Opettajilta viety auktoriteetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?

Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.

Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.

Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.

Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti  nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.

Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!

Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.

Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?

Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.

Kuten?

Ihan kromosomeista, ruumiillisista eroista ja niiden vaikutuksista psyykeeseen sekä hormoneista alkaen. Miesten ja naisen käytöksessä on ympäri maailman hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Ja millä tavalla tuo on merkityksellistä opettajankoulutukseen kannalta? Ihmisen lisääntymisbiologia käydään läpi peruskoulussa viidennellä ja yhdeksännellä luokalla, aihetta käsitellään myös ainakin terveystiedossa. Suuri osa miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolien eroista on kulttuurisidonnaista. On ihan tutkittu juttu, että Suomessa jää paljon potentiaalia piiloon sen vuoksi, että tyttöjä ja poikia rohkaistaan nk. miesten ja naisten urapoluille. Puhumattakaan muunsukupuolisista, joille ei sinun käsityksesi mukaan ole paikkaa missään.

Kun se on joka puolella maailmaa hyvin samanlaista, niin miten se voi olla kulttuurisidonnaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?

Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.

Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.

Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.

Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti  nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.

Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!

Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.

Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?

Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.

Kuten?

Ihan kromosomeista, ruumiillisista eroista ja niiden vaikutuksista psyykeeseen sekä hormoneista alkaen. Miesten ja naisen käytöksessä on ympäri maailman hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Ja millä tavalla tuo on merkityksellistä opettajankoulutukseen kannalta? Ihmisen lisääntymisbiologia käydään läpi peruskoulussa viidennellä ja yhdeksännellä luokalla, aihetta käsitellään myös ainakin terveystiedossa. Suuri osa miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolien eroista on kulttuurisidonnaista. On ihan tutkittu juttu, että Suomessa jää paljon potentiaalia piiloon sen vuoksi, että tyttöjä ja poikia rohkaistaan nk. miesten ja naisten urapoluille. Puhumattakaan muunsukupuolisista, joille ei sinun käsityksesi mukaan ole paikkaa missään.

Kun se on joka puolella maailmaa hyvin samanlaista, niin miten se voi olla kulttuurisidonnaista?

Millä tavalla samanlaista? Millaisia kulttuureja tai kulttuuripiirejä vertailet toisiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?

Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.

Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.

Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.

Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti  nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.

Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!

Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.

Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?

Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.

Kuten?

Ihan kromosomeista, ruumiillisista eroista ja niiden vaikutuksista psyykeeseen sekä hormoneista alkaen. Miesten ja naisen käytöksessä on ympäri maailman hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Ja millä tavalla tuo on merkityksellistä opettajankoulutukseen kannalta? Ihmisen lisääntymisbiologia käydään läpi peruskoulussa viidennellä ja yhdeksännellä luokalla, aihetta käsitellään myös ainakin terveystiedossa. Suuri osa miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolien eroista on kulttuurisidonnaista. On ihan tutkittu juttu, että Suomessa jää paljon potentiaalia piiloon sen vuoksi, että tyttöjä ja poikia rohkaistaan nk. miesten ja naisten urapoluille. Puhumattakaan muunsukupuolisista, joille ei sinun käsityksesi mukaan ole paikkaa missään.

Kun se on joka puolella maailmaa hyvin samanlaista, niin miten se voi olla kulttuurisidonnaista?

Millä tavalla samanlaista? Millaisia kulttuureja tai kulttuuripiirejä vertailet toisiinsa?

Kaikissa niissä on miehillä ja naisilla samantyyppiset roolit. Naisilla hoitopuoleen ja kotiin vahvasti painottuvaa ja miehillä taas esim. rakennuspuoli, liikenne ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Kaikissa niissä on miehillä ja naisilla samantyyppiset roolit. Naisilla hoitopuoleen ja kotiin vahvasti painottuvaa ja miehillä taas esim. rakennuspuoli, liikenne ym.[/quote]

Hieno kehäpäätelmä, joka ei todista yhtään mitään. Ja nuo asiat ovat nimenomaan kulttuurisidonnaisia (miesten ja naisten ammatit).

