Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Kotona kyllä tuntuu kasvatus olleen puutteellista. Miten voit enää auttaa lasta, joka ei suostu mihinkään. Aika mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatus ollut hyvin puutteellista. Ei rajoja, miellytetty ja suostuttu kaikkeen eikä pettymyksiä.
Jossain vaiheessahan käy näin. Koulussa pitää todella ryhmän sääntöjä.
Surullista 16-vuotiaalle. Äiti ulkoistaa kasvatuksen yhteiskunnalle, minkä pitäisi korjata tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...
No hyvänen aika, eihän joku ADHD tai ADD vaikuta älykkyyteen mitenkään. Nykyään on vaan tapana, että ihan mitä tahansa höpöä selitellään nepsydiagnoosilla. ADHD tai ADD ei aiheuta vaikkapa väkivaltaisuutta vaikka niin kuoleekin, vaan silloin on ohessa ihan muita diagnooseja.
Sakari kuitenkin on autisti, ja autisteista puolet on kehitysvammaisia. Sakarin autismi on alkanut epätyypillisen myöhään, ja autismiin kuuluu jo kehittyneiden taitojen taantuminen. Sakari ei enää puhu eikä pysty poistumaan kotoaan. Vaikka äiti kuinka haluaa omien unelmiensa (Sakarin ammatti ja työ) toteutuvan, niin ei tule tapahtumaan, koska Sakarilla ei valitettavasti ole niihin resursseja. Selkeästi äiti ei ole kovin joustava eikä valmis muuttamaan mielipiteitään, mikä on nepsyäidille suorastaan tavanomaista.
Saisko lähteitä väitteillesi?
Lieväoireisten häiriöiden parantuneen tunnistamisen myötä myös älyllisesti kehitysvammaisten osuus autismikirjon henkilöistä on pienentynyt: perinteisesti on arvioitu, että noin 75 %:lla autistisista henkilöistä on älyllinen kehitysvamma, mutta nykyinen arvio kehitysvammaisten osuudesta on vain noin 50 %.
Ja tämän vuoksi edes niitä huippuälykkäitä nepsyjä ei pidä auttaa? Koska jollain toisella on kehitysvamma?
Huippuälykkäät nepsyt eivät tarvitse apua.
Väärin. Tiedän tohtoriksi väitelleitä nepsyjä, jotka käyvät jatkuvassa terapiassa selvitäkseen arjestaan.
Mun mies väittelee pian tohtoriksi ja päätyi psykoterapiaan vasta reilusti yli kolmikymppisenä sairastuttuaan vakavaan masennukseen. Sai as-diagnoosin parikymppisenä ja tällöin hänelle ei myönnetty mitään tukea, koska selvisi elämässä ja opinnoissa hyvin. Kotinsa oli viimeisen päälle siisti, toisin kuin itselläni:
Sain ADHD-diagnoosin muutama kuukausi sitten ja mulle suositeltiin harkinnanvaraista neuropsykologista kuntoutusta. Meillä päin tällaiseen kuntoutukseen on 1,5-3 vuoden jonot. En osaa hallita arkea ja tunteita ollenkaan ja pelkään sekoavani minä hetkenä hyvänsä. Ainoa tie kohdallani nopeampaan (ts. yhä hitaaseen) hoitoon on juurikin tuo suljetulle osastolle joutuminen.
En suosittele diagnoosin hakemista, jos arki suinkin rullaa joten kuten. Tulee vaan paha mieli, kun Kannassa on merkintä pysyvästä vammasta ja apua siihen ei saa.
Fiksut pärjää aina. Ei tohtoriksi asti edetä täydellisellä arjenhallinnan puutteella ja vailla oman toiminnan ohjausta. Autisteilla on pikemminkin taipumusta keskittymiskykyyn, siistiin kotiin, puhtaisiin vaatteisiin, toiminnan suunnittelemiseen jopa liiallisuuksiin asti ja muihin tällaisiin hyvinä pidettyihin ominaisuuksiin. Jos se pälli on kunnossa niin toki voi opiskella pitkälle.
