Lue keskustelun säännöt.
Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa
06.09.2022 |
Ella, 29, aloitti asiantuntijatyön pienessä vaikuttajaorganisaatiossa viime vuoden toukokuussa.
Etätyö oli tuolloin koronapandemian vuoksi normi.
Ella asuu Tampereella ja työpaikan toimitilat ovat Helsingissä. Sopimukseen kirjattiin, että hänen pitäisi tulla lähitöihin muutaman kerran kuussa koronatilanteen jälleen salliessa.
Nyt etätyösuositusta ei enää ole, ja Ella on joutunut kulkemaan Helsinkiin useammin kuin hän olisi tahtonut.
Hän ei ole taipunut pomon toiveisiin mukisematta.
"Nytkin minua odotettiin saapuvaksi paikan päälle aamupalaveriin, mutta en vain tullut. Olin ainoa, joka osallistui etänä."
https://yle.fi/uutiset/74-20000112
Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele. Jos Tampereelta Helsinkiin on liian pitkä matka, etsii töitä lähempää tai muuttaa. Myös asennemuutos auttaisi. Ylipäänsä työ, josta tykkää ja viihtyy eikä työpaikalle meno ahdista silloin kun pomo pyytää!
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töiden kautta olen huomannut (psyk), että sekä nuorilla että aikuisilla sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus ovat lisääntyneet merkittävästi. Jatkuva etänä oleminen tai kontaktien ylläpitäminen pääosin somessa ei kyllä ainakaan kehitä näitä sosiaalisia taitoja tai vähennä niihin liittyvää ahdistusta. Siksi mielestäni on huolestuttavaa, miten sosiaalisten kontaktien merkittävää vähentymistä pidetään hyvänä asiana. Toki joillain sitä tapahtuu harrastuksissa tms mutta paljon on sitä, että ennen täysin hyvin sosiaalisissa tilanteissa pärjänneet ovat ruvenneet niitä jännittämään ja ahdistumaan sen jälkeen, kun etäily on lisääntynyt. Erityisesti nuorista olen tässä suhteessa huolissani.
Hybridimalli on minusta paras. Vaikka en sitä juurikaan voi omassa työssäni toteuttaa.
Edelleen, miksi kuvitellaan, että etätyössä olevat ihmiset olisivat vailla sosiaalisia kontakteja????
Joo, tätä mäkin ihmettelen. Jatkuvasti olen jossain Teams-palaverissa tai chattailen jollekin. Ja palavereista osa tietysti sellaisia, joissa puhun vähemmän, osa mun itseni vetämiä, osa kahdenkeskisiä, epämuodollisia, esim. ratkotaan jonkun kanssa jotain yhdessä. Ihan sitä samaa tekisin kasvotusten. Etänä esimerkiksi siirtymät palaverista toiseen paljon nopeampia, kun ei tarvi huonetta vaihtaa, edes näyttöä sulkea jne. välissä ja kahvin keittokin sujuu siinä samalla kun tuijottaa toisen ruudun jakoa ja juttelee työasiaa. Toki myös small talkia etänäkin puhutaan.
Olen tosi sosiaalinen ja etänäkin ihan yhtä lailla tullut osaksi uutta työyhteisöä ja tutuksi kaikkien kanssa. Firman juhlissa ei alkuunkaan ole ulkopuolinen olo, vaikka yhteistyö muiden kanssa onkin täysin etänä.
Ja onhan ihmisillä vapaa-aikaakin. Enemmän mä etätöissä juttelen mukavia muille kuin vaikkapa postinkantaja, kirjanpitäjä tai tutkija. Ihan siksi, että työni edellyttää jatkuvaa yhteistyötä. Ei sillä ole väliä olenko etänä vai kasvotusten. Työmatkaan menee vain turhaa aikaa, eikä tiskikonetta saisi jättää pyörimään, jos ei ole kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töiden kautta olen huomannut (psyk), että sekä nuorilla että aikuisilla sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus ovat lisääntyneet merkittävästi. Jatkuva etänä oleminen tai kontaktien ylläpitäminen pääosin somessa ei kyllä ainakaan kehitä näitä sosiaalisia taitoja tai vähennä niihin liittyvää ahdistusta. Siksi mielestäni on huolestuttavaa, miten sosiaalisten kontaktien merkittävää vähentymistä pidetään hyvänä asiana. Toki joillain sitä tapahtuu harrastuksissa tms mutta paljon on sitä, että ennen täysin hyvin sosiaalisissa tilanteissa pärjänneet ovat ruvenneet niitä jännittämään ja ahdistumaan sen jälkeen, kun etäily on lisääntynyt. Erityisesti nuorista olen tässä suhteessa huolissani.
