Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti kannattaa tiedostaa ja varautua siihen, että jos kyse on vallasta/kontrollista, niin sinun on pakko kestää kuran niskaan saaminen ja pahiksena oleminen. Sinun pitää kasvattaa paksu nahka ja olla välittämättä vihlailuista, joiden avulla sinua yritetään koulia ja alistaa. Heidän kannalta sinä olet rikkomassa miehesi lapsuusperheen, väittämällä että teidän kotinne ei olekaan siihen kuuluva jatke. Et luultavasti selviä tilanteesta niin, että anoppi ajattelee sinusta pelkästään hyvää.
Parhaimmassa tapauksessa kyse on vain ajattelemattomuudesta ja luottamuksellinen keskustelu joko anopin tai kälyn kanssa voisi korjata asiaa, mutta esimerkiksi tuo sinun kotisi arvostelu viittaa siihen, että kyse on kontrollista. Pahimmassa tapauksessa siitä, että "meidänkin piti aikanaan vastaava kestää, niin nyt on oikeus tehdä x".
Yksi mahdollisuus on myös ajaa miehesi anopin/siskonsa luo kylään. Sanot, että tänään haluan tehdä X rauhassa, sinä voisitkin mennä nyt pariksi tunniksi äitisi luo. Jos mies aidosti tykkää hengailla sukulaistensa kanssa, koita ohjata tuo hengailu tapahtumaan muualla kuin teidän kodissa.
Mieshän voi mennä itse sinne sukulaisiin ja ap voi olla rauhassa kotona. Saattaa olla vähän yksinäistä, mutta parisuhde ei saisi olla miehelle vankila, vaikka nainen sen ensisijaiseksi selliksi rakentaa.
Olisi ihan pahin painajainen tuollainen! Hyi h*lvetti! Onneksi kummallakin on fiksut ja ihanat sukulaiset.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Eläisin kun heitä ei olisikaan. En passaisi ja nukkuisin kun nukuttaa. Korvatulpat korviin vaan. Mies passatkoon. Ja jos koko taloani en saisi käyttää myös lainat maksettaisiin sitten niin että minä maksan vaan ne huoneet joissa voin rauhassa olla.
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Jos mies ei ymmärrä että et lähde kotoa pois vieraiden vuoksi, niin on varmaan aika etsiä oma koti.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Ehkä kannattaisi lopettaa se oman navan tuijotus ja miettiä myös sitä toista osapuolta. Jos miestäsi häiritsee, että hänenKIN kotona ramppaa sinun sukulaisia ilmoittamatta rötväillen, niin sinun KUULUU tulla asiassa vastaan, jos haluat hänen kanssa olla. Jos et pysty tekemään kompromissia ja vetämään edes vähän rajoja sukulaisiisi, niin erotkaa.
Vierailija kirjoitti:
L O L 🤣🤣🤣🤣🤣
Sinulla ei ole yhteenkään ketjuun muuta annettavaa kuin tuo vähämielinen hirnuminen.
Mitä jos poistuisit palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Kai lähdit menemään? Tai aloit kutsua oman sukusi joka päivä kylään ja jätit miehen heitä passaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Rentoa vai rajatonta?
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö vastaavasti anopin luona ilmoittamatta? Mitä jos menisitte sinne ja arvostelisit, mikäli siellä näkyisi tiskejä tai muuta ei ihan tiptop? Miten siellä reagoitaisiin?
Tätä olin tulossa ehdottamaan. Ja jos tiedätte, että anoppi nukkuu päiväunet tiettyyn aikaan tai menee aikaisin nukkumaan tai nukkuu aamulla pitkään, niin se olisi sopiva kyläilyaika. Joka päivä menette sopimattomaan aikaan anopille kylään tai vaihtoehtoisesti jonkun muun luo, niin luulisi ymmärtävän, että ei ole kiva tapa. Siinä on sekin etu, että ette ole silloin kotona, jos joku muu yrittää teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Ehkä kannattaisi lopettaa se oman navan tuijotus ja miettiä myös sitä toista osapuolta. Jos miestäsi häiritsee, että hänenKIN kotona ramppaa sinun sukulaisia ilmoittamatta rötväillen, niin sinun KUULUU tulla asiassa vastaan, jos haluat hänen kanssa olla. Jos et pysty tekemään kompromissia ja vetämään edes vähän rajoja sukulaisiisi, niin erotkaa.
