Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Jos ollaan ulkohommissa, niin silloin ei varmaan haittaa, että vieraat tulevat siihen pitämään seuraa tai hyvässä lykyssä jopa osallistuvat hommiin.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Ollaan jatkuvasti ulkona, jos ei muuta niin ulkona ravataan hakemassa vajasta työkaluja tai viemässä remonttijätteitä. Mies käy ulkona tupakalla, joten oven saa lukkoon vain nukkumaan mennessä. Muutenhan tilanne olisikin yksinkertainen; ovet lukkoon, verhot ikkunoiden eteen ja istuttaisiin loppuelämä sisällä. Yritän ovea aina lukita kun mahdollista, mutta tämä kyläilykompanja livahtaa sisään kaikista epätodennäköisimmällä hetkellä. Lisäksi mieshän kyllä on kärppänä avaamassa oven jos äiti paran edestä se olisi lukittu.
No sano sille miähelles, että sää olet ny saanu tarpeheks kuttumattomista vierahista ja ilimoota, että pakkaat tavaras ja lähäret lopullisesti.
Yritä tehdä vierailuista mahdollisimman epämiellyttäviä silloin kun tulevat kutsumatta: kahvi loppu, ei mitään tarjottavaa jne. Jatkan sen tekemistä mitä milloinkin teet ja pahoittele että et tiennyt vieraita olevan tulossa ja asia x on nyt kesken. Jos kantti kestää, niin teet sitä ruokaa vähissä vaatteissa samalla kun mies seurustelee sukulaisten kanssa. Vastaavasti voit pyytää sukulaisia osallistumaan päivän puuhiin, "nyt kun olet siinä niin voisitko vetää nämä lakanat minun kanssa kun tuo mies ei kunnolla osaa" tms. Vilkuile kelloa ja huokaile, kun ovat paikalla.
Sitten samalla esitä ns. virallisia kutsuja silloin tällöin, esim kaksi kertaa viikossa ja hoida tuolloin kivat tarjottavat ja seurustele vieraiden kanssa iloisena. Ei mitenkään ylivietynä, etteivät sukulaiset ala vaatia suuria kestityksiä jokaiselle tapaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan, asutte Itä-Suomessa?
Nuin pölijää porukkaa ole ku Pohojammaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
Asun maalla, ja tottapa toki kesäisin ollaan koko ajan ulkona, sitä hommaa kun riittää. Ulos voi vieraat tulla piipahtamaan, mutta ovi on lukossa ja avain minulla. Ei sisätiloihin tarvitse kenenkään tuolloin päästä. Ja jos vieraita tulee pihalle, niin jatkamme hommia samalla jutustellen. Maallakin on olemassa rajat, AP:n tapaus ei ole normaalia millään lailla.
Miehen serkku harrastaa kylään tulemista milloin vain. Kerran oltiin päikkärieillä kesäkuumalla, eli hyvin vähissä vaatteissa, niin tämä tuli meidän makuuhuoneeseen. Siihen asti olin yrittänyt ymmärtää häntä, kun ei ole kovin terävä tyyppi, mutta siinä vaiheessa paloi kyllä pinna. Nykyään serkku ei tule edes sisälle ja käykin harvemmin. Toki ilmoittamatta edelleen.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Tosi hyvin sanottu. Tätä olen ihmetellyt. Eivät kai välitä, välillä ilmeestä oikein paistaa se että huomaavat meitä ärsyttävän muttei se haittaa.
Se on kyllä mystistä. Tulee vaan mieleen yksi selitys asialle ja se on se, että miehen sukulaiset nauttivat sinun ärsyttämisestä eivätkä arvosta.
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Tosi hyvin sanottu. Tätä olen ihmetellyt. Eivät kai välitä, välillä ilmeestä oikein paistaa se että huomaavat meitä ärsyttävän muttei se haittaa.
Jos he eivät ole huomaavaisia sinua kohtaan, ei sinunkaan tarvitse olla heitä kohtaan. Erityisesti, jos saat huomautuksia/kulmien kohotuksia tiskeitä, pyykeistä tai muusta kodinhoitoon liittyvistä asioista. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä ja kontrollia.