Hybridimalli on minusta paras. Vaikka en sitä juurikaan voi omassa työssäni toteuttaa.
Edelleen, miksi kuvitellaan, että etätyössä olevat ihmiset olisivat vailla sosiaalisia kontakteja????
kyllä, ne tietää kaikilla olevan perheet, ystävät, kaverit, sukulaiset ja harrastukset.
Jotain vain yrittävät keksiä, koska tietävät työnteon sujuvan täysin etänä. Koko ajan etäpalaverit ovat tuottaneet tulosta ja tuotekehityshankkeet edenneet. Pomolle on vaan ikävää, kun ei pääse kutsumaan ihmisiä huoneeseensa. Vähissä on omanarvontunteen perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Mikä siinä naaman näkemisessä on niin tärkeää? Eikö teillä toimi teamsin kamerat, vai miksi pitää mennä tunteja junalla vaan näyttämään sitä pärstää livenä?
Hän on hr-väkeä ja mitä olen nähnyt omissa työpaikoissa, hr-porukka on usein keskimääräistä innokkaampi juuri näihin yhdessä kököttämisiin ja kokoontumisiin.
HR on myös erittäin hyvä keksimään ylimääräistä turhaa höpötystä, joihin kaikkien on pakko osallistua.
"Työ stressaa, palkka on huono, pomot kohtuuttomia, ja burnout nurkan takana? Ei hätää, meillä on teille ratkaisu - kahden tunnin virkistys-webinaari yrityksemme arvoista! Olemme rohkeita, olemme raikkaita! Jokainen voisi kuvata itsestään lyhyen videon, jossa esittelee lempiesineensä. See you there!
Ps. jos tämä tulee huonoon aikaan, kun menee tosiaan kuukauden sulun kanssa päällekäin, niin voitte sitten illalla jäädä pitempään jotta saatte kaiken tehtyä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töiden kautta olen huomannut (psyk), että sekä nuorilla että aikuisilla sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus ovat lisääntyneet merkittävästi. Jatkuva etänä oleminen tai kontaktien ylläpitäminen pääosin somessa ei kyllä ainakaan kehitä näitä sosiaalisia taitoja tai vähennä niihin liittyvää ahdistusta. Siksi mielestäni on huolestuttavaa, miten sosiaalisten kontaktien merkittävää vähentymistä pidetään hyvänä asiana. Toki joillain sitä tapahtuu harrastuksissa tms mutta paljon on sitä, että ennen täysin hyvin sosiaalisissa tilanteissa pärjänneet ovat ruvenneet niitä jännittämään ja ahdistumaan sen jälkeen, kun etäily on lisääntynyt. Erityisesti nuorista olen tässä suhteessa huolissani.
Hybridimalli on minusta paras. Vaikka en sitä juurikaan voi omassa työssäni toteuttaa.
Edelleen, miksi kuvitellaan, että etätyössä olevat ihmiset olisivat vailla sosiaalisia kontakteja????
Joo, tätä mäkin ihmettelen. Jatkuvasti olen jossain Teams-palaverissa tai chattailen jollekin. Ja palavereista osa tietysti sellaisia, joissa puhun vähemmän, osa mun itseni vetämiä, osa kahdenkeskisiä, epämuodollisia, esim. ratkotaan jonkun kanssa jotain yhdessä. Ihan sitä samaa tekisin kasvotusten. Etänä esimerkiksi siirtymät palaverista toiseen paljon nopeampia, kun ei tarvi huonetta vaihtaa, edes näyttöä sulkea jne. välissä ja kahvin keittokin sujuu siinä samalla kun tuijottaa toisen ruudun jakoa ja juttelee työasiaa. Toki myös small talkia etänäkin puhutaan.
Olen tosi sosiaalinen ja etänäkin ihan yhtä lailla tullut osaksi uutta työyhteisöä ja tutuksi kaikkien kanssa. Firman juhlissa ei alkuunkaan ole ulkopuolinen olo, vaikka yhteistyö muiden kanssa onkin täysin etänä.
Ja onhan ihmisillä vapaa-aikaakin. Enemmän mä etätöissä juttelen mukavia muille kuin vaikkapa postinkantaja, kirjanpitäjä tai tutkija. Ihan siksi, että työni edellyttää jatkuvaa yhteistyötä. Ei sillä ole väliä olenko etänä vai kasvotusten. Työmatkaan menee vain turhaa aikaa, eikä tiskikonetta saisi jättää pyörimään, jos ei ole kotona.