Aikuisten ADHD:lle tyypillisiä oireita ja vaikutuksia ovat erilaiset tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, keskittymisen poikkeavuudet, ylivilkkaus ja levottomuus. ADHD ei ole sitä, että joutuu suljetulle osastolle, pelkää sekoavansa hetkenä minä hyvänsä, ei hallitse lainkaan tunteita tai arkea. Esimerkiksi kiukkukohtauksia esiintyy lapsilla, mutta suurimmalla osalla heistäkään ei. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa sitä maagista yhteiskunnan taikasauvaa, joka hoitaa sinut kuntoon osastohoidon avulla.
Arjen hallinta on asia, jonka ADHD:t nimenomaan opettelevat valmennuksen avulla. Parhaiten se alkaa kunnon konmarituksella, jossa laitetaan tyyliin kaksi kolmasosaa koti-irtaimistosta poistoon. (ADHD:hen liittyy usein kunnon keräilyharrastukset.) Aika monella alkaa kummasti pysymään kämppä siistimpänä, kun tavaraa on enää sangen rajallinen määrä. Tätähän se ADHD-kuntoutus on: vähennetään tavaraa, opetellaan laittamaan avaimet aina vakipaikalleen ja kännykkä joka ilta lataukseen. Se on kovaa työtä ja sekin pitää tehdä ihan itse, ei sitä kukaan eikä varsinkaan yhteiskunta toisen puolesta tee.
Välttämättä diagnoosia ei tarvita, mikäli ei ole minkäänlaista tuen tarvetta millään elämän osa-alueella. Riittää, että tiedostaa itse omat piirteensä. Ainakin julkisella puolella diagnoosin edellytyksenä on käsittääkseni juurikin haitta ainakin jollain osa-alueella. Ja kyllä myös autisminkirjolaisilla voi olla keskittymisen ja arjenhallinnan vaikeuksia, ainakin sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta heitä. Autismi ei myöskään suojaa liitännäisongelmilta, kuten mm. masennukselta ja ahdistukselta, jotka voivat heikentää toimintakykyä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Autismiluokkaa on tässä ketjussa moni tarjonnut ratkaisuksi, mutta epäilen, että se olisi tällaiselle henkilölle mikään pelastus. En ole mikään asiantuntija, mutta koulusiivouskeikalla olen joskus moppaillut sellaista käytävää, jonka varrella on ensisijaisesti autisteille tarkoitettuja luokkia. (Jos tätä lukee joku joka on työtä vailla, niin vinkkinä: koulu- ja päiväkotisiivouksen sijaisena saa tällä hetkellä painaa duunia niin paljon kuin ehtii, vaikka teknisesti onkin kyseessä nollasopimus.) Kyllä siellä aikamoinen hulabaloo vaikutti olevan. Ehkä tässä vaikuttaa taustalla se, että jos nykytilanteessa autismiluokkia on kovin vähän, niihin valikoituvat ne kaikkein häiritsevimmin käyttäytyvät. Mutta tuontyyppiselle luokalle en laittaisi sellaista lasta, joka ei kestä hälinää.
Ja käsittääkseni niissä on suurin osa sellaisia, joilla on isoja oppimisvaikeuksia. Niitähän ei kyseisellä henkilöllä ole, päin vastoin hän oppii ilmeisesti erittäin hyvin ja nopeasti.
Kannattaa aina kysyä autistilta itseltään, minkälaisia asioita hän kaipaa ja tavoittelee elämässä. Kaikki autistit eivät välttämättä kaipaakaan esim. ystäviä ja kavereita ja niiden puute on ongelma vain autistin lähipiirille ja muille hänen kanssaan tekemisissä oleville, kun hän itse puolestaan haluaisi olla vain rauhassa omissa oloissaan ja sosiaalisuuteen painostaminen aiheuttaa hänelle vain ärsytystä ja ärtymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...
No hyvänen aika, eihän joku ADHD tai ADD vaikuta älykkyyteen mitenkään. Nykyään on vaan tapana, että ihan mitä tahansa höpöä selitellään nepsydiagnoosilla. ADHD tai ADD ei aiheuta vaikkapa väkivaltaisuutta vaikka niin kuoleekin, vaan silloin on ohessa ihan muita diagnooseja.
