Maksan yksin taloudenkulut ja tuntuu, ettei hyväkään tili riitä mihinkään. Onko henk.koht. palkankorotuksia tulossa enää kenellekään?
Olen eronnut vuosia sitten ja siinä yhteydessä jouduin laittamaan kaikki talousasiat uusiksi, asuntoa myöten. Kohta teini-iässä olevia poikalapsia on muutama ja he ovat luonani säännöllisesti (50%).
Tienaan kohtuullisen hyvin (verojen jälkeen noin 3000e), mutta silti tuntuu, että mihinkään ylimääräiseen ei ole enää varaa. Lainaan ja vastikkeeseen menee näillä pienillä koroilla noin 1000 euroa ja tämäkin summa taitaa nousta hyvin pian aikakin sinne 1200 euron hujakoille. Sen päälle kaikki laskut, olisiko siihen hintalappu n. 500e kuukaudessa, kauppaostokset ja polttoaineet noin 1000 euroa. Joku satanen jää säästöön per kuukausi, mutta sitten säännöllisin väliajoin vastapainoksi tulee yllättäviä menoeriä -> vanhan auton kuluvia osia, renkaita, taloyhtiön lisälaskuja, vaate-/kenkä-/harrastevälineostoksia jne.
Isompia tilejä tulee joitakin kertoja vuodessa, ylimääräisiä palkkioita, lomarahoja, matkakorvauksia jne, niin ne laitan pahan päivän tilille/pieniin sijoituksiin, että pakkotilanteessa rahaa/rahaksi muutettavia osakkeita olisi vähintäänkin 10 000 euroa. Tätä on säästämistä on ollut tarkoitus tehdä hissukseen tässä samalla, jotta eläkevuosillekin jäisi jotakin.
Olen kiitollinen hyvästä työpaikasta, vaikka tosin näillä hinnoilla on käynyt mielessä, tuleeko henkilökohtaisia palkantarkastuksia enää. Ala miesvaltainen ja palkankorotuksia on tullut aikaisemmin aika mukavaan tahtiin, mutta loppukohan se lysti nyt? Teen paljon vaativia erikoistehtäviä, joten palkannostoille on ollut perusteltu syy, varsinkin kun olen suoriutunut tehtävistä hyvin.
Olen seurustellut eron jälkeen muutaman vuoden erään mukavan miehen kanssa, mutta eron kokeneena olen vähän varovainen yhteenmuuttohommiin - ilman sen kummempia "oikeita" syitä. No, kolmio kävisi vvähän ahtaaksi, se ehkä järkevin syy. Olen kuitenkin myös miettinyt, raha ei varmaan tule riittämään jatkossakaan yhtään sen paremmin, jos itsekseni tässä aikuisena asun ja kaikki myös omasta pörssistä maksan. Siinä mielessä yhteenmuutto houkuttelee, toisaalta siihenkin on vähän uutuudeltaan tykästynyt, että on oma "valtakunta".
Minkälaisia ajatelmia teillä on aiheesta?
Kommentit (89)
Joissakin työpaikoissa on meneillään palkan alennus ja ihmisiä pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakas vela kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero ei ollut oma päätös, mutta entisen puolison käytös pakotti siihen lopputulokseen. Nämä on niitä asioita, joita en ollut ainakaan itse suunnitellut yhtään lapsientekovaiheessa. Elämä ei kuitenkaan mene suunnitellusti ja näillä mennään. Olen ollut kiitollinen siitä, että saan kuitenkin elätettyä itseni ja lapset ilman yhteiskunnan erikoistukia tai elatusmaksuja. Toki laskea saa kovasti ja pihistääkin, mutta niin joutuu moni muukin.
Totta tuo, että rahatilanne helpottaa vuosien päästä, mutta nyt pitäisi vielä monta vuotta selvitä kunnialla tästäkin tilanteesta. Tämän hetkinen inflaatiolaukkahan se hirvittää, kukaan ei tiedä lähiaikojen menojen suuruutta, eikä työpaikoistakaan ole taikaa. Se tuo yksinasujille varmasti paineita.
Miten niin ilman elatusmaksuja? Jos lasten etävanhempi ei maksa elatusmaksuja, niin yhteiskunta maksaa.
Aloituksen mukaan lapset on 50% aloittajalla, ei kai näissä tilanteissa useinkaan makseta elareita jos tuloerot ei ole isot?
silloin osallistutaan Kaikkiin kuluihin tasapuolisesti, mies jos taas huomattavasti paljon isompi tuloinen niin kandee ilman muuta että elarit lapselle. Lasten parhaaksi.
