Miten voi olla että on kaiken maailman fyysisiä oireita ja silti olen tutkimusten mukaan terve kuin pukki?!

Matala-asteinen tulehdus suolistossa. Ota ruokavalioon hapankaalia ja muita fermentoituja kasviksia, tempehiä, kefiiriä. Kurkumaa, inkivääriä, hunajaa. Joogaa ja meditoi.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4797419/olen-kaksi-kuukautta-noudattanu…

" Turvotus poissa, ylimääräinen nälkä poissa, polvien nivelrikon kipu poissa, aterioiden määrä vähentynyt, hiljainen tulehdus poissa."

Aina kannattaa tutkia esivaihde-/vaihdevuosien vaivojen mahdollisuus, kun olet jo nelikymppinen. Esim. yöheräily, lihas- ja nivelvaivat, kuivat silmät ja epämääräinen ahdistus kuuluvat monilla esivaihdevuosien ongelmiin.

Hormonihoitojen syövälle altistava vaikutus on hyvin kyseenalainen.

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4797419/olen-kaksi-kuukautta-noudattanu…

" Turvotus poissa, ylimääräinen nälkä poissa, polvien nivelrikon kipu poissa, aterioiden määrä vähentynyt, hiljainen tulehdus poissa."

Voisiko joku viisas kertoa mitä tuo changed sana tekee tuolla linkissä?

Minun teoria on että kun tuo sana lisätään niin keskustelu ei näy noissa uusimmat ja suosituimmat suosituksissa ja että keskusteluun pääsee ainoastaan kun se on etusivulla.

Veikkaan psykosomaattisia oireita. Kyllä stressi voi aiheuttaa fyysisiä kipuja, migreeniä, nivelvaivoja, kutinaa, hengitysvaikeuksia, vatsavaivoja, limakalvo-oireita, sisäilmaoireilua, ihmisestä riippuen.

Tutustu parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toimintaan, googlaa, lue vagus-hermosta ja kokeile keinoja rauhottaakseni hermostoasi. Ne on yleensä tosi helppoja, mutta niitä pitää tehdä säännöllisesti.

Vaikea yhteishuoltajuus on iso stressitekijä, ja se ei mene pois, toista ihmistä et voi muuttaa joten voit muuttaa ainoastaan sitä miten itse toimit hankalissa tilanteissa, hankalien ihmisten kanssa. Omien rajojen löytäminen on tässä tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressiä on kovasti kyllä, ollut jo pitkään. Mutta tiedostan sen, mutta oireeni on ihan todellisia ja tunnen ne kehossani, ei mitään henkistä juttua. Ap

Stressi on todennäköinen aiheuttaja. Minulla oli migreeniä, vaikeita iho-oireita, nivelkipuja, uniongelmia, sydämen rytmihäiriöitä, kauheaa väsymystä, selkäkipuja. Kun hävitin stressin aiheuttajan, nuo kaikki katosivat kokonaan puolen vuoden sisään ilman mitään lääkkeitä tai hoitoja. 

Sormia napsauttamalla, oletan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla stressin aiheuttajaa ei voi hävittää, kun kyseessä vaikea yhteishuoltajuus. Vielä monta vuotta edessä. Ap

Älä alistu tilanteeseesi. Kuulostaa varmaan raivostuttavalta mutta en saarnaa yltiöpositiivisuutta vaan sitä, ettet päästä toista ihmistä vaikuttamaan omaan henkiseen hyvinvointiisi. Yhteishuoltajuus on, mutta henkistä sidettä ei tarvitse olla.

Kun pääsin henkisesti irti narsistisesta läheisestä, paranin lukuisista epämääräisistä, jopa työkyvyttömyyttä aiheuttavista oireista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun mua masentaa just siksi, että haluaisin tehdä asioita mutta en jaksa. :( Lenkille kun lähtee, niin alkaa sattumaan johonkin niveleen niin että pitää hiljentää kävelyksi, jopa ontua. Silmiä särkee ja ovat niin kuivat että ei jaksa autoa ajaa. Väsyttää, koska heräilen öisin ilman syytä. Ei ole reumaa, ei sjögreniä, ei kilpirauhasvaivoja. Silti elämä on todella raskasta. :( ap