Sakari kuitenkin on autisti, ja autisteista puolet on kehitysvammaisia. Sakarin autismi on alkanut epätyypillisen myöhään, ja autismiin kuuluu jo kehittyneiden taitojen taantuminen. Sakari ei enää puhu eikä pysty poistumaan kotoaan. Vaikka äiti kuinka haluaa omien unelmiensa (Sakarin ammatti ja työ) toteutuvan, niin ei tule tapahtumaan, koska Sakarilla ei valitettavasti ole niihin resursseja. Selkeästi äiti ei ole kovin joustava eikä valmis muuttamaan mielipiteitään, mikä on nepsyäidille suorastaan tavanomaista.
Saisko lähteitä väitteillesi?
Lieväoireisten häiriöiden parantuneen tunnistamisen myötä myös älyllisesti kehitysvammaisten osuus autismikirjon henkilöistä on pienentynyt: perinteisesti on arvioitu, että noin 75 %:lla autistisista henkilöistä on älyllinen kehitysvamma, mutta nykyinen arvio kehitysvammaisten osuudesta on vain noin 50 %.
Ja tämän vuoksi edes niitä huippuälykkäitä nepsyjä ei pidä auttaa? Koska jollain toisella on kehitysvamma?
Huippuälykkäät nepsyt eivät tarvitse apua.
Väärin. Tiedän tohtoriksi väitelleitä nepsyjä, jotka käyvät jatkuvassa terapiassa selvitäkseen arjestaan.
Mun mies väittelee pian tohtoriksi ja päätyi psykoterapiaan vasta reilusti yli kolmikymppisenä sairastuttuaan vakavaan masennukseen. Sai as-diagnoosin parikymppisenä ja tällöin hänelle ei myönnetty mitään tukea, koska selvisi elämässä ja opinnoissa hyvin. Kotinsa oli viimeisen päälle siisti, toisin kuin itselläni:
Sain ADHD-diagnoosin muutama kuukausi sitten ja mulle suositeltiin harkinnanvaraista neuropsykologista kuntoutusta. Meillä päin tällaiseen kuntoutukseen on 1,5-3 vuoden jonot. En osaa hallita arkea ja tunteita ollenkaan ja pelkään sekoavani minä hetkenä hyvänsä. Ainoa tie kohdallani nopeampaan (ts. yhä hitaaseen) hoitoon on juurikin tuo suljetulle osastolle joutuminen.
En suosittele diagnoosin hakemista, jos arki suinkin rullaa joten kuten. Tulee vaan paha mieli, kun Kannassa on merkintä pysyvästä vammasta ja apua siihen ei saa.
Fiksut pärjää aina. Ei tohtoriksi asti edetä täydellisellä arjenhallinnan puutteella ja vailla oman toiminnan ohjausta. Autisteilla on pikemminkin taipumusta keskittymiskykyyn, siistiin kotiin, puhtaisiin vaatteisiin, toiminnan suunnittelemiseen jopa liiallisuuksiin asti ja muihin tällaisiin hyvinä pidettyihin ominaisuuksiin. Jos se pälli on kunnossa niin toki voi opiskella pitkälle.
Aikuisten ADHD:lle tyypillisiä oireita ja vaikutuksia ovat erilaiset tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, keskittymisen poikkeavuudet, ylivilkkaus ja levottomuus. ADHD ei ole sitä, että joutuu suljetulle osastolle, pelkää sekoavansa hetkenä minä hyvänsä, ei hallitse lainkaan tunteita tai arkea. Esimerkiksi kiukkukohtauksia esiintyy lapsilla, mutta suurimmalla osalla heistäkään ei. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa sitä maagista yhteiskunnan taikasauvaa, joka hoitaa sinut kuntoon osastohoidon avulla.
Arjen hallinta on asia, jonka ADHD:t nimenomaan opettelevat valmennuksen avulla. Parhaiten se alkaa kunnon konmarituksella, jossa laitetaan tyyliin kaksi kolmasosaa koti-irtaimistosta poistoon. (ADHD:hen liittyy usein kunnon keräilyharrastukset.) Aika monella alkaa kummasti pysymään kämppä siistimpänä, kun tavaraa on enää sangen rajallinen määrä. Tätähän se ADHD-kuntoutus on: vähennetään tavaraa, opetellaan laittamaan avaimet aina vakipaikalleen ja kännykkä joka ilta lataukseen. Se on kovaa työtä ja sekin pitää tehdä ihan itse, ei sitä kukaan eikä varsinkaan yhteiskunta toisen puolesta tee.
