Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Onko näissä tapauksissa, kun miehen sukulaiset tulevat yllätysvisiiteille tyypillistä se, että naisen täytyy siellä kuitenkin keitellä kahvit ja kattaa pöydän ja mies saa höpötellä sukulaistensa kanssa? Vai alkaako se mies passaamaan sukulaisiaan itse vai alkavatko peräti moukat sukulaiset itse kaivelemaan kaappeja? Harvemmin varmasti on niin, että kun naisen sukulaisia/ystäviä tulee kylään, niin mies on siellä kaatelemassa kahvia ja lämmittelemässä pakkasesta vierasvaroja?
Introvertin painajainen, koskaan ei saisi rauhoittua rauhassa.
Minä olen ihminen, joka tykkää siitä, että koti on siisti ja on hyvät tarjottavat, kun vieraita tulee. En sietäisi ajatusta, että joku vaan yhtäkkiä tulee ja on vessa pesemättä (tarkoitus olisi pestä se vasta seuraavana päivänä), posteja kasattuna pöydälle, keittiö aamukiireiden ja ruuanlaiton jälkeen hujanhajan (siivoan vasta myöhemmin), kaapissa ei olisi muuta kahvin kanssa kuin näkkileipiä ja joku muutama karkin jämä jossain laatikon pohjalla (meillä ei muuten vaan ole mitään kahvipullia valmiina). Hyh.
Talonväki päättää, ketkä viettävät aikaa kodissaan.
Ota päätäntävalta takaisin noilta röyhkeiltä sukulaisilta.
Miehesi ei ole itsenäistynyt lapsuuden perheestään. Teillähän on oma talous jo.
Voisko miehesi mennä äitinsä luo pariksi viikoksi miettimään, kumman kanssa hän haluaa jakaa arkensa. Sinun kanssa vai äidin ja sisarusten kanssa.
Jos rajoja ei pysty yrityksestä huolimatta vetämään noille takiaispalloille, joista on tullut maanvaiva, niin en tuhlaisi omaa elämää toisten miellyttämiseen itseni unohtaen. Tehkää niitä korjausliikkeitä yksi kerrallaan.
Onko teillä varaa kestitä kyläilijöitä jatkuvasti?
Sehän tulee kalliiksi.
Minua otti pattiin, kun käymään tulleet jäivätkin omalla päätöksellään kolmeksi päiväksi syömään meidän ruokia. Eivät tule toista kertaa. Tämä on yksin minun päätös. Minä asun kodissani, ja minun ei tarvitse sietää täällä heitä, joita en siedä. Tämä on selvä asia myös puolisolleni.
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä tapauksissa, kun miehen sukulaiset tulevat yllätysvisiiteille tyypillistä se, että naisen täytyy siellä kuitenkin keitellä kahvit ja kattaa pöydän ja mies saa höpötellä sukulaistensa kanssa? Vai alkaako se mies passaamaan sukulaisiaan itse vai alkavatko peräti moukat sukulaiset itse kaivelemaan kaappeja? Harvemmin varmasti on niin, että kun naisen sukulaisia/ystäviä tulee kylään, niin mies on siellä kaatelemassa kahvia ja lämmittelemässä pakkasesta vierasvaroja?
Sitten vielä sekin, että mistä ne vierasvarat sinne pakkaseen on ilmestyneet?
Vaikea tilanne. Mulla oli eksän kanssa sama ja kun yritin sanoa asiasta, hirveä sotahan siitä syntyi.
Pistä ovi nyt lukkoon ainakin, ja sanot vaan ystävällisesti, että turvallisuussyistä on lukossa ja pysyy. Kun sukulaiset taas tulevat vierailulle seurustelet hetken ja sitten voit vetäytyä vaikka omiin oloihin. Tee tämä vähitellen, eikä mielenosoituksellisesti.
Toisaalta mieti myös sitä puolta, että et ole ainakaan yksin, moni on ja ottaisi tuollaisen suvun ympärille mielellään, varsinkin jos ovat ihan mukavia.
Eräs etelämaalainen tuttava kertoi, että ihmisiin ympärillä tottuu. Kaikki vaan menevät ja tulevat, eikä sen ihmeempää seurustelua tarvitse aina harrastaa. Aina on seuraa.
