Lue keskustelun säännöt.
Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa
06.09.2022 |
Ella, 29, aloitti asiantuntijatyön pienessä vaikuttajaorganisaatiossa viime vuoden toukokuussa.
Etätyö oli tuolloin koronapandemian vuoksi normi.
Ella asuu Tampereella ja työpaikan toimitilat ovat Helsingissä. Sopimukseen kirjattiin, että hänen pitäisi tulla lähitöihin muutaman kerran kuussa koronatilanteen jälleen salliessa.
Nyt etätyösuositusta ei enää ole, ja Ella on joutunut kulkemaan Helsinkiin useammin kuin hän olisi tahtonut.
Hän ei ole taipunut pomon toiveisiin mukisematta.
"Nytkin minua odotettiin saapuvaksi paikan päälle aamupalaveriin, mutta en vain tullut. Olin ainoa, joka osallistui etänä."
https://yle.fi/uutiset/74-20000112
Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele. Jos Tampereelta Helsinkiin on liian pitkä matka, etsii töitä lähempää tai muuttaa. Myös asennemuutos auttaisi. Ylipäänsä työ, josta tykkää ja viihtyy eikä työpaikalle meno ahdista silloin kun pomo pyytää!
Kommentit (522)
Tulkaa nyt tähän isoon etätyökeskusteluun mukaan: https://www.vauva.fi/keskustelu/4293393/muita-jotka-eivat-halua-palata-…
Ja ihan oikeasti, ideointi ONNISTUU etänäkin. Oikein mainiosti. Kaiken voi jakaa etänä. Voi vaikka piirtää etänä. Etänä ujotkin uskaltavat ehdottaa asioita, chatin kautta. Miten te luulette että globaalit yhtiöt toimivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa alkuperäiseen Ellan tapaukseen, mutta pitkän linjan etätyöläisenä olen tehnyt yhden havainnon pandemian aikana. Etäpalavereissa ihmisistä on tullut rennompia. Niin asiakkaista kuin yhteistyökumppaneistakin. Kun ei tarvitse olla enää kravatti tiukalla puku päällä tai pakkelit naamalla kopistella avokkaat jalassa jakkupuku päällä paikasta toiseen, ihmiset ovat enemmän omia itsejään. Villasukat jalassa ja collegehuppari päällä. Kun jostain kuuluu esim kissan naukaisu, mikroaaltouunin kilahdus, taapero huutaa "ISIIIIIIIII" tms se yleensä saa vain hymyn ihmisten kasvoille. Tai jotain muuta vastaavaa kodin ääniä. Palavereihin osallistujista on tullut inhimillisempiä. Monilla meistä - itsellänikin - on erikseen työminä (kova) ja erikseen siviiliminä (pehmeä). Pandemiasta johtuneen etätyösuosituksen aikana nämä minät ovat jossain määrin sekoittuneet. Vaikka it-alalla työskentelenkin, minusta on ihan mukavaa olla palavereissa ihmisten eikä "robottien" kanssa.
Jännää, että itsekin työskentelen IT-alalla ja meillä pukeudutaan kyllä toimistollakin ihan rennosti, tyyliin farkut ja villapaita, enkä ole huomannut että pitäisi olla joku työminä.
Täällä kolmas IT-alalla ja olen minäkin tietyn rentouden huomannut etäpalavereissa. Onhan livenä työpaikalla aina tietynlainen rooli päällä useimmilla. IT-alalla lisäksi vielä monella tarvetta briljeerata osaamisellaan ja puhua asiaa, kun kaikki ollaan olevinaan niin edelläkävijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.
Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?
- eriRiippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.