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa niissä on miehillä ja naisilla samantyyppiset roolit. Naisilla hoitopuoleen ja kotiin vahvasti painottuvaa ja miehillä taas esim. rakennuspuoli, liikenne ym.

Hieno kehäpäätelmä, joka ei todista yhtään mitään. Ja nuo asiat ovat nimenomaan kulttuurisidonnaisia (miesten ja naisten ammatit).

Miksi ne ovat hyvin samanlaisia kaikissa kulttuureissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Nyt hei ihan oikeesti. Missä mä sanon, etten ole opettaja? Mä olen tuo sama "Lukion opettaja", joka kirjoitti lainaamasi ketjun ensimmäisen viestin. En vain viitsi joka kerta toistaa erikseen opettajuuttani. T: Lukion opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Luokan huomion saa vaikkapa niin, että kun ope nostaa kätensä ylös, nostaa jokainen oppilas kätensä ja pistää suun kiinni. Kun kaikilla on käsi ylhäällä, antaa ope ohjeet. Sitä kutsutaan pedagogiikaksi ja sitä opetetaan yliopistossa.

Yläkoululaiset nauraa sinut pihalle käsien nostelemisesta. He eivät myöskään laita suutaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?

Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.

Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.

Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.

Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti  nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.

Karismallisia miesopettajia on nykyään todella havassa. He kuuluvat näihin kehityskelpoisiin ja vielä useammin tuohon väärällä alalla olevaan porukkaan.

Keskustelkaa.

Kotonakin kannattaa keskustella lasten kanssa niin että naama sinistyy ja suu kuivuu. Siitä on todella paljon hyötyä ja lapsilla on tapana kuunnella hiiskahtamatta sitä keskustelua. Sitten ne ottavat onkeensa ja käyttäytyvät keskustelun jälkeen moitteettomasti eivätkä enää koskaan joudu keskusteltavaksi ainakaan siitä aiheesta.

Minua vanhempana ihmetyttää nämä ehdotukset puhelinten keräämisestä ja häiriköiden käytävälle heittämisestä, sillä omien lasteni kouluissa näin on kyllä toimittu. Viimeksi viime viikolla seiskaluokkalainen valitteli muutamasta opettajasta kun keräävät kaikkien oppilaiden puhelimet puhelinparkkiin (jokaisessa luokassa on joko laatikko tai seinällä kangaslokerikko puhelimia varten) tunnin alussa. Myös repusta. Miunsta tuo on ihan ok käytäntö ja varmistin vaan lapselta, että tunnistaako oman puhelimensa vai pitäisikö siihen liimata vaikka joku tarra. Sama käytäntö oli naapurialueen yläkoulussakin kun nyt lukion aloittanut oli siellä. Samoin nykyinen lukiolainen kertoi jatkuvasti yläkouluaikana miten joku luokkakavereista oli käsketty pois luokasta häiriköinnin takia.

Väittäisin myös, että työrauha tunneilla on riippuvainen koulussa vallitsevasta asenteesta. Meillä on kaksi nepsy-nuorta, joista erityisesti toinen kärsii suunnattomasti yleisestä hälinästä. Erityisope totesi rauhallisesti asiasta mainittuamme, että he eivät voi tukkia nuorten suita, joten nuoren pitää vaan oppia sietämään meteliä. (Vuoden päästä tuosta nuori olikin sitten jo sairaalakoulussa kun ei oppinut sietämään vaan romahti.) Koulun säännöissä työrauhan antaminen oli viimeisenä kohtana. Tämä nuori totesi lukion ekan kokeen jälkeen, että et äiti ikinä usko, mutta kukaan ei häiriköinyt kokeen aikana. Moista ihmettä ei ollut tapahtunut kertaakaan alakoulun jälkeen. Toisen yläkoulun säännöissä työrauha on mainittu ekana ja opettajat vaativat työrauhan. Ja kas kummaa, tunneilla ei ole juurikaan hälinää. 

Rehtorin ja opettajan asenne vaikuttaa paljon. Eihän sitä niin tarvitse ajatella tai ilmaista, että "tukittaissiin suu". Pienikin esimerkin antaminen auttaa, kun yhteys toimii oppilaiden ja henkilökunnan välillä. Melussa olo on kaikille rasittavaa. En hyväksy sellaista, että opettaja huutaa "älkää huutako". Opettajan kannattaa tarkkailla omaa käytöstään, jos työrauhan ohjaaminen on vaikeaa, ja pyytää neuvoa tilanteeseen muilta ammattilaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelkaa.