Mulla jää jopa enemmän intoa ja aikaa sosiaalisille suhteille, kun ei ole (suht pitkää) työmatkaa kuljettavana. Ennen sitä piti väsyneenä työpäivän jälkeen ihan pakottamalla itsensä pakottaa ulos, nyt ei ole sitä ongelmaa. Toki etäillessäkin tulee välillä pitkiä päiviä, mutta silti jää se työmatka siirtymäaikoineen pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naaman näkemisessä on niin tärkeää? Eikö teillä toimi teamsin kamerat, vai miksi pitää mennä tunteja junalla vaan näyttämään sitä pärstää livenä?
Jep! Fraasista, tää kyllä toimis paremmin naamatusten, on nopeasti tullut yksi kestoinhokki. Pallon kopittamisen lisäksi. 🤢 Tuntuu tulevan usein etenkin näiden lähityö-fetisistien suista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Buumeriuuteen liittyy olennaisesti omaisuuden helppo karttuminen 70- ja 80-luvulla. Nyt tuhahdellaan milleniaalien talousvaikeuksille, kun itsellä oli kolmekymppisenä omistustalo ja monta sataa tuhatta säästötilillä. Miten nyt on muka niin vaikeaa saada talo, autot, kesämökki ja vene? Laiskoja te vaan olette!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Mikä siinä naaman näkemisessä on niin tärkeää? Eikö teillä toimi teamsin kamerat, vai miksi pitää mennä tunteja junalla vaan näyttämään sitä pärstää livenä?
Hän on hr-väkeä ja mitä olen nähnyt omissa työpaikoissa, hr-porukka on usein keskimääräistä innokkaampi juuri näihin yhdessä kököttämisiin ja kokoontumisiin.
HR on myös erittäin hyvä keksimään ylimääräistä turhaa höpötystä, joihin kaikkien on pakko osallistua.
"Työ stressaa, palkka on huono, pomot kohtuuttomia, ja burnout nurkan takana? Ei hätää, meillä on teille ratkaisu - kahden tunnin virkistys-webinaari yrityksemme arvoista! Olemme rohkeita, olemme raikkaita! Jokainen voisi kuvata itsestään lyhyen videon, jossa esittelee lempiesineensä. See you there!
Ps. jos tämä tulee huonoon aikaan, kun menee tosiaan kuukauden sulun kanssa päällekäin, niin voitte sitten illalla jäädä pitempään jotta saatte kaiken tehtyä."
Tai siis sori, eihän se mikään webinaari ole, vaan nimenomaan pitää raahautua toimistolle heittelemään palloa ringissä :D.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Onko teillä ihan perinteinen jalkapuu ongelmatapausten käsittelemiseen? Heittelettekö ongelmatapauksia kivillä vai männynkävyillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Onko teillä ihan perinteinen jalkapuu ongelmatapausten käsittelemiseen? Heittelettekö ongelmatapauksia kivillä vai männynkävyillä?
Terva ja höyhenet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Buumeriuuteen liittyy olennaisesti omaisuuden helppo karttuminen 70- ja 80-luvulla. Nyt tuhahdellaan milleniaalien talousvaikeuksille, kun itsellä oli kolmekymppisenä omistustalo ja monta sataa tuhatta säästötilillä. Miten nyt on muka niin vaikeaa saada talo, autot, kesämökki ja vene? Laiskoja te vaan olette!
Elivät aikaa, jolloin vähän hitaammankin oli mahdollista päästä opiskelemaan hyvään koulutukseen ja merkonomin koulutuksella pääse pikkupankin pankinjohtajaksi.
Ilman koulutustakain saattoi saada työpaikan vain kävelemällä tehtaaseen sisälle ja kysymällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Buumeriuuteen liittyy olennaisesti omaisuuden helppo karttuminen 70- ja 80-luvulla. Nyt tuhahdellaan milleniaalien talousvaikeuksille, kun itsellä oli kolmekymppisenä omistustalo ja monta sataa tuhatta säästötilillä. Miten nyt on muka niin vaikeaa saada talo, autot, kesämökki ja vene? Laiskoja te vaan olette!
Elivät aikaa, jolloin vähän hitaammankin oli mahdollista päästä opiskelemaan hyvään koulutukseen ja merkonomin koulutuksella pääse pikkupankin pankinjohtajaksi.
