Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mustakin se päätös, että illoiksi saa avustajan, mutta ei kouluun on suht kummallinen, Toki kun äiti nyt jo on valmiiksi jäänyt häntä hoitamaan, miksi hän ei voi toimia avustajana siellä koululla?
Äidin elämäntyö on siinä, että hän kulkee pojan varjona kaitsemassa joka paikassa, kun yhteiskunta ei osaa järjestää mitään? Tuollaisesta seuraa äidin uupuminen ja katkeroitunut vuorovaikutus perheeseen puolin ja toisin.
Omaishoitajista nyhtää yhteiskunta kaiken hyödyn irti minimaalisella hinnalla jo nyt.
Äiti ei nyt kyllä tainnut olla mikään omaishoitaja vaan ihan vaan kolmen erityislapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Miksi äidin pitää myydä lehteen haastattelu Sakarista, vaikka Sakari ei koko asiaa halua? Ja lehti julkaisee pelkän äidin version, joka voi Sakarin mukaan olla monella tapaa väärä. Ja nyt Sakari lukee kaikki eri keskustelupalstoilla kirjoitetut kommentit aiheesta, ahdistuu ja masentuu lisää. Ja kaikki tämä siksi, että äiti haluaa huomiota kokemiinsa vääryyksiin tälläkin kanavalla. Sakarista on myös jutussa tunnistettavia lapsuuskuvia, joten kaikki Sakarin tuntevat kuten entiset koulukaverit nyt tietävät, että Sakari viettää päivänsä mykkänä erakkona ja että Sakari oli jo 10-vuotiaana osastohoidossa mielenterveysongelmien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Niinpä. Tervehtiminen on aikuisten käytöskoodistoa ja juu-u, tervehtivä aikuinen tai lapsi vaikuttaa parempikäytöksiseltä.
Lapselle itselleen täysin tuntemattoman aikuisen tervehtiminen ei anna mitään. Usein se ei edes riitä, että tervehtii jotain tuollaista vierasta ihmistä ja saisi sen jälkeen olla rauhassa omassa huoneessaan vaikka lukemassa kirjaa, vaan aletaan pakottaa jotain pakkoseurustelua. "Tule nyt tänne olkkariin juttelemaan, kun Leena on meillä kylässä!!"
Sitten käydään jotain vaivaannuttavaa "joko sinä menit 8. luokalle?"-keskustelua, millä buumeri-Leena tarkoittaa kai lukion vikaa luokkaa, kun 8. luokka tarkoitti hänen aikanaan sitä. Nykynuorelle ja tämän vanhemmallekin 8. luokka kuuluu peruskoulun puolelle. Eli toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Niinpä. Tervehtiminen on aikuisten käytöskoodistoa ja juu-u, tervehtivä aikuinen tai lapsi vaikuttaa parempikäytöksiseltä.
Lapselle itselleen täysin tuntemattoman aikuisen tervehtiminen ei anna mitään. Usein se ei edes riitä, että tervehtii jotain tuollaista vierasta ihmistä ja saisi sen jälkeen olla rauhassa omassa huoneessaan vaikka lukemassa kirjaa, vaan aletaan pakottaa jotain pakkoseurustelua. "Tule nyt tänne olkkariin juttelemaan, kun Leena on meillä kylässä!!"
Sitten käydään jotain vaivaannuttavaa "joko sinä menit 8. luokalle?"-keskustelua, millä buumeri-Leena tarkoittaa kai lukion vikaa luokkaa, kun 8. luokka tarkoitti hänen aikanaan sitä. Nykynuorelle ja tämän vanhemmallekin 8. luokka kuuluu peruskoulun puolelle. Eli toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä.
Äiti turvasi tässäkin tilanteessa sen, ettei Sakari vaan pääse näkemäänkään normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Samalla poistetaan se vaara, että Sakari saattaisi oppia käyttäytymään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun lähes 10v on yritetty käydä koulunpenkillä ja välillä poikettu lääkäreissä, terapioissa ja opiskeluissa, toivoisi että alkaisi pikkuhiljaa porukka tajuamaan että tämä ei nyt toimi ja on parempi kokeilla jotain toista lähestymistapaa.
Jos alakoululainen on niin ahdistunut että lakkaa puhumasta, piiloutuu ja haluaa kuolla, niin silloin voisi vähän tulla ehkä asioissa vastaan ja miettiä ihan maalaisjärjellä että miten tällä lapsella olisi parempi olla.
Kaikista ei tule paineensietokykyisiä sosiaalisia tiimityöskentelijöitä, eikä tarvitsekaan. Miksi pitää väkisin yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.
Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻
Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.
Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?
Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.
