Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai mies nyt omistaa talon kokonaan ja on maksanut sinulle sinun osuuden takaisin, jos kerran vain hänellä on valta päättää sen asioista? Ja toivottavasti eropaperit ovat vetämässä.
Hän saa päättää omista sukulaisistaan, minä omistani. Ei miehen maksama koti voi olla paikka, jossa vain nainen saa määrätä.
Miehen maksama koti? Etkö sinä sitten ole maksanut asunnosta mitään? Maksaako mies sinun elämisen ihan kokonaan? Aika kummallista.
En missään tapauksessa suostuisi tuommoiseen, vaikka miten hyvät välit olisivat. Miehesi ei ymmärrä, ehkä oppii ymmärtämään.
Voitko kokeilla suoraa, mutta asiallista puhetta noille sukulaisille. Ehkäpä joku on lukenut näiltä sivuilta ja tunnistaa itsensä.
Esimerkki tapaus:
Mies ehdotti, että ostaisimme hänen synnyinkotinsa. Sukuansa asuu samassa pikkukaupungissa. Kieltäydyin ehdottomasti, sillä tiesin, että siitä seuraa ilmaisen kahvilan pitäminen hänen rajattomille sukulaisilleen. Ja tietty avoimet ovet.
Ostimme kauempaa talon. Tuli miehen sisko ukkonsa kanssa 'käymään'. Minulta ei kysytty. Jäivätkin kolmeksi päiväksi. Pyörittelin silmiä. Ehdottivat miehelleni, että muuttakaa te siihen miehen synnyinkotiin. Täh?
Tuli miehen toisetkin sisaruksetkin jälkikasvunsa kanssa. Kielsin miestä kutsumasta heitä toiste. Ei mitään tapoja ollut.
Näin se vaan intuitio kertoi, mitä olisi tullut käymään, jos olisimme ostaneet miehen synnyinkodin. Väistin painajaisen.
Onko aapee teillä kotina miehen synnyinkoti?
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.
Vähän tylyä sanoa anopille noin! Olisit sanonut hiukan huumorilla höystäen, että älä nyt sentään ihan joka päivä kun on muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkakaa käymään päivittäin näillä miehen sukulaisilla ja kyselkää aina onko ruoka valmis tulin juuri töistä onnälkä, miten jälkiruoka, Miksei ole kahvia ja pullaa, pokerina sohvalle päikkäreille ja viipykää aina koko ilta/päivä. Varmasti älyävät jossain vaiheessa ettei ole mukavaa.
Tää ei välttämättä toimi. Se sukulainen saattaa ilahtua ikihyviksi, suunnilleen tiputtaa lattiamopin käsistään niille sijoilleen ja rynnätä laittamaan syötävää ja keittämään kahvia. Ja sitten ihmettelee, kun neljän tunnin päästä vieraat ovatkin jo lähdössä kotiin, että nytkö te jo menette.
Kannatta kuitenkin kokeilla.
Yksi mahdollisuus on myös ajaa miehesi anopin/siskonsa luo kylään. Sanot, että tänään haluan tehdä X rauhassa, sinä voisitkin mennä nyt pariksi tunniksi äitisi luo. Jos mies aidosti tykkää hengailla sukulaistensa kanssa, koita ohjata tuo hengailu tapahtumaan muualla kuin teidän kodissa.[/quote]
Tämä on hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Sinä siis näet tällaisen jatkuvan tunkeutumisen rentona ja normaalina ja kyläilyistä etukäteen sopimisen vieraskoreutena, kursailuna, virallisuutena ja sulkeutuneisuutena? Ohhoh. Kyllä meilläkin sovitaan kyläilyt etukäteen, mutta niihin liity minkäänlaista kireää pönötystä. Mekin rötväillään rennosti sohvalla, kun ollaan kavereiden tai jopa sukulaisten kanssa.
Villi veikkaus, että sun miestäsi ahdistaa vähän helkkaristi ja hän on vain liian hienotunteinen ilmaisemaan sitä sulle ja sinua ei taas tippaakaan kiinnosta hänen tunteensa.
Villi veikkaus, että luet rivien välistä - huonosti :) Kumma kun ei voida pysyä asiassa, vaan lähtee ihan lapasesta jutut.
Ja villi veikkaus siitäkin, ettette edes tulleet ajatelleeksi, että mieskin toimii joissain asioissa niin, ettei ihan minun mieleeni ole? Jep jep, pois ne mustavalkoiset lasit päästä tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkakaa käymään päivittäin näillä miehen sukulaisilla ja kyselkää aina onko ruoka valmis tulin juuri töistä onnälkä, miten jälkiruoka, Miksei ole kahvia ja pullaa, pokerina sohvalle päikkäreille ja viipykää aina koko ilta/päivä. Varmasti älyävät jossain vaiheessa ettei ole mukavaa.