Nyt jos kuitenkin antaisit "mahdollisuuden" sille että voi hyvinkin olla pitkäaikaistakin masennusta. Mulla oli vuosikausien kroonistunut lievästä keskivaikeaan masennus ja oma olotila oli että "en jaksa olla oma itseni enkä tehdä elämässä mitään niistä asioista mitkä tekevät minusta minut." Ja se tietenkin masensi lisää. Alavireinen olo, jaksamattomuus, univaikeudet. (Ei toimi kaikille, mutta masennuslääkitys oli mulle pelastus. Se todella pelasti koko aikuisen elämäni. Sain takaisin voimani, jaksamiseni, luonteeni, oman itseni).

Vierailija kirjoitti:

Juu mutta ei kai sellaista että niveleen sattuu niin ettei sitä voi liikuttaa tai raajaa käyttää? Joku päänsärky ihan eri asia, mutta nivelkipu nyt kyseessä. Ap

Olen läpi elämäni kärsinyt "selittämättömistä" tuki- ja liikuntaelimistön säryistä/ongelmista, jotka ovat iskeneet aina erityisen stressaavina aikoina. Kai siitä särkyjä seuraa, kun keho on jatkuvasti valmiustilassa, lihakset jännittyneinä ja jäykkinä. Varmaan voi aiheuttaa virheasentojakin? Itse asiassa parhaillaankin kärsin invalidisoivasta jalkapohjien kivusta, ja sellainen tutina, että taustalla taitavat olla nuo täälläkin mainitut pelkotilat: https://www.fysios.fi/fysios-terveyskirjasto/kipu-ja-sarky/jalkapohjan-…

Kerran kesken kaiken kävellessäni eräs asia ympäristössäni muistutti traumaattisesta kokemuksesta, ja silmänräpäyksessä toinen jalkani jähmettyi lonkasta varpaisiin saakka niin, että meinasin mennä naamalleni ja jouduin laahaamaan jalkaa perässä. Ei edes taipunut polvesta. Hetkeksi pysähdyin haukkomaan henkeä, ja kun sain kiinni nykyhetkestä ja että olin turvassa, jalka vetristyi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En tiedä, onko sinun oireillasi psyykkistä pohjaa, mutta kyllä henkinen kuormitus on itselläni aiheuttanut vaikka mitä ihan todellisia ja vakaviakin fyysisiä oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stressiä on kovasti kyllä, ollut jo pitkään. Mutta tiedostan sen, mutta oireeni on ihan todellisia ja tunnen ne kehossani, ei mitään henkistä juttua. Ap

Stressi on todennäköinen aiheuttaja. Minulla oli migreeniä, vaikeita iho-oireita, nivelkipuja, uniongelmia, sydämen rytmihäiriöitä, kauheaa väsymystä, selkäkipuja. Kun hävitin stressin aiheuttajan, nuo kaikki katosivat kokonaan puolen vuoden sisään ilman mitään lääkkeitä tai hoitoja. 

Sormia napsauttamalla, oletan. 

Tuskin, oletan. Ainakin itseltäni on vaatinut merkittäviä ja vaikeitakin valintoja, jotta olen saanut elämää ohjattua stressittömämpään suuntaan, mutta pakkohan se on ainakin yrittää, jos vaihtoehtona on terveyden ja toimintakyvyn menetys.

Kukin itse tietää onko kipeä jostakin vai ei. Toisen vähättely on pahinta mitä voi tehdä. Paljon sairauksia jotka ei näy päällepäin.

Long covid, borrelioosi, lihasoireinen hashimoto (voi olla, vaikka kilppariarvot viitteissä), SLE (ei välttämättä näy verikokeessa, vaikka olisi invalidisoiva, sukulaisella tällainen tilanne), raudanpuute ilman anemiaa (siinä mullakin alkoi tulla muiden oireiden lisäksi nivelkipuja, infuusion jälkeen ovat poistuneet)

Vierailija kirjoitti:

Stressiä on kovasti kyllä, ollut jo pitkään. Mutta tiedostan sen, mutta oireeni on ihan todellisia ja tunnen ne kehossani, ei mitään henkistä juttua. Ap

Onko kortisolitaso mitattu?

