Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Voi hellanlettas mitä lumihiutaleita, kun jopa työpaikalle meneminen on nykyään niin vaikeaa, että tulee burnout ja itketään tätä vääryyttä lehdessä asti. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Minä en ole koskaan onnistunut lähitöistä käsinkään etenemään. Se, sekä palkankorotus, onnistuu parhaiten vaihtamalla työpaikkaa.

Osaamisen näytän tekemällä töitä, mutta perseennuolija en ole. Sellaista se.

Ikävä fakta: kun palkankorotuksia jaetaan, pomo muistaa paremmin pärstän kuin suorituksen.

Vielä ikävämpi todellinen fakta: Palkankorotuksia ei pahemmin jaella tänä päivänä.

Tietäisit jos olisit työelämässä.

Eikä se aina ole pomo joka siitä palkankorotuksesta päättää, vaan HR.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Minä en ole koskaan onnistunut lähitöistä käsinkään etenemään. Se, sekä palkankorotus, onnistuu parhaiten vaihtamalla työpaikkaa.

Osaamisen näytän tekemällä töitä, mutta perseennuolija en ole. Sellaista se.

Ikävä fakta: kun palkankorotuksia jaetaan, pomo muistaa paremmin pärstän kuin suorituksen.

Vielä ikävämpi todellinen fakta: Palkankorotuksia ei pahemmin jaella tänä päivänä.

Tietäisit jos olisit työelämässä.

Eikä se aina ole pomo joka siitä palkankorotuksesta päättää, vaan HR.

Sain erittäin hyvästä työstä, joka säästi firmalta rahaa kymmeniä tuhansia euroja, palkankorotusta 40 euroa.

Vaihdoin työpaikkaa ja sain "palkankorotusta" 540 euroa.

Firmat eivät enää arvosta työntekijöitään ja osaamista, joten ainoa keino saada palkkaa nousemaan on vaihtaa työpaikkaa.

Täällä on tullut monta kommenttia noihin uutisin, joissa viesti on ollut, että "Ei noilla pullamössöillä kyllä ole kaikki kunnossa ja sietäisivätkin menettää työpaikkansa". Tiedättekö mitä: kaikki ihmiset eivät ole täysin kunnossa!!!!

Esimerkiksi minä olen kärsinyt paniikkihäiriöstä lapsesta asti. Olen kokeillut lääkityksiä ja käynyt teininä kelan tarjoaman psykoterapiankin. Nyt olen 43 v. ja sama vaiva jatkuu edelleen. Siitä huolimatta mulla on DI:n paperit ja olen ollut täyspainoisesti töissä opintojen alkuvaiheesta asti eli yli 20 v. Enismmäiset 10 vuotta sinnittelin lähitöissä, täysin jaksamisen äärirajoilla. Poissaolojen määrä oli aika iso, koska mulla kohtaukset aiheuttavat myös pahoinvointia. En kehdannut enkä tietysti olisi voinutkaan hakea jatkuvasti saikkulappuja, joten enimmäkseen olin poissa liukuman turvin, mikä tarkoitti että jouduin tekemään isoja ylityömääriä parempina aikoina.

Äitiyslomalta en enää palannut siihen firmaan, vaan vaihdoin työhön jota sain tehdä osittain etänä. Koronan jälkeen olen tehnyt pelkkää etää. Tämä on kaikille parempi: minä jaksan ja voin paremmin ja työt tulevat tehdyksi. Voitte varmaan kuvitella mikä on ajatustyötä tekevän työntekijän työpanos, kun päivä menee siihen että keskittyy yrittämään hengittää rauhallisesti ja miettii, että kuinka huonoksi olon voi päästää, että ehtii vielä vessaan asti ennen kuin oksennus tulee. En ole muistaakseni ikinä saanut paniikkikohtausta etätyöpäivän aikana, ja vaikka saisinkin, niin sen kourissa olisi kuitenkin aika paljon parempi yrittää työskennellä kotona, kuin isossa avokonttorissa sermien suojissa täristen.

