Mikä on sellainen summa tilillä, että jäisit pois työelämästä?

Vierailija kirjoitti:

yli 100k euroo ois tileillä ja parikyt vuotta eläkeikään. velkaa ei penniäkään eikä perhettä. vähän miettinyt josko jäis työelämästä pois.

Itse 49 vuotias ja saman verran säästössä. Lapsi täysikäinen ja omillaan. Asuntovelka saatiin pois nyt kesällä. Samoja hieman mietin, että työelämä pikkuhiljaa riittäisi (aloitin kokopäivätyötä 16 vuotiaana).

No, miehelle iski keski-iän kriisi ja eroakin miettii, eli se on sitten uutta asuntolainaa tms, ehkä tässä töitä on nyt hyvä tehdä.

Jos suunnittelisi elävänsä max 5 vuotta vielä, niin 100 000e olisi hyvä summa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 tuhatta euroa

50 tuhatta euroa? Se on kyllä aika nopeasti käytetty. Mitäs sitten?

En ole tuo edellinen, mutta voihan kommentin ajatella niin, että katsotaan sitten uudestaan kun rahat on kulutettu. Ei kaikilla ole koko ajan paniikki päällä siitä, että työhistorian pitää olla katkeamaton. 

Ihmisellä saattaa olla hyvinkin sellainen tilanne, että jäisi pois työstä tuollaisen summan takia, vaikka tiedostaa, ettei se riitä loppuelämäksi. 

Kun rahat on sitten loppu; toiv. ei iske raju sairaus päälle tms...

Sairaus ja kuolema voi iskeä, vaikka olisi saanut kymmenen miljoonaa. 

Voi ja kuolemalle ei voi mitään.

Sairastuessaan ...parempaa hoitoa pystyy hakemaan, kun on rahaa tilillä , mistä ottaa.

Tässä ketjussa kuitenkin vain haaveillaan. Sillä joka haaveilee kahdesta miljoonasta eurosta ei välttämättä ole yhtään sen enemmän rahaa hoitaa kuvitteellista sairauttaan kuin sillä, jolle riittäisi 50 000 euroa. Saattaa olla jopa vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kysymys ei ole, millä summalla, vaan että mitä ihmettä mä sitten tekisin? Mulla on ihanat työkaverit, asiakkaat ja antoisa työ. Tärkeä yhteisö, johon koen kuuluvani. Saan jatkuvasti oppia uutta ja meidän ala muuttuu koko ajan, joten pysyy itsekin virkeänä. Jos olisi pakko jäädä pois, niin varmaan tekisin toisen väitöskirjan, opettelisin uuden kielen, urheisilisn enemmän, harrastaisin enemmän musiikkia, tekisin vapaaehtoistyötä. Mutta en usko, että mikään näistä olisi yhtä tiivis yhteisö, kuin työpaikkani. En haluaisi katsoa vaan oravia ikkunasta kotona hiljaisuudessa, tuntisin itseni niin ulkopuoliseksi.

Mitäköhän pyörii tällaisen ihmisen päässä? Kun hän tekee väitöskirjaa, opettelee uuden kielen, urheilee, musisoi ja tekee vapaaehtoisyötä, niin hänen mielestään kaikki tuo on yhtä tyhjää  ja samaa kuin katsoisi oravia ikkunasta.

Oletkohan itse yhtä hyvää seuraa työpaikallasi kuin muut ovat sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. En voi kuvitella elämää ilman, että tekee jotain työtä, jossa saa itseään toteuttaa. Huomaan aina jossakin vaiheessa kesälomaa kaipaavani myös rutiineja, jota arjessa on. Joutenolo ei ole kenellekään hyödyllistä, vaan passivoi.

Työ kuitenkin saattaisi muuttua. Jos tilillä olisi esim. 500 000, niin saattaisin jättää joksikin aikaa nykyisen päivätyöni (joka tosi kiva ja hyväpalkkainen, mutta ei intohimo) ja kokeilla siipiäni jossakin muussa, josta olen haaveillut. Ehkä siirtyisin pöytälaatikkokirjoittajasta kokeilemaan, että olisiko minusta oikeaksi kirjailijaksi.

Minäminäminäminäminä

Raharaharaharaharaha

Työtyötyötyötyötyö

Tässä näemme malliesimerkin yhteiskunnan aivopesemästä suorittajanarsistista!

