Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vammaisia kannata kouluttaa koska ei ne koskaan mene töihin.

Miksi sitten esim. hampurilaisravintoloissa on kehitysvammaisia töissä?

Ei kai ne palkkaa saa vaan ovat siellä auttelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ammattia Sakari voisi harjoittaa?

Ymmärtääkö Sakari edes mitä se tarkoittaa, että pitää tehdä töitä että saa rahaa että tulee toimeen?

Ymmärrätkö sinä että autismi ei tarkoita sitä että ei ymmärrä mistään mitään?

Ymmärrätkö sinä että edellä ei väitetty etteikö autisti ymmärtäisi mistään mitään. Mikä on Sakarin ymmäryksen taso, se kiinnostaa. Ja toisaalta vaikka hän ymmärtäisi niin kykeneekö hän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vammaisia kannata kouluttaa koska ei ne koskaan mene töihin.

Miksi sitten esim. hampurilaisravintoloissa on kehitysvammaisia töissä?

Ei kai ne palkkaa saa vaan ovat siellä auttelemassa.

No kyllä ne vaan palkkaa saa.

"Vammaiset" on niin laaja ryhmä, ettei heistä oikein voi puhua yhtenä kokonaisuutena. Osasta ei tosiaan ole minkään tekijäksi, osasta ei heti edes huomaa että onkin joku kehitysvamma taustalla.

Töihin siitä ja vähä äkiä, eikö sana kuulu.,

Remmiä tulee. Vai lyänkö halolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...

No hyvänen aika, eihän joku ADHD tai ADD vaikuta älykkyyteen mitenkään. Nykyään on vaan tapana, että ihan mitä tahansa höpöä selitellään nepsydiagnoosilla. ADHD tai ADD ei aiheuta vaikkapa väkivaltaisuutta vaikka niin kuoleekin, vaan silloin on ohessa ihan muita diagnooseja.

Sakari kuitenkin on autisti, ja autisteista puolet on kehitysvammaisia. Sakarin autismi on alkanut epätyypillisen myöhään, ja autismiin kuuluu jo kehittyneiden taitojen taantuminen. Sakari ei enää puhu eikä pysty poistumaan kotoaan. Vaikka äiti kuinka haluaa omien unelmiensa (Sakarin ammatti ja työ) toteutuvan, niin ei tule tapahtumaan, koska Sakarilla ei valitettavasti ole niihin resursseja. Selkeästi äiti ei ole kovin joustava eikä valmis muuttamaan mielipiteitään, mikä on nepsyäidille suorastaan tavanomaista.

Saisko lähteitä väitteillesi?

Lieväoireisten häiriöiden parantuneen tunnistamisen myötä myös älyllisesti kehitysvammaisten osuus autismikirjon henkilöistä on pienentynyt: perinteisesti on arvioitu, että noin 75 %:lla autistisista henkilöistä on älyllinen kehitysvamma, mutta nykyinen arvio kehitysvammaisten osuudesta on vain noin 50 %.

Ja tämän vuoksi edes niitä huippuälykkäitä nepsyjä ei pidä auttaa? Koska jollain toisella on kehitysvamma?

Huippuälykkäät nepsyt eivät tarvitse apua.

Väärin. Tiedän tohtoriksi väitelleitä nepsyjä, jotka käyvät jatkuvassa terapiassa selvitäkseen arjestaan.

Mun mies väittelee pian tohtoriksi ja päätyi psykoterapiaan vasta reilusti yli kolmikymppisenä sairastuttuaan vakavaan masennukseen. Sai as-diagnoosin parikymppisenä ja tällöin hänelle ei myönnetty mitään tukea, koska selvisi elämässä ja opinnoissa hyvin. Kotinsa oli viimeisen päälle siisti, toisin kuin itselläni: 

Sain ADHD-diagnoosin muutama kuukausi sitten ja mulle suositeltiin harkinnanvaraista neuropsykologista kuntoutusta. Meillä päin tällaiseen kuntoutukseen on 1,5-3 vuoden jonot. En osaa hallita arkea ja tunteita ollenkaan ja pelkään sekoavani minä hetkenä hyvänsä. Ainoa tie kohdallani nopeampaan (ts. yhä hitaaseen) hoitoon on juurikin tuo suljetulle osastolle joutuminen.