En enää suostuisi lähityöhön. Asuntolaina on maksettu, joten olisin mielummin työtön. En varmaankaan enää edes pystyisi lähityöhön, vaan päätyisin sairauseläkkeelle. Mutta kenen etu se olisi, laitttaa koulutettu ja osaava ja työhaluinen ihminen pois työelämästä jonkun älyttömän periaatteen takia, että työntekijän nyt vaan on oltava valmis istumaan toimistossa 40 h viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Minä en ole koskaan onnistunut lähitöistä käsinkään etenemään. Se, sekä palkankorotus, onnistuu parhaiten vaihtamalla työpaikkaa.

Osaamisen näytän tekemällä töitä, mutta perseennuolija en ole. Sellaista se.

Ikävä fakta: kun palkankorotuksia jaetaan, pomo muistaa paremmin pärstän kuin suorituksen.

Vielä ikävämpi todellinen fakta: Palkankorotuksia ei pahemmin jaella tänä päivänä.

Tietäisit jos olisit työelämässä.

Eikä se aina ole pomo joka siitä palkankorotuksesta päättää, vaan HR.

Sain erittäin hyvästä työstä, joka säästi firmalta rahaa kymmeniä tuhansia euroja, palkankorotusta 40 euroa.

Vaihdoin työpaikkaa ja sain "palkankorotusta" 540 euroa.

Firmat eivät enää arvosta työntekijöitään ja osaamista, joten ainoa keino saada palkkaa nousemaan on vaihtaa työpaikkaa.

Tämä on valitettava tosiasia nykyään. Olen ollut nykyisessä firmassani jo vuosia, mutta palkkaa ei tipu lisää erinomaisesta työstä huolimatta. En tee virheitä käytännössä ikinä, olen nopeampi kuin muut ja kehittänyt useita aikaa ja rahaa säästäviä parannuksia. Palkankorotuksissa kehut eivät kuitenkaan näy. En haluaisi etsiä vain tämän takia uutta työtä, koska todella tykkään nykyisestäni, mutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Hänhän hankki sellaisen työn korona-aikana, mutta työnantaja ei ole pitänyt silloin sovittua.

Ei ole lapsellista pitää työsuhteensa oikeuksista kiinni. Jos lähipäivälle ei ole mitään muuta syytä kuin tiimipalaveri, johon voi osallistua myös etänä, miksi hänen pitäisi tulla sitä varten Tampereelta Helsinkiin?

Miksi työnantaja palkkasi tamperelaisen ihmisen Helsinkiin töihin? On sillä syyllä ennenkin jätetty palkkaamatta, että ei toi kuitenkaan jaksa pendelöidä tämän surkean duunin vuoksi tänne Hesaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Hänhän hankki sellaisen työn korona-aikana, mutta työnantaja ei ole pitänyt silloin sovittua.

Ei ole lapsellista pitää työsuhteensa oikeuksista kiinni. Jos lähipäivälle ei ole mitään muuta syytä kuin tiimipalaveri, johon voi osallistua myös etänä, miksi hänen pitäisi tulla sitä varten Tampereelta Helsinkiin?

Miksi työnantaja palkkasi tamperelaisen ihmisen Helsinkiin töihin? On sillä syyllä ennenkin jätetty palkkaamatta, että ei toi kuitenkaan jaksa pendelöidä tämän surkean duunin vuoksi tänne Hesaan asti.

Korona-aika oli poikkeusaika.

Minua kyllä henkilökohtaisesti pistää kiukuttamaan, että työpaikan on valinnut sillä perusteella, että siellä etätyö on mahdollista. Kovasti mainostetaan että jos kerran pari kuussa pitää toimistolla käydä. Todellisuus on sitten ollutkin se, että vähintään 4 päivää viikosta pitäisikin olla toimistolla. En vaan todellakaan voi hyväksyä tällaista suoranaista valehtelua työnhakijalle, totta kai olisin ottanut vastaan sen vähemmän kiinnostavan työn läheltä kotia, jos ei olisi valehdeltu päin naamaa. Ei ole myöskään työnantajan etu, kun pyöröovet käyvät tyytymättömän henkilökunnan lähtiessä puoli vuotta saapumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Mielestäni on kohtuullista antaa nykyiselle työnantajalle mahdollisuus toimia siten, että työntekijä on mahdollista pitää ennen kuin vaihtaa muualle. Työvoimapula on joillakin aloilla ainakin jo valmiiksi paljon osaavista ja vaikka löytäisi tällaisen uuden työntekijän, oppiminen nimenomaan siihen työpaikkaan kestää aika kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin Ellaa...

