Onko teillä isoäiti loukkaantunut, kun lapsenlapsi ei halua nähdä häntä?

ON.

Veti järjettömät kilarit kun teini meni hakemaan oikean kesätyön sen sijaan että menisi mummolaan. Jäätävää takertumista muutenkin, ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

ON.

Veti järjettömät kilarit kun teini meni hakemaan oikean kesätyön sen sijaan että menisi mummolaan. Jäätävää takertumista muutenkin, ahdistavaa.

Tämä. Muuttuu aivan katkeraksi, pahaksi. On pitkävihainen. ap

On

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

Jos lapsi ei halua tavata niin ei halua. Ainahan ei voi aikuisia valita (opettajat jne), mutta sukulaiset voi.

No kyllä olettaisin että pahottaisi kovastikin mielensä jos lapsi/lapset tapaisi kertaakaan kuukaudessa/kesässä. Ja olisi eri asia, jos lapsella olisi leirejä, matkoja, kesätöitä jne, jotka ajankäytöllisesti estäisivät tapaamisen. Mutta jos syynä olisi vain tuo, ettei halua niin kyllä loukkaisi ja ihan aiheesta. Meillä isovanhemmat ovat rakastaneet, hoivanneet, kuljettaneet harrastuksiin, auttaneet koulutöissä kuten kasvion keräämisessä, auttaneet järjestämään synttäreitä ja muita juhlia jne.

Kuka ei pahastuisi jos itselle tärkeä ihminen ilmoittaisi että en halua nähdä? Asianhan voi muotoilla niinkin, että lapsi on nyt iässä että kavereiden kanssa meneminen on tärkeää / ei muilta kesämenoilta ehdi / haluaa huilata nyt kotona tms.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ei pahastuisi jos itselle tärkeä ihminen ilmoittaisi että en halua nähdä? Asianhan voi muotoilla niinkin, että lapsi on nyt iässä että kavereiden kanssa meneminen on tärkeää / ei muilta kesämenoilta ehdi / haluaa huilata nyt kotona tms.

Siinä voi miettiä omia tekemisiään ja puhumisiaan.

Niin voit itse miettiä omalle kohdalle, että jos lapsi tai se isovanhempi yhtäkkiä ilmoittaisi, että ei halua nähdä sinua. Loukkaantuisitko? Onko ylipäätään loukkaantuminen sellainen tunne minkä voi vaan päättää, että se tulee tai ei? Jos isovanhempi on loukkaantunut niin olisiko ollut parempi olla sanomatta mitään? Käyttäytyä marttyyrinä vai kuin ei omia tunteita olisikaan? Kumman itse valitset, kun loukkaannut jostain? Ap on nyt loukkaantunut toisen loukkaantumisesta niin mun neuvo on, että koittakaa nyt puhua aikuiset ihmiset asiat selviksi ja näyttäkää samalla sille lapselle mallia miten pitää/kannattaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ei pahastuisi jos itselle tärkeä ihminen ilmoittaisi että en halua nähdä? Asianhan voi muotoilla niinkin, että lapsi on nyt iässä että kavereiden kanssa meneminen on tärkeää / ei muilta kesämenoilta ehdi / haluaa huilata nyt kotona tms.

Siinä voi miettiä omia tekemisiään ja puhumisiaan.

Jos taustalla on isovanhemman asiatonta käytöstä, sitten voi perustella sen ei-haluamisen ja olla välittämättä loukkaantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ei pahastuisi jos itselle tärkeä ihminen ilmoittaisi että en halua nähdä? Asianhan voi muotoilla niinkin, että lapsi on nyt iässä että kavereiden kanssa meneminen on tärkeää / ei muilta kesämenoilta ehdi / haluaa huilata nyt kotona tms.

Siinä voi miettiä omia tekemisiään ja puhumisiaan.

Mitäs tämäkin miettiminen ketään auttaa. Av-raatiko täällä nyt päättää kumpi loukkaantuja on oikeassa? Kaikki loukkaantuu ja miettii, että sopisi sen toisen ja kaikkien muidenkin miettiä tekemisiään. Mutta MINÄ en ole tehnyt mitään väärää. Miettikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ei pahastuisi jos itselle tärkeä ihminen ilmoittaisi että en halua nähdä? Asianhan voi muotoilla niinkin, että lapsi on nyt iässä että kavereiden kanssa meneminen on tärkeää / ei muilta kesämenoilta ehdi / haluaa huilata nyt kotona tms.

Siinä voi miettiä omia tekemisiään ja puhumisiaan.

Mitäs tämäkin miettiminen ketään auttaa. Av-raatiko täällä nyt päättää kumpi loukkaantuja on oikeassa? Kaikki loukkaantuu ja miettii, että sopisi sen toisen ja kaikkien muidenkin miettiä tekemisiään. Mutta MINÄ en ole tehnyt mitään väärää. Miettikää.

Sen sijaan että loukkaantuu, isovanhemman pitää miettiä mitä on tehnyt niin että lapsi ei halia olla hänen kanssaan.