Ei ole kovin todennäköistä että isä olisi merkittävästi hyvätuloisempi kuin 3000e nettona tienaava äiti. Mahdollista toki juu, mutta kovin paljon enemmän tienaavia ei nyt niin hirveästi ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 3000e tulot ja ei riitä?
Jos kahden vanhemman ja yhden lapsen perheessä olisi yhteensä tulot 3000e he olisi pienituloisia. Ei kai se ole mikään ihme jos yhden vanhemman ja kolmen (?) teini-ikäisen, aikuisen verran syövän perheessä sama rahasumma tuntuu niukalle (vaikka lapset ei olekaan koko aikaa).
No meillä on 2 lasta ja 2 vanhempaa. Tulot yhteensä 2000e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 3000e tulot ja ei riitä?
Jos kahden vanhemman ja yhden lapsen perheessä olisi yhteensä tulot 3000e he olisi pienituloisia. Ei kai se ole mikään ihme jos yhden vanhemman ja kolmen (?) teini-ikäisen, aikuisen verran syövän perheessä sama rahasumma tuntuu niukalle (vaikka lapset ei olekaan koko aikaa).
Eikä edes ole sama summa, koska siinä yhden vanhemman perheessä siitä "korkeasta" palkasta maksetaan suuremmat verot kuin kahden vanhemman perheessä, jossa kaksi pienituloista verotetaan erikseen pienemmän prosenttiluokan asteella.
Oikeasti nimenomaan hyvätuloisille ero on suuri taloudellinen katastrofi. Sitä ei kompensoida mitenkään, menot suurenee ja sisään tuleva raha pysyy samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 3000e tulot ja ei riitä?
Jos kahden vanhemman ja yhden lapsen perheessä olisi yhteensä tulot 3000e he olisi pienituloisia. Ei kai se ole mikään ihme jos yhden vanhemman ja kolmen (?) teini-ikäisen, aikuisen verran syövän perheessä sama rahasumma tuntuu niukalle (vaikka lapset ei olekaan koko aikaa).
No meillä on 2 lasta ja 2 vanhempaa. Tulot yhteensä 2000e.
Saatteko kenties asumistukea tai muuta tukea? Helsingissä tosi iso osa lapsiperheistä kuulemma saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 3000e tulot ja ei riitä?
Jos kahden vanhemman ja yhden lapsen perheessä olisi yhteensä tulot 3000e he olisi pienituloisia. Ei kai se ole mikään ihme jos yhden vanhemman ja kolmen (?) teini-ikäisen, aikuisen verran syövän perheessä sama rahasumma tuntuu niukalle (vaikka lapset ei olekaan koko aikaa).
No meillä on 2 lasta ja 2 vanhempaa. Tulot yhteensä 2000e.
Tukielätit onkin eri asia kuin työssäkäyvät. Pitää siitä työssäkäynnistä jotain hyötyä olla.
Ihan oma valinta, jos elää kalliisti ja tuhlaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. En tiedä muista, mutta minun on ainakin maksettava sähkö- ja vesilaskut, talon vakuutusmaksut, auton vakuutusmaksut, autoverot, autopaikkavuokra, puhelinlaskut, nettilasku, omat ja lasten vakuutuslaskut. Olen pitänyt kuluista kirjaa ja lopputulos nousseilla hinnoilla on keskimääräisesti 500 euroa per kuukausi. Autoa en pitäisi, jos ei olisi pakko, mutta se on pakollinen jo aivan työssäkäyntiin. Eipä se silloin auta kun maksaa nuo "mystiset laskut".
Minäkin mietin aikoinani, että 3000 euron käteen jäävä palkka on kerrassaan huikean iso ja sillä voisi mällätä vaikka kuinka. Tässä tilanteessa voin sanoa, että sitä se mällättäväksi asti siitä ei tosiaan ole. Kaikki laskut on kilpailutettava viimeiseen tappiin, muut menot katsottava tarkasti ja hyödyntää alennuksia. Palkalla elää kyllä, mutta tarkkana saa olla.
Mulla on myös tulot keikkuneet sen 3 tonnin lähettyvillä vuosia. Ehkä ennen koronaa säästöön jäi automaattisesti, nyt olen huomannut että.eipäs jääkään, vaan pitää ihan tosissaan miettiä menoja. Ja meillä ei sähkölaskukaan ole vielä noussut, eikä nouse tänä talvena. Mä maksan omat ja teinin menot/hankinnat, mies maksaa puolet asumisesta, ruuasta tms yhteisistä ja omat kulunsa.
