Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?
Elikkä minkä ammatin valitsisit nykyelämän kokemuksellasi, jos olisit joku 17v ja opiskelut olisi vielä edessä? Perustelut olisi kiva kuulla (:
Kommentit (710)
Ehdottomasti toimittajaksi alkaisin. Saisin haukkua Haapalan lailla lähes kaikkia puolueita, mutta ei Kokoomusta tai persuja. Minä sitä vastoin keskittyisin ainoastaa Purraan ja Orpoon ja kirjoittaisin niistä. Etsisin ja maksaisin rahalla jokaisesta nekaatiivisesta vinkistä. Niinhän Haapala tekee.
Vierailija kirjoitti:
Pornonäyttelijäksi.
Jos on jo valmiiksi rikkinäinen ihminen ja ei osaa arvostaa itseään, niin ehkä silloin. Nuo pornonäyttelijät tuppaa kuolemaan nuorina huumeisiin ym eli eivät taida henkisesti voida kovinkaan hyvin, enkä yhtään ihmettele. Ihan normaalisti itseään kunnoittava ihminen ei taida tuota ammattia ihanneammattina nähdä. Mutta kukin tavallaan.
Mutta näin äkikseltään olisi todella ällöä, kun joku runkkaisi mällejään naamalle :( Yäk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pornonäyttelijäksi.
Jos on jo valmiiksi rikkinäinen ihminen ja ei osaa arvostaa itseään, niin ehkä silloin. Nuo pornonäyttelijät tuppaa kuolemaan nuorina huumeisiin ym eli eivät taida henkisesti voida kovinkaan hyvin, enkä yhtään ihmettele. Ihan normaalisti itseään kunnoittava ihminen ei taida tuota ammattia ihanneammattina nähdä. Mutta kukin tavallaan.
Mutta näin äkikseltään olisi todella ällöä, kun joku runkkaisi mällejään naamalle :( Yäk.
Varmaan on todella harvoja pornonäyttelijöitä, joilla on mielenterveys kunnossa.
kaupalliset aineet on alkaneet kiinnostaa enemmän. Mutta luen humanistista ainetta yliopistossa. :( toivon että olisin nuorena käynyt ammattilukion kaupallisen puolen. Olisi ura lähtenyt paremmin käyntiin
Jonkun sellaisen missä tienaisi paremmin. Peruskoulussa pitäisi nuorille kertoa ammattien palkkatasosta, minun aikana ei palkoista puhuttu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun sellaisen missä tienaisi paremmin. Peruskoulussa pitäisi nuorille kertoa ammattien palkkatasosta, minun aikana ei palkoista puhuttu mitään.
Kyllä ja sen lisäksi opettaa kakarat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Opetus mennyt kelvottomaksi tai ainakin oppilaiden oppimiskyky/-halu.
Meidän yritys myytiin tässä hetki sitten, niin tämän uuden yrityksen johdossa näytti erään henkilön toimenkuvan kohdalla lukevan: palkkion nostaja, tämän ammatin voisin kyllä valita ja suorittaa tuon palkkion nostan vaikka useasta paikasta, ihan vaikka etänä.
Taidemaalari ja kuvataiteilija. Pyrin Atskiin ja Taikkiin, mutta en päässyt.
Sain äskettäin psykopaatin diagnoosin. Minusta tulisi valtiovarain ministeri.
Kyllä se olisi lakimies, tai muu missä pääsisi rahastamaan ihmisiä oikein kunnolla. En kyllä perkele alkaisi miksikään palkolliseksi pienipalkkaiseen ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Museoalan tai taidehistorian opinnot on ainoita jotka oikeasti kiinnostaisi. Tai sitten jonkinlainen kirjoittaja. Ihan romaanikirjailijaksi tuskin lahjat riittäisi vaikka muuten olis unelma-ammatti.
Museoalalla ei vaan pääse palkoille ellet ole aivan hallinnon yläpäässä. Ei vaikka miten olisi tutkintoja.
Eihän kaikki ole ison palkkapussin perässä. Työn mielekkyyskin merkitsee.
- itse lähtisin mitä luultavimmin sairaanhoitajaksi, erikoistuisin ehkä anestesia- röntgen- tai psykan puolelle, esim. Olen nyt 45 ja päälle kolmekymppisenä vaihdoin kaupallisesta toimistotyöstä hoivatyöhön, vanhusten parissa, tykkään kovasti mutta enemmän haastetta saisin sairaanhoitajana (erikoistuneena). Tuskin kuitenkaan enää viitsin aloittaa uusia opintoja.
Tiedottajan hommat kiinnostaa mua, sitä olisi pitänyt opiskella jo nuorena.
Eläintenhoitaja, esim. Korkeasaareen.
Hammaslääkäriksi tai johonkin talouspuolen hommaan eli kauppis. Nyt olen sote-puolella esihenkilönä.
Kesät peruskoulun opettaja ja talvet sisävesilaivan kippari.
Varmaan sama, eli opettajana monenlaisissa eri tehtävissä ja monenikäisten kanssa. Rikostutkijaksikin voisin opiskella, väkivaltarikoksien. Tiedän, että en olisi lakimiehenä tai lääkärinä jaksanut/pärjännyt, joten sellaisiin ei jäänyt mitään kaihoa. Ekonomiksi en ole ikinä halunnut, eli ei sekään harmita, vaikka olisi kuinka tullut rahaa (ei ehkä just mulle kuitenkaan). En edelleenkään haaveile sellaisesta, joka ei sovi mun persoonalleni ja kyvyilleni.
Olisin jäänyt tutkijaksi. Nyt olen lukiossa opettajana. Valmistuin keskelle 90-luvun lamaa ja pelkäsin, että tutkijana minulle ei riittäisi töitä. Koin opettajan uran varmaksi työllistäjäksi. Nyt yli viisikymppisenä toivon, että olisin uskaltanut valita toisin.