Lue keskustelun säännöt.
Adoptio ja lapsen biologisten sukulaisten oikeudet
04.09.2022 |
Meillä on siis tilanne, että veljelläni on olemassa lapsi. Veljeni kuoli lapsen ollessa pieni, ja lapsi on elänyt siitä asti äitinsä sekä myöhemmin myös isäpuolensa kanssa. Emme silloinkaan nähneet lasta kuin harvoin ja yhteydenpito oli vähäistä, koska lapsen äiti halusi niin.
Nyt kuitenkin isäpuoli on adoptoinut lapsen, he muuttivat jopa lapsen sukunimen. Lapsen äiti ei ole halunnut enää sen jälkeen olla missään tekemisissä meidän sukumme kanssa. Emme nykyään edes tiedä mitä lapselle kuuluu. Onko mitään neuvoja, mikä olisi tässä tilanteessa avuksi?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on perheeseen adoptoitu sisko, jonka biologinen isä hylkäsi jo vauvana, eikä suku koskaan pitänyt mitään yhteyttä.
Kunnes sisko menestyi työuralla ja sai mainetta, silloin siskon biologinen suku heräsi ja riesaksi asti pommittivat siskoa ja halusivat paistatella päivää siskoni menestyksellä.
Ja kun vielä asuttiin pienessä kaupungissa ja piirit pienet. Se oli hyvin oksettavaa ja stressaavaa siskolleni, kun ei halunnut olla missään tekemisissä.
Hän on kuitenkin ollut tuolloin yli 30-vuotias, joten vähän eri asia kuin lapsi. Aloittajan tapauksessa isä kuoli, eikä hylännyt lastaan. Merkittävä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No asialle ei mitään voi. Mutta jotenkin mulle äitinä olisi kyllä tärkeää, että lapsi olisi tekemisissä isänsä sukulaisten kanssa, vaikka isä olisi kuollut. Isä mietityttää kuitenkin lasta jossain vaiheessa elämää.
Se lapsi on adoptoitu ja hänellä on olemassa nyt sekä äiti että isä. Lapsen perheellä ei ole mitään velvollisuutta tutustuttaa lasta ihmisiin, joihin he eivät jostain syytä halua pitää yhteyttä. Sukuyhteys on adoptiossa katkennut biologisen isän sukuun. Ainoa isä, joka lasta mietityttää, on hänen adoptioisänsä. Lapsella on oikeus kasvaa turvatussa suhteessa vanhempiinsa ja vieraiden ihmisten tunkeutuminen tuohon lapsen turvattuun suhteeseen on yksinomaan itsekästä ja lapsen edun vastaista.
Lapsella on oikeus tietää juuristaan ja yleensä vanhemmat niistä kertovatkin. Ei ole pois lapselta, jos hän tietää biologisesta isästään edes jotain tai on heidän kanssaan yhteyksissä. Mutta jos hän saa myöhemmin selville, että häneltä on estetty mahdollisuus tutustua biologisiin sukulaisiinsa niin lapsesta voi tulla aika katkera.
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Tietääkö lapsi biologisen isänsä vai ei, tästä ei suinkaan ollut aloituksessa kysymys, näin ainakin itse ymmärsin ap. kysymyksen, vaan onko anoptioon annetun biologisella suvulla oikeus tavata lasta.
Ei ole oikeutta, se oikeus on lapsella, niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No asialle ei mitään voi. Mutta jotenkin mulle äitinä olisi kyllä tärkeää, että lapsi olisi tekemisissä isänsä sukulaisten kanssa, vaikka isä olisi kuollut. Isä mietityttää kuitenkin lasta jossain vaiheessa elämää.
Se lapsi on adoptoitu ja hänellä on olemassa nyt sekä äiti että isä. Lapsen perheellä ei ole mitään velvollisuutta tutustuttaa lasta ihmisiin, joihin he eivät jostain syytä halua pitää yhteyttä. Sukuyhteys on adoptiossa katkennut biologisen isän sukuun. Ainoa isä, joka lasta mietityttää, on hänen adoptioisänsä. Lapsella on oikeus kasvaa turvatussa suhteessa vanhempiinsa ja vieraiden ihmisten tunkeutuminen tuohon lapsen turvattuun suhteeseen on yksinomaan itsekästä ja lapsen edun vastaista.