Välttämättä diagnoosia ei tarvita, mikäli ei ole minkäänlaista tuen tarvetta millään elämän osa-alueella. Riittää, että tiedostaa itse omat piirteensä. Ainakin julkisella puolella diagnoosin edellytyksenä on käsittääkseni juurikin haitta ainakin jollain osa-alueella. Ja kyllä myös autisminkirjolaisilla voi olla keskittymisen ja arjenhallinnan vaikeuksia, ainakin sellaisissa asioissa, jotka eivät kiinnosta heitä. Autismi ei myöskään suojaa liitännäisongelmilta, kuten mm. masennukselta ja ahdistukselta, jotka voivat heikentää toimintakykyä entisestään.
Ihmisellä harvemmin on myöskään autismia, jos hän ei tarvitse yhteiskunnassa toimiessaan mitään tukitoimia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järjetöntä tekohengittää jotain, joka ei hengitä itse koskaan.
Tuo tarkoittaa esim. sitä, että tyhmien persujen tyhmiä pentuja ei pidä kouluttaa.
Lapiohommiin vain tai sinne saunan taa, johon olette aina itseänne fiksumpia viemässä.
Huom, omia sanojasi sovellan. En itse ajattele näin vaan uskon jokaisen pystyvän oppimaan kunhan oppimisen esteet poistetaan, esimerkiksi vanhempien asennevammat. Tai vanhemmat itse sijoittamalla lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina kysyä autistilta itseltään, minkälaisia asioita hän kaipaa ja tavoittelee elämässä. Kaikki autistit eivät välttämättä kaipaakaan esim. ystäviä ja kavereita ja niiden puute on ongelma vain autistin lähipiirille ja muille hänen kanssaan tekemisissä oleville, kun hän itse puolestaan haluaisi olla vain rauhassa omissa oloissaan ja sosiaalisuuteen painostaminen aiheuttaa hänelle vain ärsytystä ja ärtymystä.
Autistin vastaus ei vain kelpaa nenteille. Sanoin jo nuorena, etten kaipaa/tavoittele mitään. Se ei kelvannut, kertakaikkiaan. Nyt olen kahden korkeakoulututkinnon ja usean työelämän burnoutin jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä totaalisen pillalle stressatun hermostoni ja kroonisesti vaikean masennukseni kanssa. Että onpahan kokeiltu ja paskaksi suoritettu. Tämäkö on nyt sitten hyvä? Sama lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko autismi joku kehitysvamma? Ei siis koskaan työllisty ja tuota euroakaan valtionkassaan? Mistä johtuu ettei 20 vuotta sitten jääty kotiin makaamaan?
En tiedä miten 20 vuotta sitten, mutta 50 vuotta sitten sukulainen joka nykytermein olisi (lievästi) autisti, laitettiin laitokseen. Ei annettu minkäänmoisia mahdollisuuksia. Ei ollut erityiskouluja, kaikki "oudot" päätyivät aika pian laitoshoitoon. Eikä heistä puhuttu sen jälkeen.
Autistiselle henkilölle voi hyvinkin löytyä töitä nykymaailmassa. On töitä joissa ei tarvitse olla sosiaalinen ja voi työskennellä aivan yksinkin. Mutta tämä nykypäivänä edellyttää, että pystyy ensin suorittamaan peruskoulun ja jonkunlaisen tutkinnon sen jälkeenkin. Jos ihminen ei kestä peruskoulun väkimäärää, miksi sinne silti pakotetaan? Hän saattaisi löytää työn, jossa ei väkijoukkojen kanssa tarvitse olla tekemisissä, jossa pärjäisi ihan hyvin, hänestä voisi tulla tuottava jäsen yhteiskuntaan.
Esim aspergerin tarkkuus ja säntillisyys yhdistettynä johonkin kiinnostuksen kohteeseen; tutkijoissa on aspergereita, tietotekniikan parissa esim koodareina on aspergereita.
Elon Muskilla on asperger, pohjaton kiinnostus jo lapsena tekniikkaan, ja missä hän onkaan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kotona kyllä tuntuu kasvatus olleen puutteellista. Miten voit enää auttaa lasta, joka ei suostu mihinkään. Aika mahdotonta.