Tässä kannattaa erottaa tunnereaktio ja käyttäytyminen. Jos joku loukkaantuu niin hän loukkaantuu, se on ihmiselle jostain tuleva tunne ja sinänsä ok. Mutta kokonaan toinen asia on miten aikuinen sitten toimii ja käyttäytyy loukkaantumisensa pohjalta. Fiksu aikuinen osaa laittaa tunteet sivuun tällaisessa lapseen liittyvässä asiassa, käsitellä oman loukkaantumisensa itse ja nätisti puhua lapselle ja odottaa rauhassa haluaisiko lapsi joskus myöhemmin tavata.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

6 vastaa tähän. Puhun vain omasta kokemuksesta. En ota kantaa, jos isovanhempi/vanhempi on jostain syystä hankala. Olen lapsilleni opettanut että itse inhoan esim. häitä. Näihin en kuitenkaan mene itseni vuoksi, vaan iloitsemaan toisten tärkeästä päivästä. Jokaisella on joskus hetkiä ja päiviä ettei haluaisi tehdä mitään toisten hyväksi mutta jos antaisimme sille tunteelle aina vallan, niin maailma olisi todella iloton ja turvaton paikka. Omasta olemisesta ja lepäämisestä tulee pitää huoli mutta niitä höpsääntyneitä isovanhempiakin tulee tavata. Jos onni käy niin mristä ksikusta tulee vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

6 vastaa tähän. Puhun vain omasta kokemuksesta. En ota kantaa, jos isovanhempi/vanhempi on jostain syystä hankala. Olen lapsilleni opettanut että itse inhoan esim. häitä. Näihin en kuitenkaan mene itseni vuoksi, vaan iloitsemaan toisten tärkeästä päivästä. Jokaisella on joskus hetkiä ja päiviä ettei haluaisi tehdä mitään toisten hyväksi mutta jos antaisimme sille tunteelle aina vallan, niin maailma olisi todella iloton ja turvaton paikka. Omasta olemisesta ja lepäämisestä tulee pitää huoli mutta niitä höpsääntyneitä isovanhempiakin tulee tavata. Jos onni käy niin mristä ksikusta tulee vanhoja.

Miksi niitä tulee tavata?

Lapsenlapsi haluaisi, mutta joku siinä välissä myrkytti ja esti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

6 vastaa tähän. Puhun vain omasta kokemuksesta. En ota kantaa, jos isovanhempi/vanhempi on jostain syystä hankala. Olen lapsilleni opettanut että itse inhoan esim. häitä. Näihin en kuitenkaan mene itseni vuoksi, vaan iloitsemaan toisten tärkeästä päivästä. Jokaisella on joskus hetkiä ja päiviä ettei haluaisi tehdä mitään toisten hyväksi mutta jos antaisimme sille tunteelle aina vallan, niin maailma olisi todella iloton ja turvaton paikka. Omasta olemisesta ja lepäämisestä tulee pitää huoli mutta niitä höpsääntyneitä isovanhempiakin tulee tavata. Jos onni käy niin mristä ksikusta tulee vanhoja.

Miksi niitä tulee tavata?

Hyvä kysymys, jos isovanhempi on toiminut niin, ettei lapsi halua enää edes tavata. Meillä yksi isovanhemmista ilmoitti ettei aio sitten minuuttiakaan viettää lapsista vastuussa. Nykyään ei ole läheiset välit, mikä ontavallaan surullista, mutta ihmisetivat sellaisia kuin ovat.

No ei ole loukkaantunut, mutta veljen vaimo on täynnä vihaa, kun mummi hoitaa vain meidän lapsia. Valitsi kuulemma ne mukavat lapsenlapset.

Minä mummona vastaan: en tietenkään loukkaannu. Olen iloinen, että lapsenlaspella on perhe, jossa viihtyy, kaverit joiden kanssa viihtyy ja itselläänkin tekemisiä.

Kyllä hän sitten taas tulee kun haluaa.

Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset kypsiksi elämään ja nämä kasvattavat omat lapsensa.

En minäkään rynnännyt joka viikko isovanhempieni luokse.

Mutta nautin suuresti yhteisistä rapujuhlista, syntymäpäivistä, jouluaatoista, teetilaisuuksista (joo,meillä ei juotu kahvia) joihin isovanhempammekin haluttiin mukaan. 

Nämä traditiot ovat sitten siirtyneet omillekin lapsille eikä ainakaan tähän mennessä ole kukaan vävy eikä miniä halunut muuttaa käytäntöä.

Saamme kai olla onnellisia, ettei meitä kohdella ongelmajätteenä. Ehkä siksi, että meistä oli kiva saada   nähdä poikamme ja tyttäremme onnellisina hyvien puolisoiden kanssa. 

Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä näkemyksiä tuohon, että lasta pitäisi kuulla asiassa? Minusta lapsi päättää. ap

Tottakai lapsi päättää itse. Mummo voi sitten itsekseen miettiä mistä johtuu.