Lue keskustelun säännöt.
Opettajilta viety auktoriteetti
En ole ope
03.09.2022 |
Miten mielestäsi lasta voisi ojentaa koulussa ettet pahoita mieltä tai ettei se ole liian "rajua" Kerro.
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja
Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.
Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Kerropa, mihin tuon väitteesi perustat.
Oisko toi, että 1+1=2 myös bambumajassa siinä missä Lontoossakin, eikä esim. 3?
Ei 1 + 1 ole 2 muutoin kuin kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Esimerkiksi binäärilukujärjestelmässä 1 + 1 ei ole 2. On siis tehtävä esimerkiksi valinta kantalukujärjestelmän suhteeen. Lisäksi se on ymmärrettävä tehdä. Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei "matematiikan kieli" (kuten joku sitä nimitti) ole kulttuurista riippumaton ja universaali kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Seuraavaksi kai väität, että on myös olemassa vain yksi ja sama logiikkakin kaikkialla?
Meillä on tieteessä ja filosofiassa, siis tieteellisfilosofisesti, kaikki peruslogiikkaa: deduktiivinen logiikka ja induktiivinen logiikka. Deduktiivinen logiikka on se, mitä logiikan kursseilla opetetaan.
Pitäisiköhän sinun käydä se logiikan kurssi. Siellä oppisit, että logiikoita on valtava määrä. Ei ole vain yhtä logiikkaa eikä myöskään kahta kuten vihjailet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Kerropa, mihin tuon väitteesi perustat.
Oisko toi, että 1+1=2 myös bambumajassa siinä missä Lontoossakin, eikä esim. 3?
Mutta miksi yksi asuu bambumajassa ja toinen kunnon asunnossa? Kaikkihan oli yhtä fiksuja? Ja 1+1 on kaikkialla 2. Jokin ei nyt oikein stemmaa tässä yhtälössä. Varmaan jotain korkeampaa afrikkalaista matikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Kerropa, mihin tuon väitteesi perustat.
Oisko toi, että 1+1=2 myös bambumajassa siinä missä Lontoossakin, eikä esim. 3?
Ei 1 + 1 ole 2 muutoin kuin kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Esimerkiksi binäärilukujärjestelmässä 1 + 1 ei ole 2. On siis tehtävä esimerkiksi valinta kantalukujärjestelmän suhteeen. Lisäksi se on ymmärrettävä tehdä. Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei "matematiikan kieli" (kuten joku sitä nimitti) ole kulttuurista riippumaton ja universaali kieli.
Se on ihan sama, missä lukujärjestelmässä, tai missä koordinaattisysteemissä, inter alia, asioita tarkastellaan, matematiikka on invariantti kieli, ts. antaa saman lopputulokset lukujärjestelmästä tai koordinaattisysteemistä riippumatta, koska matemaattiset operaatiot ovat samat.
Esimerkkinä yleinen suhteellisuusteoria: Se on invariantti koordinaattijärjestelmän suhteen. Sama pätee vaikka logaritmeihin: Voit käyttää luonnollista logaritmia tai kymmenkantaista logaritmia, mutta lopputulos on sama.
Eikä mikään asia matematiikassa tosiaankaan riipu kulttuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Kerropa, mihin tuon väitteesi perustat.
Oisko toi, että 1+1=2 myös bambumajassa siinä missä Lontoossakin, eikä esim. 3?
Ei 1 + 1 ole 2 muutoin kuin kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Esimerkiksi binäärilukujärjestelmässä 1 + 1 ei ole 2. On siis tehtävä esimerkiksi valinta kantalukujärjestelmän suhteeen. Lisäksi se on ymmärrettävä tehdä. Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei "matematiikan kieli" (kuten joku sitä nimitti) ole kulttuurista riippumaton ja universaali kieli.
Se on ihan sama, missä lukujärjestelmässä, tai missä koordinaattisysteemissä, inter alia, asioita tarkastellaan, matematiikka on invariantti kieli, ts. antaa saman lopputulokset lukujärjestelmästä tai koordinaattisysteemistä riippumatta, koska matemaattiset operaatiot ovat samat.