Miksei ruutuja voi jakaa joustavasti? Ihan samalla tavalla ruutujen jakaminen tapahtuu neukkarissakin kuin etänä. Itseasiassa neukkarissa ruutujen jakaminen on jopa hankalampaa, koska yleensä videotykissä tms voi olla vain yksi läppäri kerrallaan kiinni. Etänä voi homman hoitaa yhdellä hiiren klikkauksella, neukkarissa vaatii manuaalista piuhojen vaihtamista. Mitä tulee tekstin tuottamiseen yhdessä, niin eikös neukkarissakin vain yksi kirjoita yhdellä kertaa? Eikä niin, että 10 kirjoittaa samaan aikaan? Vai mihin te oikein kirjoitatte..paperille? Ja ne paperit sitten joku myöhemmin kirjoittaa koneelle? Ja mitä tulee kokouksen kulkuun ja asioiden eteenpäin viemiseen, niin sitä vartenhan siellä on puheenjohtaja. Vai onko teillä livepalaverit sellaisia, että kaikki kälättää mitä mieleen juolahtaa eikä kukaan pysy kärryillä, mistä nyt puhutaan? Puheenjohtajan tehtävähän yleensä on johtaa puhetta, mutta ilmeisesti teillä ei. Ja mitä tulee hiljaa olemiseen, niin palaverissa - olipa se etänä tai livenä - puheenjohtajan tehtävä on kysyä mielipidettä kaikilta. Ei vain niiltä suulaimmilta. Tai ainakin pidetään äänestys. Joka sekin onnistuu etänä.
Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset haluavat myös elää eikä tuhlata elämäänsä pelkästään toisten orjana raatamiseen.
Meillä kaikki vanhat työntekijät haluaa olla vain etänä eikä suostu lähiöihin, koska toimistolla joutuisivat vastailemaan nuorten kollegoiden kyselyihin ja opastamaan. Etänä saa olla rauhassa. Plus ei tarvi käyttää paria tuntia suuntaansa työmatkaan. Elämiseen jää aikaa, elämänlaatu kohenee ja hyvinvointi paranee.
Tämä ratkeaisi mukavasti jos työpäivät lyhennettäisiin 6 tuntiin tai alle. Sitten voisi käydä toimistollakin kun töihin ei menisi kaikkiaan puolt vuorokautta tai yli.
Kannattaa muuttaa pois pk-seudulta, jos työmatkoihin menee edes yli puoli tuntia suuntaansa. Täällä korvessa työmatka 10min. Yhdellä työkaverilla joka asuu todella kaukana on työmatka 15min.
Aika hassua muuten kuinka asiat ovat oikeasti ihan päinvastoin kuin monet luulevat. Esim. kaupassakäynti ja töissäkäynti on maalla paljon helpompaa kuin isossa kaupungissa.
Myös autottomalla ja ajokortittomalla helpompaa maalla? Rohkenen epäillä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten musta tuntuu, että ongelmana ei ole ruutujen jakaminen sinänsä, vaan se, ettei niitä osata jakaa.
Mä vähän luulen, että jos yrityksessä etätyöt aloitettiin vasta maaliskuussa 2020, ei ole ehditty opetella vielä kaikkia teknologian mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.
Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?
- eriRiippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.
Miksei ruutuja voi jakaa joustavasti? Ihan samalla tavalla ruutujen jakaminen tapahtuu neukkarissakin kuin etänä. Itseasiassa neukkarissa ruutujen jakaminen on jopa hankalampaa, koska yleensä videotykissä tms voi olla vain yksi läppäri kerrallaan kiinni. Etänä voi homman hoitaa yhdellä hiiren klikkauksella, neukkarissa vaatii manuaalista piuhojen vaihtamista. Mitä tulee tekstin tuottamiseen yhdessä, niin eikös neukkarissakin vain yksi kirjoita yhdellä kertaa? Eikä niin, että 10 kirjoittaa samaan aikaan? Vai mihin te oikein kirjoitatte..paperille? Ja ne paperit sitten joku myöhemmin kirjoittaa koneelle? Ja mitä tulee kokouksen kulkuun ja asioiden eteenpäin viemiseen, niin sitä vartenhan siellä on puheenjohtaja. Vai onko teillä livepalaverit sellaisia, että kaikki kälättää mitä mieleen juolahtaa eikä kukaan pysy kärryillä, mistä nyt puhutaan? Puheenjohtajan tehtävähän yleensä on johtaa puhetta, mutta ilmeisesti teillä ei. Ja mitä tulee hiljaa olemiseen, niin palaverissa - olipa se etänä tai livenä - puheenjohtajan tehtävä on kysyä mielipidettä kaikilta. Ei vain niiltä suulaimmilta. Tai ainakin pidetään äänestys. Joka sekin onnistuu etänä.
