Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos äiti on pitkäaikaistyötön tms, onko järkeä laittaa lasta päiväkotiin?
03.09.2022 |
Eli tavalla tai toisella tilanne, jossa äiti on kotona eikä ole palaamassa työelämään ainakaan ennen kun lapsi menee kouluun. Syyt tähän voi olla moninaisia, eikä tarkoitus ole keskustella nyt niistä. Kuitenkin niin, että äiti on ihan terve eikä ole mitään päihdeongelmaa tms. Mitä mieltä olette? Jos niin minkä ikäisenä? Vai vasta eskariin kun täyttää kuusi?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä.
Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.
Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä.
Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.
Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona.
Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.
Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.
Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa.
Nyt et taida oikein tietää, mistä puhut. Lapseni kävi kaksi kertaa viikossa kunnallisessa kerhossa, ja ryhmät olivat kumpanakin päivänä vähän erilaiset. Lisäksi seurakunnan kerho ja muskari, joissa oli taas ihan eri lapset. Kaikkien kerhojen aikuiset myös sairastelivat ihan siinä missä päiväkotienkin työntekijät.
Eli käytännössä lapseni tapasi viikossa varmaan yli 50 eri lasta näissä niin sanotuissa harrastuksissaan. Kerhoryhmä oli ylisuuri ja toinen kerhon aikuisista käytännössä työkyvytön, siis koko ajan sairaslomalla. Kerhossa oli myös oireilevia lapsia, joita ei saatu hallittua.
Muskarissa meno oli asiallisempaa, mutta se oli 45 minuuttia alusta loppuun saakka ohjattua toimintaa kerran viikossa. Miten siellä keneenkään ystävystyy?
Tämän kerhorumban jälkeen oli kunnallinen päiväkoti aivan taivas.
Tiedän varsin hyvin, koska kaikki lapseni ovat olleet seurakunnan päiväkerhossa. Aina sama ryhmä ja samat ohjaajat koko kauden syksystä kevääseen. Muskarissa tms. taasen voi vaikka jutella niille muille vanhemmille ennen tai jälkeen ohjatun toiminnan ja sopia leikkitreffejä jne. Ei ole mistään muusta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni se, miten helpotat lapsesi sosiaalisen elämän kehittymistä.
Oman lapsen muskari oli kaupungin keskustassa. Ne vanhemmat, joiden kanssa juttelin, asuivat siellä sun täällä eikä kukaan samalla suunnalla mitä me. Bussilla pääsi hyvin keskustaan, mutta jatkoyhteydet eteenpäin oli hankalia. Moni vanhempi, myös minä, meni odotusajaksi tekemään jotain muuta. Minulla oli vauva mukana eikä hän jaksanut olla siinä pienessä odotustilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Ja minä jo tuossa vastasinkin sinulle, että kyllä muuttuu, kun on ammattitaitoiset hoitajat. Huomasin sen oman lapsen kohdalla. Muutos ei tapahtunut taikaiskusta, tietenkään, mutta muutamassa kuukaudessa.
Ihmetyttää suuresti tämä nykyvanhempien päiväkotiorientoituneisuus. Eikö enää osata olla vanhempia, kun tarvitaan laitoshoitoa, jotta lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkimistä yms.? Ennenhän nämä opittiin ihan sujuvasti ilman päiväkotiakin. Esim. 1990-luvulla olisi varmasti pidetty jollain tavalla sairaana, jos olisi laittanut lapsen päiväkotiin, vaikka itse oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Kyllä muuttuu, sen huomasin oman lapsen kohdalla, kun hän aloitti päiväkodissa.
Niin joo, unohdin tarkentaa, että laiskojen äitien lapset toki eivät opi sosiaalisiksi, kun mammat makaavat puhelimen kanssa kotona ja lapsi joutuu olemaan yksin.