Kortisoliarvo on mitattu useasti, normaali. Alkaa oikeasti jo naurattaa kun labratuloksia odottaa, että kun missään ei näy mitään. Vaikka hyvähän se sinänsä on. SLE:hen voisi muuten viitata nenänvarren ihottuma... mutta reumatologi on kyllä tutkinut ja todennut ettei mitään löydy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kortisoliarvo on mitattu useasti, normaali. Alkaa oikeasti jo naurattaa kun labratuloksia odottaa, että kun missään ei näy mitään. Vaikka hyvähän se sinänsä on. SLE:hen voisi muuten viitata nenänvarren ihottuma... mutta reumatologi on kyllä tutkinut ja todennut ettei mitään löydy. Ap

Kannattaisi nyt edetä niihin vaihdevuositutkimuksiin ja kokeilla jotain tulehdustilaa laskevaa ruokavaliota, esim. vegaanista, eikä inttää, ettei mistään löydy mitään vikaa.

Laiskuus ja omien asioiden vatvominen.

Vierailija kirjoitti:

Stressiä on kovasti kyllä, ollut jo pitkään. Mutta tiedostan sen, mutta oireeni on ihan todellisia ja tunnen ne kehossani, ei mitään henkistä juttua. Ap

Varmaan moni sanonutkin mutta stressistä johtuvat oireet voivat olla ihan oikeita fyysisiä tuntemuksia. Ei se tarkoita että ne olisivat keksittyjä jotenkin. Ihmisen hermosto voi käydä ylikierroksilla ja voi tulla ihan ihmeellisiä oireita.

Kokemusta on, vuosiksi pitkittynyt huoli läheisestä aiheutti vaikka minkälaista. Sitten kun tilanne parani niin oireetkin alkoivat parantua hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kukin itse tietää onko kipeä jostakin vai ei. Toisen vähättely on pahinta mitä voi tehdä. Paljon sairauksia jotka ei näy päällepäin.

Yleisesti ottaen noin, mutta poikkeuksen muodostaa psyyken sairaus. Psyykkisesti sairas voi kokea monenlaisia fyysisiä vaivoja, jotka ovat kuitenkin vain mielen tuotoksia. On suorastaan tyypillistä, että vaikkapa orastava skitsofrenia oireilee mitä kummallisimpina ja moninaisimpina fyysisinä tuntemuksina jotka usein lipsahtavat sitten harhaluuloisuuden puolelle tyyliin "naapuri myrkyttää kaivoani -> siksi olen kipeä". Mieli voi kääntää erilaiset ahdistuksen tunteet kehollisiksi, koska psyyken sairauksista monista puuttuu sairaudentunto. todellisuudentajun heiketessä sellainen mieli alkaa muuttaa todellisuutta selittämään oireilua. Keho on yksi rajapinta todellisuuteen ja mielen ristiriidat voivat muuntua kehon kivuiksi ja oireiksi sekä selitys niille löytyä harha-ajatuksista.

Tämä ei ole vähättelyä, vaan seikka, joka tulisi ottaa huomioon. Ihan todellisesta mahdollisuudesta on kyse ja vaikka psyykkisesti sairaan on vaikea myöntää mahdollisuutta tämäntyyppiseen sairastumiseen, niin siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siksi tulisi hakeutua ulkopuolisen ammattilaisen arvioitavaksi mahdollisimman pian, jotta todellinen sairaus löydettäisiin ja voitaisiin hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että sairauttasi ei ole vielä pystytty diagnosoimaan. Niin se on joidenkin harvinaisempien juttujen kanssa.

Niin, tai oireilu johtuu psyykkisistä syistä. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tämähän on tyypillistä että harvinaiset vaivat laitetaan mt-puolen syyksi ihan ammattilaisten toimesta, jos eivät osaa pyytää oikeita tutkimuksia tai asettaa diagnoosia. Tosiasiassa syy-seuraussuhde on todennäköisesti toisin päin, somaattinen sairaus aiheuttaa masennusta.

Kuulostaa borrelioosilta, onko testattu? Välillä terveydenhuollossa sen mahdollisuus unohtuu, ja välillä taas testi ei vielä näytä positiivista vaikka tartunta on tapahtunut, muuttuu positiiviseksi myöhemmin.