Mikset sano ihan suoraan vaan että en ymmärrä mitään oman kokemuspiirini ulkopuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29 ei ole kyllä enää mikään nuori.
Nuorilla ei ole sisua. Ei toki koske kaikkia, mutta tarkoitan yleistä kuvaa. Tekeminen on tosi tunneorientoitunutta ja kuormitutaan henkisesti milloin mistäkin. Saikulle jäädään, jos tulee bänät poikakaverin kanssa, tai jos asiakas sanoo jotenkin pahasti (esim.). Nämä tyypit ovat ensimmäisenä puhumassa siitä, kuinka "itseä pitää kuunnella" ja kuinka "ei saa uuvuttaa itseään töillä" jne. Tämä on tietenkin ihan hyvä noin niinkuin periaatteessa, mutta kun monilla nuorilla ne limitit ovat kovin matalalla. Yhteisen hyvän eteen pitäisi yksilön kuitenkin hiukan joustaa omista tarpeistaan. Liiallinen yksilökeskeisyys tässä on siis pohjimmillaan taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ella ajattelee, että rupatteluun työpaikalla menee aikaa, joka on pois muiden työtehtävien hoitamisesta. Monesti toimistolla käydessään Ella kokee saavansa myös ylimääräisiä nakkeja hoidettavakseen."
Ella ei siis halua ylimääräisiä nakkeja hoidettavakseen, hoitakoon se "joku" muu ne ylimääräiset työt.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla ei ole sisua. Ei toki koske kaikkia, mutta tarkoitan yleistä kuvaa. Tekeminen on tosi tunneorientoitunutta ja kuormitutaan henkisesti milloin mistäkin. Saikulle jäädään, jos tulee bänät poikakaverin kanssa, tai jos asiakas sanoo jotenkin pahasti (esim.). Nämä tyypit ovat ensimmäisenä puhumassa siitä, kuinka "itseä pitää kuunnella" ja kuinka "ei saa uuvuttaa itseään töillä" jne. Tämä on tietenkin ihan hyvä noin niinkuin periaatteessa, mutta kun monilla nuorilla ne limitit ovat kovin matalalla. Yhteisen hyvän eteen pitäisi yksilön kuitenkin hiukan joustaa omista tarpeistaan. Liiallinen yksilökeskeisyys tässä on siis pohjimmillaan taustalla.
Mun reilu 50v työkaveri oli 3kk saikulla avioeron takia. Olisi kiva tietää millä lääkärillä kävi, miten tuollaisia saikkuja saa kun itsetuhoisesta masennuksesta toinen sai 2 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä isoin ongelma tai kysymys minusta ole se, onnistuuko kokoukseen osallistuminen tai muu työ yhtä hyvin etänä. Eniten pisti silmään työntekijän asenne, että voi jättää menemättä paikalle keskustelematta asiasta tai edes ilmoittamatta siitä esimiehelle tai muille paikalla olijoille. Egoistista ja huonotapaista, ei mitään muitakaan asioita noin voi hoitaa. Avoimuus ja ratkaisujen etsiminen on myös työntekijän vastuulla!
Työnantajahan se tässä oli rikkonut sopimusta. Oli sovittu etätöistä, 1-2 käyntiä kuussa toimistolla.
Nyt pitäisikin olla 1-2 päivää viikossa.
Työntekijä asuu parinsadan kilometrin päässä, ja työnantaja sen tietää.
Työntekijä ei olisi näillä uusilla ehdoilla tullut alkujaankaan töihin!
Vierailija kirjoitti:
"Ella ajattelee, että rupatteluun työpaikalla menee aikaa, joka on pois muiden työtehtävien hoitamisesta. Monesti toimistolla käydessään Ella kokee saavansa myös ylimääräisiä nakkeja hoidettavakseen."
Ella ei siis halua ylimääräisiä nakkeja hoidettavakseen, hoitakoon se "joku" muu ne ylimääräiset työt.