Omen eri mutta pakko kommentoida tähän. Itse olen kotiäiti, en makaa vaan koko ajan tehdään lapsen kanssa jotain, paljon ulkonakin joka päivä. Liikutaan siis paljon. Mutta olen introvertti ja oma tuttavapiirini on aika pieni, niin on tullut mietittyä kasvaako lapsi sosiaaliseksi, vaikka ei juuri koskaan yksin joudu olemaankaan, kun itse en oikein jaksa kuin muutamien ihmisten seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Kyllä muuttuu, sen huomasin oman lapsen kohdalla, kun hän aloitti päiväkodissa.
Niin joo, unohdin tarkentaa, että laiskojen äitien lapset toki eivät opi sosiaalisiksi, kun mammat makaavat puhelimen kanssa kotona ja lapsi joutuu olemaan yksin.
Äläpä viitsi olla ilkeä. Et osaa ajatella, että täällä on monen ikäisiä vastaajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Ja minä jo tuossa vastasinkin sinulle, että kyllä muuttuu, kun on ammattitaitoiset hoitajat. Huomasin sen oman lapsen kohdalla. Muutos ei tapahtunut taikaiskusta, tietenkään, mutta muutamassa kuukaudessa.
Aika pelottavaa, jos teillä on päiväkodissa luonteenmuokkaamiseen pystyviä hoitajia. Normaalistihan perusluonne pysyy samana aikalailla koko iän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä.
Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.
Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä.
Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.
Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona.
Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.
Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.
Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa.
Nyt et taida oikein tietää, mistä puhut. Lapseni kävi kaksi kertaa viikossa kunnallisessa kerhossa, ja ryhmät olivat kumpanakin päivänä vähän erilaiset. Lisäksi seurakunnan kerho ja muskari, joissa oli taas ihan eri lapset. Kaikkien kerhojen aikuiset myös sairastelivat ihan siinä missä päiväkotienkin työntekijät.
Eli käytännössä lapseni tapasi viikossa varmaan yli 50 eri lasta näissä niin sanotuissa harrastuksissaan. Kerhoryhmä oli ylisuuri ja toinen kerhon aikuisista käytännössä työkyvytön, siis koko ajan sairaslomalla. Kerhossa oli myös oireilevia lapsia, joita ei saatu hallittua.
Muskarissa meno oli asiallisempaa, mutta se oli 45 minuuttia alusta loppuun saakka ohjattua toimintaa kerran viikossa. Miten siellä keneenkään ystävystyy?
Tämän kerhorumban jälkeen oli kunnallinen päiväkoti aivan taivas.
Tiedän varsin hyvin, koska kaikki lapseni ovat olleet seurakunnan päiväkerhossa. Aina sama ryhmä ja samat ohjaajat koko kauden syksystä kevääseen. Muskarissa tms. taasen voi vaikka jutella niille muille vanhemmille ennen tai jälkeen ohjatun toiminnan ja sopia leikkitreffejä jne. Ei ole mistään muusta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni se, miten helpotat lapsesi sosiaalisen elämän kehittymistä.
Seurakunnan kerhossa meidän kohdallemme sattui tosi huono tuuri aikuisien kanssa, siitä ei enempää tässä, mutta yleisesti ottaen päiväkodissa on monin tavoin korkeammat koulutus- ja pätevyysvaatimukset ja myös sosiaalinen kontrolli aikuisten toiminnalle.
Oma aktiivisuuteni ei siis auttanut, mutta onneksi päiväkoti lopulta auttoi. Lapsi sai ystäviä, siis loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Kyllä muuttuu, sen huomasin oman lapsen kohdalla, kun hän aloitti päiväkodissa.
Niin joo, unohdin tarkentaa, että laiskojen äitien lapset toki eivät opi sosiaalisiksi, kun mammat makaavat puhelimen kanssa kotona ja lapsi joutuu olemaan yksin.
Äläpä viitsi olla ilkeä. Et osaa ajatella, että täällä on monen ikäisiä vastaajia.
Ei somessa makaaminen ikää katso :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää suuresti tämä nykyvanhempien päiväkotiorientoituneisuus. Eikö enää osata olla vanhempia, kun tarvitaan laitoshoitoa, jotta lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkimistä yms.? Ennenhän nämä opittiin ihan sujuvasti ilman päiväkotiakin. Esim. 1990-luvulla olisi varmasti pidetty jollain tavalla sairaana, jos olisi laittanut lapsen päiväkotiin, vaikka itse oli kotona.
