Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.

Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.

Minä pidän etätöistä. Tässä saa olla itseohjautuva ja tulokset on hyviä. Parempia kuin toimistolla.

Kyllä muuten historian tutkijat joskus kummastelee, että kuinka onkaan voitu tehdä avokonttoreissa hommia?

Ottakaa yksi asia huomioon 2019 oli viimeinen normaali vuosi. Uusi maailman järjestys alkoi 2020 agenda 2030 johon myös energia ja ruokapula liittyy (keinotekoinen) mikään ei ole enää normaalia tässä maassa olen itse melkein 40 ja suosittelen etätöitä jos vaan pystytte

Vierailija kirjoitti:

Yritys koostuu ihmisistä. Mitään yritystä ei ole olemassakaan ilman ihmisiä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kokonaisuudessaan ja pitkällä tähtäimellä organisaatio menestyy parhaalla mahdollisella tavalla, kun mukana on myös sosiaalista kanssakäymistä. Sitä voi toki olla myös etänä/virtuaalisesti. En kuitenkaan usko, että se riittää.

En epäile ollenkaan, etteikö etätyö olisi tehokasta. Mielestäni kaikkea ei voi kuitenkaan mitata tehokkuuden kautta. Itse haluan työskennellä sellaisessa yrityksessä, joka jakaa omat arvoni ja jonka toiminta on omasta mielestäni tuloksekasta ja ottaa huomioon myös ihmiset. En haluaisi työskennellä sellaisessa tiimissä, jossa kaikki muut ovat 100% etänä ja pyörittelevät silmiään yhteisöllisyydelle työpaikalla.

Eli sinun mielestäsi tuo ottaa huomioon myös ihmiset tarkoittaa sitä, että kaikki toimivat sinun haluamallasi tavalla, koska et halua sallia 100% etätyötä niille, joille se on paras tapa työskennellä. Eli et halua että otetaan huomioon kaikki ihmiset, vaan sinut ja sinun tarpeesi.

Vierailija kirjoitti:

ainakin 10 vuotta olen soveltanut hybridi-mallia, jossa itse päätän työaikani ja työpaikkani. Kuitenkaan en ole yrittäjä vaan palkkatyössä. 

Etätyö on parasta silloin kun pitää keskittyä ja lukea paljon dokumentteja. Lähityö ja kollegoiden tapaaminen taas ruokkii sielua. On niin mahtavaa tavata pitkästä aikaa ihmisiä kasvotusten. Olen niin kaivannut sitä lounas ja kahvitaukojen naururemakkaa. 

Jos tulet meille töihin, saat lounas- ja kahvitauoilla kyräilyä ja valitusta. Samoin noin puolet työpäivästäsi kuluu siihen, kun kollegat ravaavat luonasi valittamassa muista työkavereistaan. Siinä sitä sielulle ruokaa.

Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein etätöitä 10 vuotta ja se ei tehnyt psyykeelle hyvää. Huomasin, että kaikenlainen ihmisten ilmoille lähteminen ahdisti ja suorastaan inhosin ihmiskontaktia. Samalla somessa ym. liputettiin kotoilun puolesta, että "en enää ikinä suostu lähtemään kotoa minnekään" joten tuntui, että piti olla samanlainen tunteakseen olevansa olemassa.

Aloitin uudessa hybridimallin työssä puoli vuotta sitten ja yllätyin siitä, kuinka se "pakotettu" ihmiskontakti teki hyvää. Työmatkalla virkistyy, työpaikan asiat (myös epäkohdat) ovat paremmin tiedossa ja töiden jälkeen on yllättävän virkeä olo. Jaksan jopa harrastaa! 

Silti mullekin sopii hybridimalli parhaiten. Kyllä etätyöt ovat kuitenkin tuoneet joustavuutta arkeen. Esim. sairauteni hoito olisi 100% lähityössä vaikea järjestää. 

Kivittäkää...

Ei ole syytä kivittää. Itse miellyin aivan liikaa siihen, että otan vain pari askelta koneella ja teen päivän työn siitä käsin. Meille laadittiin jo viime vuoden puolella uusi työsopimus, jossa minimivaatimus toimistolla käymiseen on 1 x kk. Itselläni on niin lyhyt työmatka joten ajattelin potkia itseäni henkisesti persauksille ja sopimukseen kirjattiin 2 x viikossa toimistolla oloa. Tämä lähti tosin pyörimään  vasta tuossa kevään korvalla ja minulle se on tehnyt hyvää. Nytkin kynnys lähteä kauppaan on korkea, kun onhan se nyt mukavampi olla lähtemättä mihinkään. Silloin tällöin ihmisten ilmoille lähteminen pitää pään koossa eikä erakoidu järkyttäviin mittoihin (jota itsessäni tunnistin ja tunnistan yhä).