Koko hybridimalli missä täytyy käydä työpaikallakin vaikka voisi tehdä kaiken etänä on mikromanageri / narsistijohtajien keksintöä jotta saadaan olla alaisen selän takana ja päästä pätemään niin paljon kuin ehtii... etätyöhän on ollut aivan kauhea ratkaisu em. johtamismallille ja sitä edustaville henkilöille...

Nyt kun ollaan etenkin avokonttoreissa niin se ei ainakaan työtehokkuutta paranna eikä keskittymiskykyä eikä luovuutta...

Todella vanhanaikainen malli tämä edellä mainittu johtamismalli minkä vuoksia työntekijöitä pakotetaan työpaikalle...

Vanhanaikaisena ihmisenä olen ihan samaa mieltä! Meille on tullut korona-aikana puolisen tusinaa uutta työkaveria, joiden työteho ja osaaminen ovat olemattomia, koska kukaan ei ole heitä perehdyttänyt. perehdytystä varten on olemassa itseopiskelumateriaali, mutta ei ole ketään, kenen kanssa siitä keskustella. Me vanhat työntekijät olemme täyttäneet kalenterimme töillä, ei siihen mahdu väliin mitään 15 minuutin juttutuokiota, joka toimistolla lähitöissä järjestyisi. Näin olemme varmistaneet sen, että uudet eivät opi työtä yhtä syvällisesti kuin me jäärät, jotka emme etätöistä toimistolle lähde jonkun toisen töitä opettamaan.

Siksi pidän uudesta työnteon tavasta. Jokainen vastatkoon itse itsestään, opiskelkoon intran webinaareista osaamista ja meille vanhoille työntekijöille annetaan työrauha ja mahdollisuus pitää näpeissämme ne asiat, jotka ovat yritykselle elintärkeintä. Tähän kun lisätään pelkkään johtamiseen keskittynyt esimieskunta, jolla ei ole mitään käsitystä substanssista, niin saadaan kahden kerroksen työntekijät eli osaajat ja hengailijat.

Kertoo vain huonosta johtamisesta, jos kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää. 

Sekä kyvyttömistä työntekijöistä. Minä rakastan perehdyttämistä ja olen siinä tosi hyvä. Kirjoitan ohjeet, käyn läpi ne suullisesti ja kerron samalla miksi joku asia tehdään tyhmästi. Sille on yleensä joku hyvä syy (järjestelmä on huono, joku muu taho tarvitsee tietoa juuri näin, laki tms.).

Joku toinen taas kokee, että perehdyttämiseen riittää sanoa "kysy jos on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni!" ja "kyllä sä nyt ite keksit miten nää hommat tehdään, niin mekin ollaan keksitty". Sitten ihmetellään, kun uusi tekee ne väärin. Saadaanpahan nauraa päin naamaa ja etenkin selän takana.

Minä olen myös mestariperehdyttäjä ja opetan nykyään kaikkia meidän uusia tulokkaita. Etänä. Se nimittäin antaa mahdollisuuden sellaiseen jännään tekniseen ihmeeseen kuin session tallentamiseen. Miten kätevää, kun yhden asian perusteet tarvii opettaa vain kerran, tallenne jää tulokkaan käyttöön ja sitten he kysyvät poikkeuksista ja virheviesteistä. Mutta ei tarvitse kymmentä kertaa näyttää, mitä nappia ensin painetaan.

Mäkin olen huomannut, että etänä perehdyttäminen ja neuvominen on todella näppärää. Ihmettelen näitä jotain kommentteja, kun sanotaan ettei heillä edes perehdytetä (kunnolla), koska ei olla lähityössä. Wtf.

Ei niillä perehdytetä lähinäkään. Se kun on sitä iloista hymyilyä "kysy, jos on jotain kysyttävää 😊".

Entäpä jos ei tiedä, että tästä asiasta pitäisi kysyä joltain?

On sekin mahdollisuus, että joillain ei ole nykyaikaiset työkalut Teams ym. hallussa eikä osata muuta kuin se perinteinen "istu tähän mun viereen parina ekana päivänä katsomaan ja tossa on sulle mappeja luettavaksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Hänhän hankki sellaisen työn korona-aikana, mutta työnantaja ei ole pitänyt silloin sovittua.