Loppujen lopuksi kyse on kontrollista: sinua opetetaan parhaillaan ottamaan asemasi suvussa eritysesti sukulaisille alisteisena miniänä. Anopilla ja miehen siskolla on oikeus tulla kotiisi ja arvostella sinua, sinun pitäisi sopeutua heidän asettamaan muottiin ja erityisesti sinulle osoitettuun asemaan. Jos/kun kyse on vallankäytöstä, voit valmistautua taisteluun: vallasta ei luovuta ilman suurta draamaa ja sinun pitää vain vahvasti osoittaa oma asemasi. Toivottavasti miehesi tukee sinua asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Teillä on varmaan ihana ja tasavertainen suhde?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai mies nyt omistaa talon kokonaan ja on maksanut sinulle sinun osuuden takaisin, jos kerran vain hänellä on valta päättää sen asioista? Ja toivottavasti eropaperit ovat vetämässä.
Käyttekö vastaavasti anopin luona ilmoittamatta? Mitä jos menisitte sinne ja arvostelisit, mikäli siellä näkyisi tiskejä tai muuta ei ihan tiptop? Miten siellä reagoitaisiin?
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Arvelinkin, että tässä on kyse juuri siitä, että miehen mielestä on vaan kiva, kun lähisuku tulee käymään. Ovathan he hänelle läheisiä. Ei osaa ajatella, että vaimolle lähisuku ei sitten olekaan niin läheinen. Tai että lähisuvun yllätysvierailut olisivat epämiellyttäviä.
Ymmärrän täysin, en itsekään pysty olemaan täysin oma itseni jos kotonani on joku omaan perheeseen kuulumaton. Saati, että kyseessä olisi yllätysvierailu ja olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta. En jotenkin itse koe, että pystyisin vaikka jatkamaan imurointia tukka sekaisin, kun anoppi paukkaa ovesta sisään.
Vierailija kirjoitti:
Yritä tehdä vierailuista mahdollisimman epämiellyttäviä silloin kun tulevat kutsumatta: kahvi loppu, ei mitään tarjottavaa jne. Jatkan sen tekemistä mitä milloinkin teet ja pahoittele että et tiennyt vieraita olevan tulossa ja asia x on nyt kesken. Jos kantti kestää, niin teet sitä ruokaa vähissä vaatteissa samalla kun mies seurustelee sukulaisten kanssa. Vastaavasti voit pyytää sukulaisia osallistumaan päivän puuhiin, "nyt kun olet siinä niin voisitko vetää nämä lakanat minun kanssa kun tuo mies ei kunnolla osaa" tms. Vilkuile kelloa ja huokaile, kun ovat paikalla.
Sitten samalla esitä ns. virallisia kutsuja silloin tällöin, esim kaksi kertaa viikossa ja hoida tuolloin kivat tarjottavat ja seurustele vieraiden kanssa iloisena. Ei mitenkään ylivietynä, etteivät sukulaiset ala vaatia suuria kestityksiä jokaiselle tapaamiselle.
Tää on hyvä! Epätoivotusta käyttäytymisestä tulee epämiellyttävät seuraukset ja toivottua käytöstä palkitaan. Ehkä ne oppii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä tehdä vierailuista mahdollisimman epämiellyttäviä silloin kun tulevat kutsumatta: kahvi loppu, ei mitään tarjottavaa jne. Jatkan sen tekemistä mitä milloinkin teet ja pahoittele että et tiennyt vieraita olevan tulossa ja asia x on nyt kesken. Jos kantti kestää, niin teet sitä ruokaa vähissä vaatteissa samalla kun mies seurustelee sukulaisten kanssa. Vastaavasti voit pyytää sukulaisia osallistumaan päivän puuhiin, "nyt kun olet siinä niin voisitko vetää nämä lakanat minun kanssa kun tuo mies ei kunnolla osaa" tms. Vilkuile kelloa ja huokaile, kun ovat paikalla.
Sitten samalla esitä ns. virallisia kutsuja silloin tällöin, esim kaksi kertaa viikossa ja hoida tuolloin kivat tarjottavat ja seurustele vieraiden kanssa iloisena. Ei mitenkään ylivietynä, etteivät sukulaiset ala vaatia suuria kestityksiä jokaiselle tapaamiselle.
