Jos äiti on pitkäaikaistyötön tms, onko järkeä laittaa lasta päiväkotiin?

Minusta päiväkoti on vain niille lapsille, joiden vanhemmat eivät työn tai painavien sosiaalisten syiden takia pysty päiväsaikaan lastaan hoitamaan. Muissa tapauksissa lapsen paikka on kotihoidossa. Kerhoja jne. on sitä varten, että saa ikäistään seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta päiväkoti on vain niille lapsille, joiden vanhemmat eivät työn tai painavien sosiaalisten syiden takia pysty päiväsaikaan lastaan hoitamaan. Muissa tapauksissa lapsen paikka on kotihoidossa. Kerhoja jne. on sitä varten, että saa ikäistään seuraa. 

Niissä kerhoissa ei juuri ole yli kolmevuotiaita. Eli niistä on vaikea löytää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä. 

Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.

Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä. 

Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.

Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta päiväkoti on vain niille lapsille, joiden vanhemmat eivät työn tai painavien sosiaalisten syiden takia pysty päiväsaikaan lastaan hoitamaan. Muissa tapauksissa lapsen paikka on kotihoidossa. Kerhoja jne. on sitä varten, että saa ikäistään seuraa. 

Niissä kerhoissa ei juuri ole yli kolmevuotiaita. Eli niistä on vaikea löytää seuraa.

Ai 4-vuotiaiden, 5-vuotiaiden ja 6-vuotiaiden päiväkerhoissa ei ole yli 3-vuotiaita? Vai etkö tiennyt, että on olemassa muitakin kuin perhekerhoja?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin. 

Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.

Riippuu lapsen iästä ja äidin ominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä. 

Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.

Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä. 

Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.

Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona. 

Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.

Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä. 

Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.

Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä. 

Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.

Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona. 

Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.

Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.

Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin. 

Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.

Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin. 

Ellei lapsilla ole paljon sisaruksia (ja ehkä siinäkin tapauksessa), ja äidillä vilkasta sosiaalielämää johon kuuluu paljon perheitä joilla on suht samanikäisiä lapsia, niin mielestäni kannattaa silti. Ei ehkä täysipäiväisesti, mutta parina kolmena päivänä?

Leikkiminen ja sen kautta osoittavat vuorovaikutustaidot, ryhmään kuuluminen ja muut sosiaaliset taidot ovat kuitenkin lapsen kehityksen kannalta keskeisiä juttuja, mitä on vähän haastava toteuttaa kotona. Kyllä lapsella kuuluu olla ikäistään leikkiseuraa.

eihän sitä saa kuin jonkun 3 päivää per viikko jos työtön on.  Kyllähän se hyvää oppia on lapselle sekin.

Vierailija kirjoitti:

eihän sitä saa kuin jonkun 3 päivää per viikko jos työtön on.  Kyllähän se hyvää oppia on lapselle sekin.

Miten niin?

Tai en tiedä kaikista työttömistä, mut ainakin toimeentulotuella olevat saa vaikka täyden viikon aamusta iltaan.

Yli kolme tai neljä vuotias vois muutamasta päiväkotipäivästä viikossa hyötyä, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole.

Vierailija kirjoitti:

Ellei lapsilla ole paljon sisaruksia (ja ehkä siinäkin tapauksessa), ja äidillä vilkasta sosiaalielämää johon kuuluu paljon perheitä joilla on suht samanikäisiä lapsia, niin mielestäni kannattaa silti. Ei ehkä täysipäiväisesti, mutta parina kolmena päivänä?

Leikkiminen ja sen kautta osoittavat vuorovaikutustaidot, ryhmään kuuluminen ja muut sosiaaliset taidot ovat kuitenkin lapsen kehityksen kannalta keskeisiä juttuja, mitä on vähän haastava toteuttaa kotona. Kyllä lapsella kuuluu olla ikäistään leikkiseuraa.

Vaikka lapsi on kotihoidossa, ei ole mikään pakko jumittaa vain kotona. Leikkipuistoissa ja kerhotoiminnassa ynnä muissa oppii ihan riittävästi leikkimistä ja vuorovaikutustaitoja. Niin sitä oppitiin ennen subjektiivista päivähoito-oikeuttakin, joten ei se oppiminen mahdotonta ole nykyisinkään. Vaatii vain sen, että äiti jättää somen väliin ja keskittyy irl maailmaan. Mitään valtavia verkostoja ei tarvita, vaan yksi ja kaksikin kaveria riittää. Harvemmin siellä päiväkodissakaan kaikki 20 lasta yhdessä leikkivät, vaan sieltäkin löytyy ne läheisimmät kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

eihän sitä saa kuin jonkun 3 päivää per viikko jos työtön on.  Kyllähän se hyvää oppia on lapselle sekin.

Saa nykyään työttömienkin lapset vaikka ma-pe klo 7:30-16:30.

Vierailija kirjoitti:

eihän sitä saa kuin jonkun 3 päivää per viikko jos työtön on.  Kyllähän se hyvää oppia on lapselle sekin.

Kyllä saa. Valitettavasti subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa oikeuden kokopäiväiseen hoitoon kaikille. Tämä siksi valitettavaa, että ilman tarvettakin tuupataan 10kk ikäiset päiväkotiin 8-10h ajaksi, mikä luonnollisestikaan ei ole lapsen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä. 

Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.

Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä. 

Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.

Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona. 

Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.

Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.

Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa. 

Nyt et taida oikein tietää, mistä puhut. Lapseni kävi kaksi kertaa viikossa kunnallisessa kerhossa, ja ryhmät olivat kumpanakin päivänä vähän erilaiset. Lisäksi seurakunnan kerho ja muskari, joissa oli taas ihan eri lapset. Kaikkien kerhojen aikuiset myös sairastelivat ihan siinä missä päiväkotienkin työntekijät.

