Mitä itse tehtyä sinä haluaisit joululahjaksi?
Taloudellisesti on sen verran tiukkaa, että täytyy joululahjaksi laittaa läheisille jotain itsetehtyä. Haluaisin antaa kuitenkin jotain sellaista, joka oikeasti ilahduttaa saajaa ja tulee käyttöön, niin en siis aio muovailla askartelumassasta erikoisia koristeita. Joten: mitä itsetehtyä sinä haluaisit saada joululahjaksi? Tai jos olet joskus saanut jonkun todella mieluisen itsetehdyn lahjan, niin mikä se oli?
Kommentit (474)
Itse tehdyt lahjat, joilla en ole tehnyt mitään: 1. erilaiset makeat hillot, syön marjat tuoreena tai pakasteena, en sokerilitkussa. 2. Kotitekoinen sinappi. On vaan yksinkertaisesti paljon huonomman makuista kuin sileät kaupan sinapit. 3. Pannunaluset. En käytä, koska meillä otetaan ruoka suoraan liedeltä, eikä tarvitse nostaa pataa pöytään. 4. Villalangasta neulottu kaulahuivi. Kutittaa ja saa kaulan punaiseksi, ei hyvä tuote. 5. Jalkakylpysuola, jossa lehtiä joukossa. Ei ollut pesuvatia, jouduin ostamaan, että voin liottaa jalkoja vedessä tuolla kotitekoisella jalkakylpysuolalla. En huomannut mitään vaikutusta jalkoihin ja päin vastoin suututti, koska joutui tuhlaamaan pyyhkeen. Pakkohan ne jalat oli käydä huuhtelemassa kylpyhuoneessa puhtaalla vedellä sen jälkeen. Minusta jalat saa puhtaaksi suihkussa pesemälläkin, ilman että niitä tarvitsee erikseen liottaa jossain vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Tilkkutäkin isoäidin neliöistä..
No et sitten suurtöisempää keksinyt? Maksaa ja vie aikaa todella pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sytykeruusut oli tosi hyvä idis. Pitääpä värkätä joulupakettiin mökki-intoilijalle. Ohjeita on netti pullollaan. Viime jouluna kudoin jämälanka kynsikkäitä lahjaksi.
Sytykeruusut on tyoerin lahja. Meillä käytettiin niitä takassa, ja niistä kynttilänjämistä jää rasvatahroja tiilitakkaan. Siinä on siis munakennoista askarreltuja ruusuja, joiden terälehtiä upotetaan steariiniin. Monet kuitenkin oikaisevat ja käyttävät vanhoja kynttilänpätkiä, joissa on myös väriaineita ja parafiinia. Seurauksena on takassa rasvatahrat.
Nyt tajusin, mistä meillä on leivinuuniin tullut tummia tahroja. Luulin, että jotain karjalanpaistia roiskunut. Meillä oli siskon tekemiä sytykeruusuja 35 kpl. Täytin siis 35 v. ja sain yhtä monta ruusua. Ei tullut edes mieleen, että ne leivinuunin pohjalla olevat rasvaiset pläntit voi olla peräisin ruusuista.
Vain joku ruoka, hillopurkki, sillipurkki tm. itsetehty ruoka tai naposteltava kelpaisi. Eli lahja, josta pääsee eroon kuluttamalla.
Olen itse leiponut muutamalle tutulle joululimpun, ovat olleet odotettuja ja tykättyjä muistamisia.
Mitä tahansa syötävää. Lahjaksi saadut villasukat aikanaan olivat aivan ihastuttavat, mutta sukkia on nyt tarpeeksi ja yhdet lisää olisivat liikaa tässä vaiheessa. Muutakaan materiaa en tarvitse. Mutta leivonnaiset, tai muutenkin mikä tahansa ruoka. Ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikivanhan ketjun noston. Mutta hetkinen... nyt ei ole joulu.
Jos meinaa tehdä itse jotain lahjaksi, niin yllättävän pian on joulu.
Kerran sain lahjaksi ystävällä käytössä olleen hopeakorun, jota hän ei enää halunnut käyttää. Olin todella ilahtunut. Lahja tuntui henkilökohtaiselta, sillä siinä oli mukana vuosia ystävän omaa elämää, tiesin, ettei minua varten oltu ostettu mitään uutta ja samalla lahjasta puuttui kokonaan "pakko pitää siitä". Koru on mielestäni todella kaunis - meillä on varsin samanlainen maku - ja korun tarina vain lisää sen arvoa.
Mä sain mun mummoltani joka joulu villasukat. Nyt on kaapillinen sukkia eikä varmasti varpaat jäädy.