Tää ei välttämättä toimi. Se sukulainen saattaa ilahtua ikihyviksi, suunnilleen tiputtaa lattiamopin käsistään niille sijoilleen ja rynnätä laittamaan syötävää ja keittämään kahvia. Ja sitten ihmettelee, kun neljän tunnin päästä vieraat ovatkin jo lähdössä kotiin, että nytkö te jo menette.
Kannatta kuitenkin kokeilla.
Ehdottomasti ja monessa eri paikassa, kun niitä sukulaisia tuntuu olevan paljon. Kyllähän siinä säästää, kun joka työpäivä menee jonnekin kylään syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai lähdit menemään? Tai aloit kutsua oman sukusi joka päivä kylään ja jätit miehen heitä passaamaan?
Miksi olisin lähtenyt? Tämä kun on miehenkin koti, ei voida lähteä siitä, että minä olen se, joka saa yksin päättää.
Meille tuli aikoinaan ero tuollaisen takia. Mies oli pitkillä työmatkoilla ja anoppi , joka koki yksinäisyyttä , tuli lähes joka päivä. Aika usein oli jo siellä valmiina istumassa kun tulin töistä kotiin. Sitten kun mies palasi reissulta, silloin tuli anopin lisäksi myös melkein joka ilta ystäviä "kaveria " katsomaan. Tästä on nyt jo aikaa, mutta oltiin liian höveleitä tarjoilun suhteen ja meitä pidettiin "kivoina" tyyppeinä. Ehdotin kauemmas muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta mies ei suostunut kotikaupungistaan mihinkään muuttamaan vaikka molempien töidenkin puolesta se olisi ollut parempi. Erohan siitä sitten tuli ja anoppikin jo edesmennyt, muuten hyvä ihminen oli, mutta läheisriippuvainen. Nykyään vaalin todella paljon yksityisyyttäni. Kutsun toki vieraita, mieluisia vieraita, kun yhdessä sovitaan, mutta kutsumatta, ei käy. Ovi pysyy kiinni silloin.
Meillä mies ilmoitti, että ystäväni eivät ole tervetulleita kotiimme ja sama sukulaisteni kanssa. Kuulemma kaikista vieraista on vain vaivaa ja haittaa. Jos kutsun kavereita käymään, tulee mies kysymään, koska ovat lähdössä.
Hänen mielestään ilman erillistä sopimista ei kummallakaan ole lupa kutsua yhteiseen kotiin ketään ja sitä lupaa hän ei suostu antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti kannattaa tiedostaa ja varautua siihen, että jos kyse on vallasta/kontrollista, niin sinun on pakko kestää kuran niskaan saaminen ja pahiksena oleminen. Sinun pitää kasvattaa paksu nahka ja olla välittämättä vihlailuista, joiden avulla sinua yritetään koulia ja alistaa. Heidän kannalta sinä olet rikkomassa miehesi lapsuusperheen, väittämällä että teidän kotinne ei olekaan siihen kuuluva jatke. Et luultavasti selviä tilanteesta niin, että anoppi ajattelee sinusta pelkästään hyvää.
Parhaimmassa tapauksessa kyse on vain ajattelemattomuudesta ja luottamuksellinen keskustelu joko anopin tai kälyn kanssa voisi korjata asiaa, mutta esimerkiksi tuo sinun kotisi arvostelu viittaa siihen, että kyse on kontrollista. Pahimmassa tapauksessa siitä, että "meidänkin piti aikanaan vastaava kestää, niin nyt on oikeus tehdä x".
Yksi mahdollisuus on myös ajaa miehesi anopin/siskonsa luo kylään. Sanot, että tänään haluan tehdä X rauhassa, sinä voisitkin mennä nyt pariksi tunniksi äitisi luo. Jos mies aidosti tykkää hengailla sukulaistensa kanssa, koita ohjata tuo hengailu tapahtumaan muualla kuin teidän kodissa.
Mieshän voi mennä itse sinne sukulaisiin ja ap voi olla rauhassa kotona. Saattaa olla vähän yksinäistä, mutta parisuhde ei saisi olla miehelle vankila, vaikka nainen sen ensisijaiseksi selliksi rakentaa.
Eiköhän naisella ole ihan omia kavereita niin ei tarvitse yksinäinen olla jos miehen suku ei joka päivä kylässä hengaa tai mies käy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Ehkä kannattaisi lopettaa se oman navan tuijotus ja miettiä myös sitä toista osapuolta. Jos miestäsi häiritsee, että hänenKIN kotona ramppaa sinun sukulaisia ilmoittamatta rötväillen, niin sinun KUULUU tulla asiassa vastaan, jos haluat hänen kanssa olla. Jos et pysty tekemään kompromissia ja vetämään edes vähän rajoja sukulaisiisi, niin erotkaa.