Minusta on hieman surullista, jos työkaverit ovat ainoita ihmiskontakteja. Viittaan tällä tuon aiemman kirjoittajan kommenttiin "pakotetusta" ihmiskontaktista. Eikö teillä ole ystäviä, kavereita, lähisukulaisia tai yhtään ketään, joita ihan oikeasti haluaisitte tavata? Ei mitään harrastuksiakaan, jossa tapaisi muita ihmisiä? Kotiin on toki helppoa erakoitua, jos ei ole mitään syytä poistua kotoa.

Mä olen tehnyt etätöitä jo vuosikausia ja kun aikoinaan 100% etätyö varmistui, otin koiran. Sellaisen, josta omistaja joutui luopumaan "pitovaikeuksien" vuoksi. Syy oli oikeastaan se, että koira joutui olemaan liian pitkään päivisin yksin. Koira oli stressaantunut, arka ja teki tarpeensa sisälle. Meille tultuaan ei ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan sisälle. Koiran myötä tutustuin myös moniin asuinalueeni muihin koiranomistajiin. Eli vaikka en ystäviäni, kavereitani tai läheisiäni ihan joka päivä tapaakaan, tapaan ainakin muita koiranomistajia. 

Mitä vikaa siinä on, jos haluaa erakoitua kotiin? On mulla puoliso ja pari ystävää. Nyt etätöiden kanssa niidenkin kanssa jaksaa puhua ja olla, toimistolla töissä käydessä oli niin puhki joka päivä, ettei oikein jaksanut edes hyvää yötä miehelle sanoa. Saati että olisi pitänyt yhteyttä ystäviin ja sisaruksiin, jokainen puhelimen pärähdys oli ahdistava kun ei vaan olisi jaksanut mitään. Mulle ei ole mikään ongelma olla viikkokausia tapaamatta muita kuin kaupan kassaa, se on suorastaan helpottavaa ja rentouttavaa niin. En tajua mitä väliä sillä on työnantajalle, jos kuitenkin saan työni hoidettua hyvin? Joten ketä se haittaa, että joku vapaaehtoisesti erakoituu kotiinsa ja hoitaa työnsä?

Vierailija kirjoitti:

Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)

Niin. Kyllä 29-vuotias on vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Me jutellaan asiasta avoimesti omassa työporukassa. Jokaikinen on sanonut, että lähitöihin tuleminen on rankkaa. En ihmettele, että nuori ei ole välttämättä ehtinyt tottua lähitöihin kun suoraan koulusta on siirrytty etäilemään. Ja nyt yhtäkkiä pitää olla työpaikalla siististi pukeutuneena, hyvin nukkuneena, sosiaalisena ja valmistautuneena. Mutta jos liian rankaksi menee, kannattaa liettiä työpaikkaa lähempää tai muuten helpommin

Tosi nuori 29-vuotias :DDD Voi elämä. Oma poikani on 17-vuotias ja tehnyt töitä nyt pari vuotta, eikä yhtään valita, lukiota käy.

Nykyaikana ymmärretään ihmiset pilalle ja nuoriakin ollaan liian kauan, aikusina ihmisinä. Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ainakin 10 vuotta olen soveltanut hybridi-mallia, jossa itse päätän työaikani ja työpaikkani. Kuitenkaan en ole yrittäjä vaan palkkatyössä. 

Etätyö on parasta silloin kun pitää keskittyä ja lukea paljon dokumentteja. Lähityö ja kollegoiden tapaaminen taas ruokkii sielua. On niin mahtavaa tavata pitkästä aikaa ihmisiä kasvotusten. Olen niin kaivannut sitä lounas ja kahvitaukojen naururemakkaa. 

Jos tulet meille töihin, saat lounas- ja kahvitauoilla kyräilyä ja valitusta. Samoin noin puolet työpäivästäsi kuluu siihen, kun kollegat ravaavat luonasi valittamassa muista työkavereistaan. Siinä sitä sielulle ruokaa.

Ja minun sielu kuolee siihen mielipuoliseen huutonaururemakkaan. Jutut eivät ole edes hauskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)

Niin. Kyllä 29-vuotias on vielä nuori.

