Lue keskustelun säännöt.
Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa
06.09.2022 |
Ella, 29, aloitti asiantuntijatyön pienessä vaikuttajaorganisaatiossa viime vuoden toukokuussa.
Etätyö oli tuolloin koronapandemian vuoksi normi.
Ella asuu Tampereella ja työpaikan toimitilat ovat Helsingissä. Sopimukseen kirjattiin, että hänen pitäisi tulla lähitöihin muutaman kerran kuussa koronatilanteen jälleen salliessa.
Nyt etätyösuositusta ei enää ole, ja Ella on joutunut kulkemaan Helsinkiin useammin kuin hän olisi tahtonut.
Hän ei ole taipunut pomon toiveisiin mukisematta.
"Nytkin minua odotettiin saapuvaksi paikan päälle aamupalaveriin, mutta en vain tullut. Olin ainoa, joka osallistui etänä."
https://yle.fi/uutiset/74-20000112
Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele. Jos Tampereelta Helsinkiin on liian pitkä matka, etsii töitä lähempää tai muuttaa. Myös asennemuutos auttaisi. Ylipäänsä työ, josta tykkää ja viihtyy eikä työpaikalle meno ahdista silloin kun pomo pyytää!
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Voihan hr! Jotenkin tuntuu, että hr on vieraantunut työelämästä. Ehkä jotain hr-juttuja pystyy hoitamaan junassa läppärillä tehokkaasti. Itse koen pelkällä läppärillä työskentelyn hankalaksi. Yleensä on tarpeen olla useampi ohjelma auki samanaikasesti ja helpottaa, jos niiden sisällön näkee koko ajan. Olen keskustellut tästä hr-henikön kanssa. Hänen mielestään läppäri riittää mainiosti eikä isoa näyttöä tarvita. Myös avokonttorista olen keskustellut parin hr-henkilön kanssa. Kummankin mielestä avokonttori on paras toimistomalli. Oma toimistohuone on heille suorastaan kauhistus. Ei ymmärretä sitä, että esim puheluiden ja Teams-kokousten hoitaminen ja keskittymistä vaativat työt onnistuvat parhaiten häiriöttömässä ympäristössä.
Väite, etteivät hommat etene ilman lähitapaamisia, on sekin uskomaton väite. Missä mahtaa olla vika? Asenteissako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä.
Näin introverttina lähityöt ovat ja olivat minulle pelastus. Sain nähdä ihmisiä, vaikkakin pakotettuna. Eipä siinä.
Pääasia, että suositut ihmiset joilla on perhe ja ystäviä saavat olla etätöissä. Eihän se heitä haittaa, kun eivät tiedä mitä on olla oikeasti introvertti ja yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Voihan hr! Jotenkin tuntuu, että hr on vieraantunut työelämästä. Ehkä jotain hr-juttuja pystyy hoitamaan junassa läppärillä tehokkaasti. Itse koen pelkällä läppärillä työskentelyn hankalaksi. Yleensä on tarpeen olla useampi ohjelma auki samanaikasesti ja helpottaa, jos niiden sisällön näkee koko ajan. Olen keskustellut tästä hr-henikön kanssa. Hänen mielestään läppäri riittää mainiosti eikä isoa näyttöä tarvita. Myös avokonttorista olen keskustellut parin hr-henkilön kanssa. Kummankin mielestä avokonttori on paras toimistomalli. Oma toimistohuone on heille suorastaan kauhistus. Ei ymmärretä sitä, että esim puheluiden ja Teams-kokousten hoitaminen ja keskittymistä vaativat työt onnistuvat parhaiten häiriöttömässä ympäristössä.
Väite, etteivät hommat etene ilman lähitapaamisia, on sekin uskomaton väite. Missä mahtaa olla vika? Asenteissako?
Samaa mieltä. Ja oma työni on ainakin sellaista, ettei sitä voisi tietosuojan vuoksi edes junassa tehdä. Vai haluaisikohan tämä hr-henkilö, että mulla olisi hänen potilastietonsa junassa auki läppärillä ja vieressäni istuisi joku random-tyyppi katselemassa hänen tietojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksa kuunnella sitä boomereiden flexausta, kuinka kävivät sähköautolla ranskassa ja vuokrasivat sieltä huvijahdin ja asuntoauton, jolla kiertelivät viinitiloja lentokoneella kolme viikkoa. Loput 4 viikkoa olivat Suomessa mökillä johon asensivat ilmalämpöpumpun ja aurinkopaneelit.
Asiat on hyvin kun ainoa murhe ja jaksamista koettelevat asia on boomereiden flexauksen kuunteleminen.
Kun SHTF iske, niin nuo murheet katoavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä.
Nyt kyllä vähän liioittelet. Esim. minä olen työssä, jota ei voi tehdä etänä ja olen siitä tosi iloinen. Viihdyn työssäni. Ei se silti sitä tarkoita, ettenkö olisi muuallakin tekemisissä ihmisten kanssa, tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.
Mä vähän luulen, että jos yrityksessä etätyöt aloitettiin vasta maaliskuussa 2020, ei ole ehditty opetella vielä kaikkia teknologian mahdollisuuksia.