Ilman koulutustakain saattoi saada työpaikan vain kävelemällä tehtaaseen sisälle ja kysymällä.
Ja pitkäaikaiset, vakaat työsuhteet olivat normi. Haluaisin nähdä kuinka moni näistä tekisi saman tämän nykypäivän silpputyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen mikä ongelma on mennä Tampereelta Helsinkiin palaveriin (tai samalla tehdä koko työpäivä).
Juna Tampere - Helsinki maksaa n. 10 € suuntaan (käyn joka toinen viikko), kestää 1,5 tuntia ja matka-ajan voi varmaan hyödyntää työn tekoon, joten päivä ei ole sen pitempi kuin etätöissäkään. Toki ei voi ehkä verkkareissa ja villasukissa lähteä mutta kun ei tuotakaan tarvitse tehdä joka päivä, kerran viikkoon voi kyllä vaatia kampaamaan hiukset ja lähtemään työmaalle.
Meillä on joka tiistai päivä, jolloin kaikki on toimistolla. Saa toki olla jonkun muunkin päivän lisäksi tai vaikka joka päivä mutta tiistai on pakollinen. Ei hommat muuten etene. Jokainen osaa tehdä työt kotonakin - ok - mutta se ei riitä siihen, että kehitystä tapahtuisi ja päivitettäisiin viikon hommia ja käsiteltäisiin naamatusten ongelmatapauksia. t. hr -tiiminvetäjä
Onko teillä ihan perinteinen jalkapuu ongelmatapausten käsittelemiseen? Heittelettekö ongelmatapauksia kivillä vai männynkävyillä?
Normaalisti luulisi käsiteltävien ongelmien olevan abstrakteja tai vaativan ainoastaan jaettavan nettialustan.
Digipohjainen mallintaminen tai digitaalisten mallien/kaksosten käsittely ei vaadi fyysistä läsnäoloa.
Noille yli-innokkaille HR:lle voisi ehdottaa avatarpohjaista digitaalista oppimisympäristöä kokouksiin tai virkistyspäiville. Kelpaisikohan? Noissahan pääsee liikkumaan avattarillaan digitaalisessa ympätistössä. Olisikohan tuo riittävä fyysiseen läsnäoloon vai onko todella tarkoitus tunnustella toisten ruumiinlämpöä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Buumeriuuteen liittyy olennaisesti omaisuuden helppo karttuminen 70- ja 80-luvulla. Nyt tuhahdellaan milleniaalien talousvaikeuksille, kun itsellä oli kolmekymppisenä omistustalo ja monta sataa tuhatta säästötilillä. Miten nyt on muka niin vaikeaa saada talo, autot, kesämökki ja vene? Laiskoja te vaan olette!
Elivät aikaa, jolloin vähän hitaammankin oli mahdollista päästä opiskelemaan hyvään koulutukseen ja merkonomin koulutuksella pääse pikkupankin pankinjohtajaksi.
Ilman koulutustakain saattoi saada työpaikan vain kävelemällä tehtaaseen sisälle ja kysymällä.
Minusta se on pitkälti harhaa, töitä sai kyllä 70-80-luvulla Etelä-Suomessa mutta palkat oli pienet, ja asuntolaina myönettiin viideksi vuodeksi. Ja osa joutui lähtemään töiden perään Ruotsiin, kuinka helppoa se sitten on.
Mutta omaisuus kyllä kuuluu termiin, siis sellainen syyllistävä tyyli. Ei muisteta, että sillä kultaisella 70-luvulla elintaso oli paljon alle nykyisen toimeentulotuen, syötiin hernesoppaa ja puuroa ja kerran viidessä vuodessa jos pääsi Tukholmaan käymään, oli ihan kadehdittu hyväosoinen.
Siksi minusta termin käyttäjät ovat aika imbesillejä, saati ne jotka luulee että suuret ikäluokat yhä olisi työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tein etätöitä 10 vuotta ja se ei tehnyt psyykeelle hyvää. Huomasin, että kaikenlainen ihmisten ilmoille lähteminen ahdisti ja suorastaan inhosin ihmiskontaktia. Samalla somessa ym. liputettiin kotoilun puolesta, että "en enää ikinä suostu lähtemään kotoa minnekään" joten tuntui, että piti olla samanlainen tunteakseen olevansa olemassa.