Miestä asia hieman häiritsee ilmaisusta loikkasit tilanteeseen, jossa ollaan eron partaalla tämän takia? :'D
Eikä meillä koko ajan ramppaa ketään, vaan silloin kun käyvät, niin tullaan "kysymättä", lähinnä ilmoitetaan että tullaan tai sit vaan tullaan. Tilanteemme siis poikkeaa aloittajan tilanteesta näin paljonkin, kun meillä ei myötäänsä kuljeta - ollaanhan kaikki työsskäyviä ihmisiä.
Mä olen miehelle tehnyt selväksi jo ennen yhteen muuttoa, että jos ei ole mitään oikeaa syytä olla näkemättä mulle tärkeitä ihmisiä, kuten sairaus tai menot, niin meille saa tulla. Jos se on hänelle liikaa, niin ei muuteta yhteen. Kyllähän mies näki meiningin jo ennen yhteen muuttoa. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lastakin meillä on, ja lasten kaverit kulkee meillä tosi usein. HArvoin kiellän tulemasta, oikeastaan vain jos on menoa, ja sitten viikonloppuisin haluan pyhittää yhden illan ja aamun perheen omalle ajalle (eli joko pe ilta- la aamu, tai la ilta - su aamu).
Minä olin samassa tilanteessa, mies ei myöskään sanonut äidilleen mitään. Minä en olisi halunnut suututtaa anoppia, mutta tein sen silti. Sanoin hänelle ihan suoraan, että meille ei voi tulla aina kylään, ja hänen pitää ilmoittaa ensin. Totta kai hän loukkaantui verisesti, mutta nyt parin vuoden päästä hän on päässyt tästä jo yli. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Rentoa vai rajatonta?
Mikä on rajatonta tässä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olet niuho.
Voin sanoa, et just tollasen niuhon vuoksi omat kyläilyt loppu veljen luona. Typerä myrkkyämm ä akkana. Asuvat jo erillään.. toki.
Kai sinä jatkoit veljesi luona kyläilyjä heidän eron jälkeen vai eikö veljesi halua nähd sinua enää?
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Sinä siis näet tällaisen jatkuvan tunkeutumisen rentona ja normaalina ja kyläilyistä etukäteen sopimisen vieraskoreutena, kursailuna, virallisuutena ja sulkeutuneisuutena? Ohhoh. Kyllä meilläkin sovitaan kyläilyt etukäteen, mutta niihin liity minkäänlaista kireää pönötystä. Mekin rötväillään rennosti sohvalla, kun ollaan kavereiden tai jopa sukulaisten kanssa.
Villi veikkaus, että sun miestäsi ahdistaa vähän helkkaristi ja hän on vain liian hienotunteinen ilmaisemaan sitä sulle ja sinua ei taas tippaakaan kiinnosta hänen tunteensa.
Kappas, karjalaista kulttuuria.
Tuo "soita ennen kuin tulet" ei tepsi näihin tuholaisiin, ei heille sitten useinkaan kehtaa sanoa ei (soittavat kun ovat jo pihassa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, minä olen miehesi :D mun vanhemmat, sisarukset ystävät yms läheiset on sellaisia, että ei välttämättä ilmoiteta kun ollaan tulossa. Yleensä kyllä kysyvät, ollaanko kotona, ja sit kertovat että tulevat kylään (jos ollaan siis kotona). Minua tämä ei haittaa, olen kasvanut tällaisessa rennossa ilmapiirissä, jossa ei turhia kursailla ja vieraskoreilla. Kaikki olivat aina tervetulleita meille, niin aikuiset kuin lapsetkin. Sama ajatus mullakin on. Ei mitään kahvipöydän ääressä napotusta ykköset yllä, vaan saatetaan vaan rötväillä sohvalla telkkaria katsellen, tai saatetaan haravoida yhdessä tmv.
Miestä hieman asia häiritsee, hän ja perheensä ovat paljon sulkeutuneempia kuin me, eikä mies voi lapsuudenkodissaan olla enää kuin kotonaan. Hänen vanhempansa suunnittelevat meillä käyntiä pari viikkoa. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, alle 10km säteellä toisistamme. Minä en tykkää yhtään tuollaisista virallisista vierailuista, kun kyseessä lähisuku/lähipiiri. Eri asia on kun järjestetään juhlat tai illanistujaiset, silloin on tarjoilut ja vaatteet viimeisen päälle.