Miten lapsi oppii sosiaalisia taitoja, leikkimistä ja vuorovaikutustaitoja, jos hän ei ole juuri ikinä ikäistensä seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä.
Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.
Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä.
Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.
Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona.
Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.
Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.
Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa.
Nyt et taida oikein tietää, mistä puhut. Lapseni kävi kaksi kertaa viikossa kunnallisessa kerhossa, ja ryhmät olivat kumpanakin päivänä vähän erilaiset. Lisäksi seurakunnan kerho ja muskari, joissa oli taas ihan eri lapset. Kaikkien kerhojen aikuiset myös sairastelivat ihan siinä missä päiväkotienkin työntekijät.
Eli käytännössä lapseni tapasi viikossa varmaan yli 50 eri lasta näissä niin sanotuissa harrastuksissaan. Kerhoryhmä oli ylisuuri ja toinen kerhon aikuisista käytännössä työkyvytön, siis koko ajan sairaslomalla. Kerhossa oli myös oireilevia lapsia, joita ei saatu hallittua.
Muskarissa meno oli asiallisempaa, mutta se oli 45 minuuttia alusta loppuun saakka ohjattua toimintaa kerran viikossa. Miten siellä keneenkään ystävystyy?
Tämän kerhorumban jälkeen oli kunnallinen päiväkoti aivan taivas.
Tiedän varsin hyvin, koska kaikki lapseni ovat olleet seurakunnan päiväkerhossa. Aina sama ryhmä ja samat ohjaajat koko kauden syksystä kevääseen. Muskarissa tms. taasen voi vaikka jutella niille muille vanhemmille ennen tai jälkeen ohjatun toiminnan ja sopia leikkitreffejä jne. Ei ole mistään muusta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni se, miten helpotat lapsesi sosiaalisen elämän kehittymistä.
Seurakunnan kerhossa meidän kohdallemme sattui tosi huono tuuri aikuisien kanssa, siitä ei enempää tässä, mutta yleisesti ottaen päiväkodissa on monin tavoin korkeammat koulutus- ja pätevyysvaatimukset ja myös sosiaalinen kontrolli aikuisten toiminnalle.
Oma aktiivisuuteni ei siis auttanut, mutta onneksi päiväkoti lopulta auttoi. Lapsi sai ystäviä, siis loppu hyvin, kaikki hyvin.
Minkä korkeakoulututkinnon sinä suoritit äitiyttä varten? Niinpä, tuskin kävit erillistä koulua sitä varten. Pointti siis se, että ei niitä lapsi koulutuksella hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää suuresti tämä nykyvanhempien päiväkotiorientoituneisuus. Eikö enää osata olla vanhempia, kun tarvitaan laitoshoitoa, jotta lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkimistä yms.? Ennenhän nämä opittiin ihan sujuvasti ilman päiväkotiakin. Esim. 1990-luvulla olisi varmasti pidetty jollain tavalla sairaana, jos olisi laittanut lapsen päiväkotiin, vaikka itse oli kotona.
Miten lapsi oppii sosiaalisia taitoja, leikkimistä ja vuorovaikutustaitoja, jos hän ei ole juuri ikinä ikäistensä seurassa?
Miksi et vie lastasi muiden lasten seuraan? On niitä lapsia muuallakin kuin päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Kommenttisi ei ollut neutraali tai asiallinen. Täällä puhuttiin lasten sosiaalisista suhteista, ja sinä päätit vedota sinulle täysin tuntemattoman ihmisen perusluonteeseen, vastoin sinulle kerrottuja faktoja. Kyseessä on argumentointivirhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Ja minä jo tuossa vastasinkin sinulle, että kyllä muuttuu, kun on ammattitaitoiset hoitajat. Huomasin sen oman lapsen kohdalla. Muutos ei tapahtunut taikaiskusta, tietenkään, mutta muutamassa kuukaudessa.
