Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Osanottoni. Ei tuollaisiin auta lukot eikä niitä häiritse naintihommat , saattavat jäädä sängyn viereen töllöttämään : D Jälleen kerran ristin käteni että asun kerrostalossa jossa ala-ovikin on lukittu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olet niuho.
Voin sanoa, et just tollasen niuhon vuoksi omat kyläilyt loppu veljen luona. Typerä myrkkyämm ä akkana. Asuvat jo erillään.. toki.
Apua. Sinä taas olet rajaton myrkkyämm ä (vai äijä?).
Ymmärrettävästi tuollainen käytös ahdistaa ja suututtaa. Miehelläsi tuossa on selvästi rajojen vetämisen paikka, koska kyseessä ovat hänen sukulaisensa! Nössö mies, joka ei kykene sukulaisilleen rajoja laittamaan. Ykkösenä pitäisi olla oman parisuhteen ja oman perheen hyvinvointi (mies on jo jättänyt jo taakseen lapsuudenperheen).
Kamalaa. Keskustelun paikka. Tarvitset miehen tuen. Voit kouluttaa sukulaisia alkuun sanomalla, koska ei sovi tulla. Sanot jonkun ajan ja ymmärrettävän perustelun, annat sympaattisemman kuvan itsestäsi. Esim iltaisin klo 19 jälkeen ei, sitten siirrät sen aikaisemmaksi, muutama kokonaan kielletty päivä. Kyllä se siitä. Etu on se, että kun olet rajat asettanut, voit aina muistuttaa siitä, miksi teet jotain muuta, kun vieraita alkaa ilmaantua. Ei ole pakko olla käytettävissä, varsinkaan tuossa mittakaavassa. Mies tueksi, koska tästä ei voi selvitä yksin.
Et todellakaan ole niuho. Hyi hitto, en kestäisi tuollaista yhtään! Ei toisen kotiin marssita ilmoittamatta saati sitten soittamatta edes ovikelloa. Sinuna yrittäisin puhua miehelle asiasta vakavasti, mutta rauhallisesti. Selitä hänelle ihan juurta jaksain, että sinua ahdistaa tuollainen ja se myös häiritsee arjen pyörittämistä.
Se on hienoa, että joku jaksaa vielä spontaania kyläilykultturia. Se oli ennen ihan normaalia. Miltsut haluaa vaan olla laitteidensa kera ja itkee kun kukaan ei välitä niiden lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Nythän teillä suku määrää, milloin tulevat teille kylään. Kävelevät röyhkeästi sisään. Ei noin.
Sinä joudut pitämään kestikievaria suvulle. Ilmaista kahvilaa. Ei käy.
Nyt se ovi on pidettävä lukossa. Kun tulevat ovelle, älä avaa. Sano miehellesi, että nyt tämä sirkus vihelletään poikki.
Tee selväksi, että sinä kutsut vieraat, silloin kun sinulle sopii.
Minun sisarus harrasti tuota ilmottamatta tunkeutumista. Hän jopa kutsui minulta kysymättä aikuisen lapsensa meille kylään. Pakko oli sanoa, että ette ole tervetulleita.
Nykyään ovet on kokoajan lukossa. Kerran jäi auki, niin eiköhän naapurin rasittava ukko lompsinut suoraan sisälle koputtamatta ja kutsumatta. Siitä seurasi poliisiasia. Ukko löi nyrkillä silmääni, kun käskin poistumaan. Tämä on jo turvallisuuskysymys. Tällaiseksi maailma on mennyt.
Mitäs se menee, että talo elää tavallaan ja vieraat käy ajallaan? Älä passaa ja mene päikkäreille, kun haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käy töissä? Ei ap, ei mies eikä ne sukulaiset?
Käytättekö kansallispukuja?
Aika erikoista menoa.
Tätä ongelmaa ei ole töissä, sehän tästä puuttuisikin. Epäsäännölliset työajat useammalla mahdollistaa sen että meillä on oltava kahvipannu porisemassa silloin kun jollakulla on vapaata. Silloin kun olemme yhtä aikaa töissä, tulee pettyneitä viestejä siitä että turhaan ajettiin, miksi teillä ei ole ketään kotona. Tekisi mieleni olla koko ajan töissä, niin tämä kotikahvila jäisi sivutoimiseksi.
Ymmärrän niin sinua ap. Me rakennutettiin eläkepäivien ihana kakkoskoti kotiseudulle vuosia sitten . Kuinkas ollakkaan, eka kesä oli just tuota, että miehen sukulaisia ramppasi koko kesän .tuli läheltä ja kaukaa.
Olen just samanlainen ,että tykkään kutsua ystäviä kylään ja tarjota parasta tyyliin vuoroin vieraissa.
Sehän on suorastaan KOTIRAUHAN RIKKOMISTA, että paukkaa toisen kotiin yllättäin kyläilemään. On nääs puhelimet nykyisin.
Sen verran tyly olin , enkä liikoja tarjoillut näille yllätysvieraille, että,siihen loppui heidän kyläilyt. Suurin osa oli vielä meitä n 10v nuorempia ja osa ympäri Suomea asuvia, ettemme heillä koskaan muutenkaan kyläile.