2,5 vuodessa ei ole opittu edes jakamaan ruutuja? Jos tällä tasolla on oppiminen, olisin työnantajana erittäin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksa kuunnella sitä boomereiden flexausta, kuinka kävivät sähköautolla ranskassa ja vuokrasivat sieltä huvijahdin ja asuntoauton, jolla kiertelivät viinitiloja lentokoneella kolme viikkoa. Loput 4 viikkoa olivat Suomessa mökillä johon asensivat ilmalämpöpumpun ja aurinkopaneelit.
Asiat on hyvin kun ainoa murhe ja jaksamista koettelevat asia on boomereiden flexauksen kuunteleminen.
Kun SHTF iske, niin nuo murheet katoavat.
Mikä vatun SHFT? Miksi pitää puhua jotain kryptistä koodikieltä yleisellä keskustelupalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
29 ei ole kyllä enää mikään nuori.
Ei olekaan. Tavallinen kolmekymppinen, joka on muutaman vuoden päästä itsekin samanlainen boomeri, joita vastaan nyt niin kapinoi.
Vierailija kirjoitti:
Näin introverttina lähityöt ovat ja olivat minulle pelastus. Sain nähdä ihmisiä, vaikkakin pakotettuna. Eipä siinä.
Pääasia, että suositut ihmiset joilla on perhe ja ystäviä saavat olla etätöissä. Eihän se heitä haittaa, kun eivät tiedä mitä on olla oikeasti introvertti ja yksinäinen.
Lähityökieltoa ei kaiketi nykyisin olekaan. Alunperinkin oli vain etätyösuositys ja jos jotkut yritykset muuttivat sen lähityökielloksi, niin tuskin minkään yrityksen lähityökielto on enää voimassa. Omalla työpaikallani ei ole ollut lähityökieltoa missään vaiheessa. Ei edes maaliskuussa 2020. On ymmärretty, ettei kaikilla ole kotona tilaa tai tarpeellista rauhaa tehdä töitä. Toimistolla kävivät jo silloin ne, joiden työnteko ei kotona syystä tai toisesta olisi onnistunut (yleisin syy oli tilanpuute tai pienet lapset). Ja ihan olisi saaneet introvertit yksinäisetkin mennä toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma muuttuu. Ymmärrän myös tuon, että nuoret on tottuneet erilaiseen maailmaan. He on syntyneet internetin ja älypuhelinten keskelle, eivät muusta tiedä.
Siksi se, että asiat voi tehdä helpommallakin tavalla (koska tekniikka sen mahdollistaa) on monelle nuoremmalle ihmiselle täysin itsestään selvää. Ja tuntuu varmasti käsittämättömältä matkustaa palaveriin Tampereelta Helsinkiin, kun sama asia hoituu myös etänä.
Että 🤷
29-vuotias ei ole syntynyt internetin ja älypuhelinten keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.
Mä vähän luulen, että jos yrityksessä etätyöt aloitettiin vasta maaliskuussa 2020, ei ole ehditty opetella vielä kaikkia teknologian mahdollisuuksia.
2,5 vuodessa ei ole opittu edes jakamaan ruutuja? Jos tällä tasolla on oppiminen, olisin työnantajana erittäin huolissani.
No ei kaikki opi. Varsinkaan, jos ei edes haluta oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä.
Nyt kyllä vähän liioittelet. Esim. minä olen työssä, jota ei voi tehdä etänä ja olen siitä tosi iloinen. Viihdyn työssäni. Ei se silti sitä tarkoita, ettenkö olisi muuallakin tekemisissä ihmisten kanssa, tietenkään.
Ymmärsit mut väärin. Mun pointtini oli se, että ekstroverttinäkään etätyö ei estä olemasta sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä.
Tämä on niin totta. Teen etätyötä enkä ole koskaan tavannut esimiestäni enkä ketään tiimikavereistani, sillä asumme kaikki eri maissa. Silti nykyinen esimieheni on minulle läheisempi kuin yksikään aiemmista lähiesimiehistä. Kun asiat hoidetaan etänä, niin esimiehen kanssa on helppo olla yhteydessä milloin vain. Kun minulla oli suomalainen esimies, niin yhteydenpito oli vähäistä. Useimmiten en edes tiennyt, onko hän tavoitettavissa, työmatkalla vai lomalla.
Silloin kun asiat hoidettiin lähitapaamisina, jäin usein ulkopuoliseksi, koska vain esimieheni matkusti kokouksiin. Nyt etäaikana kaikki voivat osallistua kokouksiin tasavertaisesti. Se on paljon tehokkaampaa ja vie asioita
nopeammin eteenpäin, kun asiat saadaan käsiteltyä välittömästi eika tarvitse odottaa esimiehen palaamista matkalta.
Olin eilen pakkopalaverin toimistolla.
En tiedä kenen vieressä istuin. Sanoin hänelle ystävällisesti hei. Kahvikoneella vaihdoin muutaman yhdentekevän sanan jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa.