Kokeile eri suhtautumistapoja, mutta muista myös, että sinulla on oikeus rajoihisi ja talo elää tavallaan. Etsikää miehen kanssa yhdessä ratkaisu, hänen sukulaisiaan ovat kuitenkin. Tsemppiä!
Olisko kokeilun arvoinen tämmönen yllättävä liike:
Sanot änkeytyjälle, että kun meillä käy niin tiheään kyläilijöitä, etten ehdi edes siivoamaan, niin olisiko ystävällinen, ja kävisit tamppaamassa matot ulkona. Jätä ne sinne tuulettumaan.
Seuraavalle tunkeutujalle sama ja annat lattiapesutarvikkeet kouraan.
Kolmannelle kauppalista kouraan saatesanoilla, kipaisepa hakemassa, kun en ehdi. Tuo samalla 5 kah ipakettia, kun sitä menee paljon.
Ala hyväksikäyttämään tuota porukkaa, kun niillähän sitä aikaa näyttää olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näissä tapauksissa, kun miehen sukulaiset tulevat yllätysvisiiteille tyypillistä se, että naisen täytyy siellä kuitenkin keitellä kahvit ja kattaa pöydän ja mies saa höpötellä sukulaistensa kanssa? Vai alkaako se mies passaamaan sukulaisiaan itse vai alkavatko peräti moukat sukulaiset itse kaivelemaan kaappeja? Harvemmin varmasti on niin, että kun naisen sukulaisia/ystäviä tulee kylään, niin mies on siellä kaatelemassa kahvia ja lämmittelemässä pakkasesta vierasvaroja?
Sitten vielä sekin, että mistä ne vierasvarat sinne pakkaseen on ilmestyneet?
Sekin vielä. Sitten on edelleen näitä vanhanajan anoppeja, joiden mielestä kaikki tällainen kestitseminen ja passaaminen kuuluu vain naisille ja se miniä onkin sitten ihan kelvoton ja kamala, jos ei osaa iskeä juuri leivottua tuoretta pullaa siihen arvon rouvan nenän eteen, kun on tullut vielä ihan vaan itse itsensä kutsumalla. Kyllähän hänellä on oikeus tulla poikansa kotiin koska tahansa miniästä viis.
Miksi muutit noihin olosuhteisiin? Nuori tai hullaantunut?
Otan osaa. Saattaa olla vaikeaa, koska viimemetreillä kaikki ovat miehesi puolella jos sun sukua ei ole alueella.
Miksi naisten on aina vaikea sanoa asiaa suoraan. Ihan voi kohteliaasti ilmoittaa, että teidän pitää ilmoittaaxetuköteen tulostanne puhelimella tai meille ei nyt käy vierailu, kun on muuta tekemistä.
Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.
Eli siis talonväki tekee just niin kuin oli ajatellut tekevänsä ja kyläilijä tulee silloin, kun kyläilijällä on itsellään hyvä hetki.
Eli lopeta stressaaminen ja kahvipöydässä istuminen. Pidä vaikka kaapissa keksipaketti aina valmiina ja sano: "Tervetuloa ja kiva nähdä sinua, olen juuri nyt tekemässä asiaa x, mutta keitä kahvia itsellesi ja tästä voi ottaa kahvileipää." Ja sitten voit vaihtaa kuulumiset ja jatkaa hommaasi.
Ota rennommin. Jos teillä aina saa 3 tunnin kahvittelun ja rupattelut, niin tulevat uudelleen sitä tekemään.
Meillä oli niin tylppä miniä ja käly, että jäi kyllä kyläilyt tekemättä. Kyllä sillä käytöksellä ON väliä ja ei tupata jos ei tykätä.
Miksi ihmeessä te muutitte noin lähelle? 10 km säteellä siis useita sukulaisia. Tuliko aiemmin mieleen ,että siitä saattaa tulla ongelma?
Muuttakaa kauemmas. Voi olla ettei tuohon muu auta
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisten on aina vaikea sanoa asiaa suoraan. Ihan voi kohteliaasti ilmoittaa, että teidän pitää ilmoittaaxetuköteen tulostanne puhelimella tai meille ei nyt käy vierailu, kun on muuta tekemistä.