Miestä asia hieman häiritsee ilmaisusta loikkasit tilanteeseen, jossa ollaan eron partaalla tämän takia? :'D
Eikä meillä koko ajan ramppaa ketään, vaan silloin kun käyvät, niin tullaan "kysymättä", lähinnä ilmoitetaan että tullaan tai sit vaan tullaan. Tilanteemme siis poikkeaa aloittajan tilanteesta näin paljonkin, kun meillä ei myötäänsä kuljeta - ollaanhan kaikki työsskäyviä ihmisiä.
Mä olen miehelle tehnyt selväksi jo ennen yhteen muuttoa, että jos ei ole mitään oikeaa syytä olla näkemättä mulle tärkeitä ihmisiä, kuten sairaus tai menot, niin meille saa tulla. Jos se on hänelle liikaa, niin ei muuteta yhteen. Kyllähän mies näki meiningin jo ennen yhteen muuttoa. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lastakin meillä on, ja lasten kaverit kulkee meillä tosi usein. HArvoin kiellän tulemasta, oikeastaan vain jos on menoa, ja sitten viikonloppuisin haluan pyhittää yhden illan ja aamun perheen omalle ajalle (eli joko pe ilta- la aamu, tai la ilta - su aamu).
Onhan tuo nyt ihan v*n ahdistavaa. Ihmettelen miten miehesi on halunnut tuollaiseen, jos hänen perheellään ei ole tuollainen rajattomuus tapana.
Ei mies AHDISTUNUT ole, herranjestas. Jos sinulle tuo olisi ahdistavaa, niin hyvä ettei teille saa tulla kukaan ilman lupaa tai ilman pitkää varoitusaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti kannattaa tiedostaa ja varautua siihen, että jos kyse on vallasta/kontrollista, niin sinun on pakko kestää kuran niskaan saaminen ja pahiksena oleminen. Sinun pitää kasvattaa paksu nahka ja olla välittämättä vihlailuista, joiden avulla sinua yritetään koulia ja alistaa. Heidän kannalta sinä olet rikkomassa miehesi lapsuusperheen, väittämällä että teidän kotinne ei olekaan siihen kuuluva jatke. Et luultavasti selviä tilanteesta niin, että anoppi ajattelee sinusta pelkästään hyvää.
Parhaimmassa tapauksessa kyse on vain ajattelemattomuudesta ja luottamuksellinen keskustelu joko anopin tai kälyn kanssa voisi korjata asiaa, mutta esimerkiksi tuo sinun kotisi arvostelu viittaa siihen, että kyse on kontrollista. Pahimmassa tapauksessa siitä, että "meidänkin piti aikanaan vastaava kestää, niin nyt on oikeus tehdä x".
Yksi mahdollisuus on myös ajaa miehesi anopin/siskonsa luo kylään. Sanot, että tänään haluan tehdä X rauhassa, sinä voisitkin mennä nyt pariksi tunniksi äitisi luo. Jos mies aidosti tykkää hengailla sukulaistensa kanssa, koita ohjata tuo hengailu tapahtumaan muualla kuin teidän kodissa.
Mieshän voi mennä itse sinne sukulaisiin ja ap voi olla rauhassa kotona. Saattaa olla vähän yksinäistä, mutta parisuhde ei saisi olla miehelle vankila, vaikka nainen sen ensisijaiseksi selliksi rakentaa.
Eiköhän naisella ole ihan omia kavereita niin ei tarvitse yksinäinen olla jos miehen suku ei joka päivä kylässä hengaa tai mies käy siellä.
Lisäksi tietty ap:n kannattaa toisinaan mennä sukulaisille mukaan (vaikka aina ei innostaisi) ja myös kutsua heitä kylään. Kunhan vain tuon tasapainon saa hieman käännettyä järkevämpään suuntaan nykyisestä. Siinä mielessä nuo vaivihkaiset toimet olisivat toimiessaan loistavia, koska täysin suoraan asiasta sanominen voi aiheuttaa kitkaa ja hampaidenkiristelyä pitkäksi aikaa.
Minun sisarukset saattaavat tulla ilmoittamatta kylään jos ovat muuten käymässä kaupungissa missä asumme. Miehen sisarukset asuvat kauempana ja yleensä ilmoittavat jos ovat tulossa ja ovatkin sitten 1-7 yötä meillä. Tosin on miehen veli joskus tullut ilmoittamatta meillle ja viipynyt kolme yötä kylässä. Miehen kavereita pyörähtää välillä useinkin kylään.