Vierailija kirjoitti:
Pidimme aikoinaan palaverin lastenvalvojan kanssa ja siellä käytiin lävitse myös nuo elatusmaksut. Minulla taisi olla vuositulot silloin noin 50k e vuodessa ja exällä noin 55k e, joten lastenvalvoja sanoi, että elatusmaksuja ei makseta kenelläkään ko. tilanteessa, koska lapset 50-50%. Myöhemmin oma palkka nousikin jonnekin 58ke/v, sittemmin vielä noin 62k euroon per vuosi. Olen kiittänyt luojaa noista nousuista, koska karvaasti tässä on saanut oppia, että hyväkään palkka ei ole hyvä, kun verottaja syö hyvin tuota nousua ja tosiaan yksinasuvan kulut näillä hinnoilla on uskomattoman suuret. Eipä tuota maksujen määrää ole aikaisemmin ymmärtänyt, kun on parisuhteessa ollut ja kulut maksettu kutakuinkin puoliksi. Nykyään pidän tarkkaa kirjaa menoista ja tuloista.
Kauppa- ja polttoainekulut 1000 euroa voi kuulostaa suurelta, mutta tuossa on kaikki ruoka, pesuaine, mahdolliset yksittäiset ravintolakulut, supermarketista ostetut vaatteet (sukat, verkkarit) ja nuo polttoainekulut. Polttoainetta menee minkä menee ja turhaa ajoa ei ole. Töissä on kuitenkin pakko käydä, kuten myös yksittäiset reissut ja ruokakauppakäynnit. Julkinen liikenne puuttuu täältä ja on kuitenkin äkkiä yli 10 kilometriä etäisyyttä paikkoihin. Tavallista arkiruokaa syödään ja vertaillaan hintoja, mutta tämä on totuus näillä hinnoilla.
Onko pakko asua jossain jumalan selän takana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 3000e tulot ja ei riitä?
Jos kahden vanhemman ja yhden lapsen perheessä olisi yhteensä tulot 3000e he olisi pienituloisia. Ei kai se ole mikään ihme jos yhden vanhemman ja kolmen (?) teini-ikäisen, aikuisen verran syövän perheessä sama rahasumma tuntuu niukalle (vaikka lapset ei olekaan koko aikaa).
No meillä on 2 lasta ja 2 vanhempaa. Tulot yhteensä 2000e.
Tukielätit onkin eri asia kuin työssäkäyvät. Pitää siitä työssäkäynnistä jotain hyötyä olla.
Anteeksi mitä?
Minä olen työkyvytön ja puolisoni tekee sinunkin ruoat.
Pitäsköhän perustaa firma ja alkaa konsultoida hyväpalkkaisia rahattomia siitä miten rahoilla eletään niin että ne riittää. Tosin AP saa rahaa säästöönkin, eli ei mitään valittamista sen puoleen, nälkä ei näytä olevan ovella.
Minä olen vuosia elänyt työmarkkinatuella ja toimeentulotuella ja rahaa on jäänyt säästöönkin. En voi käsittää miten 3000 euroa kuussa ei muka ole tarpeeksi vaikka olisikin lapsia, puolet ajasta ne syö sillä toisella vanhemmalla.
En asu jumalan selän takana, mutta ihmisiä nyt sattuu elämään muuallakin kuin suurissa kaupungeissa ja pohjoisempana auto nyt vain sattuu olemaan monessakin perheessä pakollinen, koska julkisien olemassaolo on olematonta. Sähköautoista ja muista nyt on turha uneksiakaan, joten vanhalla autolla mennään, niin kauan kun se kulkee eteenpäin.
Ja kyllä, kolmen tonnin käteen jäävään palkkaan saa tehdä pirun paljon töitä ja se tarkoittaa, että se aika otetaan siitä vapaa-ajasta. Se vain menee niin, että jos sulle maksetaan vähän parempaa palkkaa, työnantaja haluaa siitä korvauksen - ilmaiseksi se ei tule. Se tarkoitta joustamista, eli teet töitä tarvittaessa myös illalla ja viikonloppuna, kun pitäisi olla "perheaikaa". Otat vastuuta, teet päätöksiä ja kannat vastuun lopputuloksesta. Epäonnistuminen voi johtaa tavalla tai toisella irtisanomiseen. Henkistä painetta tulee äkkiä. Lasten sairastaessa teet ne samat hommat kotoa ja omissa pikkukoronoissa sama homma. Ei niitä omia töitä kukaan muukaan tee. Lopuksi verottaja pitää huolen, että kovalla raadannalla tullut palkka pienennetään kuitenkin siihen malliin, ettei käteenjäävällä osuudella pääse asialle asti rikastumaan.