Kotonakin kannattaa keskustella lasten kanssa niin että naama sinistyy ja suu kuivuu. Siitä on todella paljon hyötyä ja lapsilla on tapana kuunnella hiiskahtamatta sitä keskustelua. Sitten ne ottavat onkeensa ja käyttäytyvät keskustelun jälkeen moitteettomasti eivätkä enää koskaan joudu keskusteltavaksi ainakaan siitä aiheesta.

Ymmärrän. Vanhempia ei minun mielestäni tule velvoittaa paikkaamaan opettajan työn puutteita. Opettaja on koulun tilanteissa, ja hänen tehtäviinsä kuuluu ammattilaisena suhtautua opetettaviinsa ammatillisesti. Vanhempi ei mitenkään voi etäohjata luokkatilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Nyt hei ihan oikeesti. Missä mä sanon, etten ole opettaja? Mä olen tuo sama "Lukion opettaja", joka kirjoitti lainaamasi ketjun ensimmäisen viestin. En vain viitsi joka kerta toistaa erikseen opettajuuttani. T: Lukion opettaja

Ei teitä tyhmiä ole kovin paljoa, onneksi. Jokainen ammattitaitoinen opettaja tietää, ettei huutaminen ole hyvä tapa hankkia huomiota omaan puheeseen.

Sinä tarvitset lisäkoulutusta ja tukea omaan työhöni. On liian kuormittavaa olla opettaja ellei osaa muuta kuin huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Nyt hei ihan oikeesti. Missä mä sanon, etten ole opettaja? Mä olen tuo sama "Lukion opettaja", joka kirjoitti lainaamasi ketjun ensimmäisen viestin. En vain viitsi joka kerta toistaa erikseen opettajuuttani. T: Lukion opettaja

Ei teitä tyhmiä ole kovin paljoa, onneksi. Jokainen ammattitaitoinen opettaja tietää, ettei huutaminen ole hyvä tapa hankkia huomiota omaan puheeseen.

Sinä tarvitset lisäkoulutusta ja tukea omaan työhöni. On liian kuormittavaa olla opettaja ellei osaa muuta kuin huutaa.

Miten ammattitaitoinen opettaja sitten hankkii huomiota, kun oppilaat häiriköivät? Kuulostaa nimittäin aika vaikealta, kun samaan aikaan pitää olla humaani, huomioida oppilaiden tunnetaidot ja lasten oikeudet sekä myös ihan konkreettisesti saada tulosta aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Nyt hei ihan oikeesti. Missä mä sanon, etten ole opettaja? Mä olen tuo sama "Lukion opettaja", joka kirjoitti lainaamasi ketjun ensimmäisen viestin. En vain viitsi joka kerta toistaa erikseen opettajuuttani. T: Lukion opettaja

Ei teitä tyhmiä ole kovin paljoa, onneksi. Jokainen ammattitaitoinen opettaja tietää, ettei huutaminen ole hyvä tapa hankkia huomiota omaan puheeseen.

Sinä tarvitset lisäkoulutusta ja tukea omaan työhöni. On liian kuormittavaa olla opettaja ellei osaa muuta kuin huutaa.

Sanoinko, etten osaa muuta kuin huutaa? Tyhmäksi nimittely ja ammattitaitoni kyseenalaistaminen nyt tuskin työhyvinvointiani parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä auktoriteettiä vois ehkä kasvattaa sillä, että opetuksen sivussa kertoisi jotain faktaa vaikka Ukrainasta, ja ukrainalista, jotain mielenkiintoista faktaa.

Esim. vaikka että sieltä (tai venäjälta) tuotiin joskus junalla rehua Pohjanmaalle, se vaunu painoi jotain 60tn? Junassa täydet tonnit eli 16 vaunua. Normivaunuja tais sitten 32? (ihan stetsonista heitin nuo luvut)

Se fakta kun kiinnostaa.... tai ainakin minua ja mulla toimi noin.