Palaveri oli luonteeltaan sellainen, jossa suurin osa ei voinut puhua mitään. Asiat eivät koskettaneet heitä, eikä aikaa ollut riittävästi. Kukaan ei hyötynyt mitään siitä, että minä ja 20 muuta olivat paikalla. Jouduin jättämään edellisen kokouksen välistä, että pääsin osallistumaan tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.
Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.
Jostain syystä ekstroverteillä ja aamuvirkuilla on suuria vaikeuksia ymmärtää erilaisia ihmisiä. Heti haukutaan laiskaksi, jos ei halua tulla toimistolle paskaa jauhamaan. Heti haukutaan laiskaksi, jos unirytmi ei ole luokkaa 21 sänkyyn ja aamuviideltä ylös. Aina pitäisi kaikkien elää juuri kuten he, tai on laiska pummi ja muutenkin huono ihminen.
Mä olen ekstrovertti enkä tajua joidenkin lähityöhypetystä. Ihan yhtä lailla etätyössä pystyy olemaan sosiaalinen. Ja etätyössä jää vielä enemmän vapaa-aikaa, jonka voi käyttää itselleen tärkeiden ihmisten kuten ystävien ja läheisten kanssa. Tai vaikka käyttää aikaansa harrastuksiin tai vapaaehtoistoimintaan, jossa tapaa paljon ihmisiä. Eihän ekstroverttiys ole sitä, että haluaa päästä työpaikalla koskettelemaan muita ihmisiä. Tai missään muuallakaan käpälöimään muita. Valitettavasti tulee enemmän mieleen, että nämä, jotka haluavat kaikkien tulevan toimistolle, eivät ole omassa elämässään kovin mukavaa seuraa juuri kenellekään. Työpaikka on ainoa, missä joku edes pakotettuna on heidän kanssaan tekemisissä.
Se saattaa pitää paikkansa. Se tekee silti heillekin hyvää olla edes joskus ihmisten kanssa kontaktissa. Ehkä ne heidänkin sosiaaliset taidot paranevat.
Todella moni on yksin ja todella moni on löytänyt kavereita sieltä työpaikalta. Todella monen ainoa juhla on se firman pikkujoulut. Todella monella ei ole niin läheisiä tai ystäviä. Heille se, että voi kertoa edes jollekin siitä lomamatkasta on suuri juttu, vaikka jotain milleniaalia tai genziitä se ärsyttää.
Näissä ketjuissa kuvaillaan aina kuinka ihmisillä on niin paljon muita kontakteja siellä työympäristön ulkopuolella. Todella monelle se ei ole niin, vaan yksinäisyys vaivaa todella useita ihmisiä. He eivät ole täydellisiä. Ehkä tyhmiä juttuja, flexaamista, valittamista, toistamista, tylsiä puheenaiheita, mutta he ovat ihmisiä, joilla on tunteet ja halua tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ihan kuten niillä joilla on suuret suvut ja paljon ystäviä.
Ei ekstroverteillä ole vaikeuksia ymmärtää muita sen enempää kuin introverteillä. Introverttien toleranssi muiden erilaisuudelle on ehkä matalampi. He eivät todellakaan siedä muissa oikein mitään. Kukaan ei ole tarpeeksi onnistunut ihminen heidän seuraansa.
Sillä he selittävät tarpeensa erätyölle. Muiden rasittavuus, josta pitää saada taukoa tai mielellään siis olla kokonaan ilman. Muut ovat sitä ja tätä ja yksin on parasta.
Sosiaalisuus on etätyössä yhtä suurta kuin juhlat, joissa jokainen juhlii omassa kodissa, sosiaalisuus on puheen tasolla ehkä samaa, mutta kaikki muu jää kokematta. Ei ne häät siellä teamsissä vaan ole sama asia, vaikka kaikille sinne kotiin ruuat ja pala kakkua olisikin toimitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)
Ihminen on 35-vuotiaaksi nuori. Että naureskele vaan itsellesi.
Älä höpötä. 25- vuotiaana ihminen on jo keski-iässä. Pahoittelut, kun lisään ikäkriisisi tuskaa. Mutta yli kolmekymppisen kilometreillä ei enää olla nuoria. Nuoruus on kovin lyhyt mutta onneksi keski-ikä on pitkä😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)
Ihminen on 35-vuotiaaksi nuori. Että naureskele vaan itsellesi.
Älä höpötä. 25- vuotiaana ihminen on jo keski-iässä. Pahoittelut, kun lisään ikäkriisisi tuskaa. Mutta yli kolmekymppisen kilometreillä ei enää olla nuoria. Nuoruus on kovin lyhyt mutta onneksi keski-ikä on pitkä😊
* siis 35- vuotiaana, tarkoitin😅
On paljon ihmisiä jotka hyötyy etätyöstä. Ja sitten on ihmisiä jotka kaipaa fyysistä läsnäoloa työpaikalla . Ja sitten on vielä paljon ihmisiä tuosta väliltä .
On ihan virkistävää uudistaa työn tekemisen tapoja ja hyvä vaan olisi, että tässäkin otettaisiin enemmän työntekijät huomioon yksilönä eikä yhtenä massana.
Eikö paras työntekijä ole se, joka hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin ja voi työssään hyvin?