En suosittele diagnoosin hakemista, jos arki suinkin rullaa joten kuten. Tulee vaan paha mieli, kun Kannassa on merkintä pysyvästä vammasta ja apua siihen ei saa.

Fiksut pärjää aina. Ei tohtoriksi asti edetä täydellisellä arjenhallinnan puutteella ja vailla oman toiminnan ohjausta. Autisteilla on pikemminkin taipumusta keskittymiskykyyn, siistiin kotiin, puhtaisiin vaatteisiin, toiminnan suunnittelemiseen jopa liiallisuuksiin asti ja muihin tällaisiin hyvinä pidettyihin ominaisuuksiin. Jos se pälli on kunnossa niin toki voi opiskella pitkälle.

Aikuisten ADHD:lle tyypillisiä oireita ja vaikutuksia ovat erilaiset tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, keskittymisen poikkeavuudet, ylivilkkaus ja levottomuus. ADHD ei ole sitä, että joutuu suljetulle osastolle, pelkää sekoavansa hetkenä minä hyvänsä, ei hallitse lainkaan tunteita tai arkea. Esimerkiksi kiukkukohtauksia esiintyy lapsilla, mutta suurimmalla osalla heistäkään ei. Tässäkään tapauksessa ei ole olemassa sitä maagista yhteiskunnan taikasauvaa, joka hoitaa sinut kuntoon osastohoidon avulla.

Arjen hallinta on asia, jonka ADHD:t nimenomaan opettelevat valmennuksen avulla. Parhaiten se alkaa kunnon konmarituksella, jossa laitetaan tyyliin kaksi kolmasosaa koti-irtaimistosta poistoon. (ADHD:hen liittyy usein kunnon keräilyharrastukset.) Aika monella alkaa kummasti pysymään kämppä siistimpänä, kun tavaraa on enää sangen rajallinen määrä. Tätähän se ADHD-kuntoutus on: vähennetään tavaraa, opetellaan laittamaan avaimet aina vakipaikalleen ja kännykkä joka ilta lataukseen. Se on kovaa työtä ja sekin pitää tehdä ihan itse, ei sitä kukaan eikä varsinkaan yhteiskunta toisen puolesta tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Se ahdistunut vaan todennäköisesti käyttää paljon enemmän esim terveyspalveluita, eli kalliimmaksi tulee.

Lähtökohtaisesti artistit nyt pysyvät omassa huoneessaan tietokoneensa parissa, vaikka tulisi ydinräjähdys naapurikaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidille ei ehkä ole ihan auennut tuo erityisammattioppilaitoksen sisältö. Siellähän Sakari sijoitettaisiin samaan ryhmään Downien ja Sakarin tavoin muiden puhumattomien nuorten ryhmään. Siellä sitten harjoitellaan avustavia töitä tyyliin pintojen puhdistusta ja sänkyjen petaamista. Jotenkin vaan tulee vaikutelma, että äiti olisi hyvin pettynyt kun monilahjakkaalla pojalla menisi lahjat hukkaan.

Päivärytmi ja rutiinit on hukassa. Alaikäisellä lapsella niiden korjaamiseen tarvittaisiin äidin mukaan ihme. Tässä perheessä ei vissiin vanhemmat voi tälle syrjäytymisen kierteelle yhtään mitään, ei edes herättää lapsia aamulla saan siihenkin pitäisi saada kotiin avustaja.

Erityisamiksesta saa ihan sama tutkinnon kuin tavallisestakin, jos taidot sellaisella linjalla opiskelulla riittää. Downeilla ei riitä, Sakarilla varmasti riittää.

Ihan tavallisesta amiksesta saa ihan tavallisen tutkinnon jokainen opiskelija. Jos jokin kohta tutkinnossa on liian vaativa, niin sitten mukautetaan ja suoritetaan sen mukaan kuin pystytään. Ammattioppilaitoksissa ei ole aikoihin vaadittu esimerkiksi kokonaisen kirjan lukemista eikä moneen vuoteen esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen osaamista. Kaikkihan nykyään suorittavat toisen asteen tutkinnon. Ammattiopinnoissa ei saa olla esimerkiksi minkäänlaista läsnäolopakkoa, poissaoloja ei ole rajoitettu eikä poissaoloista saa olla mitään seuraamuksia kuten esimerkiksi korvaavien tehtävien suorittamista. Näyttöjen suorituskertoja ei myöskään rajoiteta, voidaan vaan pyytää vaikkapa kertaamaan aihetta viikonloppuna ennen seuraavaa yritystä maanantaina.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tekohengittää jotain, joka ei hengitä itse koskaan.