Eli käytännössä lapseni tapasi viikossa varmaan yli 50 eri lasta näissä niin sanotuissa harrastuksissaan. Kerhoryhmä oli ylisuuri ja toinen kerhon aikuisista käytännössä työkyvytön, siis koko ajan sairaslomalla. Kerhossa oli myös oireilevia lapsia, joita ei saatu hallittua.

Muskarissa meno oli asiallisempaa, mutta se oli 45 minuuttia alusta loppuun saakka ohjattua toimintaa kerran viikossa. Miten siellä keneenkään ystävystyy?

Tämän kerhorumban jälkeen oli kunnallinen päiväkoti aivan taivas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin. 

Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.

Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin. 

Kyllä muuttuu, sen huomasin oman lapsen kohdalla, kun hän aloitti päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kouluikään saakka pelkästään kotihoidossa (silloin ei vielä ollut pakollista esikoulua). Opin lukemaan 5-vuotiaana ja muutenkin olin taidollisesti vähintään ikätasollani. Sosiaalisia suhteita muodostui pihapiirin lasten kanssa sekä sukulaisissa. Mitään hyvää en menettänyt sillä, ettei minua laitettu päiväkotiin. 

Minäkin olin täysin kotihoidettu lapsi. Naapurustossa ei ollut lapsia enkä tuntenut ketään, kun menin ekaluokalle. Kaikilla muilla oli jo kavereita luokkakavereissa. Se oli pitkä syksy, kun sain olla välitunnit yksin. Olin ujo enkä osannut olla muiden kanssa. Olen vielä aikuisenakin huono sosiaalisissa suhteissa ja uskon, että osasyy siihen on, etten ollut päiväkodissa.

Usko, mitä haluat, mutta oikeasti syy oli sinun luonteessasi. Ei se perusluonne sillä muutu, että menee päiväkotiin. Eristäytyvä ujo lapsi on yksin päiväkodissakin. 

Anteeksi ohis, mutta ei se sinunkaan perusluonteesi erityisen rakentavalta vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viedä lapsi laitokseen, kun voi hänet itsekin hoitaa? Ei siellä päiväkodissa saa mitään muuta kuin tauteja. Sosiaalisia suhteita jne. voi kehittää järjellisemmässäkin ympäristössä. 

Mikä se järjellisempi ympäristö on? Etsin sitä kovasti omalle lapselleni. Kunnollisia ystävyyssuhteita alkoi muodostua vasta päiväkodissa.

Puistot, avoimet kerhot, muskarit, urheiluharrastukset jne. jne. Paikkoja löytyy, kun vain osaa etsiä. 

Kaikkia koetettiin. Puistoissa ei päivisin yli 3-vuotiaita näkynyt, eikä avoimissakaan. Urheilusta lapsi ei tykännyt, ja muskarikaveristakin tuli sydänystävä vasta kun lapset menivät samaan päiväkotiin.

Niin, Pyhä Päiväkoti kaiken ratkaisee. Kummasti kuitenkin aika moni lapsi pärjää ja saa ystäviä vallan hyvin ilman sitä. Vanhempien laiskuutta, jos niin ei käy, vaan lapsi pitää tuupata päiväkotiin, vaikka vanhempi on kotona. 

Voin vakuuttaa, että ainakaan en ollut laiska vanhempi. Kiikutin lasta vaikka minne, vauva menossa mukana.

Näin jälkikäteen mietittynä sisäänlämpiävälle lapselle olisi tuttu päiväkotiryhmä ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viettää sama viikkotuntimäärä erilaisissa kerhoissa, avoimissa päiväkodeissa jne. joissa lapset ja aikuiset vaihtuivat koko ajan.

Ei kerhossa (päiväkerho, ei avoin) aikuiset ja lapset mihinkään vaihdu, vaan sama ryhmä on koko ajan. Sama juttu harrastuksissa. Aika vakiona se kokoonpano pysyy yhden kauden ajan. Päiväkodissa taasen pahimmillaan joka viikko eri sijainen hoitamassa. 

Nyt et taida oikein tietää, mistä puhut. Lapseni kävi kaksi kertaa viikossa kunnallisessa kerhossa, ja ryhmät olivat kumpanakin päivänä vähän erilaiset. Lisäksi seurakunnan kerho ja muskari, joissa oli taas ihan eri lapset. Kaikkien kerhojen aikuiset myös sairastelivat ihan siinä missä päiväkotienkin työntekijät.

Eli käytännössä lapseni tapasi viikossa varmaan yli 50 eri lasta näissä niin sanotuissa harrastuksissaan. Kerhoryhmä oli ylisuuri ja toinen kerhon aikuisista käytännössä työkyvytön, siis koko ajan sairaslomalla. Kerhossa oli myös oireilevia lapsia, joita ei saatu hallittua.

Muskarissa meno oli asiallisempaa, mutta se oli 45 minuuttia alusta loppuun saakka ohjattua toimintaa kerran viikossa. Miten siellä keneenkään ystävystyy?

Tämän kerhorumban jälkeen oli kunnallinen päiväkoti aivan taivas.

Tiedän varsin hyvin, koska kaikki lapseni ovat olleet seurakunnan päiväkerhossa. Aina sama ryhmä ja samat ohjaajat koko kauden syksystä kevääseen. Muskarissa tms. taasen voi vaikka jutella niille muille vanhemmille ennen tai jälkeen ohjatun toiminnan ja sopia leikkitreffejä jne. Ei ole mistään muusta kuin omasta aktiivisuudesta kiinni se, miten helpotat lapsesi sosiaalisen elämän kehittymistä.