Aloitin uudessa hybridimallin työssä puoli vuotta sitten ja yllätyin siitä, kuinka se "pakotettu" ihmiskontakti teki hyvää. Työmatkalla virkistyy, työpaikan asiat (myös epäkohdat) ovat paremmin tiedossa ja töiden jälkeen on yllättävän virkeä olo. Jaksan jopa harrastaa!
Silti mullekin sopii hybridimalli parhaiten. Kyllä etätyöt ovat kuitenkin tuoneet joustavuutta arkeen. Esim. sairauteni hoito olisi 100% lähityössä vaikea järjestää.
Kivittäkää...
Ei ole syytä kivittää. Itse miellyin aivan liikaa siihen, että otan vain pari askelta koneella ja teen päivän työn siitä käsin. Meille laadittiin jo viime vuoden puolella uusi työsopimus, jossa minimivaatimus toimistolla käymiseen on 1 x kk. Itselläni on niin lyhyt työmatka joten ajattelin potkia itseäni henkisesti persauksille ja sopimukseen kirjattiin 2 x viikossa toimistolla oloa. Tämä lähti tosin pyörimään vasta tuossa kevään korvalla ja minulle se on tehnyt hyvää. Nytkin kynnys lähteä kauppaan on korkea, kun onhan se nyt mukavampi olla lähtemättä mihinkään. Silloin tällöin ihmisten ilmoille lähteminen pitää pään koossa eikä erakoidu järkyttäviin mittoihin (jota itsessäni tunnistin ja tunnistan yhä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei ole enää työelämässä.
Osan mielestä boomeri on kuka tahansa jolla on jotakin omaisuutta eikä ole teini. Osoittaa lähinnä puutteellista yleissivistystä, oikeat buumerit on Suomessa jo eläkkeellä.
Omistusta? 😄 Se siihen mitenkään liity, vaan kyseessä on milleniaalien ja z-sukupolven kiertoilmaisu näennäisesti pihalla oleville vanhemmille sukupolville. Entisaikaan puhuttiin kalkkiksista!
Siinä olet kyllä oikeassa, että termiä käytetään väärin. Se on johdannainen baby boomers -termistä, jotka ovat siis 40- ja 60-luvuilla syntyneet.
Buumeriuuteen liittyy olennaisesti omaisuuden helppo karttuminen 70- ja 80-luvulla. Nyt tuhahdellaan milleniaalien talousvaikeuksille, kun itsellä oli kolmekymppisenä omistustalo ja monta sataa tuhatta säästötilillä. Miten nyt on muka niin vaikeaa saada talo, autot, kesämökki ja vene? Laiskoja te vaan olette!
Elivät aikaa, jolloin vähän hitaammankin oli mahdollista päästä opiskelemaan hyvään koulutukseen ja merkonomin koulutuksella pääse pikkupankin pankinjohtajaksi.
Ilman koulutustakain saattoi saada työpaikan vain kävelemällä tehtaaseen sisälle ja kysymällä.
Minusta se on pitkälti harhaa, töitä sai kyllä 70-80-luvulla Etelä-Suomessa mutta palkat oli pienet, ja asuntolaina myönettiin viideksi vuodeksi. Ja osa joutui lähtemään töiden perään Ruotsiin, kuinka helppoa se sitten on.
Mutta omaisuus kyllä kuuluu termiin, siis sellainen syyllistävä tyyli. Ei muisteta, että sillä kultaisella 70-luvulla elintaso oli paljon alle nykyisen toimeentulotuen, syötiin hernesoppaa ja puuroa ja kerran viidessä vuodessa jos pääsi Tukholmaan käymään, oli ihan kadehdittu hyväosoinen.
Siksi minusta termin käyttäjät ovat aika imbesillejä, saati ne jotka luulee että suuret ikäluokat yhä olisi työelämässä.
Joo, ilman koulutusta juoksupojasta johtajaksi yleni tasan mies (ehdottomasti hetero), naisille oli varattu ne huonostipalkatut sihteerintyöt. Työpaikalla piti kestää rasvaisia juttuja ja lääppimisiäkin. En kadehtisi tai luulisi, että aika oli jotenkin helppo.
Itse kävin koulua 70-luvulla, silloin opettejan asenne esim. kiusaamiseen oli sellainen, että "älkääs lapset riidelkö" ja "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Ei siinä kaikki pärjänneet, vaikka ajassa oli paljon hyvääkin, kuten että meitä oikeasti opetetiin.
Vierailija kirjoitti:
En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.