Aivan. Ennen tuollaiset suljettiin laitoksiin, mikä oli varmasti kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻

Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻

Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.

Autisteilla on ongelmia peilisolujen kanssa - he eivät malliopi. Tuota mistä puhut, kutsutaan eheyttämishoidoksi. Samaa mitä käytettiin homoihin. Viimeisen päälle rankkaa henkistä väkivaltaa. ABA.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei vai? Mulla on jäänyt useampi yliopistotutkinto kesken, sain ADHD diagnoosin vasta yli kolmekymppisenä, kun oli useampi masennusjakso takana, sairaslomia unettomuuden takia jne. Todellakin olisin tarvinnut dg ja apua jo heti lapsena, esimerkiksi parempien opiskelutekniikoiden suhteen. Ei paljoa lämmitä saada jostain mensatestistä reilusti keskivertoa parempaa tulosta, jos näillä aivoilla ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan tee lopulta yhtään mitään. Toki en mikään Einstein ole, eipä siinä. 

Nyky-yhteiskunta muistuttaa vuosi vuodelta enemmän palikkalootaa, johon on sovittava täydellisesti. Sillä sinällään ei ole merkitystä, minkä laatuinen palikka on kyseessä, kunhan se "sopii" juuri siihen lokeroon, johon se on kaavailtu sopivan. Tämä pätee niin ihmissuhteisiin kuin työpaikkoihin.

Ei jätä paljoa tilaa persoonalle tai lahjakkuuksille ja varsinkaan se ei anna anteeksi poikkeavuuksia normista. Selitään osaltaan näitä "normitalkoita", missä on keksittävä jokin diagnoosi kaikelle mahdolliselle gaussin käyrän keskikohdasta poikkeavalle.

Sitä voi kysellä, kummassa on vika, yksilössä vai yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mustakin se päätös, että illoiksi saa avustajan, mutta ei kouluun on suht kummallinen, Toki kun äiti nyt jo on valmiiksi jäänyt häntä hoitamaan, miksi hän ei voi toimia avustajana siellä koululla?

Äidin elämäntyö on siinä, että hän kulkee pojan varjona kaitsemassa joka paikassa, kun yhteiskunta ei osaa järjestää mitään? Tuollaisesta seuraa äidin uupuminen ja katkeroitunut vuorovaikutus perheeseen puolin ja toisin.

Omaishoitajista nyhtää yhteiskunta kaiken hyödyn irti minimaalisella hinnalla jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻

Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.

Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?

Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻

Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.

Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?

Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.

Siis väliinputoojia on yhteiskunnassa paljon! Anna kun kerron, millaiset ihmiset saa helposti apua:

- on niin vaikeavammainen, että ei voi jättää tilannetta kartoittamatta. Lisäksi diagnoosit ovat helposti ymmärrettäviä.

- on pitkäaikaissairas, mutta "pääsairauden" pitää olla tietty hyvin tunnettu sairaus, esimerkiksi reuma tai ms-tauti.

- on päihdeongelma ja jokseenkin alhainen äo niin että ihmisen jutuista huomaa jo päälle, että hän ei pysty huolehtimaan esimerkiksi lapsistaan.

Tämän lisäksi on olemassa paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat apua - esimerkiksi autistinen, joka on kuitenkin sen verran älykäs, että pärjää jollain elämänalueilla hyvin, tai pitkäaikaissairas, jolla on kokoelma diagnooseja, jotka ovat kuitenkin huonosti tunnettuja tai sellaisia, että niitä ei yksinään nähdä niin pahana, että pitäisi tarvita apua. Jos on joku fyysinen vamma, riippuu aivan muista asioista kuin vamman vaikeudesta, mitä tukea tai apua saa, jos mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Ok. En ala vänkäämään kanssasi enempää jos et ymmärrä niinkin yksinkertaista asiaa kuin se, että mitä sairaampi ihminen on, sitä enemmän se maksaa. Tämäkin Sakari päätyi lopulta itsetuhoisena osastolle. Luuletko tosiaan että se tulee halvemmaksi kuin se että äiti antaisi Sakarin olla kotona oma itsensä?