Minua ei haittaa. Miestä ei haittaa. Mutta ymmärrän että tällainen vierailukulttuuri ei sovi kaikille. Tsemppiä ap tilanteen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Muutettiin mekin taajaman laidalle ja anoppi hehkutti etukäteen, että voi sitten kävelylenkillä käydä meillä vaikka joka päivä. Matkaa on 3 km. Ilmoitin, että meille sopii tulla vain kutsuttuna.
Kohta on 5 vuotta täällä asuttu, ei ole näkynyt miehen sukulaisia kertaakaan. Anoppi käy kävelyllä jossain muualla eikä ole ollut oven takana, mutta eipä tulleet aikanaan auttamaan muutossa, vaikka pyydettiin. Appi ilmoitti, että menevät jonkun kaukaisen sukulaisen hautajaisiin. Miehen sisarukset käy ahkerasti vanhemmillaan, kertaakaan ei ole ollut aikaa käväistä meillä samalla. Ekana jouluna kutsuttiin kaikki sukujoulua viettämään, mutta kukaan ei tullut, kaikilla sisaruksilla oli muuta menoa. Jälkikäteen kuulimme, että olivat mummolassa, meille ei kutsua tullut.
Saadaan olla rauhassa, mutta aika yksinäisiä.
No on kyllä ihmeellistä sakkia kun kanssakäymisen vaihtoehdot ovat joko rajaton "pistäytyminen" kutsumattomana joka päivä tai sitten ettei kanssakäymistä ollenkaan. Aika sekopäistä touhua. Normaalit ihmiset kyläilee ennalta sovittuna aikana puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai lähdit menemään? Tai aloit kutsua oman sukusi joka päivä kylään ja jätit miehen heitä passaamaan?
Miksi olisin lähtenyt? Tämä kun on miehenkin koti, ei voida lähteä siitä, että minä olen se, joka saa yksin päättää.
Taidat olla tältä palstalta tuttu mies, kun samanlaista jankkaamista miehen omistamisista.
Annas kun arvaan: tämä paikkakunta on Itä-Suomessa? Oma mieheni on kotoisin sieltä, ja sielläpäin harrastetaan juuri tuollaista yllätyskyläilyä. Me sentään asumme sieltä 400 kilometrin päässä, mutta saamme aina tuollaista todistaa, kun olemme siellä sukuloimassa.
Tämän vuoden aikana kaikki miehen perheenjäsenet ovat myös vuorotellen tulleet majoittumaan meille useammaksi päiväksi. Yksi sisarus tuli kokonaiseksi viikonlopuksi neljän lapsensa kanssa, isä ja toinen sisarus puolestaan majoittuivat meillä (eri aikaan) peräti pari viikkoa putkeen. Eivät vain tajunneet lähteä, koska heilläpäin tuollaiset pitkät kyläilyt ovat ilmeisesti ihan normaaleja "kun kerran kaukaa tullaan". Viimeisen vierailun jälkeen ilmoitin miehelleni, että tuollainen ei ole minulle ok ja jatkossa meille ei tulla majoittumaan kuin korkeintaan pariksi päiväksi.
Mutta ei ole siis ollenkaan niuhotusta ap:lta. Tuon tyyppisille ihmisille pitää vain vetää rajat ja ilmoittaa suoraan, että tällainen ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Minun sisarukset saattaavat tulla ilmoittamatta kylään jos ovat muuten käymässä kaupungissa missä asumme. Miehen sisarukset asuvat kauempana ja yleensä ilmoittavat jos ovat tulossa ja ovatkin sitten 1-7 yötä meillä. Tosin on miehen veli joskus tullut ilmoittamatta meillle ja viipynyt kolme yötä kylässä. Miehen kavereita pyörähtää välillä useinkin kylään.
Minua ei haittaa. Miestä ei haittaa. Mutta ymmärrän että tällainen vierailukulttuuri ei sovi kaikille. Tsemppiä ap tilanteen ratkaisuun.
Tässäkin on oleellista se, tapahtuuko noita vierailuja pari kertaa kuukaudessa, viikossa vai joka päivä. Yleisesti varmasti yllätysvieraat ovat silloin tällöin ihan ok, varsinkin jos välit heihin ovat kunnossa (versus täysin rajaton sukulainen).
Tää ei välttämättä toimi. Se sukulainen saattaa ilahtua ikihyviksi, suunnilleen tiputtaa lattiamopin käsistään niille sijoilleen ja rynnätä laittamaan syötävää ja keittämään kahvia. Ja sitten ihmettelee, kun neljän tunnin päästä vieraat ovatkin jo lähdössä kotiin, että nytkö te jo menette.