Esimerkkinä yleinen suhteellisuusteoria: Se on invariantti koordinaattijärjestelmän suhteen. Sama pätee vaikka logaritmeihin: Voit käyttää luonnollista logaritmia tai kymmenkantaista logaritmia, mutta lopputulos on sama.
Eikä mikään asia matematiikassa tosiaankaan riipu kulttuurista.
Mutta matemaattiset operaatiot ja yleinen suhteellisuusteoria ja logaritmit pitää jonkun opettaa ja toisen opiskella. Kukaan ei synny maailmaan matemaattisten operaatioiden merkitykset kirkkaina mielessään. Vieläpä, jos kuvittelisimme, että joku syntyy sellaiseen ympäristöön, missä ei puhuttaisi ihmisten kieltä, nuo matemaattiset operaatiot eivät koskaan tulisi ymmärretyiksi. Näin tulemme taas siihen, että matematiikan omaksuminen on kulttuurisidonnainen juttu.
Sivuat (ehkä tahattomasti) myös sellaista kysymystä, onko matematiikka ihmisestä riippumatonta vai ihmisestä riippuvaista. Tätä matematiikanfilosofista kysymystä ei tietenkään käy tässä keskustelupalstalla käsitteleminen, mutta sekin liittyy väitteeseesi siitä, ettei "mikään asia matematiikassa tosiaankaan riipu kulttuurista", kuten lausut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja
Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.
Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.
Luokan huomion saa vaikkapa niin, että kun ope nostaa kätensä ylös, nostaa jokainen oppilas kätensä ja pistää suun kiinni. Kun kaikilla on käsi ylhäällä, antaa ope ohjeet. Sitä kutsutaan pedagogiikaksi ja sitä opetetaan yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja
Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.
Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.
Luokan huomion saa vaikkapa niin, että kun ope nostaa kätensä ylös, nostaa jokainen oppilas kätensä ja pistää suun kiinni. Kun kaikilla on käsi ylhäällä, antaa ope ohjeet. Sitä kutsutaan pedagogiikaksi ja sitä opetetaan yliopistossa.
Kiitos avusta. Tuo kuulostaa sopivalta alakouluun, mutta naurettavalta lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan opettaja ei saa nykyään korottaa ääntään. Oppilaat melskaavat itse kuin markkinoilla ja kun ope yrittää saada oman äänensä kuuluviin, hän on ilkeä rageope. T: Lukion opettaja
Se on aina ollut niin, että huutava opettaja on menettänyt pelin. Ei suktoriteettia niin saa.
Ja milläköhän muulla tavalla sitten saa huomion omaan puheeseensa, jos koko luokka hälisee kuin sirkuksessa? Luokan edessä on muutenkin puhuttava normaalia kovempaa, jotta kaikki kuulevat. Tämäkin on joidenkin mielestä huutamista. Kerro nyt sinä viisaampana meille tyhmille, miten sen "suktoriteetin" sitten saa.
Luokan huomion saa vaikkapa niin, että kun ope nostaa kätensä ylös, nostaa jokainen oppilas kätensä ja pistää suun kiinni. Kun kaikilla on käsi ylhäällä, antaa ope ohjeet. Sitä kutsutaan pedagogiikaksi ja sitä opetetaan yliopistossa.
Kiitos avusta. Tuo kuulostaa sopivalta alakouluun, mutta naurettavalta lukioon.
Toimii ysillä, toimii aikuisilla, miksipä ei toimisi myös lukiossa. Mutta aivan sama minulle. Huuda, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan setämiesten kannattaisi pikku hiljaa hyväksyä, että maailma menee eteenpän ja tietämys lisääntyy. Nykyisin lapsia ei esimerkiksi kutsuta "kurittomiksi" vaan mahdollisilla käytösongelmilla on aina jokin syy, kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Lisäksi tiedetään, että kurinpito herättää pelkoa aivan tavallisissakin lapsissa, mikä heikentää oppimista.
Eipä heitä oppiminen kiinnosta, vaan valta-asetelmien murtuminen. Kun ennen oli kaikki paremmin ja kaikki tottelivat mukisematta miehen sanaa. Nyt silleen kurjasti kyseenalaistetaan kaikki. Johan se alkaa ahdistaa.
No, ennen PISA-tulokset olivat paremmat.
