Kuka on aloittanut parisuhteen ilman kipinää?

Mikä niissä rentuissa viehättää? Sori, vähän ohi aiheen.

Kuinka kauan olet tuntenut hänet? 

Mulla oli ihan samanlainen kokemus ja ensitapaamisilla ajattelin ettei tästä mitään tule, en pitänyt sen kummemmin hänen ulkonäöstään enkä toisaalta kaikista tavoistakaan mutta mitä paremmin olemme tutustuneet monen kuukauden aikana, sitä enemmän olenkin ihastunut häneen.

Tämä voisi olla sellainen järkiliitto, noita tunneliittoja mullakin takana huonolla menestyksellä.

Kyllä se kipinä voi tulla ajan kanssa. Voihan se valjukin olla peto sängyssä, kun hetken pääsee harjoittelemaan.

Sanoisin, että anna ihmeessä mahdollisuus!!!!! Uskon, että pysyvä rakkaus todella voi syntyä ajan kanssa ja myös seksuaalinen viehätys siinä sivussa, ei aina tarvitse mennä niiden kipinöiden perässä ja odottaa sitä alkuhullaantumista. Varsinkin, jos vetoava miestyyppi on ihan vääränlainen kerta toisensa jälkeen.

Olen tässä pohdiskellut näitä paljonkin, kun ikää tullut ja suhteet ovat menneet saman kaavan mukaan: väkivaltaa, alkoholia, mt-ongelmia, pettämisiä ym. tulee aina jossain vaiheessa kuvaan. Ja mielestäni miehet ovat olleet alussa ihan "normaaleja" ja jopa aivan eri tyylisiä, mutta siellä pinnan alla ollut ihan samoja probleemia kaikilla. Siksi luotan jatkossa enemmän omaan järkeeni ja järkiperäiseen päättelyyn, kun sydämeeni, joka jostain syystä kiljuu näiden täysin epäkypsien henkilöiden perään.

Saman asian kanssa mietiskelen parhaillaan. Ajattelin kokeilla, josko suhde toimisi. Toivon, että tunteita tulisi lisää sitä mukaa, kun opin tuntemaan miestä paremmin. Edellyttäen tietenkin, että sieltä paljastuu lisää positiivisia asioita.

Nuorena menin kerran avoliittoon asti miehen kanssa, joka ei ulkoisesti sytyttänyt minua, mutta luonteeltaan oli mukava (aluksi). Lopulta osoittautu, että tyyppi olikin sairaalloisen mustasukkainen, heikkoitsetuntoinen, kontrolloiva ja käytti henkistä väkivaltaa. Se kokeilu päättyi siis huonosti, joten ole vähän varuillani asian suhteen. Jokainen ihminen on yksilö, joten seuraavalla kerralla saattaa olla parempi onni.

23v oltu jo yhdessä. Paras ystäväni ja kumppanini, ehdottoman lojaali ja huolehtiva. Kipinää ei ollut mutta rakkaus kasvoi vuosien mittaan. Seksiä on ollut aina, olen meistä se aktiivisempi.

Joskus sitä kipinää kaipaa mutta ei sitä epävarmuutta ja ahdistusta mitä se tuo mukanaan

Ei ollut kipinää alussa, kiinnostusta kyllä.

Ja se kiinnostus tuli juurikin siitä, että mies on luotettava, asiansa hoitava ja rehellinen, tavallinen mies. Pitää huolta lapsestaan, on valmis keskustelemaan vaikkei ole mikään keskustelija, pitää huolta itsestään, urheilee ja liikkuu. Innostuu mun ehdottamista asioista. Joskus on jopa tylsä mutta silti ihana.

Kohta kolme vuotta oltu yhdessä ja kyllä sitä kipinää siellä on. Myös seksi toimii erittäin hyvin ja on parantunut ajan saatossa. Sanoisin että anna ihmeessä mahdollisuus.

Itse en jaksa enää niitä renttuja tyhjän lupailijoita.

Olen lähtenyt suhteisiin, joissa en ole tuntenut kipinää. Naisen puolelta sitä on ollut. Tuntuu hyvältä olla haluttu eikä ole tarvinnut pyöriä tuskissaan epävarmuutensa kanss, kuten kipinään perustuvissa suhteissa.

Elämä on ollut kaikin puolin helpompaa ja nautittavampaa ja ehdottomasti niitä tunteitakin on ollut. Huonona puolena se, kun naisen kipinä on hiipunut, niin olen jäänyt saman tien yksin.

Sinuna ap menisin terapiaan selvittämään miksi haluat tuhoisiin parisuhteisiin. Älä sotke muita ihmisiä siihen.

Mieti, oletko mieluummin se, joka rakastaa palavasti vai se, jota rakastetaan palavasti.

Minä valitsin aikoinaan sen "valjun ja tavallisen", josta puuttui kutakuinkin kaikki edellisten suhteiden ilotulitus. Toisaalta puuttui myös taipumus spontaanisti lähteä muiden naisten perään ja soitella öisin kännipuheluita, kun vonkaamansa nainen oli jättänytkin pihalle ja minulle poikien peli-illaksi mainostettu baarikäynti päättyikin "väärin".

Nyt takana on kohta 25 vuotta. Hyviä vuosia. Minulle kasvun vuosia. Kipinää ei ole ollut eikä tullut, mutta nuotio on palanut koko ajan tasaisesti. Mieluummin näin, että siihen lisätään vähitellen uutta poltettavaa kuin poltetaan kerralla isona roihuna.