Tää on hyvä! Epätoivotusta käyttäytymisestä tulee epämiellyttävät seuraukset ja toivottua käytöstä palkitaan. Ehkä ne oppii!
Normaali ihminen oppii ja ymmärtää, mutta nämä ap:n miehen sukulaiset eivät vaikuta normaaleilta.
Vierailija kirjoitti:
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Arvelinkin, että tässä on kyse juuri siitä, että miehen mielestä on vaan kiva, kun lähisuku tulee käymään. Ovathan he hänelle läheisiä. Ei osaa ajatella, että vaimolle lähisuku ei sitten olekaan niin läheinen. Tai että lähisuvun yllätysvierailut olisivat epämiellyttäviä.
Ymmärrän täysin, en itsekään pysty olemaan täysin oma itseni jos kotonani on joku omaan perheeseen kuulumaton. Saati, että kyseessä olisi yllätysvierailu ja olisi tarkoitus tehdä jotain ihan muuta. En jotenkin itse koe, että pystyisin vaikka jatkamaan imurointia tukka sekaisin, kun anoppi paukkaa ovesta sisään.
Miten läheinen suhde ap sinulla on omiin sukulaisiin? Kestäisitkö kutsua oman äitisi tai siskosi lapsineen tms. viikoksi kylään?
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Eli miehen mielestä teidän koti on enemmän hänen lapsuuden perheen porukan koti kuin sinun?
Kimppaan vaihtoehtoa jossa keität pokkana makaronit valmiiksi alusvaatteisillaan vaikka miehen sukulaisia tulee kylään. Ei kait niitä tarvi vieraina kohdella jos teidän koti on niidenkin koti.
Tai toinen vaihtoehto on että aina kun tulee kutsumattomia vieraita niin lähdet lenkille/kirjastoon ym. Et huolehdi pullaa, kahveja, keksejä ym kotiin vaan mies saa huolehtia tarjottavista. Kun tulet reissusta niin et siivoa vieraiden sotkuja vaan odotat että mies siivoaa. Jos mies valittaa niin muistutat että sinä et ole kutsunut vieraita ja mies hoitakoon vieraidensa tarjoilut ja siivoukset. Tietysti vielä se että jos olet tekemässä ruokaa kun vieraita tulee niin sano miehelle että jatkaa hommaa ja häivy paikalta. Eli tee miehelle näkyväksi se mitä seuraa jos pitää talossa sukulaisten kahvilaa. Toki hankaloittaa sinun elämääsi mutta jos joustat ja hoidat kaiken niin miehen elämää vierailut ei haittaa mitenkään joten ei näe tarvetta niitä rajoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Ihana mies sinulla <3 Meillä on omistus 50/50, vaikka mies maksaa todellisuudessa noin 90%. Koti on meidän molempien yhteinen ja vieraat kutsutaan yhteistuumin.
Vierailija kirjoitti:
Yritä tehdä vierailuista mahdollisimman epämiellyttäviä silloin kun tulevat kutsumatta: kahvi loppu, ei mitään tarjottavaa jne. Jatkan sen tekemistä mitä milloinkin teet ja pahoittele että et tiennyt vieraita olevan tulossa ja asia x on nyt kesken. Jos kantti kestää, niin teet sitä ruokaa vähissä vaatteissa samalla kun mies seurustelee sukulaisten kanssa. Vastaavasti voit pyytää sukulaisia osallistumaan päivän puuhiin, "nyt kun olet siinä niin voisitko vetää nämä lakanat minun kanssa kun tuo mies ei kunnolla osaa" tms. Vilkuile kelloa ja huokaile, kun ovat paikalla.
Sitten samalla esitä ns. virallisia kutsuja silloin tällöin, esim kaksi kertaa viikossa ja hoida tuolloin kivat tarjottavat ja seurustele vieraiden kanssa iloisena. Ei mitenkään ylivietynä, etteivät sukulaiset ala vaatia suuria kestityksiä jokaiselle tapaamiselle.
Lapsellista pelleilyä. Suoraan pitää sanoa
Anna kun arvaan, asutte Itä-Suomessa?