Kyllä se on enemmän luonnekysymys kuin sukupuolikysymys.
Kuulostaa ihan tavalliselta maaseudun touhulta. Tiedän paljon perheitä, joissa välit ovat vielä aikuisenakin sellaiset, että toisen kotiin voi vain tupsahtaa. Entisen poikaystävän perheessä oli näin. Paikalle saattoi ilmestyä milloin mummo, milloin serkku, milloin setä tai täti. Näissä perheissä tuntuu vallitsevan sellainen ajattelutapa, että sukuun naitujen mielipidettä ei tarvitse kuulla, tai heillä ei saa olla asiassa mitään nokan koputtamista.
Uskon tavan olevan peräisin agraarikulttuurista, kun työnteko, ajanviettotavat ja sosiaalinen elämä olivat erilaisia, ja monet talot eräänlaisia kylän sosiaalisia keskuksia. Tapa ei välttämättä istu enää nykyihmisen käsityksiin yksityisyydestä ja sosiaalisista säännöistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseinen käytös olisi asiallista ja sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin tylppä miniä ja käly, että jäi kyllä kyläilyt tekemättä. Kyllä sillä käytöksellä ON väliä ja ei tupata jos ei tykätä.
Ai sen takia olivat "tylppiä", kun tuppasitte kutsumattomina vieraina kylään? Hyvä, että meni perille.
Meillä miniä meni aina eri huoneeseen, koska oli sellainen kuin oli. Nyt elävät pojan kanssa erintalouksissa että sellaista mielenosoitustahan se oli aika lailla alusta asti. Joo.
No se myrkkypesäke onkin parempi olla kaukana pojastamme. Toki kääntänyt lapsensakin meitä ja miestään vastaan. Älkää hyväksykö ketä tahansa miniäksenne. Siunausta ei kaikki liitot saa. Ja se kunnioituksen puute näkyy kyllä jo aivan alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin tylppä miniä ja käly, että jäi kyllä kyläilyt tekemättä. Kyllä sillä käytöksellä ON väliä ja ei tupata jos ei tykätä.
Ai sen takia olivat "tylppiä", kun tuppasitte kutsumattomina vieraina kylään? Hyvä, että meni perille.
No olipa sen verran tylppä, että erohan siinä tuli pojallemme ja tuolle itsekkäälle miniällemme. Tavat on oltava. Ja suku ei tarkoita vain sitä omaa napaa, sullekin tiedoksi. Älä itke, jos et saa sukulaisia edes kutsumalla luoksesi..
;)
Jokin aika sitten toisessa yhteydessä kerroin, että minä ja puolisoni käytimme seurusteluajastamme useamman kuukauden siihen, että keskustelimme asioista ennen sitoutumista avoliittoon. Sitä pidettiin naurettavana ja ties mitä. Tässä jälleen todiste, että kannatti. Oli nämäkin vierailuasiat puhuttu läpi jo ennen yhteen muuttoa. Minä olen introvertti sosiaalisessa ammatissa, lisäksi on muita velvollisuuksia, joten viikossa ei ylipäänsä ole monta vapaata iltaa. Puoliso on yksinyrittäjä asiantuntija-ammatissa, jossa on jonkun verran puheluita mutta enimmäkseen hän käsittelee kirjallisia dokumentteja. Työskentelee osa-aikaisesti.
Hänelle olisi sopinut kyläilyt ilman etukäteen sopimista ja hän tykkäisi, että vieraita kävisi enemmänkin. Minä taas en halua yhtään yllätysvierasta ja vieraita vain sen verran kuin itse jaksan. Hänelle minun toiveeni oli niin tärkeä, että meille ei tule yllätysvieraita ja omia ystäviään ja sukulaisiaan hän tapaa usein ilman minua tai kutsuu heitä käymään silloin, kun minä olen matkoilla.
(Vastaavia kompromisseja on tehty muissa asioissa niin, että minä olen se, joka on joutunut luopumaan siitä, mikä olisi ollut oma ideaalitilanne.)