Lapsella on oikeus tietää juuristaan ja yleensä vanhemmat niistä kertovatkin. Ei ole pois lapselta, jos hän tietää biologisesta isästään edes jotain tai on heidän kanssaan yhteyksissä. Mutta jos hän saa myöhemmin selville, että häneltä on estetty mahdollisuus tutustua biologisiin sukulaisiinsa niin lapsesta voi tulla aika katkera.
Lapsella ei olla mitään velvollisuutta palvoa biologista isäänsä tai sen sukulaisia. Lapsella on myös täysi oikeus olla pitämättä yhteyttä näihin.
Jokainen normaali ihminen ymmärtää kunnioittaa näitä, eikä painosta lasta velvollisuudentunnosta pitämään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika karu kirjoitus ja kuulostaa, että sinut on aivopesty. Jokainen kiinnostuu juuristaan joskus, viimeistään kun saa omia lapsia. Älä ihmeessä katkaise yhteyksiä biologisiin sukulaisiasi, koska sieltä sinun geenisi tulevat. Sinulla voi olla adoptioisä, mutta hän ei koskaan tule olemaan biologinen isäsi. Hän ei pysty kertomaan suvun sairauksista ym. tärkeistä asioista. Älä kavenna turhaan elämääsi, vaikka adoptioisäsi niin haluaisi.
Voi herranjestas.
Juurista kiinnostuminen on ihan eri asia kuin se että haluaako pitää yhteyttä.
Ne geenit ei yksin merkitse mitään, eikä suvun sairaudet ole niin tärkeä juttu että niistä kuulemisen takia olisi pakko ylläpitää muuten ihan keinotekoisia välejä törkeästi käyttäytyviin ventovieraisiin ihmisiin.
Minusta tuollainen "Sinulla voi olla adoptioisä, mutta hän ei koskaan tule olemaan biologinen isäsi." -meuhkaaminen on ulkopuolisten toimesta täysin turhaa sille lapselle. Biologisen isän ja suvun glorifiointi ja adoptoineen isän mitätöinti ei todellakaan auta ketään. Tuon hokeman ainoa tarkoitus toki onkin vaan loukata ja syyllistää sitä lasta.
Tällaiset alemmuudentunteet pitäisi olla käsitelty jo adoptioprosessin aikana. Sen takia adoptio kestää vuosia. Oma heikko itsetunto ei voi olla syy, että sulkee lapselta pois tutustua sukulaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tiedän kyllä että valitettavasti meillä ei ole mitään varsinaisia oikeuksia. Mutta silti tilanne tuntuu surulliselta, miten näin voidaan tehdä?
Haluaisimme vain tutustua uudestaan ja olla tekemisissä lapsen kanssa. Voisimme myös kertoa hänen oikeasta isästään ja siitä minkälainen hän oli.
Hänen oikea isänsä on se adoptioisä.
Trollihan sinä olet, mutta pysy jumaliste kaukana siitä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap. ja hänen sukunsa on kiinnostunut vasta nyt lapsesta ja halu hämmentää lapsen elämää yhteydenotoilla.
Jos lapsi on kiinnostunut ap. ja hänen suvustaan, hän ottaa kyllä yhteyttä, kun täyttää 18v, jos kiinnostaa.
Miksi repiä lapsen elämä, jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan ja lapselle te olette vieraita, eikä mitään tunnesidettä.
Mikä tämä repimisjuttu on? Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, että hän tuntee sukulaisensa jo lapsena. Miten setänsä tai tätinsä tunteminen repisi mitään?
On haittaa, jos ne ihmiset ei ole esimerkiksi ihan terveitä päästään.
Kaikista näistä kommenteista huomaa, että adoptio on huono asia. Hyvä, että se on reippaasti vähentynytkin ja kansainväliset adoptiot loppuneet lähes kokonaan. Suuri osa adoptioista epäonnistuu. Tästä on tutkimuksia. Vanhemmat ovat mustasukkaisia biovanhemmille ja lasta ei ymmärretä, kun ei tiedetä lapsen biologista taustaa. Geenit kuitenkin ohjaavat lapsen kasvua ja käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse taas jostain hiton "heimosta" tai uskonlahkosta, joku "omistaa" kaikki lapset?
