Miehelläni onkin salattu lapsi!
Otsikko ehkä hiukan raflaavampi kuin oikea tilanne, mutta on tämä omituista. Meille selvisi äskettäin, että miehelläni on yksi lapsi enemmän, kuin olemme luulleet. Mies ei ole pettänyt minua, eikä ole itsekään tiennyt lapsesta, joten sinänsä minua ei ole asiassa loukattu, mutta hankala tilanne tämä on koko perheelle.
Miehelläni on nuorena poikana ollut lyhyt suhde, josta tämä nyt jo aikuinen poika on saanut alkunsa. Lapsen äidillä oli ilmeisesti kuitenkin samaan aikaan on/off-poikaystävä, jonka hän toivoi olevan lapsen isä ja jonka myös lapsen synnyttyä väitti isä olevan ja hän myös tunnusti lapsen. Tämä "isä" alkoi kuitenkin epäillä isyyttään lapsen kasvaessa ja seurustelusuhteen päättyessä ja asia tutkittiin ja selvisi, että hän ei ole biologinen isä. Äiti kuitenkin jostain syystä piti kiinni väitteestään, eikä suostunut nimeämään muita mahdollisia isäkandidaatteja.
Äiti ja poika elivät käsittääkseni aika rauhatonta elämää lukuisine isäpuolikandidaatteineen ja äiti ei koskaan lapselleen kertonut, kuka on oikea isä ja on sittemmin jo kuollut. Pojan täti kuitenkin tiesi mieheni ja sisarensa suhteesta ja kertoi vanhemmilleen ja pojalle itselleen, että epäili mieheni olevan isä. Ulkonäöltään poika muistuttaa selvästi miestäni, joten epäilys oli ihan aiheellinen ja nyt jo dna-testilläkin todistettu. Poika itse ei mieheeni ottanut yhteyttä, vaan hänen äitinsä vanhemmat kertoivat mieheni vanhemmille. Tai oikeastaan syyttivät, kuinka heidän poikansa oli pilannut heidän tyttärensä elämän. Mieheni vanhemmat sitten kertoivat miehelleni, joka otti ensin yhteyttä tähän pojan tätiin ja myöhemmin poikaan itseensä.
Dna-varmistus asialle on jo saatu, isyydessä ei ole mitään epäselvää. Mieheni haluaisi ehdottomasti tutustua poikaansa ja päästä osaksi hänen elämäänsä. Poika itse on aika varautunut, mutta suostuu hiljattaiseen tutustumiseen. Tämä poika on omia lapsiamme kymmenisen vuotta vanhempi ja meidän lastemme mielestä aika cool. Älykkään ja vastuullisen oloinen poika hankalasta taustasta huolimatta. Arvostetun alan opiskelut loppusuoralla. Hänessä ei siis ole mitään perustavaa vikaa, mutta itselleni on vaikeaa hyväksyä hänen olemassaolonsa kaikesta huolimatta.
Kyllähän tuo varmasti on melko omituinen tilanne, mutta yritä ajatella sitä mahdollisuutena perheellesi, ei uhkana. Mahdollisuus se on tuolle pojallekin. Ei nuorena aikuisenakaan ole kiva olla orpo ja perheetön. Jos äiti kerran on kuollut, niin poika varmasti kaipaisi ihan jo pelkästään aikuisempaa kuuntelijaa ja neuvojaa, jos isovanhemmissa tai isäpuolissa ei tällaista jo ole.