En minäkään halua ylimääräisiä töitä itselleni. Mun mielestä ihan luonnollista, mulle maksetaan palkkaa siitä että teen tietyt sovitut työtehtävät. Euroakaan en saanut lisää siitä että tein kolmen muunkin ihmisen töitä, noin 10 tuntia ylitöitä viikossa (meillä ei saa ylitöitä rahana, vain tunti tunnista vapaana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.
Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?
- eriRiippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.
Yhdessä ideointi samassa paikassa ja ajassa on todella tehoton tapa tehdä yhtään mitään. Koska aikaa kypsytellä asiaa on liian rajallisesti ja yksilöiden vireystila vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.
Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?
- eriRiippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.
Yhdessä ideointi samassa paikassa ja ajassa on todella tehoton tapa tehdä yhtään mitään. Koska aikaa kypsytellä asiaa on liian rajallisesti ja yksilöiden vireystila vaihtelee.
Eikä ihminen nyt vaan toimi niin, että se voisi alkaa ideoida torstaina klo 13, kun kalenterissa niin lukee.
Nämä on paljon parempi tehdä etänä. Käy kirjoittamassa asiansa ylös silloin, kun se tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla ei ole sisua. Ei toki koske kaikkia, mutta tarkoitan yleistä kuvaa. Tekeminen on tosi tunneorientoitunutta ja kuormitutaan henkisesti milloin mistäkin. Saikulle jäädään, jos tulee bänät poikakaverin kanssa, tai jos asiakas sanoo jotenkin pahasti (esim.). Nämä tyypit ovat ensimmäisenä puhumassa siitä, kuinka "itseä pitää kuunnella" ja kuinka "ei saa uuvuttaa itseään töillä" jne. Tämä on tietenkin ihan hyvä noin niinkuin periaatteessa, mutta kun monilla nuorilla ne limitit ovat kovin matalalla. Yhteisen hyvän eteen pitäisi yksilön kuitenkin hiukan joustaa omista tarpeistaan. Liiallinen yksilökeskeisyys tässä on siis pohjimmillaan taustalla.
Mun reilu 50v työkaveri oli 3kk saikulla avioeron takia. Olisi kiva tietää millä lääkärillä kävi, miten tuollaisia saikkuja saa kun itsetuhoisesta masennuksesta toinen sai 2 viikkoa.
No sehän ei sulle mitenkään kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla ei ole sisua. Ei toki koske kaikkia, mutta tarkoitan yleistä kuvaa. Tekeminen on tosi tunneorientoitunutta ja kuormitutaan henkisesti milloin mistäkin. Saikulle jäädään, jos tulee bänät poikakaverin kanssa, tai jos asiakas sanoo jotenkin pahasti (esim.). Nämä tyypit ovat ensimmäisenä puhumassa siitä, kuinka "itseä pitää kuunnella" ja kuinka "ei saa uuvuttaa itseään töillä" jne. Tämä on tietenkin ihan hyvä noin niinkuin periaatteessa, mutta kun monilla nuorilla ne limitit ovat kovin matalalla. Yhteisen hyvän eteen pitäisi yksilön kuitenkin hiukan joustaa omista tarpeistaan. Liiallinen yksilökeskeisyys tässä on siis pohjimmillaan taustalla.
Mun reilu 50v työkaveri oli 3kk saikulla avioeron takia. Olisi kiva tietää millä lääkärillä kävi, miten tuollaisia saikkuja saa kun itsetuhoisesta masennuksesta toinen sai 2 viikkoa.
No, onhan se selvää, että toiset lääkärit on nihkeämpiä antamaan sairauslomaa kuin toiset.
Minulla oli verenpaine 230/140 (eli hengenvaaralliset lukemat) ja sain keskiyöllä päivystävältä lääkäriltä peräti sen kyseisen, juuri alkaneen päivän saikkua, ja senkin vasta mankumalla. Lääkkeellekään en saanut reseptiä. Soitin aamulla terveyskeskukseen, myöhemmin samana päivänä lääkäri soitti minulle ja sain viikon saikkua ja lääkereseptin. Myöhemmin saikkua tuli toinen viikko lisää. En mitenkään ollut työkykyinen aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."
Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.
Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.
Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.
Minä en ole koskaan onnistunut lähitöistä käsinkään etenemään. Se, sekä palkankorotus, onnistuu parhaiten vaihtamalla työpaikkaa.
Osaamisen näytän tekemällä töitä, mutta perseennuolija en ole. Sellaista se.
Ikävä fakta: kun palkankorotuksia jaetaan, pomo muistaa paremmin pärstän kuin suorituksen.
Vielä ikävämpi todellinen fakta: Palkankorotuksia ei pahemmin jaella tänä päivänä.
Tietäisit jos olisit työelämässä.
Eikä se aina ole pomo joka siitä palkankorotuksesta päättää, vaan HR.
Sanos muuta! Olen ollut 7 vuotta nykyisellä työnantajalla, ahkera puurtaja ja minua on rakkaasti muistettu yhdellä 50 sentin palkankorotuksella. En ihan niin ahkerasti viitsi enää puurtaa, kun kaikki menee ns. hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokoukseen osallistuminen onnistuu etänä, niin miksi ihmeessä pitäisikään mennä toimistolle? Sehän on turhaa kyykyttämistä siinä tapauksessa.
Ei ole, mutta sinä vaan et ymmärrä.
En minäkään ymmärrä, joten voisitko kertoa vaikka 5 asiaa, jotka toimistolle menemisessä antavat lisäarvoa palaveriin?
- eriRiippuu tietysti täysin kokouksen agendasta. Jos on tarkoitus ideoida, tuottaa vaikka tekstiä yhdessä ym., ei kokemukseni mukaan onnistu etänä. Ruutuja ei voi jakaa niin joustavasti että kaikki tarvittava asia voi olla esillä, puhe ja asioihin reagointi ei ole yhtä spontaania. Kokouksen kulku ja asian eteenpäin vienti jää puheenjohtajan/sihteerin harteille kun muut ovat hiljaa ruutujensa takana.
Miksei ruutuja voi jakaa joustavasti? Ihan samalla tavalla ruutujen jakaminen tapahtuu neukkarissakin kuin etänä. Itseasiassa neukkarissa ruutujen jakaminen on jopa hankalampaa, koska yleensä videotykissä tms voi olla vain yksi läppäri kerrallaan kiinni. Etänä voi homman hoitaa yhdellä hiiren klikkauksella, neukkarissa vaatii manuaalista piuhojen vaihtamista. Mitä tulee tekstin tuottamiseen yhdessä, niin eikös neukkarissakin vain yksi kirjoita yhdellä kertaa? Eikä niin, että 10 kirjoittaa samaan aikaan? Vai mihin te oikein kirjoitatte..paperille? Ja ne paperit sitten joku myöhemmin kirjoittaa koneelle? Ja mitä tulee kokouksen kulkuun ja asioiden eteenpäin viemiseen, niin sitä vartenhan siellä on puheenjohtaja. Vai onko teillä livepalaverit sellaisia, että kaikki kälättää mitä mieleen juolahtaa eikä kukaan pysy kärryillä, mistä nyt puhutaan? Puheenjohtajan tehtävähän yleensä on johtaa puhetta, mutta ilmeisesti teillä ei. Ja mitä tulee hiljaa olemiseen, niin palaverissa - olipa se etänä tai livenä - puheenjohtajan tehtävä on kysyä mielipidettä kaikilta. Ei vain niiltä suulaimmilta. Tai ainakin pidetään äänestys. Joka sekin onnistuu etänä.
Mikset sano ihan suoraan vaan että en ymmärrä mitään oman kokemuspiirini ulkopuolelta?
Kyllä mä ymmärrän ihan hyvin, että kaikki ei vaan osaa. Mutta aina voisi opetella, jos ei osaa. Yleensä työelämässä pitää opetella uusia asioita.
Asenne on oikea. Töihin menee jo aivan liikaa aikaa muutenkin, niin hyvä ihmisen pitää hyvinvoinnistaan kiinni, eikä nöyristellä muiden mielihalujen edessä, kunhan työt tulee hoidettua.