tavoin kuin keikistelemällä työpaikalla. Mittarit on aika tiukat ja jos haluat olla tehokas, ei toimistolle kannata edes mennä (koska siellä aikaa kuluu turhaan rupatteluun) . Meillä parasta tulosta tekevät just ne, jotka tekevät koko työpäivän VAIN laskutettavaa työtä. Eivät mitään muuta. Enkä todellakaan työnantajana aio irtisanoa työntekijöitä, jotka tekevät parhaan tuloksen yritykselle. 

Sinä olet juuri sellainen työnantaja, jota kammoan. Haluat vain irti työntekijästä kaiken, eikä kiinnosta työpaikka ihmisyhteisönä tai se että töissä voi olla myös elämää. Luuletko, että ne jotka vain raataa sulle tulosta jaksaa sitä pitkäänkin? Et ehkä joudu irtisanomaan, mutta he lähtee kun saavat burnoutin.

Ihmissuhteet merkkaa aina jotain, myös töissä. Jos sen kiellät, elät pää pensaassa.

Minä taas inhoan sinua, työihmissuhteet ei koskaan tule mulle olemaan muuta kun välttämätön paha. Ei kaikki oikeasti halua tietää niistä työkavereista mitään mikä ei suoraan vaikuta työhön.

Miksi ette hanki oikeita ihmissuhteita, vaan teidän pitää pakottaa ihmiset seuraanne? Ihmiset, jotka eivät teistä pidä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvaa oikeasti tärkeää työtä pystyy etänä tekemään.

No niinpä. Esimerkiksi vanhusten, sairaiden ja lasten hoitaminen ei oikein suju etänä kotoa läppäriä näpytellen. Kaikenlaista ns. paperinpyöritystä ja diagramminpiirtoa voi tehdä mistä vain, mutta onko se oikeasti tärkeää työtä?