Aikuinen ihminen. Nuori toki verrattuna vaikka viisi-kuusikymppiseen. Itse 31-vuotiaana en miellä lähes 30-vuotiasta kovin nuoreksi.

Palaverit etänä on hieman "Meh", mutta toisaalta kun suurin osa niistä on jonkun reportin esittelyä niin sinällään oikeastaan ihan sama. Eipä tarvi tuijottaa muita, kun kuitenkin kaikki tekisi läppärillään muuta. Nyt voin kuvitella että kuuntelevat :D

Palavereiden ulkopuolisesta työstä 99% on yksin tehtävää tietokonetyöskentelyä. En kyllä keksi mitenkään miten se olisi tehokkaampaa avokonttorissa, jossa vielä ihmisiä kulkee ohitse jatkuvalla syötöllä.

Käyn epäaktiivisesti toimistolla, lähinnä kun tulee 1% työtä mitä ei voi tehdä tietokoneella eli joutuu menemään tuotantotiloihin. Tällöin työpäivä koostuu ehkä 1-3h tuotantotiloissa pyörimisestä ja loput pelkästä keskeytyksistä ja random käytäväkeskusteluista. Nämäkin kyllä on tärkeitä, mutta ei ne jokapäiväisenä kyllä edistä työntekoa millään.

Ennen etätyötä työpäivät venyi todella usein 9-11h keskeytyksien takia. Juuri koskaan noita piikkitunteja ei ehtinyt kuitenkaan käyttämään. Nyt välillä tulee rykäyksiä pitkiä päiviä, mutta sitten hiljaisimpina hetkinä voi lyhentää. Ainakin firma säästää, kun aikaisemmin maksoi nuo aina vuodenvaihteessa rahana (saattoi olla 60h jopa pankissa), mutta nyt kun siellä on niin vähän niin mieluummin pitää vapaina!

Toimistolla on ne joiden työ vaatii aktiivista käyntiä totannossa ja epämääräiset extrovertit. En mä ymmärrä miksi sinne olisi pakotettava introvertteja, joiden työskentely onnistuu kotonakin.

Palaverit on pääasiassa loistava tilaisuus ottaa torkut.

Vierailija kirjoitti:

En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.

Ellaan en ota kantaa, mutta olen noin muuten eri mieltä kanssasi. Toki ymmärrän, että jos yrityksessä on tehty etätöitä vasta pari vuotta, hyviä toimintatapoja ei ole vielä syntynyt. Varsinkin, jos ainakin osa porukasta on ajatellut etätyön olevan vain väliaikainen ( pandemia) ratkaisu. 

Tässäkin asiassa kyse on yrityksen johtamistavoista. Ymmärrän, että suurissa yrityksissä "valtamerilaiva ei käänny hetkessä". Itse työskentelen pk-yrityksessä jonka valttina on nimenomaan "ketteryys" ja nopea sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin. Meillä on hyvin pitkälle nk linjaorganisaatio. Firman sisäistä byrokratiaa on vähän. Vain se, mitä lainsäädännön, EU-direktiivien yms vuoksi vaaditaan. Jokainen tietää omatvastuunsa ja  hommansa ja niitä ei-kenenkään-hommia nakitetaan vuoronperään jokaiselle. Nakittaminen onnistuu etänäkin. Teemme tiimityötä, mutta tiimityökin onnistuu erinomaisesti ilma, että koskettelemme toisiamme. Itse asiassa jopa paremmin. On ergonomisestikin parempi istua omalla työtuolillaan ja katsoa omalta näytöltään, mitä työkaveri jakaa, kuin istua fyysisesti vierekkäin ja katsoa työkaverin näyttöä tai neukkarin epämukavalla tuolilla istuen screenille heijastettua työkaverin näyttöä. 

Mitä tulee ideoinnin vähenemiseen niin olen siitäkin eri mieltä. Etätöissä kun ei tarvitse samalla tavalla vilkuilla kelloa kuin lähityössä. Palaverista toiseen ei tarvitse siirtyä fyysisesti vaan ainoastaan hiiren klikkauksella. Ja kotiinkaan ei tarvitse lähteä just sillä kellonlyömällä, kun työpäivä päättyy, koska on jo kotona. Läppärin voi kantaa vaikka keittiöön ja laittaa samalla päivällistä, kun kuuntelee muiden juttuja. Yhdellä hiiren klikkauksella saa mikin taas päälle ja voi sanoa oman mielipiteensä jonkun ideaan tai esittää oman ideansa. 

