Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?

Valitsisin uudelleen sairaanhoitajan ammatin ja erikoistuisin leikkaussalityöhön.

Valssaaja konepajalla

Pesulatyöntekijä (valkopyykki)

Säätäjä

Viemäröinti-insinööri. Olisin päässyt lukemaan, mutta vanhemmille ei ollut riittävän hienoa. 

Ehkä toimintaterapeutti.

Olen nykyään lääkäri ja en kyllä tähän ryhtyessä tajunnut kunnolla, minkälainen vastuu tähän sisältyy, kun esim. on moniammatillisessa työryhmässä aina se, jonka pitää viime kädessä ratkaista, mitä tehdään, jos kukaan muu ei tiedä.

Mieluummin tukisin potilaita/ asiakkaita konkreettisemmin ja siten, että voisin käyttää enemmän aikaa yhteen ihmiseen. Ja haluaisin käyttää enemmän aikaa yhteistyöhön/ yhteiseen suunnitteluun asiakkaan kanssa ja vähemmän omaan pähkäilyyn.

Nykyinenkin työ on kiinnostava, mutta kyllä tästä helposti burnout tulee niille, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tullut laiska, saamaton, itsekäs, manipuloiva ja valtaa sekä rahaa suunnattomasti himoava, joten valintani olisi yksiselitteisesti pappi.

Olenkin mietttinyt hakemista teologiseen ja siitä pappisvihkimyksen kautta kissanpäiville nauttimaan täysin siemauksin elämästä yhteiskunnallisessa eliitissä, muiden rahoittaessa elämäni.

Ehkä paras hyötysuhde tehdyn työn ja siitä saatavien etujen välillä.

Nykyisin olen toimistossa pähkimässä asiakkaiden ja keikkamiesten varaosatarpeita puhelimitse ja enimmäkseen sähköpostitse ja nyt kuusikymppisenä olen alkanut pikkuhiljaa funtsimaan, että eihän tämä nyt näin pitänyt mennä....

Toiveammattini oli aina muksusta lähtien artesaanipuuseppä, mutta kun kaikki kamut meni jonnekin autonasentajalinjoille yms. , niin perässähän sinnekin hiihtelin.

Vuodet ei aina mene niin kuin tulevaisuuttaan ajattelisi.

Historiantutkijana voisi olla kiinnostavaa. Eli historiasta maisteri- ja tohtoritutkinnot. Olen siis kiinnostunut tiettyjen asioiden ja aikojen historiasta. 

Alkaisin varmaan hävittäjälentäjäksi.

Psykiatrin lausunnon huomioon ottaen minun duunini olis valtiovarain- tai työminiteri. Olen diagnoosin mukaan sosio- ja pskopaatti sekä sadistisen mielenhäiriön omaava. Todettu myös skitsofrenia.

Jos olisin nyt 17v niin varmaan tubettaisin.

Ihan sama mihinkä, kun on vaan valtion hommia.  Kunnan hommatkin menis.

Älä vaan mene yksityiselle puolelle, huonompi palkka ja puhumattakaan lomista. Valtiolla ja kunnilla ihan eri, kuin työtä tekevillä.

-80 luvulla olisin maanviljelijä. silloin pärjäsi pienemmälläkin tilalla ja ei ollu  pataljoonallinen ulkopuolista porukkaa vinkumassa, että ei noin saa tehä. Tuotteestakin sai ihan siedettävän hinnan.

Nykyinen työnikin ihan jees. Pieni palkka, mutta kun elää siivosti niin pärjää. Tehdastyön aikoja en kaipaa.

Toimittajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi aloittaa alusta, menee kouluun jne.

Ei voi. Aivan paaskapuhetta. Elämästä ei niin vain oteta 3-6 vuoden lomaa.

En todellakaan tiedä! 

Satsaisin lukiossa enemmän matikkaan, koska olen heikko siinä ja hakisin amk:n energiatekniikan alalle ja toivottavasti valmistuisin insinööriksi.

Argeologi olisi ihana ammatti. Koska historia on aina kiinnostanut, mutta mulle ei suotu älynlahjoja että oli päässy sitä lukemaan. Lähihoitaksi sitten valmistuin.

Näyttelijäksi...yritin kerran TKKhon pääsin 2 vaiheeseen mutta into loppui kesken....Tampereen Teakista en ollut kuullut mitää (asuin pohjoisessa joten vasemmisto enemmistöistä Tamperetta ei ollut olemassakaan)...olin ylioppilasteatterissa ja sain aammattiohjaajilta hyvää palautetta....en edellekään ole hyvä tavisten kanssa joten olen taiteilija luonteeltani....

Ihan mitä vaan, kunhan et liikaa mene tyttöystävän/poikaystävän toiveiden mukaan. Sitte unohtaa itsensä ja löydät itsesi vuosien päästä tilanteesta jossa puoliso on saanut koko elämän toteuttaa itseään ja tehdä sitä mitä haluaa ja itse kärvistelet pienellä palkalla ja itket nurkassa yksin hiljaa.