Onnistuin , nyt eivät änkee kesälomareissuillan passattavaksi. Olen tosi iloinen.
hjk kirjoitti:
Silloin kun olemme yhtä aikaa töissä, tulee pettyneitä viestejä siitä että turhaan ajettiin, miksi teillä ei ole ketään kotona.
Ristus. Onkohan näillä sukulaisilla ihan kaikki muumit laaksossa? Tuo ei ole mitenkään normaalin ihmisen toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa, että joku jaksaa vielä spontaania kyläilykultturia. Se oli ennen ihan normaalia. Miltsut haluaa vaan olla laitteidensa kera ja itkee kun kukaan ei välitä niiden lapsista.
Ei todellakaan ollut ennen normaalia! Käytiin "vuoroin vieraissa" ja KUTSUTTUNA, ainakin aikuiset.
Lapsenlapset saattoivat pölähtää mummolaan mehulasillista kummallisempaa tarjoilua odottamatta, jos eivät olleet kotona, mentiin takaisin kotiin.
Ap, pistä rajat kiinni. Tai mene keittämään sitä makaronia pikkareissa (makaronit kattilassa ;)), sinun kotisi on sinun ja siellä saat elää kuten haluat.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Minä en kestäisi tuollaista päivääkään jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä että kun olen kotona ja tiedän että olen yksin tai mieheni kanssa, niin minulla on tosi mukavat vaatteet joissa en todellakaan näyttäytyisi kenellekään ulkopuoliselle. Esim. heti töistä tultuani otan rintaliivit pois ja vaihdan kotivaatteisiin. Olisi hirveää jos pitäisi kotona koko ajan olla valmiina siihen että joku saattaa tulla käymään.
Kyllähän tuo kuulostaa niin pahalta ristiriitatilanteelta että en ole varma onko teidän yhdessä asumisellanne tulevaisuutta. Mies ei näe asiassa mitään ongelmaa eikä takuuvarmasti tule kieltämään noita vierailuja. Joten sinun pitäisi se tehdä ja sitten kaikki tietysti sanovat että kyllä sillä miesparalla on hirveä akka. Sinusta sitten riippuu kestätkö nuo puheet.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei käy töissä? Ei ap, ei mies eikä ne sukulaiset?
Käytättekö kansallispukuja?
Aika erikoista menoa.Tätä ongelmaa ei ole töissä, sehän tästä puuttuisikin. Epäsäännölliset työajat useammalla mahdollistaa sen että meillä on oltava kahvipannu porisemassa silloin kun jollakulla on vapaata. Silloin kun olemme yhtä aikaa töissä, tulee pettyneitä viestejä siitä että turhaan ajettiin, miksi teillä ei ole ketään kotona. Tekisi mieleni olla koko ajan töissä, niin tämä kotikahvila jäisi sivutoimiseksi.
Siis apua mitä ihme porukkaa ne miehen sukulaiset on!? Vaikuttaa aika pelottavalta tulevaisuudelta.
Toivon, että miehesi ottaa huomioon sinut ja joka olet hänelle se kaikkein tärkein ihminen hänen elämässään. Minä puhuin suoraan puolisolleni , ja ikävä kyllä raivosin kurkku suorana muutaman kerran , hänen sukulaistensa tuppautumisesta taloon. Lopulta kieltäydyin tapaamasta heistä enää yhtäkään ja näyttävästi käännyin kannoillani, jos yksikin astui pihamaalle. Puolisoa se nolotti, mutta totesin etten muutakaan osaa. Totesin vain, että siinäpä nolostut ja minä elän elämääni niin hyvin kuin kykenen.
Muutamassa vuodessa asia korjaantui. Puoliso osasi hoitaa asian meidän kannalta parhain päin. Hän itsekin tajusi, että on aika kasvaa aikuiseksi ja itsenäiseksi
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Tosi hyvin sanottu. Tätä olen ihmetellyt. Eivät kai välitä, välillä ilmeestä oikein paistaa se että huomaavat meitä ärsyttävän muttei se haittaa.
Tehkää Google-sheetsiin taulukko, johon merkkaatte sellaiset vierailuajat, jotka teille sopii. Voitte miettiä, minkä verran vierailuja jaksatte viikon mittaan ja merkkaatte sinne ne ajat. Jaatte tämän taulukon sukulaisille ja sukulaiset voivat katsoa sieltä taulukosta itselleen sopivia aikoja ja laittaa nimensä siihen.
Jos ovat tottuneet olemaan tuntikausia, niin ehkä aloitatte sitten sillä, että laitatte sinne sellaisia kahden tunnin slotteja. Kolme slottia per viikko pitäisi riittää kohtuudella. Ei keltään voi odottaa, että jaksaa sen enempiä vierailuja. Sitten kun ne tarjolla olevat vierailuajat on tiedossa, sukulaiset voivat miettiä, minkä niistä valitsevat. Ehkä osa heistä haluaa tulla samaan aikaan kuin joku toinenkin, että näkee muitakin samalla.
Muina aikona pidätte ovet visusti lukossa ettekä päästä sisään.
Kyllä olet niuho.
Voin sanoa, et just tollasen niuhon vuoksi omat kyläilyt loppu veljen luona. Typerä myrkkyämm ä akkana. Asuvat jo erillään.. toki.