PISA-tuloksia ei kannata liikaa tuijottaa. Niiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä, miten hyvä koulu(järjestelmä) on.
Kyllä standardoituja testejä kannattaa kunnioittaa, sillä ne antavat objektiivisen kuvan peruskoulun oppilaiden oppisen tasosta, ja äärimmäisen huolestuttava on juuri oppimistulosten selkeä laskeva trendi. Oppilaat peruskoulussa oppivat nykyään huonommin kuin ennen.
Väärin. PISA-tulos kertoo vain menestymisestä testissä. Se on eri asia kuin oppiminen ja ymmärtäminen.
Standardoitu testi mittaa sitä mitä sen pitääkin mitata. Esim. valtakunnallinen standardoitu matematiikan päättökoe 9. luokan lopussa antaa validin ja reliaabelin kuvan siitä, mikä on 9. luokkalaisen matematiikan osaamisen taso.
Ei 9-luokkalainen voi ymmärtää mitään. Ymmärrys tulee varttuneemmalla iällä osalle ihmisistä, jos nämä tekevät riittävästi töitä kognitiivisen kehityksen eteen.
Niin. Standardisoidussa testissä menestyminen mittaa vain ja ainoastaan sitä, miten hyvin kokelas menestyy standardisoidussa testissä. Ajattelemimen ja oppiminen taas ovat voimakkaasti kulttuurisidonnaisia ja kieleen ynnä muihin tekijöihin liittyviä ilmiöitä, ja muun muassa siksi ei voi sanoa, että standardisoitu testi mittaisi mitään muuta kuin standardisoidussa testissä pärjäämistä.
Matematiikka on tieteellinen kieli, kielien kieli, kaiken ymmärryksen pohja ja perusta, joka ei ole kulttuurisidonnainen asia toisin kuin luonnollinen kieli. Meillä yksi ja sama matematiikka kaikissa kulttuureissa, mutta lukuisia eri luonnollisia kieliä, jotka ovat kulttuurisidonnaisia.
Tietysti matematiikkakin on kulttuurisidonnainen asia. Matemaattisten tehtävien esittäminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttävät kaikki matematiikan peruskäsitteiden hallintaa, ja siksi matematiikan testi on kulttuurisidonnainen siinä kuin muutkin testit.
Turhaa höpötystä. Matemaattiset peruskäsitteet eivät ole kulttuurisidonnaisia, koska ovat kaikissa kulttuureissa ihan samoja.
Kerro tuo bambumajassa banaania pääruoakseen syövälle viidakkolapselle. Oletko sitä mieltä, että tuo lapsi ei voi olla lahjakas matemaattisesti, jos ja kun hän ei menesty sinun standardisoiduissa testeissäsi?
Toistan vielä kerran: On olemassa vain yksi ja sama matematiikka kaikkialla, joka universaali kieli, ts. sama kaikissa kulttuureissa. Matemtiikka ei siis ole kulttuurisidonnainen kieli, kuten suomen kieli. Ei pitäisi olla vaikeaa ymmärtää.
Kerropa, mihin tuon väitteesi perustat.
Oisko toi, että 1+1=2 myös bambumajassa siinä missä Lontoossakin, eikä esim. 3?
Ei 1 + 1 ole 2 muutoin kuin kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Esimerkiksi binäärilukujärjestelmässä 1 + 1 ei ole 2. On siis tehtävä esimerkiksi valinta kantalukujärjestelmän suhteeen. Lisäksi se on ymmärrettävä tehdä. Tämä on yksi esimerkki siitä, ettei "matematiikan kieli" (kuten joku sitä nimitti) ole kulttuurista riippumaton ja universaali kieli.
Se on ihan sama, missä lukujärjestelmässä, tai missä koordinaattisysteemissä, inter alia, asioita tarkastellaan, matematiikka on invariantti kieli, ts. antaa saman lopputulokset lukujärjestelmästä tai koordinaattisysteemistä riippumatta, koska matemaattiset operaatiot ovat samat.
Esimerkkinä yleinen suhteellisuusteoria: Se on invariantti koordinaattijärjestelmän suhteen. Sama pätee vaikka logaritmeihin: Voit käyttää luonnollista logaritmia tai kymmenkantaista logaritmia, mutta lopputulos on sama.
