Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Sano niille, että sää olet loppuhun asti kyllästyny sihen, et vierahat ramppaa miten tahtoo ja että sää et enää kestä!
Yleisesti kannattaa tiedostaa ja varautua siihen, että jos kyse on vallasta/kontrollista, niin sinun on pakko kestää kuran niskaan saaminen ja pahiksena oleminen. Sinun pitää kasvattaa paksu nahka ja olla välittämättä vihlailuista, joiden avulla sinua yritetään koulia ja alistaa. Heidän kannalta sinä olet rikkomassa miehesi lapsuusperheen, väittämällä että teidän kotinne ei olekaan siihen kuuluva jatke. Et luultavasti selviä tilanteesta niin, että anoppi ajattelee sinusta pelkästään hyvää.
Parhaimmassa tapauksessa kyse on vain ajattelemattomuudesta ja luottamuksellinen keskustelu joko anopin tai kälyn kanssa voisi korjata asiaa, mutta esimerkiksi tuo sinun kotisi arvostelu viittaa siihen, että kyse on kontrollista. Pahimmassa tapauksessa siitä, että "meidänkin piti aikanaan vastaava kestää, niin nyt on oikeus tehdä x".
Yksi mahdollisuus on myös ajaa miehesi anopin/siskonsa luo kylään. Sanot, että tänään haluan tehdä X rauhassa, sinä voisitkin mennä nyt pariksi tunniksi äitisi luo. Jos mies aidosti tykkää hengailla sukulaistensa kanssa, koita ohjata tuo hengailu tapahtumaan muualla kuin teidän kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käy töissä? Ei ap, ei mies eikä ne sukulaiset?
Käytättekö kansallispukuja?
Aika erikoista menoa.
Eihän tuohon tarvita kuin muutama eläkeikäinen ja pari kotiäitiä lapsineen.
Ja vapaapäivinä sitten ne työssäkäyvät.
Vierailija kirjoitti:
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Tosi hyvin sanottu. Tätä olen ihmetellyt. Eivät kai välitä, välillä ilmeestä oikein paistaa se että huomaavat meitä ärsyttävän muttei se haittaa.
Jos he eivät ole huomaavaisia sinua kohtaan, ei sinunkaan tarvitse olla heitä kohtaan. Erityisesti, jos saat huomautuksia/kulmien kohotuksia tiskeitä, pyykeistä tai muusta kodinhoitoon liittyvistä asioista. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä ja kontrollia.
Loppujen lopuksi kyse on kontrollista: sinua opetetaan parhaillaan ottamaan asemasi suvussa eritysesti sukulaisille alisteisena miniänä. Anopilla ja miehen siskolla on oikeus tulla kotiisi ja arvostella sinua, sinun pitäisi sopeutua heidän asettamaan muottiin ja erityisesti sinulle osoitettuun asemaan. Jos/kun kyse on vallankäytöstä, voit valmistautua taisteluun: vallasta ei luovuta ilman suurta draamaa ja sinun pitää vain vahvasti osoittaa oma asemasi. Toivottavasti miehesi tukee sinua asiassa.
Vielä yksi huomio minulta, joka ehdotin EI-sopivien aikojen ilmoittamista kellonaikoina: olet vielä nuori, ja sinua koulutetaan näkemään paikkasi. Minulle kävi huonosti, kun olin liian pitkään liian joustava. Lopulta kaadoin kaiken pahan olon mieheni päälle, ja patoutunut sukuriita seurauksena oli vielä hirveämpi. Mies ei ikinä kyennyt sanomaan äidilleen ei, vaikka machoili ulospäin. Opetus: kissa pöydälle ajoissa. Opin kyllä pitämään puoleni.
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.
Jos suku on noin pitkävihaista, niin ei se vaihtoehtokaan ehkä mikään riemukas olisi ollut. Jos mies ei saa edes sisarustensa kanssa avoimesti juttelemalla suhteita kuntoon, niin ei ole perheen dynamiikat ja sosiaaliset taidot ihan kuosissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, että joku jaksaa vielä spontaania kyläilykultturia. Se oli ennen ihan normaalia. Miltsut haluaa vaan olla laitteidensa kera ja itkee kun kukaan ei välitä niiden lapsista.
Ei todellakaan ollut ennen normaalia! Käytiin "vuoroin vieraissa" ja KUTSUTTUNA, ainakin aikuiset.