Ei ole lapsellista pitää työsuhteensa oikeuksista kiinni. Jos lähipäivälle ei ole mitään muuta syytä kuin tiimipalaveri, johon voi osallistua myös etänä, miksi hänen pitäisi tulla sitä varten Tampereelta Helsinkiin?

Miksi työnantaja palkkasi tamperelaisen ihmisen Helsinkiin töihin? On sillä syyllä ennenkin jätetty palkkaamatta, että ei toi kuitenkaan jaksa pendelöidä tämän surkean duunin vuoksi tänne Hesaan asti.

Korona-aika oli poikkeusaika.

Mihin verrattuna? Joskus muinoin työ oli chaplinin nykyaika-elokuvan tyyppistä liukuhihnatyötä. Siitä on sentään päästy eroon enimmäkseen tehtaissa tekniikan kehittyessä. Joskus konttoreissa oli pitkät jonot pöytiä jossa konttoristit takoi kirjoituskoneella ja toiset laskukoneella erilaisia dokumentteja ja laskelmia. Siitäkin ollaan päästy eroon tekniikan ja työtapojen kehittyessä.

Nyt aletaan sitten päästä eroon siitä että pitäisi istua jossain konttorilla tekemässä toimistotyötä.

Muutos tapahtuu vääjäämättä, pidit sinä siitä tai et. Deal with it, sanoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Jos luit jutun, niin hänen työsopimuksessaan on sovittu vain kaksi lähipäivää kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Olen kolmikymppinen ja näen kyllä erittäin suurena ongelmana sen, että moni ystävyys ei ole enää aito vaan tapahtuu somen tms. kautta. Työyhteisö ei tarvi samanlaista läheisyyttä, mutta väittäisin että olet väärässä kun puhutaan ystävyydestä. Ihmiset ovat nykyään hyvin yksinäisiä, riippuvaisia älylaitteistaan.

Minä olen nelikymppinen ja töistä alkavista ystävyyssuhteista olen huomannut, että ne eivät ole kantaneet enää työpaikan vaihdon jälkeen. Ei sitten lopultakaan ollut muuta yhteistä kuin työ ja työhön liittyvät henkilöt.

Lähityö ei ole vaikuttanut asiaan mitenkään, olenhan minä ollut parikymmentä vuotta lähinä töissä.

Aivan sama täällä. Ja lähityötä ollut yli 20 vuotta työurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Toisaalta voisi jo viimeinkin olla aika tunnustaa, että ihmiset ovat erilaisia ja toimia sen mukaisesti. Yhdelle sopii lähityö, toiselle hybridi ja kolmannelle etätyö. Joku on aamuvirkku ja joku toinen iltavirkku. Joku taas tykkää työskennellä öisin. Joku viihtyy avokonttorissa, joku omassa työhuonessa. Jollekin turhemmatkin kokoukset tuovat tehoa ja joltakin vievät sitä. Joku viihtyy erinomaisesti yksin ja joku toinen taas ei. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Olisi valtava ihmisten elämänlaadun parannus, kansanterveydellinen suurteko ja lähes millä tahansa mittarilla valtava edistysaskel jos ihmisten luontaisia eroja kunnioitettaisiin enemmän aina kun se on mahdollista. Kaikki eivät istu samaan muottiin ja siihen tunkemisen olisi syytä loppua silloin kun se on turhaa eikä perustu mihinkään oikeaan. Koskee myös koulua ja opintoja. Nykytavalla hukataan resursseja, minimoidaan monen elämänlaatu sekä maksimoidaan tyytymättömyys ja kulut. Järjetöntä ja laiskaa.

Juuri näin. Mutta jos tämä Ella olisi fiksu, lähtisi hän etsimään uutta 100% etätyöpaikkaa sen sijaan, että kieltäytyy lapsellisesti toimimasta niin kuin nykyisessä työssään kuuluu. Irtisanoutuminen on helppoa, miksei hän ole jo tehnyt sitä?

Hänhän hankki sellaisen työn korona-aikana, mutta työnantaja ei ole pitänyt silloin sovittua.