Ja tuohon, että "opiskelkaa nyt tämä aihe", "kerron huomenna lisää noista vaunuista, mullapa onkin sellanen tieto, että googlesta ette sitä löydä!" 

(ja tämä nyt oli vaan esimerkki, älkää nyt tätä käyttäkö, fiksummat ovat tämän jo lukeneet :) )

Ehkä jotkut 4v kakarat saa kiinostumaan tuolla tyylillä. Kuinka saatanan kujalla saa ihminen olla? Ps. Vitut Ukrainasta. Z

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tullut suvaitsevaisten ihmisten myötä. Jotkut ei ymmärrä sitä, että yhteiskunta (=maailma) perustuu voimankäyttöön ja jos tuo puuttuu, ei homma toimi.

Poliisi käyttää voimaa, armeija käyttää voimaa ja samoin tekee pomot ja kaikki sääntöjen puitteissa. Opettajat ei näköjään enään tuota tee.

mies54v

Voimaa kyllä tulee voida käyttää, mutta lapsen ollessa kyseessä ei satuttaa. Toki tässäkin huomioida se, että jos lasta ottaa esim. kädestä kiinni, niin hän saattaa itse satuttaa itseään rimpuilemalla ja tekemällä suunnilleen kuperkeikkoja, irti jos päästää on lapsi vaarassa saada aivovamman.

Mutta joo, metsään on menty siinä, että kaikenlainen kiinnipito tai fyysinen puuttuminen jo ihan pientenkin lasten kohdalla on kiellettyä: Suorastaan järjetöntäkin kun miettii, miten joku pieni lapsi on kyvyiltään täysin puutteellinen kontrolloimaan omaa käytöstään ja ymmärtää elämästä ja syy-seuraussuhteista todella vähän.

Julmuutta sekin, että sen sijaan että lapsi pakotetaan esim. ruokapöytään tai lämpimiin vaatteisiin niin annetaan sen pienen puolustuskyvyttömän ajattelemaan kykenemättömän olennon "oppia kantapään kautta miltä tuntuu kun on nälkä tai kylmä". Aikamoista henkistä väkivaltaa tuokin ja kaikki vain siksi, ettei lasta saa fyysisesti pakottaa (eli jos ei sanallisesti siirry pöytään tai laitta toppavaatteita, niin sitten on ilman).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Luokan huomion saa vaikkapa niin, että kun ope nostaa kätensä ylös, nostaa jokainen oppilas kätensä ja pistää suun kiinni. Kun kaikilla on käsi ylhäällä, antaa ope ohjeet. Sitä kutsutaan pedagogiikaksi ja sitä opetetaan yliopistossa.

Yläkoululaiset nauraa sinut pihalle käsien nostelemisesta. He eivät myöskään laita suutaan kiinni.

Aha. Kerro tuo myös heille, kun eivät reppanat tänäänkään tuota tienneet. Hyvin toimi, kuten aina ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja

Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.

Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.

Et ilmeisesti ole kuitenkaan opettaja, joten miksi tämä kiinnostaa sinua?

Nyt hei ihan oikeesti. Missä mä sanon, etten ole opettaja? Mä olen tuo sama "Lukion opettaja", joka kirjoitti lainaamasi ketjun ensimmäisen viestin. En vain viitsi joka kerta toistaa erikseen opettajuuttani. T: Lukion opettaja

Ei teitä tyhmiä ole kovin paljoa, onneksi. Jokainen ammattitaitoinen opettaja tietää, ettei huutaminen ole hyvä tapa hankkia huomiota omaan puheeseen.

Sinä tarvitset lisäkoulutusta ja tukea omaan työhöni. On liian kuormittavaa olla opettaja ellei osaa muuta kuin huutaa.

Miten ammattitaitoinen opettaja sitten hankkii huomiota, kun oppilaat häiriköivät? Kuulostaa nimittäin aika vaikealta, kun samaan aikaan pitää olla humaani, huomioida oppilaiden tunnetaidot ja lasten oikeudet sekä myös ihan konkreettisesti saada tulosta aikaan.

Meillä on tähän koulutus.