Omalla työpaikallani pidetään joka päivä 30 minuutin päiväpalaveri, jossa jokainen lyhyesti kertoo, mitä on tekemässä ja jos tarvitsee kollegan apua, asiasta sovitaan silloin. Yleensä jää vielä pieni hetki aikaa rupatella joutavia eli vastaavaa kuin lähityössä käydään kahvitauolla. Meillä on myös käytössä Teamsissa eri projekteille omat "chattinsa", joihin kuka vaan voi laittaa omia ideoitaan ja niistä voidaan keskustella siinä. Jos koetaan tarpeelliseksi kirjoittamisen sijasta keskustella puhumalla, sitten vaan otetaan Teamsissa palaveri ja keskustellaan. Lisäksi meillä on muutaman kerran vuodessa nk suunnittelupäiviä, jolloin yhdessä suunnitellaan firman toimintaa. Nämäkin onnistuvat ihan hyvin etänä tai ainakin hybridinä. Mä en ole moneen vuoteen osallistunut niihin livenä, mutta seuraavaan ajattelin mennä ihan vain siksi, että tarjolla on erinomainen hotelliaamiainen. Menen siis pelkän aamiaisen takia. 

Meilläkään ei ole omia työhuoneita toimistolla ja jos tiimin pitäisi mennä ideoimaan jonnekin, paikka olisi neukkari. Yleensä kuitenkin ideat syntyvät ihan muualla ja muulloin kuin neukkarissa sovittuna ideointiajankohtana. Eikä spontaanit ideat pääse välittömästi jatkokehittelyyn, jos neukkari sattuu olemaan silloin varattuna. Etänä taas onnistuu, koska ideoita voi heitellä chattiin ja niistä voi jo alustavasti keskustella siellä. 

Mutta joo..meillä on ollut hybridimalli jo noin 15 vuotta ja 100% etänä on halutessaan voinut olla jo 10 vuotta. Toimintatavat ovat kehittyneet. 

Eniten töissä rasittavat sosiaaliset kontaktit, myös ekstroverteillä. Osa ei vaan pysty joustamaan siitä, että etätyö on uusi normi. Etätöillä saavutetaan melkoiset kustannussäästöt.

Mutta hienoa, että yhä enemmän kiinnitetään työhyvinvointiasioihin huomiota. Läsnäoloa vaativat ovat niitä, jotka kyselevät koko ajan muilta jotain. Häiritsevät toisten työaikaa.

Etäpalaverissa on myös helpompi ideoida ja kaiken saa heti ylös muistiin. Ei tule tuplatyötä kirjoittelusta. Hiljaisemmat saavat sekä äänensä että tekstinsä helpommin kuulumaan. Palaverien hölöttäjän voi vaimentaa chatillä tai jopa laittaa mutelle, jos ei kuuntele puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein etätöitä 10 vuotta ja se ei tehnyt psyykeelle hyvää. Huomasin, että kaikenlainen ihmisten ilmoille lähteminen ahdisti ja suorastaan inhosin ihmiskontaktia. Samalla somessa ym. liputettiin kotoilun puolesta, että "en enää ikinä suostu lähtemään kotoa minnekään" joten tuntui, että piti olla samanlainen tunteakseen olevansa olemassa.

Aloitin uudessa hybridimallin työssä puoli vuotta sitten ja yllätyin siitä, kuinka se "pakotettu" ihmiskontakti teki hyvää. Työmatkalla virkistyy, työpaikan asiat (myös epäkohdat) ovat paremmin tiedossa ja töiden jälkeen on yllättävän virkeä olo. Jaksan jopa harrastaa! 

Silti mullekin sopii hybridimalli parhaiten. Kyllä etätyöt ovat kuitenkin tuoneet joustavuutta arkeen. Esim. sairauteni hoito olisi 100% lähityössä vaikea järjestää. 

Kivittäkää...

Ei ole syytä kivittää. Itse miellyin aivan liikaa siihen, että otan vain pari askelta koneella ja teen päivän työn siitä käsin. Meille laadittiin jo viime vuoden puolella uusi työsopimus, jossa minimivaatimus toimistolla käymiseen on 1 x kk. Itselläni on niin lyhyt työmatka joten ajattelin potkia itseäni henkisesti persauksille ja sopimukseen kirjattiin 2 x viikossa toimistolla oloa. Tämä lähti tosin pyörimään  vasta tuossa kevään korvalla ja minulle se on tehnyt hyvää. Nytkin kynnys lähteä kauppaan on korkea, kun onhan se nyt mukavampi olla lähtemättä mihinkään. Silloin tällöin ihmisten ilmoille lähteminen pitää pään koossa eikä erakoidu järkyttäviin mittoihin (jota itsessäni tunnistin ja tunnistan yhä).