Ei ole lapsellista pitää työsuhteensa oikeuksista kiinni. Jos lähipäivälle ei ole mitään muuta syytä kuin tiimipalaveri, johon voi osallistua myös etänä, miksi hänen pitäisi tulla sitä varten Tampereelta Helsinkiin?

Miksi työnantaja palkkasi tamperelaisen ihmisen Helsinkiin töihin? On sillä syyllä ennenkin jätetty palkkaamatta, että ei toi kuitenkaan jaksa pendelöidä tämän surkean duunin vuoksi tänne Hesaan asti.

Korona-aika oli poikkeusaika.

Mihin verrattuna? Joskus muinoin työ oli chaplinin nykyaika-elokuvan tyyppistä liukuhihnatyötä. Siitä on sentään päästy eroon enimmäkseen tehtaissa tekniikan kehittyessä. Joskus konttoreissa oli pitkät jonot pöytiä jossa konttoristit takoi kirjoituskoneella ja toiset laskukoneella erilaisia dokumentteja ja laskelmia. Siitäkin ollaan päästy eroon tekniikan ja työtapojen kehittyessä.

Nyt aletaan sitten päästä eroon siitä että pitäisi istua jossain konttorilla tekemässä toimistotyötä.

Muutos tapahtuu vääjäämättä, pidit sinä siitä tai et. Deal with it, sanoisin. 

Mistä sinä viimeisen kappaleesi keksit? Ei minulla ole mitään etätöitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Olen kolmikymppinen ja näen kyllä erittäin suurena ongelmana sen, että moni ystävyys ei ole enää aito vaan tapahtuu somen tms. kautta. Työyhteisö ei tarvi samanlaista läheisyyttä, mutta väittäisin että olet väärässä kun puhutaan ystävyydestä. Ihmiset ovat nykyään hyvin yksinäisiä, riippuvaisia älylaitteistaan.

Minä olen nelikymppinen ja töistä alkavista ystävyyssuhteista olen huomannut, että ne eivät ole kantaneet enää työpaikan vaihdon jälkeen. Ei sitten lopultakaan ollut muuta yhteistä kuin työ ja työhön liittyvät henkilöt.

Lähityö ei ole vaikuttanut asiaan mitenkään, olenhan minä ollut parikymmentä vuotta lähinä töissä.

Aivan sama täällä. Ja lähityötä ollut yli 20 vuotta työurasta.

Minä en ole edes halunnut ylläpitää mitään syviä työpaikkaystävyyksiä, lounas työporukalla ei ole rento tilanne jossa voi ladata akkuja vaan se on esiintymistä ja kovin tarkkaan kannattaa harkita, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. Suunnaton etu oli etätyö, vaan nyt meilläkin ollaan palaamassa siihen 1800-luvun konttorimeininkiin. Nuoret lähtee, vanhat tekee italialaista lakkoa, kukaan ei voita ja pomo huutaa naama punaisena.

Ainahan työpaikan valintaan on vaikuttanut sen sijainti, kulkuyhteydet ja työmatkaan kuluva aika.

Ei pidä ihmetellä jos (iso) osa ihmisistä toimii näin yhä ja valitsee mieluiten työn, jonka sijainti on parin metrin päässä ja alle minuutin kulkuyhteys toimii 100 % ajasta loistavasti ja ruuhkatta.

Tietenkin tämä on työnantajille kilpailuetu.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa kuunnella sitä boomereiden flexausta, kuinka kävivät sähköautolla ranskassa ja vuokrasivat sieltä huvijahdin ja asuntoauton, jolla kiertelivät viinitiloja lentokoneella kolme viikkoa. Loput 4 viikkoa olivat Suomessa mökillä johon asensivat ilmalämpöpumpun ja aurinkopaneelit.

Boomerit ei ole enää työelämässä.

Etätyö on luojan lahja. 15 vuotta lähityötä, siinä ne työkaverit tuli liiankin tutuiksi. Oli liian helppoa tulla mun luokse juoruilemaan ja valittamaan taas siitä sun tästä. Nyt etätyössä saa vaan tehdä työnsä rauhassa. Seuraavassa työpaikassa en enää koskaan suostu tutustumaan työkavereihin enempää kuin mitä työ ja kohteliaisuus vaatii. Haluan vain työrauhan. Etätyössä rajat on paljon helpompi vetää ja pitää.