Mun täytyy sanoa että toi nakittaminen on aivan syvältä. Mä olen aina ollut hyvä ja tehokas työntekijä, ja sen takia mulle on aina nakitettu sitä sun tätä. Näistä nakeista ei vaan ole päässyt enää ikinä eroon, vaikka erilaisten muutosten takia työn määrä on vähintään kaksinkertaistunut. Oma kokemukseni on, että hyviä, tekeviä työntekijöitä rankaistaan lisätyöllä siitä, että he saavat omat työnsä hoidettua asiallisesti ja ajallaan. Rankaisukeinona toimii juuri tämä nakittaminen, jolla venytetään se omat työnsä hoitava ihminen äärirajoille.
T. Työntekijä joka oman työnsä lisäksi auttelee kahta muuta työnkuvaa, ja hoitaa päälle vielä muilta karsittuja yksittäisiä töitä. Joka päivä. Aivan loppuun palaneena ja uutta työtä hakevana.
Hei, nyt löytyi! Ella on siis näitä "vaativaa asiantuntijatöitä" tekeviä mammoja. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein etätöitä 10 vuotta ja se ei tehnyt psyykeelle hyvää. Huomasin, että kaikenlainen ihmisten ilmoille lähteminen ahdisti ja suorastaan inhosin ihmiskontaktia. Samalla somessa ym. liputettiin kotoilun puolesta, että "en enää ikinä suostu lähtemään kotoa minnekään" joten tuntui, että piti olla samanlainen tunteakseen olevansa olemassa.
Aloitin uudessa hybridimallin työssä puoli vuotta sitten ja yllätyin siitä, kuinka se "pakotettu" ihmiskontakti teki hyvää. Työmatkalla virkistyy, työpaikan asiat (myös epäkohdat) ovat paremmin tiedossa ja töiden jälkeen on yllättävän virkeä olo. Jaksan jopa harrastaa!
Silti mullekin sopii hybridimalli parhaiten. Kyllä etätyöt ovat kuitenkin tuoneet joustavuutta arkeen. Esim. sairauteni hoito olisi 100% lähityössä vaikea järjestää.
Kivittäkää...
Ei ole syytä kivittää. Itse miellyin aivan liikaa siihen, että otan vain pari askelta koneella ja teen päivän työn siitä käsin. Meille laadittiin jo viime vuoden puolella uusi työsopimus, jossa minimivaatimus toimistolla käymiseen on 1 x kk. Itselläni on niin lyhyt työmatka joten ajattelin potkia itseäni henkisesti persauksille ja sopimukseen kirjattiin 2 x viikossa toimistolla oloa. Tämä lähti tosin pyörimään vasta tuossa kevään korvalla ja minulle se on tehnyt hyvää. Nytkin kynnys lähteä kauppaan on korkea, kun onhan se nyt mukavampi olla lähtemättä mihinkään. Silloin tällöin ihmisten ilmoille lähteminen pitää pään koossa eikä erakoidu järkyttäviin mittoihin (jota itsessäni tunnistin ja tunnistan yhä).
Minusta on hieman surullista, jos työkaverit ovat ainoita ihmiskontakteja. Viittaan tällä tuon aiemman kirjoittajan kommenttiin "pakotetusta" ihmiskontaktista. Eikö teillä ole ystäviä, kavereita, lähisukulaisia tai yhtään ketään, joita ihan oikeasti haluaisitte tavata? Ei mitään harrastuksiakaan, jossa tapaisi muita ihmisiä? Kotiin on toki helppoa erakoitua, jos ei ole mitään syytä poistua kotoa.
Mä olen tehnyt etätöitä jo vuosikausia ja kun aikoinaan 100% etätyö varmistui, otin koiran. Sellaisen, josta omistaja joutui luopumaan "pitovaikeuksien" vuoksi. Syy oli oikeastaan se, että koira joutui olemaan liian pitkään päivisin yksin. Koira oli stressaantunut, arka ja teki tarpeensa sisälle. Meille tultuaan ei ole kertaakaan tehnyt tarpeitaan sisälle. Koiran myötä tutustuin myös moniin asuinalueeni muihin koiranomistajiin. Eli vaikka en ystäviäni, kavereitani tai läheisiäni ihan joka päivä tapaakaan, tapaan ainakin muita koiranomistajia.
Juu, on tää niin nähty. Vaikka kun hr:n vaatimuksesta tulee joka tiimistä yksi ihminen mukaan suunnittelulautakuntaan, jossa käytetään työaikaa sen suunnitteluun, millaisia hassuja hattuja askarrellaan firman virkistyspäiville.