Minusta on hieman surullista, jos työkaverit ovat ainoita ihmiskontakteja. Viittaan tällä tuon aiemman kirjoittajan kommenttiin "pakotetusta" ihmiskontaktista. Eikö teillä ole ystäviä, kavereita, lähisukulaisia tai yhtään ketään, joita ihan oikeasti haluaisitte tavata? Ei mitään harrastuksiakaan, jossa tapaisi muita ihmisiä? Kotiin on toki helppoa erakoitua, jos ei ole mitään syytä poistua kotoa.

Mä olen tehnyt etätöitä jo vuosikausia ja kun aikoinaan 100% etätyö varmistui, otin koiran. Sellaisen, josta omistaja joutui luopumaan "pitovaikeuksien" vuoksi. Syy oli oikeastaan se, että koira joutui olemaan liian pitkään päivisin yksin. Koira oli stressaantunut, arka ja teki tarpeensa sisälle. Meille tultuaan ei ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan sisälle. Koiran myötä tutustuin myös moniin asuinalueeni muihin koiranomistajiin. Eli vaikka en ystäviäni, kavereitani tai läheisiäni ihan joka päivä tapaakaan, tapaan ainakin muita koiranomistajia. 

Mitä vikaa siinä on, jos haluaa erakoitua kotiin? On mulla puoliso ja pari ystävää. Nyt etätöiden kanssa niidenkin kanssa jaksaa puhua ja olla, toimistolla töissä käydessä oli niin puhki joka päivä, ettei oikein jaksanut edes hyvää yötä miehelle sanoa. Saati että olisi pitänyt yhteyttä ystäviin ja sisaruksiin, jokainen puhelimen pärähdys oli ahdistava kun ei vaan olisi jaksanut mitään. Mulle ei ole mikään ongelma olla viikkokausia tapaamatta muita kuin kaupan kassaa, se on suorastaan helpottavaa ja rentouttavaa niin. En tajua mitä väliä sillä on työnantajalle, jos kuitenkin saan työni hoidettua hyvin? Joten ketä se haittaa, että joku vapaaehtoisesti erakoituu kotiinsa ja hoitaa työnsä?

Ei siinä olekaan mitään vikaa. Mä otinkin kantaa vain tuohon, että jotkut ovat tyytyväisiä, kun heidät "pakotetaan" tapaamaan työkavereita, koska muutoin he eivät kävisi edes kaupassa. Etkä sä ole mun mielestä erakoitunut kotiin, jos sulla kerran on puoliso ja ystäviä ja sisaruskin. Ymmärrän oikein hyvin kommenttisi, koska en mäkään lähityövuosinani jaksanut pitää yhteyttä työpäivän jälkeen oikein kehenkään, koska töissä piti kuunnella työkavereiden pälätystä ihan riittävästi. Mutta edelleen sanon, että minusta on surullista, jos jonkun ainoat ihmiskontaktit ovat työkaverit JA että ovat tyytyväisiä, kun heidät pakotetaan tapaamaan työkavereitaan. Erityisesti tuo JA-sanan jälkeinen osa on surullista. 

Hyi! Nykyihmisistä on tullut pullamössöä. Kun minä olin työiässä, niin töihin mentiin sekä sateella, että paisteella. Eikä mitään lomia pidetty!

Vierailija kirjoitti:

Nuori 29-vuotias. Voi hellanlettas sentään :)

Ihminen on 35-vuotiaaksi nuori. Että naureskele vaan itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Lähityö ahdistaa myös minua ja vaatimukset mennä toimistolle. Etätyö toimii loistavasti itselleni ja lähityössä kaikki viivästyy tai heikentyy.

N45

toimii sinulla loistavasti mutta ei työnantajallasi

Meillä on koronaa edeltävän ajan toimistotiloista enää noin 10 prosenttia jäljellä. Kukaan ei käynyt toimistolla, joten päättivät olla jatkamatta vuokrasopimusta tiloista. Työmatkustuskielto myös säästöihin ja maailman pelastamiseen vedoten. Eli ei todellakaan tarvitse onneksi luopua etätöistä.