Millähän perusteella minä olen narsisti? :D Raha ei ole tärkeintä elämässä, mutta kyllä se on minulle tärkeää, että tulen toimeen ja seison omilla jaloillani.

Muuten koen eläväni ihmiselle lajityypillistä elämää. Eli koen tärkeänä puuhastelun sekä tarvitsen virikkeitä ja haasteita pysyäkseni tyytyväisenä. Näitä nykyihminen löytää lähinnä työstä sekä hyvin intohimoista harrastuksista. Tämä on mielestäni yhtä tärkeää kuin riittävä uni, hyvälaatuinen ravinto sekä liikkuminen.

Yhtä lailla olen sitä mieltä, että riittämätön uni, huono ravinto, liikkumattomuus ja virikkeetön sekä haasteeton elämä masennuttaa ja muutenkin sairastuttaa.

t. se, jolle vastasit

4'000 euroa. M27

Up

Milli riittäisi. Säästöjä vasta 170 000(osakkeissa ja laskee koko ajan). Haaveeksi jää. Joten nielen katkeruuteni ja orientoidun työhöni.

Se 12 miljoonan lottopotti ois jees. Helpottaisin sillä myös läheisteni elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 tuhatta euroa

50 tuhatta euroa? Se on kyllä aika nopeasti käytetty. Mitäs sitten?

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot

Saa olla kyllä aika pienet menot, jos 50 000 haluaa vaikka viideksikymmeneksi vuodeksi riittävän. 

Puoli milliä vähintään. On kyllä aika väsynyt olo kun on tehnyt 5 päivänä putkeen 16 tuntisia päiviä. Onneksi nyt alkoi viikonloppu, menee varmaan kokonaan levätessä.

Ensiviikolla sama ylityöhelve*tti odottaa.

Lottovoitto lauantaina tervetuloa!

Ei sellaista summaa ole, työni on mielenkiintoista. Ajattelin työskennellä noin 70 vuotiaaksi, mikäli terveys ja työnantaja sallivat.

0 €. En menisi mistään hinnasta töihin.

En mä oikein siellä ole nytkään.

Varmaan summa olisi jossain ehkä 1,5 miljoonan kieppeillä. Osahan rahasta pitäisi jättää tilille makaamaan ja osa sitten sijoittaa suhteellisen vähäriskisesti, että niillä voisi sitten kustantaa elämää seuraavat mahdolliset 40 vuotta. Inflaation huomioon ottaminen ja sitten kesken jäänyt työura, joka näkyisi eläkkeessä pitäisi huomioida.

Vierailija kirjoitti:

300 000e, ostelisin sijoitusasuntoja ja elelisin niillä tuloilla.

AsuntoJA? Just.

Vierailija kirjoitti:

Milli riittäisi. Säästöjä vasta 170 000(osakkeissa ja laskee koko ajan). Haaveeksi jää. Joten nielen katkeruuteni ja orientoidun työhöni.

Osakkeet on rahaa vasta, kun myyt ne. Osinko on suoraa tuottoa.

N. 500 000€, sillä pärjäisin seuraavat 34 vuotta, jotka uskon vielä eläväni. 17 vuotta hieman enemmän/kk, ja eläkkeen alkaessa hieman vähemmän/kk. Olen jo lähellä tätä summaa, max. 5 vuotta pitää vielä työelämässä jaksaa jatkaa. Aloitin sijoittamisen hyvin nuorena, koska tiesin jo silloin, etten halua olla työelämässä eläkeikään asti. Talo on velaton, sitten on muutama sijoitusasunto ja osakkeita. Miehellä suurinpiirtein vastaava varallisuus.

Mikäli en olisi ottanut noin 10-vuoden taukoa aktiivisesta sijoittamisesta, olisin jo tavoitteessani. Jossain välissä kiinnostus sijoittamiseen lässähti täysin ja muut asiat olivat etusijalla, mutta viime vuodet olen jatkanut systemaattista varallisuuden kerryttämistä, vain ja ainoastaan ajatuksena päästä pois työelämästä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi samaan aikaan elänyt, nauttinut ja matkustellut, juuri sitä on tullut tehtyä siinä ohessa.