Maksan yksin taloudenkulut ja tuntuu, ettei hyväkään tili riitä mihinkään. Onko henk.koht. palkankorotuksia tulossa enää kenellekään?

Kyse on omista valinnoistasi. Useamman lapsen tekeminen, eroaminen ja päätös olla muuttamatta yhteen. Kuten itsekin ymmärrät, noilla teoilla on ollut myös taloudellisia vaikutuksia, joiden seurauksena talous on tiukilla. 

Lohdutukseksi voi sanoa, että tilanne helpottaa, kun lapset muuttavat omilleen ja lainat on maksettu. Siihen saakka pitää vain elää omien valintojen kanssa.

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Pojat kesätöihin hupirahojaan hankkimaan. Itse voit katsella parempipalkkaista työtä, ei se ota jos ei annakaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.

Ei heru empatiaa. Omia valintojasi kaikki ja oman rahankäyttösi seurauksia. Sitä paitsi et ole minkäänlaisessa taloudellisessa ahdingossa, kun säästöönkin rahaa jää, mutta silti pitäisi lisää saada. Ahneus on tautisi nimi. Miten voi olla muuten 500 euron edestä laskuja? Taitaa olla kulutustottumuksissa nipistämisen varaa.

Sinun pitää itse mennä pyytämään palkankorotusta ja kertoa perustelut, miksi sellaisen ansaitset. Jos ei onnistu, niin sitten teet tarkan kirjanpidon menoistasi ja suunnittelet budjetin. Ruokakuluista voisit näköjään pihistää, tai sitten bensakuluista, kun niihin menee tonni kuukaudessa.

Aika lailla samoja juttuja mulla. Vuoroviikkovanhemmuus, lapsilisät kahdesta puoliksi, elatusta ei maksella. Kulutkin pääosin puoliksi, tosin lasten isä ei koe että lasten kanssa tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin painaa perusarkea joten jos lapsilleen jotain lomamatkaa tms ikinä haluaa niin itse se pitää toteuttaa. Mutta se siitä.

Omat tulot on myös ihan kohtuulliset. Lapsilisien kanssa netto on jotain 3500 euron luokkaa. Itsekin olen jo vuosia ollut uudessa parisuhteessa (kumppanillani ei ole lapsia) mutta yhteen ei ole tarkoitus muuttaa ennen kuin omani ovat maailmalla. Yritän ajatella niin että tilanne on määräaikainen. Saan asuntolainan maksettua muutaman vuoden sisällä, sitten pian lapset varmaan jo lähtevätkin, muutamme yhteen... Osaanko edes ajatella minkälainen tilanne tulee siinä vaiheessa olemaan. Taloudellisesti ainakin aivan toinen! Sitä odotellessa teen niin paljon ylitöitä kuin jaksan ja niitä riittää. Jossain vaiheessa mietin toisen työn hankkimista mutta olen jo yhden työn ja arjen kanssa välillä ihan jaksamisen ylärajoilla. Pakko sillekin joku hintalappu pistää.

Varakas vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.

Heillä on 50/50-systeemi, ja jos tulot ovat samaa luokkaa, ei elatusmaksuja välttämättä makseta.

Itsellä muuten samantyylinen tilanne, tosin palkkaa tulee käteen n. 500 e vähemmän kuussa kuin ap:lla ja miesystävää ei nyt ole joten asumiskuluja ei voi edes suunnitella jaettavaksi. Olin kyllä suunnitellut jo ajat sitten että vaikka miesystävä olisikin niin asuisin lasten kanssa keskenään niin kauan kunnes he muuttavat pois kotoa. Juurikin koska nautin omasta tilasta / ajasta ja että voi olla kotona miten ja millaisena haluaa. Vanhemmasta lapsesta loppuu lapsilisä parin kuukauden päästä. Hlökohtaisia palkankorotuksia ei omassa työssä tulekaan. Tiukkaa on ja tuntuu että tili ei tosiaan riitä mihinkään! Kaupassakin melkein itkettää kun tuntuu että hinnat on nousseet joka kerta kun sinne menee. Myös tulevat sähkölaskut hirvittää.

Eikö palkankorotuksista neuvotella vuosittain käytävässä kehityskeskustelussa? Miehelläni ei ole työtehtävät muuttuneet vuosien varrella mitenkään, saati rooli (asiantuntijatyö ilman alaisia) ja silti palkkaan tulee joka vuosi joku 300-400€ lisää. Tänä vuonna tuli 450€ korotus.

Sellaisia ajatuksia, että oli nyt vähän turha nillitys.

