Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?

Olisin panostanut taideaineisiin, jossa olin hyvä.

Musiikki ja kuvaamataito

Joku soitin heti pienestä pitäen käteen..

Nyt olen siivooja mutta harrastan molempia.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja

vakaa työpaikka

OK palkka

hyvät kesälomat

vaihtelevat työpäivät

ei tarvitse tuijottaa näyttöä koko päivää

Niinhän sinä luulet

Varmaan jonkun hyvin työllistävän "perusduunin". 

Tuhlasin vuosia elämästäni stressaavaan pääsykoerumbaan ja tenttilimboon vain todetakseni, että vaikka sinänsä pidän työstäni ja olen siinä hyvä, allalla vallitsee ihan hirveä kulttuuri. Tämän lisäksi työt seuraa aina kotiin. Ei raha teekään onnelliseksi. Mieluummin ehkä valitsisin nyt jonkun sellaisen alan, jossa työ on vain työtä jolla maksaa laskut ja bonuksena siellä on hyvä meininki. Sitten kotiin elämään omaa elämää ilman työstressiä.

 Puutarhuri.

Haluaisin olla sarjakuva sankari.

Huo ran. Ehdottomasti! Valitsin alan vasta silloin kun jäin yksinhuoltajaksi ja näin hyvätuloinen en ole ollut koskaan aiemmin. 50€ tunti on minusta aivan loistava palkka.

kone-ahtaaja  kyllä se palkka vaan vaikuttaa paljon  80 luvun alussa ekat viikot noin 7 markkaa tunti  nykyään  lisineen  noin 30 e tunti

Jos olisin noin nuori eli vielä täysin tervekin, niin varmaankin hoitoalalle lähtisin, ammattikorkeaan. Lääkikseen en pääsisi. Hoitoalalle siksi, että silloin pelastaisin mun terveyden ja saisin elää pitempään, kun mut otettais ammatin ansioista lääkärissä ajoissa vakavasti ja kaikki vaivat hoidettais asap. Saisin elää luultavasti yli 9-kymppiseksi kuten isovanhemmat eli nauttia eläkeiästäkin yli pari vuosikymmentä. Nykyammatilla kävi terveyden kanssa tosi huonosti. Ei otettu pitkään aikaan vakavasti, joten tässä on edessä kuolema luultavasti jo viiskymppisenä. Yksi antibioottikuuri ajoissa ois pelastanut koko terveyden.

Elokuvaaja/leikkaaja/ äänisuunnittelija-akselilla liikuttaisiin. Unelma, josta kerran luovuin ja kun palasin alan pariin, niin taitaa olla liikaa ikää mittarissa - ainakin, jos vertaa heihin jotka ovat juuri ensimmäistä kertaa valitsemassa ammatillista suuntaansa.

Mä olen sairaanhoitaja enkä ikinä valitsisi tätä koulutusta ja ammattia uudelleen. Mua on aina kiinnostanut teknillinen ala, vaan kun matikkapää on aika huono, niin ei onnistu. Mä tykkäisin olla toimittaja, meribiologi, arkeologi eli aika lailla erilaista kuin se, mitä nyt teen. Kun en siis teknilliselle alalle pääsisi, mutta se olisi mun nro 1. 

K-kauppias

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin noin nuori eli vielä täysin tervekin, niin varmaankin hoitoalalle lähtisin, ammattikorkeaan. Lääkikseen en pääsisi. Hoitoalalle siksi, että silloin pelastaisin mun terveyden ja saisin elää pitempään, kun mut otettais ammatin ansioista lääkärissä ajoissa vakavasti ja kaikki vaivat hoidettais asap. Saisin elää luultavasti yli 9-kymppiseksi kuten isovanhemmat eli nauttia eläkeiästäkin yli pari vuosikymmentä. Nykyammatilla kävi terveyden kanssa tosi huonosti. Ei otettu pitkään aikaan vakavasti, joten tässä on edessä kuolema luultavasti jo viiskymppisenä. Yksi antibioottikuuri ajoissa ois pelastanut koko terveyden.

Millähän perusteella sut vakavammin vaikka sairaanhoitajana lääkärin vo:lla otettaisiin? Mulla itselläni täysin päinvastainen kokemus (olen sairaanhoitaja). Mulla lääkärin vo:lla usein sellainen tunne, että ne syynää tarkemmin kun ajattelee, että mä huijaan ja koska olen sair.hoitaja, niin tiedän mitä ja miten kertoa. Ei tosin ole ollut tarvetta huijata, mutta sellainen tunne on joskus tullut, että niin se lääkäri siinä vastapäisellä jakkaralla mua kattellessaan ajattelee :)

Joku biologiaan tai kemiaan liittyvä, tai kieliin, nyt olen koulubussilaiskuljettaja, mutta insinööri koulutukseltani, huonosti työllistävältä alalta.

Joko KTM tai tuta-DI. Nyt olen terveyskeskuslääkäri.

Skippaisin yliopiston ja menisin suoraan töihin tai ammattikouluun. 

Meikäläisen sosiaalisilla taidoilla teen ihan mielelläni näitä nykyisiä siivoustöitä, mutta tuhlasin kyllä korkeakoulussa ja kaikessa muussa hömpötyksessä turhaan aikaani. Yliopisto on monelle erinomainen paikka. Minulta se hajotti mielenterveyden. 

Terveydenhoitaja lastenneuvolaan. Neuvolalääkäri on vastuussa, jos hänkään.

https://areena.yle.fi/1-51014191?seek=2242

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin noin nuori eli vielä täysin tervekin, niin varmaankin hoitoalalle lähtisin, ammattikorkeaan. Lääkikseen en pääsisi. Hoitoalalle siksi, että silloin pelastaisin mun terveyden ja saisin elää pitempään, kun mut otettais ammatin ansioista lääkärissä ajoissa vakavasti ja kaikki vaivat hoidettais asap. Saisin elää luultavasti yli 9-kymppiseksi kuten isovanhemmat eli nauttia eläkeiästäkin yli pari vuosikymmentä. Nykyammatilla kävi terveyden kanssa tosi huonosti. Ei otettu pitkään aikaan vakavasti, joten tässä on edessä kuolema luultavasti jo viiskymppisenä. Yksi antibioottikuuri ajoissa ois pelastanut koko terveyden.

Millähän perusteella sut vakavammin vaikka sairaanhoitajana lääkärin vo:lla otettaisiin? Mulla itselläni täysin päinvastainen kokemus (olen sairaanhoitaja). Mulla lääkärin vo:lla usein sellainen tunne, että ne syynää tarkemmin kun ajattelee, että mä huijaan ja

Siksi että ainakin esim. sukulaiset, joilla on yksi sama perinnöllinen sairaus kuin mulla ovat saaneet siihen heti hoitoa ja lääkkeet. Ovat sairaanhoitajia/terveydenhoitajia. Itselle ehdotettiin ensin 10 vuotta masennusta syyksi. Ei edes tutkittu. Tuo ei tosin ole se sairaus johon olen kuolemassa, mutta tuokin on kroonistunut pahasti ilman hoitoa eikä sitä enää saa kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin panostanut taideaineisiin, jossa olin hyvä.

Musiikki ja kuvaamataito

Joku soitin heti pienestä pitäen käteen..

Nyt olen siivooja mutta harrastan molempia.

Mä panostin taideaineisiin. Niin minusta tuli siivooja.

https://areena.yle.fi/1-51014191?seek=2242