Esimerkiksi eristäytyvä persoonallisuushäiriö on sellainen, ettei siitä ole yhteiskunnalle isompia kustannuksia. Mitä sairaammaksi siinä tulee, sitä epätodennäköisempää käyttää terveydenhuoltopalveluita. Sakarihan todennäköisesti tulee makaamaan äitinsä kanssa kotona niin kauan, kun äiti kotonansa pystyy elämään ja elättämään. Äitihän nimenomaan sallii Sakarin elää kuin pellossa ja eristäytyä huoneeseensa. Tuskin Sakari on se joka ruokakaupassakaan käy, vaan äiti passaa ruuat lautaselle asti. Kysymys on vaan se, että miten Sakari pysyy hengissä kun vanhemmista aika jättää ja ei voi vaatia epämukavuuden sietoa kuten roskapussin viemistä tai ruokakaupassa käymistä.

Miten sinä sellaisen kuvan sait että äiti sallii Sakarin eristäytymisen ja elämisen "kuin pellossa"? Minulle taas tuli sellainen vaikutelma että äiti yrittää pikemminkin liikaa saada Sakaria "normaalien ihmisten" joukkoon mikä vaan aiheuttaa sen että Sakari ahdistuu ja masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi: ahdistunut ja masentunut autisti vai elämäänsä tyytyväinen yhteiskunnan silmin syrjäytynyt autisti? Entä kumpi vaihtoehto on autistille itselleen mukavampi? Niin. Joskus voisi kuunnella että mitä se autisti sanoo ja mikä saa hänet voimaan hyvin ja mikä taas heikentää hänen vointiaan. Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan pysty täysin samaistumaan siihen kaikkeen mitä tämä autisti itse sisällään käy läpi vaan tästä autistista kasvaa oman elämänsä paras asiantuntija. Annetaan niille autisteille tilaa eikä ahdistusta itse siitä mihin he eivät pysty, jos he eivät siitä itsekään ahdistu.

Lähtökohtaisesti nuo on kai ihan saman hintaisia, onko se autisti kotonaan ahdistuneena vai ei-ahdistuneena.

Jokainen saa tietysti olla oman elämänsä ammattilainen ja mikä saa kenenkin voimaan hyvin ja mikä heikentää hyvinvointiaan. Sehän vaan alkaa menemään silleen, että kolmannes yläkoululaisista on sitä mieltä, että aamuherätykset ja normaali päivärytmi heikentää heidän hyvinvointiaan. Ei tämäkään ole mikään autistien erityisyys, ihan jokainen on ihan yhtä ainutkertainen uniikki lumihiutale, jolle tulee antaa tilaa eikä ahdistaa heitä siihen mihin he eivät halua ryhtyä.

Kannatan kyllä liberaalisti että jokainen saa olla mitä haluaa. Samoin liberaalisti ei sit voi vaatia että yhteiskunnan pitää maksaa mulle tuota ja tuota.

Kyllä normaali teini kestää epämukavuutta, ei voi verrata autistiin tai masentuneeseen.

Jaa nytkö jo ehdotat että autistien ja masentuneiden ei tarvitse kestää epämukavuutta. 😀 Jonkun pitää varmaan käydä tarvittaessa silittämässä lakanatkin, että masentuneella on mukava maata sängyssä. Siinä sitä on kuntoutusta kerrakseen. 💪🏻

Kyllä se autistilasten kuntoutus on nimenomaan pienin askelin siedättämistä. Ja autistit hyötyvät hirmuisen paljon ryhmässä olemisesta, siellähän se mallioppiminen tapahtuu.

Kerroppa lisää tästä autisteille hyödyllisestä mallioppimisesta?

Sitä nimenomaan suositellaan päiväkoteihin. Ainoa ongelma on vain se, että ryhmän normaalien verrokkilasten vanhemmat eivät ole kovin ilahtuneita erityisten ryhmässä olemisesta. Kliseisin tilanne on malliruokailu, jossa autisteilla on ominaisuus/vamma ymmärtämättä sanallisia ohjeita. Autisteilla (heikkotasoisimmat poislukien) on sen sijaan kyky jäljitellä ja imitoida. Malli voi toki olla oikeiden ihmisten sijaan myös vaikkapa videotallenne. Tätähän se autistien opettaminen pitkälle on.

Aiheesta on tehty paljon tutkimustakin. Kuntoutushengessä ohjeistan itsenäiseen tiedonhakuun.