Voi olla, että pienempi tuloiset saa lopulta helpommin rahansa ja verotus on huomattavasti keveämpi. Pienempää tuloa nauttivat VOIVAT säästyä henkiseltä kuormitukselta ja työpäivän pituus on normaali työaika. Lisäksi erilaisia lisätulolähteitä mm. elatustuki voi tulla, jonka eteen ei tarvitse tikkua ristiin laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidimme aikoinaan palaverin lastenvalvojan kanssa ja siellä käytiin lävitse myös nuo elatusmaksut. Minulla taisi olla vuositulot silloin noin 50k e vuodessa ja exällä noin 55k e, joten lastenvalvoja sanoi, että elatusmaksuja ei makseta kenelläkään ko. tilanteessa, koska lapset 50-50%. Myöhemmin oma palkka nousikin jonnekin 58ke/v, sittemmin vielä noin 62k euroon per vuosi. Olen kiittänyt luojaa noista nousuista, koska karvaasti tässä on saanut oppia, että hyväkään palkka ei ole hyvä, kun verottaja syö hyvin tuota nousua ja tosiaan yksinasuvan kulut näillä hinnoilla on uskomattoman suuret. Eipä tuota maksujen määrää ole aikaisemmin ymmärtänyt, kun on parisuhteessa ollut ja kulut maksettu kutakuinkin puoliksi. Nykyään pidän tarkkaa kirjaa menoista ja tuloista.
Kauppa- ja polttoainekulut 1000 euroa voi kuulostaa suurelta, mutta tuossa on kaikki ruoka, pesuaine, mahdolliset yksittäiset ravintolakulut, supermarketista ostetut vaatteet (sukat, verkkarit) ja nuo polttoainekulut. Polttoainetta menee minkä menee ja turhaa ajoa ei ole. Töissä on kuitenkin pakko käydä, kuten myös yksittäiset reissut ja ruokakauppakäynnit. Julkinen liikenne puuttuu täältä ja on kuitenkin äkkiä yli 10 kilometriä etäisyyttä paikkoihin. Tavallista arkiruokaa syödään ja vertaillaan hintoja, mutta tämä on totuus näillä hinnoilla.
Onko pakko asua jossain jumalan selän takana?
Voi olla, esim siksi että sieltä saa riittävän ison asunnon yksinhuoltajan budjettiin sopivalla hinnalla. Keskustakämpät tuppaa maksamaan enemmän, ja useamman teinin kanssa ei mikään pikkukaksio riitä.
Nyt on työntekijän markkinat ja nyt jos koskaan kannattaa korotus pyytää. Oon itse tekniikan alalla jossa on työvoimapula. Omalla työnantajalla on tälläkin hetkellä auki useita rekryjä jotka on avattu kuukausia sitten. Hakijoita ei vaan ole, mihin varmaan eniten vaikuttaa sijainti eli Etelä-Pohjanmaalla oleva jokseenkin kuppainen pikkukaupunki.
Itse löin kaiken peliin ja ilmoitin pomolle että haluan henk.koht. korotuksen ja myös perustelin sen. Samalla sanoin että jos en sitä saa, lähden ja voitte työntää projektinne sinne, mihin aurinko ei paista. Korotusvaatimukseni oli törkeän iso, mut meni heittämällä läpi minkä en uskonut olevan mahdollista. Vuositasolla ansiotuloni kasvavat 1.10.2022 alkaen noin 10000 eurolla per vuosi. Toki nyt alkoi ketuttaa koska tajusin että valmius noin isoon korotukseen tarkottaa myös sitä, että olen todennäköisesti ollut alipalkattu jo pitemmän ajan. Se jos mikä korpeaa.
tää on just sitä kun keskituloinen kehtaa sanoa, että tiukilla mennään niin hyeenalauma käy kimppuun ettet osaa hoitaa talouttasi. Mut ulosotossa ja tukien varassa elely saa täällä ymmärrystä. Enkä ole ap, ettei joku tätä turhaan hänen niskaan kaada.