Jos minä jotain itse tehtyä annan, leivon. Jotain ekstraa, herkkua, mistä tiedän että vastaanottaja pitää. Tai jos mut on kutsuttu jonnekin, teen jotain ruokaa minkä vien sitten kaikkien syötäväksi. Aika usein annan lahjaksi makeisia tai keksejä. Yhteiseen illanviettoon saatan tehdä jotain mikä kuuluu mun omaan jouluuni ja on "persoonallista" koska sitä ei yleisesti jouluksi tehdä. Ja toki kuulostelen myös josko joku jotain erikseen toivoisi.
Kyllä villasukat kelpaa, etenkin pitkällä varrella talvipakkaslle. Meille ei missään nimessä itse tehtyjä herkkuja. Taatelikakkua tai pikkuleipiä emme syö. Minulla on diabetes ja olen kauan aikaa sitten luopunut ylimääräisestä sokerihötöstä. Lapsetkaan eivät syö pikkuleipiä tai kakkuja. Toki heillä on karkkipäivä kerran viikossa, mutta eivät ole tottuneet itse tehtyihin karkkeihin. Vältämme koko perhe sokeria, joten jos haluaa antaa marjoja, niin mieluiten ei hillopurkissa. Tietysti pakastemarjat kelpaavat ja niistä saa hyvän smoothien.
Villasukat on klassikko!
Hilloa, leipää, jotakin minkä voi kuluttaa loppuun, kuten joku tuossa jo mainitsi. Saippuaa?
Viime aikoina olen vähän kysellyt ympäristöstä itse tehtyjä maalauksia tms., mutta tämä ei varmasti toimi kaikille,
Virkatut tiskirätit ovat maailman epähygieenisin tapa pyyhkiä pöytiä. Kuitujen ja poimujen sisään jää muhimaan bakteerit. Jos jotain pitää virkata, niin tekee sitten vaikka koristepitsit käsipyyhkeen päätyihin. Tosin siinä pitää ostaa se pyyhe ja virkkauslankaa. Minä tein noita aikoinaan mummoille ja kummeille lahjaksi, kun jouduin olemaan levossa loppuraskaudesta 6 viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Villasukat on klassikko!
Hilloa, leipää, jotakin minkä voi kuluttaa loppuun, kuten joku tuossa jo mainitsi. Saippuaa?
Viime aikoina olen vähän kysellyt ympäristöstä itse tehtyjä maalauksia tms., mutta tämä ei varmasti toimi kaikille,
Ei varmaankaan sovi kaikille. Minä maalaan, ja öljyvärit ja kankaat maksavat, samoin kehykset. Taulut ovat kalliita. Yleensä yhden keskikokoisen taulun valmistumiseen kuluu 10-12 tuntia. Tyhjätaskuilla ei ole varaa. Maalaan myös posliinille, ja sekin on hidasta ja kallista. Poltot maksavat, ja jos ei kotona ole kunnon tiloja tai ei saa kuljetettua esineitä polttoon, on pakko mennä vaikkapa opiston maalaustunneille. Välineet ovat kalliita. Tietysti uusia ei tarvitse koko ajan hankkia ja siveltimet voi pysyä hyvässä kunnossa hoidettuna pitkäänkin. Minulla maksaa seinälautanen aiheesta ja polttojen määrästä riippuen 30-50€. Jos on aitoa lehtikultaa reunoissa, se nostaa hiukan hintaa. Öljyvärimaalauksia en ole myynyt. Niistä ei amatööri saa edes sitä hintaa, mitä välineisiin ja tarvikkeisiin kuluu rahaa.
Kaikki muu käy mulle, muttei mitkään leivonnaiset tai vastaavat. Jos on pakko tunkea sokeriällötyksiä, niin voin ottaa vastaan suklaakonvehtirasian ja viedä sen työpaikan kahvipöytään. Ne imelät siirappi-vehnäjauholimput on aivan hirveitä. Jos joku osaisi tehdä kunnon ruisleipää, niin se maistuisi. Mieluiten ei kuitenkaan MITÄÄN syömistä. Mä sain viime vuonna ison pussillisen rusinapullia. Me ei miehen kanssa syödä pullaa, enkä mä viitsi joulun pyhien jälkeen viedä vanhentunutta pullaa töihinkään. Mun anoppi toi monena vuonna taatelikakun, oikein sellaisen ällötysimelän. Suoraan biojätteeseen ne meni, koska mies ei uskalla sanoa äidilleen, ettei syödä sellaista. Miksi söisi kun ei tykkää ja toiseksi me molemmat urheillaan eikä haluta paisuttaa itseämme edes jouluna.
Tilkkutäkin isoäidin neliöistä..