Autistilla ei ole kyse "suostumuksesta" vaan kun ei pysty. Ihminen on täysin lukossa, kun ei kykene käsittelemään aistikuormaa esim koulusta. Hänhän on aina puhunut hyvin vähän, nyt lakkasi jo kokonaan puhumastakin. Eikö se jo kerro, ettei ole kyse "suostumuksesta", vaan vähäinenkin kyky on menetetty?
Autisti kokee asiat eri tavoin, aistii eri tavoin. Valot, äänet, hälinä, ihmiset ympärillä, ihmisten ilmeet. Aistii eri tavoin. Autistille sosiaalisuus on jotain aivan muuta kuin meille nenteille. Ei tarvitse katsoa silmiin, ei tarvitse tervehtiä, kokee silti olevansa ihan riittävän sosiaalinen ja kohtelias. En osaa sitä selittää, sinun pitäisi tuntea autisteja ymmärtääksesi.
Joidenkin mielestä autismi on evoluution seuraava aste. Että meidän kuuluisikin kehittyä tuollaisiksi. Sosiaaliset pulputtajat tunnekortteineen lakkaavat olemasta, jatkossa keskitytään vain olennaiseen, kuten selviämiseen, työhön ja numeroihin. Sosiaaliset pulputtajat eivät tule pärjäämään tulevaisuudessa. Jokaisen tulee kyetä suorittamaan omaa tehtäväänsä tehokkaasti, niin ettei edes kaipaa sosiaalisia kontakteja.
Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko autismi joku kehitysvamma? Ei siis koskaan työllisty ja tuota euroakaan valtionkassaan? Mistä johtuu ettei 20 vuotta sitten jääty kotiin makaamaan?
Joo, ajat muuttuu.
Esm tuolloin kaivettiin haudatkin useasti hartiavoimin. Työpaikkoja enemmän, kaikille jotakin. Syrjäänty ihmisiä sillonkin, jäivät vaan kotiin.
Just suuri riski autismin suhteen, koska ovat sosiaalisesti kömpelöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona kyllä tuntuu kasvatus olleen puutteellista. Miten voit enää auttaa lasta, joka ei suostu mihinkään. Aika mahdotonta.
Autistilla ei ole kyse "suostumuksesta" vaan kun ei pysty. Ihminen on täysin lukossa, kun ei kykene käsittelemään aistikuormaa esim koulusta. Hänhän on aina puhunut hyvin vähän, nyt lakkasi jo kokonaan puhumastakin. Eikö se jo kerro, ettei ole kyse "suostumuksesta", vaan vähäinenkin kyky on
Autisti kokee asiat eri tavoin, aistii eri tavoin. Valot, äänet, hälinä, ihmiset ympärillä, ihmisten ilmeet. Aistii eri tavoin. Autistille sosiaalisuus on jotain aivan muuta kuin meille nenteille. Ei tarvitse katsoa silmiin, ei tarvitse tervehtiä, kokee silti olevansa ihan riittävän sosiaalinen ja kohtelias. En osaa sitä selittää, sinun pitäisi tuntea autisteja ymmärtääksesi.Joidenkin mielestä autismi on evoluution seuraava aste. Että meidän kuuluisikin kehittyä tuollaisiksi. Sosiaaliset pulputtajat tunnekortteineen lakkaavat olemasta, jatkossa keskitytään vain olennaiseen, kuten selviämiseen, työhön ja numeroihin. Sosiaaliset pulputtajat eivät tule pärjäämään tulevaisuudessa. Jokaisen tulee kyetä suorittamaan omaa tehtäväänsä tehokkaasti, niin ettei edes kaipaa sosiaalisia kontakteja.
Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää?
Toi saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta. Mutta ei tule tapahtumaan meidän elinaikana eikä vielä meidän lapsiemmekaan.
Elikkä ei mikään lohtu tämän päivän autisteille jotka kärsivät tilastaan.
Tämänpäivän työpaikoilla just vaaditaan useasti sosiaalista pelisilmää, pulputtajat pärjää hyvin.
Esm oma poikani jolla diagnisoitu autistisia piirteitä on todella vaikea työllistyä koska hältä puuttuu toi pelisilmä.