Mä olen ap joutunut hyväksymään sen tosiasian, että vaikka olen ihan hyvätuloinen koulutettu henkilö, niin kun yksin tässä vastaan kahden nuoren kuluista ja asumismenoista, niin talouden menot vastaa kahden pienituloisen menoja -- > pienituloinen perhe. Asiaa kompensoi se, että asuvat puolet ajasta isällään, mutta yhtä lailla silloinkin mun on maksettava samat asumismenot yms. Ja monet isommat hankinnat hankitaan molempiin koteihin eikä satunnaisiin lomamatkoihin osallistu kukaan maksamalla puolia, eli kyllä tosi monesta asiasta vastaan vain minä. Oikeasti tässä tilanteessa olisi pitänyt muuttaa edullisemmalla asuinalueelle ahtaampaan asuntoon, mutta eihän sitä eron takia halunnut laittaa lasten elämää täysin uusiksi. Pienempään kyllä muutettiin, mutta silti.
missähän vika naapurin pena istutti sinuun miljoonaa siittiötä ja vieläkin valitat jalat leveillään odottelet seuraavaa ja laps lisiä
Hyväpalkkainen lähivanhempi saa kunnalta elatustukea jos eron yhteydessä siitä on sovittu .Yleensä se on Suomessa äiti , jolla usein on huomattavasti pienempi palkka kuin lasten isällä. Jos mies ei syystä tai toisesta maksa sovittua elatusapua saa lähivanhempi sen kunnalta. Lähivanhempi saa heti myös korotettua lapsilisää ja nämä eivät riipu lähivanhemman tuloista. Etävanhemmalta pyritään perimään viimeistään lapsen täyttäessä 18 vuotta nuo maksetut summat takaisin. Niitä jää perimättä miljoonia. Lastenvalvoja auttaa tekemään järkevän elatussopimuksen, vaikka eksä nikottelisi.Tiedän eonneita ystäviä jotka eivät ole tehneet elatusopmusta miehen uhkailun takia vaikka heillä on ollut 3 tai 4 teini-ikäistä lasta. Sosiaalituet ovt erikseen, nämä saa omasta palkasta huolimatta ja ne ovat todella lapselle tarkoitettu. Etävanhempi kieroilee itselle Suomessa tietenkin halvimmat elatusmaksut jos on esim.yrittäjä. Valitettavsti moni joutuu pelkäämään eksäänsä eron jälkeen erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
En asu jumalan selän takana, mutta ihmisiä nyt sattuu elämään muuallakin kuin suurissa kaupungeissa ja pohjoisempana auto nyt vain sattuu olemaan monessakin perheessä pakollinen, koska julkisien olemassaolo on olematonta. Sähköautoista ja muista nyt on turha uneksiakaan, joten vanhalla autolla mennään, niin kauan kun se kulkee eteenpäin.
Ja kyllä, kolmen tonnin käteen jäävään palkkaan saa tehdä pirun paljon töitä ja se tarkoittaa, että se aika otetaan siitä vapaa-ajasta. Se vain menee niin, että jos sulle maksetaan vähän parempaa palkkaa, työnantaja haluaa siitä korvauksen - ilmaiseksi se ei tule. Se tarkoitta joustamista, eli teet töitä tarvittaessa myös illalla ja viikonloppuna, kun pitäisi olla "perheaikaa". Otat vastuuta, teet päätöksiä ja kannat vastuun lopputuloksesta. Epäonnistuminen voi johtaa tavalla tai toisella irtisanomiseen. Henkistä painetta tulee äkkiä. Lasten sairastaessa teet ne samat hommat kotoa ja omissa pikkukoronoissa sama homma. Ei niitä omia töitä kukaan muukaan tee. Lopuksi verottaja pitää huolen, että kovalla raadannalla tullut palkka pienennetään kuitenkin siihen malliin, ettei käteenjäävällä osuudella pääse asialle asti rikastumaan.
Voi olla, että pienempi tuloiset saa lopulta helpommin rahansa ja verotus on huomattavasti keveämpi. Pienempää tuloa nauttivat VOIVAT säästyä henkiseltä kuormitukselta ja työpäivän pituus on normaali työaika. Lisäksi erilaisia lisätulolähteitä mm. elatustuki voi tulla, jonka eteen ei tarvitse tikkua ristiin laittaa.
Mikä sua siis estää hakeutumasta matalapalkka-alalle töihin, kun heitä noin kadehdit?
Minulla on nuori joka täytti 18 v. Asumme kaksistaan, nuori ei käy yöpymässä isällään ja maksan kaikki kulut itse. Palkkani on n. 3000 euroa nettona, sillä kyllä pärjäämme. Uudehko auto on mutta muuten asumme suht. edullisesti, nuorella edullinen harrastus (kuntosali) ja itselläni etätyö joka pienentää kuluja. Karkeasti laskien kuukauden kulut ovat n. 2000 euroa, säästöön 1000 euroa. Inflaatio tulee pienentämään säästöä ehkä 500 euroon. Nyrkkisääntö kuulrmma on että hyvään elämään menee tonni per nuppi (toki pienemmät lapset kuluttavat vähemmän). Tämä pitää paikkansa ainakin meillä.