Hei, se lapsi on päässyt teistä eroon ja hänellä on uusi suku. Toivottavasti terveempi kuin entinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap. ja hänen sukunsa on kiinnostunut vasta nyt lapsesta ja halu hämmentää lapsen elämää yhteydenotoilla.
Jos lapsi on kiinnostunut ap. ja hänen suvustaan, hän ottaa kyllä yhteyttä, kun täyttää 18v, jos kiinnostaa.
Miksi repiä lapsen elämä, jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan ja lapselle te olette vieraita, eikä mitään tunnesidettä.
Mikä tämä repimisjuttu on? Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, että hän tuntee sukulaisensa jo lapsena. Miten setänsä tai tätinsä tunteminen repisi mitään?
On haittaa, jos ne ihmiset ei ole esimerkiksi ihan terveitä päästään.
Tässähän sitä ongelmaa ei ole, isä kuoli, eikä ole mikään lapsensa hylännyt narkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmiset täällä oikein meuhaavat, eivätkö osaa lukea vai eivätkö ymmärrä lukemaansa.
ap. ei ole kertonut, että lapselta salataan biologinen isä, vaan kysymys on biologisen suvun oikeudesta pitää yhteyttä lapseen.
Sitä oikeutta ei ole, vaan lapsella on se oikeus, niin halutessaan.
Lapsi ei sellaista osaa itse päättää, vaan vanhempi ohjaa lapsen mielipiteitä. Sukulaisena lähettäisin joulu- ja syntymäpäiväkortin sitkeästi vaan. Jos kirjeet heitetään roskiin, niin se kertoo vanhempien ongelmista.
Just joo. Tuo on jo kotirauhan rikkomista ja poliisi asia.
Ja jos on noin lapsirakas suku, suhteet kannattaa luoda lapseen syntymähetkellä, eikä vasta vuosien jälkeen.
Itse olen adoptiolapsi ja minulle riitti oikein hyvin adoptiovanhempani, jolta sain paljon rakkautta ja hoivaa, enkä millään tavalla kaivannut joidenkin ventovieraiden lähettämiä kortteja, jotka eivät merkitse minulle mitään.
Vanhempani kertoivat adoptiostani, enkä koskaan ole halunnut olla tekemisissä biologisten syvun kanssa. Ja näin on lähes kaikilla adoptiolapsilla. Ja ne jotka ovat tutustuneet myöhemmin, se on suuri pettymys.
Lapsen sukuloinnista päättävät huoltajat, ei muu suku. Etenkin jos sukuside on juridisestikin katkaistu adoptiolla. Veikkaan että biologinen suku on aika ongelmallinen: rikollisuutta, mielenterveysongelmia, itsemurhia, kouluttamattomuutta.
Adoptiovanhempi on sillä tavoin biologista parempi, että on todellakin halunnut sen lapsen ja tutkitusti kykenevä vanhemmaksi. Biologiseksi vanhemmaksi pääsee pelkillä sukurauhasilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista näistä kommenteista huomaa, että adoptio on huono asia. Hyvä, että se on reippaasti vähentynytkin ja kansainväliset adoptiot loppuneet lähes kokonaan. Suuri osa adoptioista epäonnistuu. Tästä on tutkimuksia. Vanhemmat ovat mustasukkaisia biovanhemmille ja lasta ei ymmärretä, kun ei tiedetä lapsen biologista taustaa. Geenit kuitenkin ohjaavat lapsen kasvua ja käytöstä.
Jos geenit ohjaa lapsen kasvua ja käytöstä, niin minusta olisi pitänyt tulla jo nuoresta asti rikoksiin syyllistyvä, väkivaltainen, päihteisiin menevä ja läheisistäni piittamaton ihminen. Sellaisia kun biologiset vanhempani olivat, kuten myös ainakin osa suvustaan.
Adoptio oli varmaan tietty sinusta huono asia. Enhän päässyt elämään lapsuuttani vankiloissa ja päihdehoitolaitoksissa, narkkikämpissä ja kaduilla. Voi hitsit, mistä jäinkään paitsi. Kyllä varmaan pitää palata tuohon biologisten vanhempien elämäntyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
Arvovalinta.
Kuten ap:n alkutilannekin.