Lapsenlapset saattoivat pölähtää mummolaan mehulasillista kummallisempaa tarjoilua odottamatta, jos eivät olleet kotona, mentiin takaisin kotiin.
Ap, pistä rajat kiinni. Tai mene keittämään sitä makaronia pikkareissa (makaronit kattilassa ;)), sinun kotisi on sinun ja siellä saat elää kuten haluat.
Hah🙄🙃
Ihmettelinkin, mikä konsti on makaronit pikkareissa, onko sarvimakaronia, vai kierrettä??? Rakettispagettia???🤔
Mutta asiaan:
Maalla ennen oli tapana poiketa kylään sen kummemmin ilmoittelematta. Jos ei oltu kotona, tultiin toiste. Oli mielestäni mukava tapa. Pikkuhiljaa (puhelimien yleistyessä) tapa jäi pois. Itse toki aikuisena saatoin poiketa tätilään tai siskoille. Haitaksi asti ei vieraita ollut koskaan.
Nykyään ei juuri kyläillä. Korona eristi ihmisiä, ystäviä, sukulaisia entisestään. Asutaan maalla, täällä joskus kyläillään. Harvoin tosin. Kaupunkiasunnossa ei kukaan käynyt juuri koskaan. Joskus oli "pakollisia" yöpymisiä, kun lentokenttä kätevästi lähellä.
Hyvää / huonoa??? En tiedä. Mutta sen tiedän, että liika ON AINA liikaa. Kaipaan omaa aikaa, myös puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Arvelinkin, että tässä on kyse juuri siitä, että miehen mielestä on vaan kiva, kun lähisuku tulee käymään. Ovathan he hänelle läheisiä. Ei osaa ajatella, että vaimolle lähisuku ei sitten olekaan niin läheinen. Tai että lähisuvun yllätysvierailut olisivat epämiellyttäviä.
Ymmärrän täysin, en itsekään pysty olemaan täysin oma itseni jos kotonani on joku omaan perheeseen kuulumaton. Saati, että kyseessä olisi yllätysvierailu ja olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta. En jotenkin itse koe, että pystyisin vaikka jatkamaan imurointia tukka sekaisin, kun anoppi paukkaa ovesta sisään.
Miten läheinen suhde ap sinulla on omiin sukulaisiin? Kestäisitkö kutsua oman äitisi tai siskosi lapsineen tms. viikoksi kylään?
Kuka on puhunut viikon kyläilystä?
Älä stressaa, tervehdi ja jatka omia touhujasi.
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.
Niin siis pahoittivat mielensä, kun kerroit törpölle anopille itsestään selvän asian? Vai muuten vaan eivät käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai mies nyt omistaa talon kokonaan ja on maksanut sinulle sinun osuuden takaisin, jos kerran vain hänellä on valta päättää sen asioista? Ja toivottavasti eropaperit ovat vetämässä.
Hän saa päättää omista sukulaisistaan, minä omistani. Ei miehen maksama koti voi olla paikka, jossa vain nainen saa määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa, tervehdi ja jatka omia touhujasi.
Näin juuri. Todennäköisesti jäävät monttu auki ihmettelemään, että missä on kahvi ja missä on pulla jos/kun mies ei osaa näitä laittaa sukulaisilleen tarjolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.
Niin siis pahoittivat mielensä, kun kerroit törpölle anopille itsestään selvän asian? Vai muuten vaan eivät käy?
Eivät käyneet ennen muuttoa 50 km päässä, eivät käy nyt, kun etäisyyttä suurimpaan osaan miehen sisaruksia on alle 10 km. Luulin, että kun muutetaan lähelle, niin saadaan läheisemmät välit ja ollaan enemmän tekemisissä, mutta eipä olla. Edellisessä kodissa anoppi kävi noin 2 kertaa vuodessa eli lasten synttäreillä, muuten oli olevinaan pitkä matka. Nyt ei matka ole oikein mikään, mutta eipä pääse kylään nytkään.
Tee juuri kaiken saman mitä mutkin valittajat täällä ihan mistä tahansa kuloinkin valittavat. OLet, Olette itse Kykenemättä vetää rajoja ja keskustella asiasta asanomaisten kanssa Suoraan Kasvotusten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai mies nyt omistaa talon kokonaan ja on maksanut sinulle sinun osuuden takaisin, jos kerran vain hänellä on valta päättää sen asioista? Ja toivottavasti eropaperit ovat vetämässä.
