Lue keskustelun säännöt.
Adoptio ja lapsen biologisten sukulaisten oikeudet
04.09.2022 |
Meillä on siis tilanne, että veljelläni on olemassa lapsi. Veljeni kuoli lapsen ollessa pieni, ja lapsi on elänyt siitä asti äitinsä sekä myöhemmin myös isäpuolensa kanssa. Emme silloinkaan nähneet lasta kuin harvoin ja yhteydenpito oli vähäistä, koska lapsen äiti halusi niin.
Nyt kuitenkin isäpuoli on adoptoinut lapsen, he muuttivat jopa lapsen sukunimen. Lapsen äiti ei ole halunnut enää sen jälkeen olla missään tekemisissä meidän sukumme kanssa. Emme nykyään edes tiedä mitä lapselle kuuluu. Onko mitään neuvoja, mikä olisi tässä tilanteessa avuksi?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tiedän kyllä että valitettavasti meillä ei ole mitään varsinaisia oikeuksia. Mutta silti tilanne tuntuu surulliselta, miten näin voidaan tehdä?
Haluaisimme vain tutustua uudestaan ja olla tekemisissä lapsen kanssa. Voisimme myös kertoa hänen oikeasta isästään ja siitä minkälainen hän oli.
Eli haluatte sepittää lapselle oman kaunistellun versionne asioista?
Joo ei.
Olen itsekin adoptoitu. Isäni, joka on myös pikkuveljeni isä, adoptoi minut kun olin ala-asteikäinen. Biologinen isäni kuoli kun olin 7-vuotias, mutta minulla ei ollut häneen tai hänen sukuunsa juuri mitään yhteyttä. En siis voi sanoa tunteneeni ketään sieltä. Olen kutsunut isääni aina isäksi niin kauan kuin muistan, biologista isää kutsuin etunimellä.
Biologisen isän kuoleman jälkeen suku vyöryi kerralla meidän perheen niskaan ja oli jopa vaatimassa minua heille, siis asumaan isovanhempien tai tätini perheen luo. Ihan absurdi ajatus, en tiedä mistä oli lähtöisin. Adoption kohdalla sama juttu, kun saivat vihdoin kuulla siitä. Tilanne rauhoittui vuosiksi, mutta kun täysikäistyin, niin yhteydenottoyritykset alkoi taas. Suurin virhe minkä he tekivät oli se, että heitä ei koskaan kiinnostanut miltä minusta tuntuu tai että mitä minä haluan. Heille olin vain poikansa tai veljensä tytär, ihan kuin joku heidän suvulleen kuuluva esine. Ei kiitos.
Aika karu kirjoitus ja kuulostaa, että sinut on aivopesty. Jokainen kiinnostuu juuristaan joskus, viimeistään kun saa omia lapsia. Älä ihmeessä katkaise yhteyksiä biologisiin sukulaisiasi, koska sieltä sinun geenisi tulevat. Sinulla voi olla adoptioisä, mutta hän ei koskaan tule olemaan biologinen isäsi. Hän ei pysty kertomaan suvun sairauksista ym. tärkeistä asioista. Älä kavenna turhaan elämääsi, vaikka adoptioisäsi niin haluaisi.
Mitä minä niillä geeneillä? Geenit on vain osa biologiaa. Sitten kun kuolen, geenini menevät siinä samalla kun minut tuhkataan ja sirotellaan mereen. Se merkittävin mikä tekee minusta minut, kaikki se mitä minusta jää tähän maailmaan, on kaikki se mitä teen, mitä saan aikaan, mitä valitsen ja mitä ajattelen.
Sen miten minä kiinnostun juuristani, päätän vain minä itse. Kukaan muu ei voi biologiaan vedoten kertoa, mitä minun pitäisi tehdä ja kenen kanssa olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uudistetun lain mukaan teillä on oikeus lapsen tapaamiseen. Joudutte valitettavasti viemään asian oikeuteen, että saatte tapaamiset toteutumaan.
Missä laissa tällainen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudistetun lain mukaan teillä on oikeus lapsen tapaamiseen. Joudutte valitettavasti viemään asian oikeuteen, että saatte tapaamiset toteutumaan.
Minkä lain?
Adoptio katkaisee sukusiteen. Entisillä sukulaisilla ei ole mitään tapaamisoikeuksia. Lähestymiskiellon kuitenkin voi hakea mokomille tuppautujille.Tapaamisoikeuslakien mukaan nykyään lapselle tärkeillä tai läheisillä ihmisillä on oikeus lapsen tapaamiseen. Jos lapsen vanhempi estää tämän, kannattaa viedä juttu oikeuteen ja osoittaa, että yhteydenpito katkesi nimenomaan lapsen isän kuoltua (eli äiti alkoi määräämään kuka saa nähdä lasta). Eli vaikka lapsi ei nyt tuntisi sukulaisiaan kunnolla, riittää, että sukulaiset ovat lapsen synnyttyä olleet tekemisissä lapsen kanssa. Silloin heillä on oikeus nähdä lasta ja pitää häneen yhteyttä.
Tuo laki koskee sellaisia, joilla on ollut vanhemman ja lapsen suhteeseen verrattava suhde. Ei siis kenellä tahansa sukulaisella.
Miksi olette niin fiksoituneita toisten ihmisten lapseen, jota ette edes tunne?
Aloitus on vähän pelottava. Ihanko oikeasti joku kuvittelee olevan ok, että aletaan tuppautua ventovieraan lapsen perheen elämään? Samalla logiikallahan melkein kuka vaan voisi ilmestyä ja väittää olevansa vaikka sen lapsen biologisen isän sisko- tai velipuoli, kun ette kerran tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siis oikeastaan haluatte olla tekemisissä, kun ette edes tunne lasta?
MInä veikkaan että AP:n kuvaamassa tilanteessa tuo lapsen äiti kokee jostain syystä asemansa epävarmaksi ja tuo epävarmuus johtaa tuollaiseen omituiseen käytökseen. Tuossa ei ole mitään järkeä mutta eipä ihminen ole aina järkiotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä veikkaan että AP:n kuvaamassa tilanteessa tuo lapsen äiti kokee jostain syystä asemansa epävarmaksi ja tuo epävarmuus johtaa tuollaiseen omituiseen käytökseen. Tuossa ei ole mitään järkeä mutta eipä ihminen ole aina järkiotus.
Mihin käytökseen? Ai ettei anna lapsen olla lapselle ventovieraiden ihmisten terapialelu läheisensä muisteluun?
Miksi lapsen äiti olisi epävarma ja mistä? Lapsen huoltaja on lapsen äiti.
Antakaa olla. Ei se lapsi mikään teidän sukunne lapsi ole, vaikka veljesi on joskus unohtanutkin vetää ajoissa ulos. Sen lapsen perhe on sen lapsen läheiset sukulaiset.