Artikkelissa kyseenalaistaisin kaikista eniten toimittajaa. Taas kerran annetaan vanhemmista typerä kuva kertomalla, miten poika oli pienenä aina iloinen ja aurinkoinen ja kuin salamaiskusta kaikki muuttui ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä ei voi millään pitää paikkaansa, eskari ja neuvola ja vanhemmat ovat varmasti reagoineet jo aiemmin. Tarina toki saadaan klikkien toivossa kiinnostavammaksi kun tällä tavalla esitetään adia, ihan kuin jokaisen lapsi kuon taikaiskusta voi "tulla autistiseksi". Tekee hallaa perheille, jotka tällaisten asioiden kanssa kamppailevat, sillä usein kyseenalaistetaan sitä, miten sokeita vanhemmat ovat olleet. Toki joskus noita oireita ei huomaa, mutta on aika pitkä matka iloisesta aurinkoisesta lapsesta koulun seinää tuijottavaan panikoijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona kyllä tuntuu kasvatus olleen puutteellista. Miten voit enää auttaa lasta, joka ei suostu mihinkään. Aika mahdotonta.
Autistilla ei ole kyse "suostumuksesta" vaan kun ei pysty. Ihminen on täysin lukossa, kun ei kykene käsittelemään aistikuormaa esim koulusta. Hänhän on aina puhunut hyvin vähän, nyt lakkasi jo kokonaan puhumastakin. Eikö se jo kerro, ettei ole kyse "suostumuksesta", vaan vähäinenkin kyky on
Autisti kokee asiat eri tavoin, aistii eri tavoin. Valot, äänet, hälinä, ihmiset ympärillä, ihmisten ilmeet. Aistii eri tavoin. Autistille sosiaalisuus on jotain aivan muuta kuin meille nenteille. Ei tarvitse katsoa silmiin, ei tarvitse tervehtiä, kokee silti olevansa ihan riittävän sosiaalinen ja kohtelias. En osaa sitä selittää, sinun pitäisi tuntea autisteja ymmärtääksesi.Joidenkin mielestä autismi on evoluution seuraava aste. Että meidän kuuluisikin kehittyä tuollaisiksi. Sosiaaliset pulputtajat tunnekortteineen lakkaavat olemasta, jatkossa keskitytään vain olennaiseen, kuten selviämiseen, työhön ja numeroihin. Sosiaaliset pulputtajat eivät tule pärjäämään tulevaisuudessa. Jokaisen tulee kyetä suorittamaan omaa tehtäväänsä tehokkaasti, niin ettei edes kaipaa sosiaalisia kontakteja.
Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää?
Toi saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta. Mutta ei tule tapahtumaan meidän elinaikana eikä vielä meidän lapsiemmekaan.
Elikkä ei mikään lohtu tämän päivän autisteille jotka kärsivät tilastaan.
Tämänpäivän työpaikoilla just vaaditaan useasti sosiaalista pelisilmää, pulputtajat pärjää hyvin.
Esm oma poikani jolla diagnisoitu autistisia piirteitä on todella vaikea työllistyä koska hältä puuttuu toi pelisilmä.
Tyssähtää useasti jo haastatteluun, ei niissäkään tajua että useasti parempi hieman vääristellä totuutta kysymyksistä riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona kyllä tuntuu kasvatus olleen puutteellista. Miten voit enää auttaa lasta, joka ei suostu mihinkään. Aika mahdotonta.
Autistilla ei ole kyse "suostumuksesta" vaan kun ei pysty. Ihminen on täysin lukossa, kun ei kykene käsittelemään aistikuormaa esim koulusta. Hänhän on aina puhunut hyvin vähän, nyt lakkasi jo kokonaan puhumastakin. Eikö se jo kerro, ettei ole kyse "suostumuksesta", vaan vähäinenkin kyky on
Autisti kokee asiat eri tavoin, aistii eri tavoin. Valot, äänet, hälinä, ihmiset ympärillä, ihmisten ilmeet. Aistii eri tavoin. Autistille sosiaalisuus on jotain aivan muuta kuin meille nenteille. Ei tarvitse katsoa silmiin, ei tarvitse tervehtiä, kokee silti olevansa ihan riittävän sosiaalinen ja kohtelias. En osaa sitä selittää, sinun pitäisi tuntea autisteja ymmärtääksesi.Joidenkin mielestä autismi on evoluution seuraava aste. Että meidän kuuluisikin kehittyä tuollaisiksi. Sosiaaliset pulputtajat tunnekortteineen lakkaavat olemasta, jatkossa keskitytään vain olennaiseen, kuten selviämiseen, työhön ja numeroihin. Sosiaaliset pulputtajat eivät tule pärjäämään tulevaisuudessa. Jokaisen tulee kyetä suorittamaan omaa tehtäväänsä tehokkaasti, niin ettei edes kaipaa sosiaalisia kontakteja.