Ei kannata, ei kestä kauaa, että sinulla on päivittäin ristiriitaisia tunteita "jäädäkö vai lähteä". Olen kerran alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka oli minuun ihastunut vaikken itse välittänyt hänestä ollenkaan. Paperilla hän näytti hyvältä, mutta ei vain sytyttänyt. Syy: Olin yksinäinen, joten ajattelin, että onpahan jotain seuraa. VIRHE! Mies rakastui aivan täysillä, itse en tuntenut... mitään... omatunto huutaa vieläkin, oli niin hirveä jättää rakastunut ihminen kun olin antanut hänelle liikaa toivoa, voi jeeesus...

Voi olla tietenkin, ettei aloittajan tapauksessa ole kyse kipinästä edes miehen puolelta, kulisseista en osaa sanoa, muuta kuin, että pitää olla varma mihin ryhtyy. Itse en haluaisi uhrata päivääkään elämästäni sellaiseen järkiliittoon, mutta joku arvoiltaan vähemmän romanttinen voi halutakin sitä. Tosin aloitusviestisi on epävarma ja epävarmat päätökset kaduttaa, joten neuvon jättämään väliin tuon virheen.

Kuullostaa kamalalta. En lähtisi tuollaiseen suhteeseen sillä kyllä esim seksi pelkältä ystäväpohjalta on minulle mahdotonta. Kyllä siihen sitä keskinäistä vetovoimaa tarvitaan, että pystyy sietämään sitä toista arjessa päivästä toiseen.

Älä mee sotkemaan sen miehen elämää omilla ongelmillasi. 

En voisi kuvitella ryhtyväni suhteeseen jossa ei ole kipinää. Kipinäsuhteessa olen ollut jo 25 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ap menisin terapiaan selvittämään miksi haluat tuhoisiin parisuhteisiin. Älä sotke muita ihmisiä siihen.

Tämä. Sitä keskinäistä vetovoimaa voi olla myös ihan tavallisten ihmisten välillä, eikä sen toisen tarvitse mikään hullu luuseri olla. Kannattaa kyllä hakea ammattiapua setvimään sun nupiasi siinä suhteessa miksi aina valitset väärän.

Sinänsä jos et tunne muuta kuin ystävyyttä tätä ihmistä kohtaan, on väärin esittää mitään enempää. Yritin joskus seurustella minuun ihastuneen oikein mukavan, älykkään ja komean miehen kanssa. Oikein kiva kaveri oli ja järjellä tajusin, että olisi varmaan hyvä kumppani. Siinä kohtaa kun ajattelin että voi ei, kunpa se nyt ei haluaisi pussailla ja lääppiä, niin ymmärsin ettei tämä juttu mene oikein ja lopetin sen tapailun siihen. Pian sen jälkeen tapasin miehen, joka sai ihan pelkällä läsnäolollaan sukat pyörimään jalassa. Mentiin yhteen ja sen jälkeen en ole ketään toista kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtenyt suhteisiin, joissa en ole tuntenut kipinää. Naisen puolelta sitä on ollut. Tuntuu hyvältä olla haluttu eikä ole tarvinnut pyöriä tuskissaan epävarmuutensa kanss, kuten kipinään perustuvissa suhteissa.

Elämä on ollut kaikin puolin helpompaa ja nautittavampaa ja ehdottomasti niitä tunteitakin on ollut. Huonona puolena se, kun naisen kipinä on hiipunut, niin olen jäänyt saman tien yksin.

Olen varmaan tällä hetkellä tällaisessa suhteessa. Olen ollut enemmän ihastunut mieheen kuin hän minuun. Silmäni avautuivat asian suhteen vasta hetki sitten ja aloin kipuilemaan asian kanssa todenteolla. Asian tajuaminen sai minut ymmärtämään, että haluan elää sellaisessa suhteessa, jossa en ole miehelle mikään hätävara sitä parempaa naista odotellessa. Miehestä meni maku tämän tajuttuani, enkä enää halua tapailla häntä romanttisessa mielessä. Ystävänä voin jatkaa, jos sitä haluaa pelkästään.

Voi olla niin, että tunnetaan ystävinä pitemmällä aikaa ja sitten huomataan, että sitä kipinää ja rakastumista löytyykin ja mennään yhteen. On kuitenkin aika arpapeliä lähteä pelkältä kaveripohjalta suhteeseen. Entä jos/ kun mitään ystävyyttä kuumempaa tunneta ei kehity yrityksestä huolimatta. Entä jos yhteisessä arjessa päinvastoin alkaa se toisen läsnäolo ärsyttää ja inhottaa. Mitäs sitten? Kyllä munkin mies on monesti ärsyttävä , mutta koska rakastan häntä ja tunnen seksuaalista status vetoa häneen, tämän ärsytyksen pystyn sietämään.

Suhteet on aina arpapeliä. Mulla on aina ollut aluksi kipinää, mutta päättyneet siihen etten ole voinut enää sietää toista. Ekan kohdalla miehen kosketus alkoi inhottaa, toisen kohdalla en voinut sietää hänen negatiivista persoonallisuutta enää hetkeäkään. En voi noista muuta päätellä kuin että olivat molemmat vääriä minulle.