Aika pelottavaa, jos teillä on päiväkodissa luonteenmuokkaamiseen pystyviä hoitajia. Normaalistihan perusluonne pysyy samana aikalailla koko iän.
No hui sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Kyllä muuttuu, sen huomasin oman lapsen kohdalla, kun hän aloitti päiväkodissa.
Niin joo, unohdin tarkentaa, että laiskojen äitien lapset toki eivät opi sosiaalisiksi, kun mammat makaavat puhelimen kanssa kotona ja lapsi joutuu olemaan yksin.
Äläpä viitsi olla ilkeä. Et osaa ajatella, että täällä on monen ikäisiä vastaajia.
Ei somessa makaaminen ikää katso :D
Miten makaat somessa, kun somea ei oltu vielä keksitty?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää suuresti tämä nykyvanhempien päiväkotiorientoituneisuus. Eikö enää osata olla vanhempia, kun tarvitaan laitoshoitoa, jotta lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkimistä yms.? Ennenhän nämä opittiin ihan sujuvasti ilman päiväkotiakin. Esim. 1990-luvulla olisi varmasti pidetty jollain tavalla sairaana, jos olisi laittanut lapsen päiväkotiin, vaikka itse oli kotona.
1990-luvulla ei vielä ollut varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus tuli vasta vuonna 2015.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Kommenttisi ei ollut neutraali tai asiallinen. Täällä puhuttiin lasten sosiaalisista suhteista, ja sinä päätit vedota sinulle täysin tuntemattoman ihmisen perusluonteeseen, vastoin sinulle kerrottuja faktoja. Kyseessä on argumentointivirhe.
"Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin" Jos tuo ei mielestäsi liity lasten sosiaalisiin suhteisiin, suosittelen peruskoulun kertaamista sen sijaan, että nillität minulle kuvitteellisista virheistä. Katsos, kun se perusluonne vaikuttaa väistämättäkin myös niihin sosiaalisiin suhteisiin halusit sinä sitä myöntää tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää suuresti tämä nykyvanhempien päiväkotiorientoituneisuus. Eikö enää osata olla vanhempia, kun tarvitaan laitoshoitoa, jotta lapsi oppii sosiaalisia taitoja ja leikkimistä yms.? Ennenhän nämä opittiin ihan sujuvasti ilman päiväkotiakin. Esim. 1990-luvulla olisi varmasti pidetty jollain tavalla sairaana, jos olisi laittanut lapsen päiväkotiin, vaikka itse oli kotona.
Miten lapsi oppii sosiaalisia taitoja, leikkimistä ja vuorovaikutustaitoja, jos hän ei ole juuri ikinä ikäistensä seurassa?
Miksi et vie lastasi muiden lasten seuraan? On niitä lapsia muuallakin kuin päiväkodissa.
Minne minä olisin heidät vienyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin.
Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.
Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin.
Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.
Muistaakseni ketjun aiheena ei nyt ollut minun luonteeni. Erikoista, että sinun persettäsi kutittaa noin paljon täysin neutraali ja asiallinen kommentti. Faktahan se on, että eristäytymiseen taipuvainen ei taikaiskusta muutu sosiaaliseksi ekstrovertiksi, kun menee päiväkotiin.
Ja minä jo tuossa vastasinkin sinulle, että kyllä muuttuu, kun on ammattitaitoiset hoitajat. Huomasin sen oman lapsen kohdalla. Muutos ei tapahtunut taikaiskusta, tietenkään, mutta muutamassa kuukaudessa.
Aika pelottavaa, jos teillä on päiväkodissa luonteenmuokkaamiseen pystyviä hoitajia. Normaalistihan perusluonne pysyy samana aikalailla koko iän.
Miksipä vanhempienkaan tarvitsisi kasvattaa lapsiaan, jos perusluonne pysyy samana läpi elämän...?
Alue: Aihe vapaa
Niin joo, unohdin tarkentaa, että laiskojen äitien lapset toki eivät opi sosiaalisiksi, kun mammat makaavat puhelimen kanssa kotona ja lapsi joutuu olemaan yksin.