Ihmiset ovat ihmisiä, ei voi tietää, mikä kenenkin mielestä lopulta on merkityksellistä. Voi olla, että lapsi ei juuri ilahdu, kun kuulee aikuistuessaan, että äiti ja adoptioisä kielsivät tältä tutustumisen verisukulaisiinsa, ehkä jopa perintöön. Perintö ei tietenkään ole aina vain rahaa vaan esim. suvussa kulkenut mökki, käsityötaidon aikaansaannoksia, vanha instrumentti, valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja, metsää, maata... Ihmisen johonkin kuulumisen tunne, juuret, ovat tulevaisuudessa kasvava arvo.
Ei pidä olla lyhytnäköinen. Raha on ollut vain pienen hetken suomalaisten koneistonpyörittäjä.
Voi myös olla, että lapsi ei aikuistuttuaan juuri ilahdu, kun kuulee biologisen suvun yrittäneen kiristää jollain perinnöllä vanhempiltaan tapaamisia lapsen kanssa.
Lapsella mitä ilmeisimmin on juuret omassa perheessään. Biologiset sukulaiset ei vaikuta kuuluneen lapsen lähipiiriin edes lapsen oletetun biologisen isän eläessä. Lapsi on siis tälle marttyyrisuvulle tuntematon ihminen.
Ap kyllä kirjoittaa että isän kuoltua yhteys katkesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap. ja hänen sukunsa on kiinnostunut vasta nyt lapsesta ja halu hämmentää lapsen elämää yhteydenotoilla.
Jos lapsi on kiinnostunut ap. ja hänen suvustaan, hän ottaa kyllä yhteyttä, kun täyttää 18v, jos kiinnostaa.
Miksi repiä lapsen elämä, jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan ja lapselle te olette vieraita, eikä mitään tunnesidettä.
Mikä tämä repimisjuttu on? Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, että hän tuntee sukulaisensa jo lapsena. Miten setänsä tai tätinsä tunteminen repisi mitään?
On haittaa, jos ne ihmiset ei ole esimerkiksi ihan terveitä päästään.
Tässähän sitä ongelmaa ei ole, isä kuoli, eikä ole mikään lapsensa hylännyt narkkari.
Taisi kuolla johonkin suvussa kulkevaan, eli juomiseen, narkkaamiseen tai teräaseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap. ja hänen sukunsa on kiinnostunut vasta nyt lapsesta ja halu hämmentää lapsen elämää yhteydenotoilla.
Jos lapsi on kiinnostunut ap. ja hänen suvustaan, hän ottaa kyllä yhteyttä, kun täyttää 18v, jos kiinnostaa.
Miksi repiä lapsen elämä, jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan ja lapselle te olette vieraita, eikä mitään tunnesidettä.
Mikä tämä repimisjuttu on? Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, että hän tuntee sukulaisensa jo lapsena. Miten setänsä tai tätinsä tunteminen repisi mitään?
Ne ovat kuitenkin lapselle ventovieraita ihmisiä.
Ihan sama, jos lapsen pitäisi tutustua kaikkiin naapureihin. Ja mitä hyötyä siitä olisi.
t. adoptiolapsi
Vierailija kirjoitti:
Lapsen sukuloinnista päättävät huoltajat, ei muu suku. Etenkin jos sukuside on juridisestikin katkaistu adoptiolla. Veikkaan että biologinen suku on aika ongelmallinen: rikollisuutta, mielenterveysongelmia, itsemurhia, kouluttamattomuutta.
Adoptiovanhempi on sillä tavoin biologista parempi, että on todellakin halunnut sen lapsen ja tutkitusti kykenevä vanhemmaksi. Biologiseksi vanhemmaksi pääsee pelkillä sukurauhasilla.
Eihän me tiedetä yhtään mitään kummastakaan suvusta, adoptioisä on voinut adoptoida lapsen äidin toiveesta, että ollaan yhtä perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
Arvovalinta.
Kuten ap:n alkutilannekin.
Ihmiset ovat ihmisiä, ei voi tietää, mikä kenenkin mielestä lopulta on merkityksellistä. Voi olla, että lapsi ei juuri ilahdu, kun kuulee aikuistuessaan, että äiti ja adoptioisä kielsivät tältä tutustumisen verisukulaisiinsa, ehkä jopa perintöön. Perintö ei tietenkään ole aina vain rahaa vaan esim. suvussa kulkenut mökki, käsityötaidon aikaansaannoksia, vanha instrumentti, valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja, metsää, maata... Ihmisen johonkin kuulumisen tunne, juuret, ovat tulevaisuudessa kasvava arvo.