Kyllä siinä sai taas vääntää kättä kun lasta yritettiin totuttaa romahduspisteeseen päiväkoti/eskariruokailuum kunnes ymmärrettiin, että saa syödä omassa rauhassa. Lasta ei tarvitse korjata, jos ei kestä yhteisruokailuja vaan syö mieluummin yksin autismista johtuen. Ei jakaa ihmisiä eikä ääniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Niinpä. Tervehtiminen on aikuisten käytöskoodistoa ja juu-u, tervehtivä aikuinen tai lapsi vaikuttaa parempikäytöksiseltä.
Lapselle itselleen täysin tuntemattoman aikuisen tervehtiminen ei anna mitään. Usein se ei edes riitä, että tervehtii jotain tuollaista vierasta ihmistä ja saisi sen jälkeen olla rauhassa omassa huoneessaan vaikka lukemassa kirjaa, vaan aletaan pakottaa jotain pakkoseurustelua. "Tule nyt tänne olkkariin juttelemaan, kun Leena on meillä kylässä!!"
Sitten käydään jotain vaivaannuttavaa "joko sinä menit 8. luokalle?"-keskustelua, millä buumeri-Leena tarkoittaa kai lukion vikaa luokkaa, kun 8. luokka tarkoitti hänen aikanaan sitä. Nykynuorelle ja tämän vanhemmallekin 8. luokka kuuluu peruskoulun puolelle. Eli toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä.
Äiti turvasi tässäkin tilanteessa sen, ettei Sakari vaan pääse näkemäänkään normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Samalla poistetaan se vaara, että Sakari saattaisi oppia käyttäytymään paremmin.
Sakari on osoittanut aika selvästi että tuntemattomat ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ei häntä nappaa, niin miksi hänen pitäisi väkisin sellaisiin tilanteisiin hakeutua? On ihan sallittua olla yksin. Vai oletko niitä ihmisiä jotka ajattelee että kaikki ihmiset on laumaeläimiä ja kaikkien on pakko haluta olla sosiaalinen ja loistaa sosiaalisissa tilanteissa? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Niinpä. Tervehtiminen on aikuisten käytöskoodistoa ja juu-u, tervehtivä aikuinen tai lapsi vaikuttaa parempikäytöksiseltä.
Lapselle itselleen täysin tuntemattoman aikuisen tervehtiminen ei anna mitään. Usein se ei edes riitä, että tervehtii jotain tuollaista vierasta ihmistä ja saisi sen jälkeen olla rauhassa omassa huoneessaan vaikka lukemassa kirjaa, vaan aletaan pakottaa jotain pakkoseurustelua. "Tule nyt tänne olkkariin juttelemaan, kun Leena on meillä kylässä!!"
Sitten käydään jotain vaivaannuttavaa "joko sinä menit 8. luokalle?"-keskustelua, millä buumeri-Leena tarkoittaa kai lukion vikaa luokkaa, kun 8. luokka tarkoitti hänen aikanaan sitä. Nykynuorelle ja tämän vanhemmallekin 8. luokka kuuluu peruskoulun puolelle. Eli toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä.
Äiti turvasi tässäkin tilanteessa sen, ettei Sakari vaan pääse näkemäänkään normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Samalla poistetaan se vaara, että Sakari saattaisi oppia käyttäytymään paremmin.
Kannattaako neuvoa jos ei ymmärrä autismista mitään? Jos tutustut autismiin paremmin ja luet vaikka jotain kirjallisuutta aiheesta ja ehkäpä jotain elämänkertoja aiheesta myös Sitten mietit noita kommenttejasi uudelleen ja jos et edelleenkään usko asiantuntijoita, niin hakeudu vaikka avustajaksi autisille henkilölle jos se tieto pitää oppia kantapään kautta. Tämän jälkeen varmasti ymmärrät, mikä meni pieleen? Vai uskotko maapallonkin olevan litteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äiti väkisin tyrkkää Sakaria kouluun? Koska luulee, että se on hänelle helpointa? Sakari on taiteilija. Hyvään taidekouluun kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.
Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻
Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.
Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?
Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.
Kyllä siinä sai taas vääntää kättä kun lasta yritettiin totuttaa romahduspisteeseen päiväkoti/eskariruokailuum kunnes ymmärrettiin, että saa syödä omassa rauhassa. Lasta ei tarvitse korjata, jos ei kestä yhteisruokailuja vaan syö mieluummin yksin autismista johtuen. Ei jakaa ihmisiä eikä ääniä
Joo, puhuin hyvätasoisista autisteista. Sitten jos ei enää edes yritetä kuntouttaa kuin muodon vuoksi niin helpompaa ja halvempaahan se on näiden antaa vaan olla rauhassa omassa lokeroissaan. Autistit tosiaan laaja kirjo, puolet on kehitysvammaisia ja ei toki heistä kaikki opi käyttämään lusikkaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun lähes 10v on yritetty käydä koulunpenkillä ja välillä poikettu lääkäreissä, terapioissa ja opiskeluissa, toivoisi että alkaisi pikkuhiljaa porukka tajuamaan että tämä ei nyt toimi ja on parempi kokeilla jotain toista lähestymistapaa.