Ehkä kannattaisi lopettaa se oman navan tuijotus ja miettiä myös sitä toista osapuolta. Jos miestäsi häiritsee, että hänenKIN kotona ramppaa sinun sukulaisia ilmoittamatta rötväillen, niin sinun KUULUU tulla asiassa vastaan, jos haluat hänen kanssa olla. Jos et pysty tekemään kompromissia ja vetämään edes vähän rajoja sukulaisiisi, niin erotkaa.
Miestä asia hieman häiritsee ilmaisusta loikkasit tilanteeseen, jossa ollaan eron partaalla tämän takia? :'D
Eikä meillä koko ajan ramppaa ketään, vaan silloin kun käyvät, niin tullaan "kysymättä", lähinnä ilmoitetaan että tullaan tai sit vaan tullaan. Tilanteemme siis poikkeaa aloittajan tilanteesta näin paljonkin, kun meillä ei myötäänsä kuljeta - ollaanhan kaikki työsskäyviä ihmisiä.
Mä olen miehelle tehnyt selväksi jo ennen yhteen muuttoa, että jos ei ole mitään oikeaa syytä olla näkemättä mulle tärkeitä ihmisiä, kuten sairaus tai menot, niin meille saa tulla. Jos se on hänelle liikaa, niin ei muuteta yhteen. Kyllähän mies näki meiningin jo ennen yhteen muuttoa. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta ja kaksi lastakin meillä on, ja lasten kaverit kulkee meillä tosi usein. HArvoin kiellän tulemasta, oikeastaan vain jos on menoa, ja sitten viikonloppuisin haluan pyhittää yhden illan ja aamun perheen omalle ajalle (eli joko pe ilta- la aamu, tai la ilta - su aamu).
Onhan tuo nyt ihan v*n ahdistavaa. Ihmettelen miten miehesi on halunnut tuollaiseen, jos hänen perheellään ei ole tuollainen rajattomuus tapana.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta. Miehen sukua ja kavereita tuli ilmoittamatta kylään tai parin minuutin varoitusajalla. Appivanhemmat asui 2km päässä. Sanoin jo aika alkumetreillä yhteisasumisen alettua etten pidä yllätysvieraista ja onneksi siitä eteenpäin kysyttiinkin sopiiko tulla ja varsinkin mies kysyi minulta ensin että sopiiko minulle. Yleensä aina sitten sopi koska jo se pelkkä minun mielipiteen huomioiminen miehen taholta tuntui hyvältä ja siten minunkin oli helppo tulla vastaan ja joustaa. Pirttihirmun tai epäkohteliaan möllin maineesta en piitannut yhtään kun en jaksanut seurustella, koska kyläilyjä oli niin usein. Ei riittänyt se että huikkasin tervehdyksen ja jatkoin omiani. Olisi pitänyt mennä ja osallistua.
Ikävä kyllä parisuhteemme silti kaatui osittain siihen, että minä ulkopuolisena olin jotenkin alisteisessa asemassa tuota sukua vastaan, ja mies valitsi usein sukunsa puolen erimielisyyksissämme. Eipä siinä jäänyt minulle paljon vaihtoehtoja kuin lähteä.
Nyt minulla on mies joka näkee sukuaan joskus ja jouluna, aah.
Tarinan kaikki osapuolet ovat muuten pohojalaisia, että kyllä täälläkin on laidasta laitaan tapoja.
Sama kohtalo mulla. Mies sai sitten sukunsa. Tsemppiä.
Alkakaa käymään päivittäin näillä miehen sukulaisilla ja kyselkää aina onko ruoka valmis tulin juuri töistä onnälkä, miten jälkiruoka, Miksei ole kahvia ja pullaa, pokerina sohvalle päikkäreille ja viipykää aina koko ilta/päivä. Varmasti älyävät jossain vaiheessa ettei ole mukavaa.
On olemassa paikallisia tapoja. Olen kuullut toiselle paikkakunnalle muuttaneesta ihmisestä, joka ihmetteli sitä, kun kukaan ei koskaan kutsunut häntä kylään. Sitten hänelle selvisi, että paikalliset puolestaan ihmettelivät sitä, kun hän ei koskaan käy kylässä.