Eikä mikään asia matematiikassa tosiaankaan riipu kulttuurista.
Mutta matemaattiset operaatiot ja yleinen suhteellisuusteoria ja logaritmit pitää jonkun opettaa ja toisen opiskella. Kukaan ei synny maailmaan matemaattisten operaatioiden merkitykset kirkkaina mielessään. Vieläpä, jos kuvittelisimme, että joku syntyy sellaiseen ympäristöön, missä ei puhuttaisi ihmisten kieltä, nuo matemaattiset operaatiot eivät koskaan tulisi ymmärretyiksi. Näin tulemme taas siihen, että matematiikan omaksuminen on kulttuurisidonnainen juttu.
Sivuat (ehkä tahattomasti) myös sellaista kysymystä, onko matematiikka ihmisestä riippumatonta vai ihmisestä riippuvaista. Tätä matematiikanfilosofista kysymystä ei tietenkään käy tässä keskustelupalstalla käsitteleminen, mutta sekin liittyy väitteeseesi siitä, ettei "mikään asia matematiikassa tosiaankaan riipu kulttuurista", kuten lausut.
Matematiikka on ihmisen keksintö, jotta asiat voitaisiin ilmaista universaalin täsmällisesti. Tiede perustuu näiden ominaisuuksien vuoksi matematiikkaan. Matematiikan voi itsekin oppia, ei sitä kenenkään tarvitse välttämättä opettaa. Itse opettelin kuusivuotiaana itsenäisesti yhteen-, vähennys-, kerto-, ja jakolaskun, eikä kukaan minua opettanut siinä. Einstein sanoi: "Mitään opettamisen arvoista ei voida opettaa, se pitää itse oppia".
Nerot ovat usein autodidaktiivisia eli itseoppineita. Nero osaa toimia itsensä opettajana, eikä välttämättä tarvitse opettajaa lainkaan.
Matematiikka on siitä merkillinen kieli, että se ei käänny äänikirjaksi. Matematiikasta ei voi puhua käytännössä yhtään mitään toiselle ihmiselle, koska se ei käänny puhekielelle, koska se on universaali kieli, toisin kuin luonnolliset kielet, jotka ovat spesifisiä kieliä.
Matematiikka ja fysiikan lait, jotka ovat matematiikkaa, eivät ole kulttuurisidonnaisia. Fysiikat lait pätevät kaikkialla ja ovat kaikkialla samat, koska ne ovat matematiikkaa.
Ohjelmointikielet, kuten C++, ovat esimerkkejä kielistä, jotka eivät myöskään ole kulttuurisidonnaisia: C++ -kieli on sama kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?
Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?
Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.
Kuten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?
Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.
Kuten?
Ihan kromosomeista, ruumiillisista eroista ja niiden vaikutuksista psyykeeseen sekä hormoneista alkaen. Miesten ja naisen käytöksessä on ympäri maailman hyvin paljon samanlaisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko opettajilta viety auktoriteetti, vai ovatko he itse antaneet sen mennä?
Tunnen koulumaailmaa, en ole opettaja, mutta työskentelen sen kanssa tiiviisti. Olen myös kouluttanut opettajia erilaisia asioita varten. En sano tarkemmin tunnistamisriskin vuoksi, mutta tosiaan kokemusta on.
Opettajissa on kolmea tyyppiä: ensimmäinen on nämä synnynnäiset opettajat ja kasvattajat. Heillä ei ole ongelmia auktoriteetin kanssa ja oppilaat pitävät heistä. Heidän luokkiensa keskiarvo on keskimääråistä parempi, verrokkina siis muut luokat. Nämä ovat usein miehiä, tosin naisiakin on. Heillä on hyvä sosiaalinen pelisilmä, rohkeutta puuttua ja kykyä ohjata oppilasta hänen vahvuuksiensa kautta. Näitä on opettajista 20 prosenttia.