Mitäpä ajatuksia se sinussa herättää?
Toi saattaa hyvinkin olla tulevaisuutta. Mutta ei tule tapahtumaan meidän elinaikana eikä vielä meidän lapsiemmekaan.
Elikkä ei mikään lohtu tämän päivän autisteille jotka kärsivät tilastaan.
Tämänpäivän työpaikoilla just vaaditaan useasti sosiaalista pelisilmää, pulputtajat pärjää hyvin.
Esm oma poikani jolla diagnisoitu autistisia piirteitä on todella vaikea työllistyä koska hältä puuttuu toi pelisilmä.
Tämä - ei lohduta. Minulle huutaa joku taikinanaamainen myyntialan häntäheikki naama punaisena, että Et Ole Normaali! Äijä on itse luistellut työelämässä opistoasteen tutkinnolla, tuuli heiluttaa huulia, asiaa ei ole nimeksikään. Mutta kusettamalla, narsismilla ja supliikilla tienaa ja pärjää juuri nyt hyvin.
assi ei autisti. Munaa perseeseen ja johan koulu maittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko autismi joku kehitysvamma? Ei siis koskaan työllisty ja tuota euroakaan valtionkassaan? Mistä johtuu ettei 20 vuotta sitten jääty kotiin makaamaan?
En tiedä miten 20 vuotta sitten, mutta 50 vuotta sitten sukulainen joka nykytermein olisi (lievästi) autisti, laitettiin laitokseen. Ei annettu minkäänmoisia mahdollisuuksia. Ei ollut erityiskouluja, kaikki "oudot" päätyivät aika pian laitoshoitoon. Eikä heistä puhuttu sen jälkeen.
Autistiselle henkilölle voi hyvinkin löytyä töitä nykymaailmassa. On töitä joissa ei tarvitse olla sosiaalinen ja voi työskennellä aivan yksinkin. Mutta tämä nykypäivänä edellyttää, että pystyy ensin suorittamaan peruskoulun ja jonkunlaisen tutkinnon sen jälkeenkin. Jos ihminen ei kestä peruskoulun väkimäärää, miksi sinne silti pakotetaan? Hän saattaisi löytää työn, jossa ei väkijoukkojen kanssa tarvitse olla tekemisissä, jossa pärjäisi ihan hyvin, hänestä voisi tulla tuottava jäsen yhteiskuntaan.
Esim aspergerin tarkkuus ja säntillisyys yhdistettynä johonkin kiinnostuksen kohteeseen; tutkijoissa on aspergereita, tietotekniikan parissa esim koodareina on aspergereita.
Elon Muskilla on asperger, pohjaton kiinnostus jo lapsena tekniikkaan, ja missä hän onkaan nyt.
Autistitkin ovat yksilöitä. Kaikilla autisteille ei välttämättä sovi esim. koodarin tai tutkijan työ.
Autismiluokkaa on tässä ketjussa moni tarjonnut ratkaisuksi, mutta epäilen, että se olisi tällaiselle henkilölle mikään pelastus. En ole mikään asiantuntija, mutta koulusiivouskeikalla olen joskus moppaillut sellaista käytävää, jonka varrella on ensisijaisesti autisteille tarkoitettuja luokkia. (Jos tätä lukee joku joka on työtä vailla, niin vinkkinä: koulu- ja päiväkotisiivouksen sijaisena saa tällä hetkellä painaa duunia niin paljon kuin ehtii, vaikka teknisesti onkin kyseessä nollasopimus.) Kyllä siellä aikamoinen hulabaloo vaikutti olevan. Ehkä tässä vaikuttaa taustalla se, että jos nykytilanteessa autismiluokkia on kovin vähän, niihin valikoituvat ne kaikkein häiritsevimmin käyttäytyvät. Mutta tuontyyppiselle luokalle en laittaisi sellaista lasta, joka ei kestä hälinää.