Jos alakoululainen on niin ahdistunut että lakkaa puhumasta, piiloutuu ja haluaa kuolla, niin silloin voisi vähän tulla ehkä asioissa vastaan ja miettiä ihan maalaisjärjellä että miten tällä lapsella olisi parempi olla.
Kaikista ei tule paineensietokykyisiä sosiaalisia tiimityöskentelijöitä, eikä tarvitsekaan. Miksi pitää väkisin yrittää?
Totta!
Vierailija kirjoitti:
Miksi äiti väkisin tyrkkää Sakaria kouluun? Koska luulee, että se on hänelle helpointa? Sakari on taiteilija. Hyvään taidekouluun kuuluisi.
Koska ihmiset yhä luulee että kaikkien täytyy olla samanlaisia ja kulkea samanlaista polkua elämässä. Toivotaan että äidinkin silmät vielä avautuvat ja Sakari saa oman äänensä kuuluviin ja elämä alkaisi hänelläkin taas hymyilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen kaikilla lapsilla on jokin a-alkuinen käytösdiagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.
Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻
Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.
Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?
Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.
Kyllä siinä sai taas vääntää kättä kun lasta yritettiin totuttaa romahduspisteeseen päiväkoti/eskariruokailuum kunnes ymmärrettiin, että saa syödä omassa rauhassa. Lasta ei tarvitse korjata, jos ei kestä yhteisruokailuja vaan syö mieluummin yksin autismista johtuen. Ei jakaa ihmisiä eikä ääniä
Joo, puhuin hyvätasoisista autisteista. Sitten jos ei enää edes yritetä kuntouttaa kuin muodon vuoksi niin helpompaa ja halvempaahan se on näiden antaa vaan olla rauhassa omassa lokeroissaan. Autistit tosiaan laaja kirjo, puolet on kehitysvammaisia ja ei toki heistä kaikki opi käyttämään lusikkaa tms.
Jaa että autistit ei lusikkaakaan osaa käyttää? Wikipedia ei ole paras lähde mutta revitäänpä sieltä tälläinen pätkä: "Autismi ei ole kehitysvamma, vaikka suurimmalla osalla autisteista onkin todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus. Koko autismikirjossa kehitysvammaisuuden esiintyvyys on noin 15 %."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Niinpä. Tervehtiminen on aikuisten käytöskoodistoa ja juu-u, tervehtivä aikuinen tai lapsi vaikuttaa parempikäytöksiseltä.
Lapselle itselleen täysin tuntemattoman aikuisen tervehtiminen ei anna mitään. Usein se ei edes riitä, että tervehtii jotain tuollaista vierasta ihmistä ja saisi sen jälkeen olla rauhassa omassa huoneessaan vaikka lukemassa kirjaa, vaan aletaan pakottaa jotain pakkoseurustelua. "Tule nyt tänne olkkariin juttelemaan, kun Leena on meillä kylässä!!"
Sitten käydään jotain vaivaannuttavaa "joko sinä menit 8. luokalle?"-keskustelua, millä buumeri-Leena tarkoittaa kai lukion vikaa luokkaa, kun 8. luokka tarkoitti hänen aikanaan sitä. Nykynuorelle ja tämän vanhemmallekin 8. luokka kuuluu peruskoulun puolelle. Eli toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä.
Äiti turvasi tässäkin tilanteessa sen, ettei Sakari vaan pääse näkemäänkään normaalia sosiaalista kanssakäymistä. Samalla poistetaan se vaara, että Sakari saattaisi oppia käyttäytymään paremmin.
Sakari on osoittanut aika selvästi että tuntemattomat ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ei häntä nappaa, niin miksi hänen pitäisi väkisin sellaisiin tilanteisiin hakeutua? On ihan sallittua olla yksin. Vai oletko niitä ihmisiä jotka ajattelee että kaikki ihmiset on laumaeläimiä ja kaikkien on pakko haluta olla sosiaalinen ja loistaa sosiaalisissa tilanteissa? Miksi?
Miksi pitää lapsia ja nuoria kuntouttaa? Nykyään ei vielä alaikäisistä tehdä nuoria eläkeläisiä, vaan pitäisi vielä jaksaa uskoa että 16-vuotiailla voisi olla toivoa. Sitähän se äitikin tahtoo, että joku tulisi ja korjaisi pojan. Ei tietenkään saa vaatia mitään epämukavuutta sietämään kuten heräämään aamuisin. Vaan silleen ihmeellä korjata. Jos ei tapahdu niin äiti tekee lisää valituksia. Koska äidiltäkään ei saa vaatia mitään, ja se on periytynyt seuraavaankin sukupolveen. Ainoa lohtu tilanteessa on se, että Sakari tuskin tekee omia lapsia, joilta ei saisi vaatia mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?
Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.
Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.
Miksi ihmeessä Sakarin pitäisi tavata joku toimittaja? Parantaako se toimittajan tapaaminen jotenkin Sakarin? Voi luoja kun ei ihmiset edes yritä ymmärtää.
Miksi äidin pitää myydä lehteen haastattelu Sakarista, vaikka Sakari ei koko asiaa halua? Ja lehti julkaisee pelkän äidin version, joka voi Sakarin mukaan olla monella tapaa väärä. Ja nyt Sakari lukee kaikki eri keskustelupalstoilla kirjoitetut kommentit aiheesta, ahdistuu ja masentuu lisää. Ja kaikki tämä siksi, että äiti haluaa huomiota kokemiinsa vääryyksiin tälläkin kanavalla. Sakarista on myös jutussa tunnistettavia lapsuuskuvia, joten kaikki Sakarin tuntevat kuten entiset koulukaverit nyt tietävät, että Sakari viettää päivänsä mykkänä erakkona ja että Sakari oli jo 10-vuotiaana osastohoidossa mielenterveysongelmien vuoksi.
Mä mietin kans samaa, että henkilöstä puhutaan nyt todella tarkasti ja onko tuon ikäinen ihminen jäävi suostumukseen. Toisaalta, asiat vain on kuten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.
Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻
Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.
Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?
Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.
Kyllä siinä sai taas vääntää kättä kun lasta yritettiin totuttaa romahduspisteeseen päiväkoti/eskariruokailuum kunnes ymmärrettiin, että saa syödä omassa rauhassa. Lasta ei tarvitse korjata, jos ei kestä yhteisruokailuja vaan syö mieluummin yksin autismista johtuen. Ei jakaa ihmisiä eikä ääniä
Joo, puhuin hyvätasoisista autisteista. Sitten jos ei enää edes yritetä kuntouttaa kuin muodon vuoksi niin helpompaa ja halvempaahan se on näiden antaa vaan olla rauhassa omassa lokeroissaan. Autistit tosiaan laaja kirjo, puolet on kehitysvammaisia ja ei toki heistä kaikki opi käyttämään lusikkaa tms.
Jaa että autistit ei lusikkaakaan osaa käyttää? Wikipedia ei ole paras lähde mutta revitäänpä sieltä tälläinen pätkä: "Autismi ei ole kehitysvamma, vaikka suurimmalla osalla autisteista onkin todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus. Koko autismikirjossa kehitysvammaisuuden esiintyvyys on noin 15 %."
Ovatko narsistiset vanhemmat kehitysvammaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.
Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.
Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.
Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.
Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.
Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻
Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.
Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?
Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.
Kyllä siinä sai taas vääntää kättä kun lasta yritettiin totuttaa romahduspisteeseen päiväkoti/eskariruokailuum kunnes ymmärrettiin, että saa syödä omassa rauhassa. Lasta ei tarvitse korjata, jos ei kestä yhteisruokailuja vaan syö mieluummin yksin autismista johtuen. Ei jakaa ihmisiä eikä ääniä
Joo, puhuin hyvätasoisista autisteista. Sitten jos ei enää edes yritetä kuntouttaa kuin muodon vuoksi niin helpompaa ja halvempaahan se on näiden antaa vaan olla rauhassa omassa lokeroissaan. Autistit tosiaan laaja kirjo, puolet on kehitysvammaisia ja ei toki heistä kaikki opi käyttämään lusikkaa tms.
Jaa että autistit ei lusikkaakaan osaa käyttää? Wikipedia ei ole paras lähde mutta revitäänpä sieltä tälläinen pätkä: "Autismi ei ole kehitysvamma, vaikka suurimmalla osalla autisteista onkin todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus. Koko autismikirjossa kehitysvammaisuuden esiintyvyys on noin 15 %."
Koko autismikirjo pitää nykyään sisällään vaikka mitä kuten Aspergerit, joista suurin osa on normilahjakkaita.
Äitihän nimenomaan kielsi, ettei toimittaja saa nähdäkään Sakaria, kun Sakari ahdistuu. Sakarilla on päivärytmi ja rutiinit täysin hukassa, mutta äiti ei tee mitään niidenkään eteen vaan valittaa kun joku ei hoida Sakaria osastolla kuntoon. Jos 16-vuotiasta ei voi aamulla herättää, niin kyllähän siinä on totaalisesti vanhemmuus hukassa ja juuri näin siinä käy.