Katso Rahapodin jakso ahtaalle ajetusta Suomen keskiluokasta jossa asiaa käsitellään. Täyttä asiaa.

Varakas vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.

Aloituksen mukaan lapset on 50% aloittajalla, ei kai näissä tilanteissa useinkaan makseta elareita jos tuloerot ei ole isot?

Vierailija kirjoitti:

Eikö palkankorotuksista neuvotella vuosittain käytävässä kehityskeskustelussa? Miehelläni ei ole työtehtävät muuttuneet vuosien varrella mitenkään, saati rooli (asiantuntijatyö ilman alaisia) ja silti palkkaan tulee joka vuosi joku 300-400€ lisää. Tänä vuonna tuli 450€ korotus.

Jatkan vielä, että meillä lapsi on jo omillaan ja edelleen asutaan perheasunnossa. Mutta yhden tulonsaajan varassa ollaan nyt, kun itse aloitin opiskelut ja mitään tukia en saa. Syön kyllä vähemmän kuin urheileva teini, että ehkä siinä mielessä olen halvempi elätettävä.

50-50 vuorovanhemmuus vaatii käytännössä molemmilta tosi hyvää maksukykyä. Tulee tosi kalliiksi, jos tulot samaa luokkaa eikä elareita makseta. Meitä on monia ihan hyvätuloisia, jotka ero ja vuorovanhemmuus on ajanut taloudellisesti tosi ahtaalle. Tukiahan me ei myöskään saada.

Ja ei, ero ei ollut oma valintani, eikä myöskään viikko-viikko. Ensimmäisen päätti ex-mies, jälkimmäisen "lapsen etu".

Ihan tosi paljon mietityttää tuleva talvi, romahtaako oma talous. Ero vei jo säästöt.

Vierailija kirjoitti:

Varakas vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.

Aloituksen mukaan lapset on 50% aloittajalla, ei kai näissä tilanteissa useinkaan makseta elareita jos tuloerot ei ole isot?

silloin osallistutaan Kaikkiin kuluihin tasapuolisesti, mies jos taas huomattavasti paljon isompi tuloinen niin kandee ilman muuta että elarit lapselle. Lasten parhaaksi. 

Yhteen ei kannata ikinä muuttaa vain talouden vuoksi. Ota kämppis mieluummin. Yhteen ei kannata muuttaa myöskään teini-ikäisen kanssa. Kaikilla menee hermo ahtaaseen kämppään ja ihan kohta teinit muuttaa pois, silloin riittää pienempi asunto ja talous helpottaa muutenkin.

Sinnittele nyt se muutama vuosi ja päätä yhteenmuutosta vasta kun voitte tehdä sen ihan kahdestaan.

Mulla on mennyt 2+1 perheessä ruokaan ja omiin bensoihin pitkän aikaa noin tonni. Vuoden sisään olen huomannut ettei 1200-1300 tahdo rittää vaikka teini menee nyt mopolla harrastukseen (120km viikko) ja kaupassa yritän jättää turhempia pois ja valita järkevämmin laadusta ja kotimaisuudesta kuitenkaan liikaa tinkimättä.

Vaikka olisi 50-50, niin parempituloinen voi joutua maksamaan elarit. Moni on siinä harhaluulossa, ettei vuorovanhemmuudessa niitä makseta. Käytännössä ei maksetakaan.

Miksi ei tulisi palkankorotuksia enää? Se kaiketi riippuu työpaikasta ja alasta, mutta jos sinun töissä on ennen tullut niin miksei nyt tulisi. Pyytämällä ja perustelemalla se selviää.

Ja jos ei korotuksia tipu niin sitten tarkempaa taloudenpitoa vaan jos ahdistaa. On sinulla tuossa mistä pihistää, vaikka ymmärrän kyllä ettei se helpolle tunnu. Jos lapsesi ovat jo teinejä niin ei ole enää niin kovin montaa vuotta siihen kun he muuttavat pois, toki nuo on just niitä kalleimpia vuosia, mutta tilanne on kuitenkin väliaikainen. Miehen kanssa yhteen muuttaminen rahan takia on vähän epävarmaa, se voi sotkea elämääsi muuten ja jos tuleekin taas ero niin talous voi olla vielä pahemmin sotkussa...

Vierailija kirjoitti:

Varakas vela kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin. 

Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.

Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.

Heillä on 50/50-systeemi, ja jos tulot ovat samaa luokkaa, ei elatusmaksuja välttämättä makseta.

Silloinhan lasten kulut on joka tapauksessa puolitettu ja toinen vanhempi on aivan samassa tilanteessa.