Toinen ryhmä on ns. kehityskelpoiset, jotka ovat ihan hyviä, mutta usein hieman epävarmoja ja luontainen karisma (vielä) puuttuu. Heillä on ajoittain joitakin ongelmia, mutta ei huolestuttavasti. Nämä ovat kaikki naisia. Tämä ryhmä on se suurin ja puhun nyt uran alkuvaiheesta. Tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa, koska kokemus sorvaaa nämä opettajat hyviksi ja päteviksi, kunhan vain kokemusta kertyy. Tässä porukassa on jo niitä kympin tyttöjä, mutta kaikki ei ole niitäkään. Näitä on n. 70 prosenttia, eli he ovat se opettajien massiivinen enemmistö, joka tarvitsee kokemusta ja joista tulee aikanaan rautaisia ammattilaisia.
Sitten on se kymmenen prosenttia, jonka ei kuuluisi olla alalla. Ja valitettavasti nämä ovat kympin tyttöjä hyvin suurelta osin. He ovat arkoja, säikkyvät, eivät pysty saamaan luokkaa järjestykseen tai opettamaan muuta kuin niitä hyviä oppilaita. Näiltä puuttuu täysin käsitys miten käsitellä siten seiskan kovispoikaa. Joillakin voi olla mahdollisuus petrata ja nousta ylöspäin, mutta se on harvinaista ja suurin osa alanvaihtajista ja sairaslomalaisista tulee tästä porukasta. Ilmeisesti todellisuus ei ole ihan samanlaista kuin kirjat kertoivat ja käytäntö sen sitten osoittaa. Ei siinä ole mitään väärää, mutta kaikki ei alalle sopeudu. Tässä ryhmässä nähdään myös sitä ilmiöitä, että oppilaat alkaa kiusaamaan opea. Se on merkki että auktoriteetti on menetetty ja tavallaan työkyky.
Yleistyksesi on täyttä kukkua. Millainen on kympin poika opettajana verrattuna kympin tyttöön? Tai seiskan poika verrattuna seiskan tyttöön? Olen opettaja ja myös toiminut opettajien kouluttajana, eikä tämä sukupuolistereotypioita ylläpitävä soopa kerro muusta kuin puhujan pölyttyneestä asenteesta. 50-luvun juna meni jo!
Huolestuttavaa jos opettajakoulutuskin on mennyt noin ideologiseksi, että kielletään sukupuolierot.
Mitä eroja opettajankoulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi sukupuolen perusteella olla? Eri ryhmät joka sukupuolelle? Erilaiset erikoistumisaineet, jotka valitaan sukupuolen perusteella? Jotakin muuta, mitä?
Jos nyt edes kertoisivat luennoilla sen, että sukupuolten välillä on biologisia eroja jotka vaikuttavat ihmisten käytökseen.
Kuten?
Ihan kromosomeista, ruumiillisista eroista ja niiden vaikutuksista psyykeeseen sekä hormoneista alkaen. Miesten ja naisen käytöksessä on ympäri maailman hyvin paljon samanlaisia piirteitä.
Ja millä tavalla tuo on merkityksellistä opettajankoulutukseen kannalta? Ihmisen lisääntymisbiologia käydään läpi peruskoulussa viidennellä ja yhdeksännellä luokalla, aihetta käsitellään myös ainakin terveystiedossa. Suuri osa miesten ja naisten yhteiskunnallisten roolien eroista on kulttuurisidonnaista. On ihan tutkittu juttu, että Suomessa jää paljon potentiaalia piiloon sen vuoksi, että tyttöjä ja poikia rohkaistaan nk. miesten ja naisten urapoluille. Puhumattakaan muunsukupuolisista, joille ei sinun käsityksesi mukaan ole paikkaa missään.
Koulu ajoistani jo aikaa, mutta ei auktoriteetti silloinkaan ilmennyt huutamisen.
Paras opettaja ei koskaan korottanut ääntään, istui hetken opettajan pöydän takana katsellen luokkaa ja luokka hiljeni, sama luokka joka ei missään vaiheessa toisen opettajan tunnilla hiljennyt.
Opettaja oli itsekin kiinnostunut opettamastaan, opettamisesta ja oppilaistaan.
Meillä on tieteessä ja filosofiassa, siis tieteellisfilosofisesti, kaikki peruslogiikkaa: deduktiivinen logiikka ja induktiivinen logiikka. Deduktiivinen logiikka on se, mitä logiikan kursseilla opetetaan.