Ahdistaako teitä syöpäjutut mediassa?

´Niihinkin juttuihin kyllästyy. Etenkin, jos on saapastellut muutaman ruumisarkun perässä ja joutunut suremaan useamman vuoden rakkaiden menetystä. JOssakin vaiheessa on mitta täynnä ja miksi ei kiinnosta pätkääkään  yhdenkään syöpäjutut. Jokaiselle meistä annetaan haasteita elämäämme ja niiden ruokkiminen vieraiden ihmisten kohtaloilla vaatii suodatusta. Joten et ole, ap, ainoa, joka ei välitä lukea sen tarkemmin.

Ahdistaa ja paljon.

Kaikki me kuollaan ajallaan. Joku vähän nuorempana. Kukaan ei ole tänne jäänyt.

Ei se sen enempää ahdista kuin tieto siitä etten elä ikuisesti. Memento mori.

Kaikki sairaus jutut ahdistaa ja sota ja ydinkatastrofien uhkakuvat. Pian alan olemaan työkyvytön, kun pomot ahdistavat meitä työntekijöitä omalla pahoinvoinnillaan.

Sairas mielenmaisema on Suomessa tällä hetkellä. Kuvitellaan, että ihminen kestää mitä tahansa. Ei kestä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Rintasyöpäuutiset ahdistaa. En pysty tutkimaan omia rintojani, sillä niissä ei muuta olekaan kun muhkua ja pattia. Joskus sinne ilmestyy patti ja sitten se katoaa kuukaudessa tai parissa. 

Sun kannattaisi käydä ultrassa säännöllisesti kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ahdista oikeastaan koskaan yhtään mikään.

Mutta kieltämättä jätin syöpäjutut lukematta siinä vaiheessa kun itse kävin syöpähoidoissa. Niissä oli tarpeeksi kestämistä muutenkin, en jaksanut aihetta enää sairaalan ulkopuolella.

Nyt kun hoidot on lusittu läpi ja kunto kohentunut, voin hyvinkin lukea syöpää käsitteleviä kirjoituksia.

Samoin. Lääkärini myös kehoitti olla lukematta, niin paljon siellä on myös väärää tietoa ja suoranaista pelottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johonkinhan sitä on kuoltavakin. 

Joo, mutta ei tuo ole kyllä mukavin vaihtoehto.

Mihin sitten haluaisit kuolla?

Massiiviseen sydänkohtaukseen tai aivoverenvuotoon, joka vie sekunneissa.

Tätä toivon minäkin, en niin kuten äitini kohdalla, miten vielä massiivisen kohtauksen jälkeen saatiin jotenkuten elvytettyä ja eli vielä kuukauden päivät koneen varassa.

Ahdistavaa katseltavaa.

Entä jos superahdistuvien vuoksi ne olisi omassa osiossa ja muut pahimmat aiheet. Moni käsittelee niitä aiheita, mutta joka päivälle se voi olla liikaa, nuorilla voi jäädä pyörimään ajatuksissa tai muillakin - ihmiset aivot toistavat päässään eri aiheita. Vaikka inhimillisyyttä yritetään etsiä eri tavoin, uutta.

* Päässä, ei päässään

Elämän realiteetteja, koita vaan kestää. Sain vajaat 2v. sitten syöpädiagnoosin: parantumaton mutta tähän on hoitoja (eli jatkoaikaa luvassa kunhan kestää hoidot). Olen aina nauttinut elämästäni ja nyt vielä enemmän jokaisesta päivästä 🎉 ei pelota mikään, ei masenna, kaikki hyvin, hoidot tepsii ja tauti remissiossa. En halua pilata läheisteni ja omaa elämääni murehtimalla tätä, vietämme ihanaa elämää rakkaitten kanssa. Syöpä on vain yksi tauti muiden joukossa. Hyvä että juuri minä sain tämän taudin koska olen niin vahva ja kestän henkisesti tämän. En ole missään vaiheessa kysellyt itsekkäästi "miksi juuri minä"...en ymmärrä kenen se syöpä "kuuluisi" saada.

Elämä on juuri niin hyvää kuin miksi sen itse määrittelee.

Ei, joskus ala-asteiäisenä paljonkin. Sittemmin olen lukenut jonkin verran antiikin filosofiaa.

Sama. Lähipiirissä monta syöpätapausta, nuorin 14-v. ja monta viisikymppistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ahdistaa ihan livenä. Terveellisesti eläneitä ihmisiä ympäriltä sairastuu ihan solkenaan.

Sama. Lähipiirissä monta syöpätapausta, nuorin 14-v. ja monta viisikymppistä.

Ei ahdista, tympii tää meininki jo siinämäärin että joku syöpä olisi pelastus. Ei tarvi enää stressata ja miettiä tulevaisuutta.

Muutama kaveri ja tutun tuttu on kuollut syöpään, yksi 30v ja yksi alaikäinen. Ajattelen että olen tavallaan jo selvinnyt. M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johonkinhan sitä on kuoltavakin. 

Joo, mutta ei tuo ole kyllä mukavin vaihtoehto.

Mihin sitten haluaisit kuolla?

Massiiviseen sydänkohtaukseen tai aivoverenvuotoon, joka vie sekunneissa.

Tätä toivon minäkin, en niin kuten äitini kohdalla, miten vielä massiivisen kohtauksen jälkeen saatiin jotenkuten elvytettyä ja eli vielä kuukauden päivät koneen varassa.

Ahdistavaa katseltavaa.

Kannattaa tehdä se hoitotahto jo terveenä, niin ei joudu elämään koneen varassa.

Jotenkin syövästä tehdään ihan liian iso juttu. Joo, jotkut siihen kuolee mutta useimmat ei. Minulla on ollut syöpä, äidilläni ollut kaksi syöpää. Nämä on vain pitänyt hoitaa päiväjärjestyksestä pois. Enemmän mua krooninen pitkäaikaissairaus on stressannut.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin syövästä tehdään ihan liian iso juttu. Joo, jotkut siihen kuolee mutta useimmat ei. Minulla on ollut syöpä, äidilläni ollut kaksi syöpää. Nämä on vain pitänyt hoitaa päiväjärjestyksestä pois. Enemmän mua krooninen pitkäaikaissairaus on stressannut.

Tällainen kommentti ärsyttää niitä, jotka siihen kuolee l. parantumaton syöpä. Tiedän, ettet tarkoittanut sitä niin, silti se vihlaisee. Mediassa tämä mainitaan aina ja se sattuu vielä enemmän. Olet onnekas ihminen ja toivon sinulle pitkää ja mukavaa elämä ja pitkäaikaissairautesi pysyvän kurissa.

Joka päivä joku syöpätarina. :(

Samoin jonkun lihavan voimaantuminen. :(

Skippaan nämä nykyään jo.