Hän saa päättää omista sukulaisistaan, minä omistani. Ei miehen maksama koti voi olla paikka, jossa vain nainen saa määrätä.
Huhheijaa 😂 molemminpuolinen kunnioitus olisko mitään? Eli teillä saa sukulaisia hypätä vaikka 24/7 ilmoittamatta, koska saatte päättää omista sukulaisistanne? Ei siinä, jos joku nauttii tuollaisesta elämästä...
Kannatan kokeilemaan korjausliikettä, kuten joku ehdotti.
Kehoita miestäsi menemään päivittäin sukulaistensa kotiin. Tänään äidin luo, huomenna sisaruksen luo jne. Jatkakoon niin kauan, että sukunsa saa tarpeeksi.
Sinä saat rauhan kotiisi. Jos joku paukkaa ovelle, sano että mies ei ole paikalla tai on juuri lähdössä kylään muualle. Lisäksi sano, että olet oksennustaudissa, tänne ei voi tulla. Tai et vaan mene avaamaan.
Tai menkää yhdessä joka päivä jonkun sukulaisen luo. Vaatikaa tarjoiluja. Olkaa tuntitolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Arvelinkin, että tässä on kyse juuri siitä, että miehen mielestä on vaan kiva, kun lähisuku tulee käymään. Ovathan he hänelle läheisiä. Ei osaa ajatella, että vaimolle lähisuku ei sitten olekaan niin läheinen. Tai että lähisuvun yllätysvierailut olisivat epämiellyttäviä.
Ymmärrän täysin, en itsekään pysty olemaan täysin oma itseni jos kotonani on joku omaan perheeseen kuulumaton. Saati, että kyseessä olisi yllätysvierailu ja olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta. En jotenkin itse koe, että pystyisin vaikka jatkamaan imurointia tukka sekaisin, kun anoppi paukkaa ovesta sisään.
Miten läheinen suhde ap sinulla on omiin sukulaisiin? Kestäisitkö kutsua oman äitisi tai siskosi lapsineen tms. viikoksi kylään?
Kuka on puhunut viikon kyläilystä?
Minä puhuin juuri. Jos miehen näkökulma on että sukulaiset kuuluvat perheeseen, niin sitten häntä ei varmasti haittaa myöskään vaimon sukulaisten läsnäolo? He käsittääkseni asuvat kauempana kuin miehen sukulaiset, joten esimerkiksi viikon vierailu voisi olla perusteltu.
Monesti paheksutaan jos joku tulee myöhään tai viipyy myöhään. Mutta kyllä se aamukaan ei ole häävi vierailuaika. Jotenkin ei pääse tunnelmaan. Keskipäivästä alkuiltaan sitä on sosiaalisimmillaan.
On kokemusta. Miehen sukua ja kavereita tuli ilmoittamatta kylään tai parin minuutin varoitusajalla. Appivanhemmat asui 2km päässä. Sanoin jo aika alkumetreillä yhteisasumisen alettua etten pidä yllätysvieraista ja onneksi siitä eteenpäin kysyttiinkin sopiiko tulla ja varsinkin mies kysyi minulta ensin että sopiiko minulle. Yleensä aina sitten sopi koska jo se pelkkä minun mielipiteen huomioiminen miehen taholta tuntui hyvältä ja siten minunkin oli helppo tulla vastaan ja joustaa. Pirttihirmun tai epäkohteliaan möllin maineesta en piitannut yhtään kun en jaksanut seurustella, koska kyläilyjä oli niin usein. Ei riittänyt se että huikkasin tervehdyksen ja jatkoin omiani. Olisi pitänyt mennä ja osallistua.
Ikävä kyllä parisuhteemme silti kaatui osittain siihen, että minä ulkopuolisena olin jotenkin alisteisessa asemassa tuota sukua vastaan, ja mies valitsi usein sukunsa puolen erimielisyyksissämme. Eipä siinä jäänyt minulle paljon vaihtoehtoja kuin lähteä.
Nyt minulla on mies joka näkee sukuaan joskus ja jouluna, aah.
Tarinan kaikki osapuolet ovat muuten pohojalaisia, että kyllä täälläkin on laidasta laitaan tapoja.
No sanot niille tuon saman minkä kirjoitit tänne. Tai mies sanoo koska hänen suku.
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.