Ei pidä olla lyhytnäköinen. Raha on ollut vain pienen hetken suomalaisten koneistonpyörittäjä.
Voi myös olla, että lapsi ei aikuistuttuaan juuri ilahdu, kun kuulee biologisen suvun yrittäneen kiristää jollain perinnöllä vanhempiltaan tapaamisia lapsen kanssa.
Lapsella mitä ilmeisimmin on juuret omassa perheessään. Biologiset sukulaiset ei vaikuta kuuluneen lapsen lähipiiriin edes lapsen oletetun biologisen isän eläessä. Lapsi on siis tälle marttyyrisuvulle tuntematon ihminen.
Ap kyllä kirjoittaa että isän kuoltua yhteys katkesi.
Ap kirjoittaa myös, että yhteys on ollut vähäinen tai olematon jo lapsen ollessa pieni. Siihen on varmasti ollut syynsä, mitkä ap jättää syystä tai toisesta kertomatta. Ettei vaan olisi tullut ap:n ja sukunsa puolelta vähän mokailtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ap. ja hänen sukunsa on kiinnostunut vasta nyt lapsesta ja halu hämmentää lapsen elämää yhteydenotoilla.
Jos lapsi on kiinnostunut ap. ja hänen suvustaan, hän ottaa kyllä yhteyttä, kun täyttää 18v, jos kiinnostaa.
Miksi repiä lapsen elämä, jos ette ole olleet läheisiä aikaisemminkaan ja lapselle te olette vieraita, eikä mitään tunnesidettä.
Mikä tämä repimisjuttu on? Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, että hän tuntee sukulaisensa jo lapsena. Miten setänsä tai tätinsä tunteminen repisi mitään?
Ne ovat kuitenkin lapselle ventovieraita ihmisiä.
Ihan sama, jos lapsen pitäisi tutustua kaikkiin naapureihin. Ja mitä hyötyä siitä olisi.
t. adoptiolapsi
Mitä haittaa on sukulaisten tuntemisesta tai omien juurien? Tai naapurien, vaikka naapuri ei olisi ylin ystävä hädän hetkellä hänestä voi olla enemmän apua kuin ventovieraasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista näistä kommenteista huomaa, että adoptio on huono asia. Hyvä, että se on reippaasti vähentynytkin ja kansainväliset adoptiot loppuneet lähes kokonaan. Suuri osa adoptioista epäonnistuu. Tästä on tutkimuksia. Vanhemmat ovat mustasukkaisia biovanhemmille ja lasta ei ymmärretä, kun ei tiedetä lapsen biologista taustaa. Geenit kuitenkin ohjaavat lapsen kasvua ja käytöstä.
Miksi kukaan olisi mustasukkainen biologisille vanhemmille, jotka eivät kyenneet eivätkä halunneet huolehtia lapsestaan vaan antoivat sen pois? Varmaan vielä vahingossa syntynyt lapsi, kun tyhmät ei osanneet ehkäistä.
Sinäkin voisit olla fiksu ja terve, jos olisit päässyt pois hullun perheesi vaikutuspiiristä. Olisit koulutettu, tasapainoinen ja onnellinen .
Voi herranjestas.
Juurista kiinnostuminen on ihan eri asia kuin se että haluaako pitää yhteyttä.
Ne geenit ei yksin merkitse mitään, eikä suvun sairaudet ole niin tärkeä juttu että niistä kuulemisen takia olisi pakko ylläpitää muuten ihan keinotekoisia välejä törkeästi käyttäytyviin ventovieraisiin ihmisiin.
Minusta tuollainen "Sinulla voi olla adoptioisä, mutta hän ei koskaan tule olemaan biologinen isäsi." -meuhkaaminen on ulkopuolisten toimesta täysin turhaa sille lapselle. Biologisen isän ja suvun glorifiointi ja adoptoineen isän mitätöinti ei todellakaan auta ketään. Tuon hokeman ainoa tarkoitus toki onkin vaan loukata ja syyllistää sitä lasta.