Mikä on sellainen summa tilillä, että jäisit pois työelämästä?

Ei sitä yksinasuvana paljon rahaa kulu, kun ei turhia ostele tai syö ravintoloissa.

200 000 riittäisi vallan mainiosti.

En lopettaisi, mutta ehkä vähentäisin työssäkäyntiä.

Ei mikään. En voi kuvitella elämää ilman, että tekee jotain työtä, jossa saa itseään toteuttaa. Huomaan aina jossakin vaiheessa kesälomaa kaipaavani myös rutiineja, jota arjessa on. Joutenolo ei ole kenellekään hyödyllistä, vaan passivoi.

Työ kuitenkin saattaisi muuttua. Jos tilillä olisi esim. 500 000, niin saattaisin jättää joksikin aikaa nykyisen päivätyöni (joka tosi kiva ja hyväpalkkainen, mutta ei intohimo) ja kokeilla siipiäni jossakin muussa, josta olen haaveillut. Ehkä siirtyisin pöytälaatikkokirjoittajasta kokeilemaan, että olisiko minusta oikeaksi kirjailijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. En voi kuvitella elämää ilman, että tekee jotain työtä, jossa saa itseään toteuttaa. Huomaan aina jossakin vaiheessa kesälomaa kaipaavani myös rutiineja, jota arjessa on. Joutenolo ei ole kenellekään hyödyllistä, vaan passivoi.

Työ kuitenkin saattaisi muuttua. Jos tilillä olisi esim. 500 000, niin saattaisin jättää joksikin aikaa nykyisen päivätyöni (joka tosi kiva ja hyväpalkkainen, mutta ei intohimo) ja kokeilla siipiäni jossakin muussa, josta olen haaveillut. Ehkä siirtyisin pöytälaatikkokirjoittajasta kokeilemaan, että olisiko minusta oikeaksi kirjailijaksi.

Minäminäminäminäminä

Raharaharaharaharaha

Työtyötyötyötyötyö

Tässä näemme malliesimerkin yhteiskunnan aivopesemästä suorittajanarsistista!

Karkeasti ajateltuna vaikkapa miljoona. Perusteluna se, että n. 4% nettotuotto voisi olla realistinen. Sillä tuotolla elää tavallista keskiluokkaista elämää Suomessa. Ulkomailla voi elää leveämminkin.

Toisaalta ehkä todellisuudessa tekisin vielä vähän lisää rahaa, koska eihän se 40000e netto/vuosi nyt mikään ökytulo ole. Ja taas jos käyttää sen miljoonan, niin sitten on aika äkkiä köyhä taas.

Yhdeksänsataakahdeksankymmentäseitsemäntuhattakuusisataaviisikymmentäneljäeuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. En voi kuvitella elämää ilman, että tekee jotain työtä, jossa saa itseään toteuttaa. Huomaan aina jossakin vaiheessa kesälomaa kaipaavani myös rutiineja, jota arjessa on. Joutenolo ei ole kenellekään hyödyllistä, vaan passivoi.

Työ kuitenkin saattaisi muuttua. Jos tilillä olisi esim. 500 000, niin saattaisin jättää joksikin aikaa nykyisen päivätyöni (joka tosi kiva ja hyväpalkkainen, mutta ei intohimo) ja kokeilla siipiäni jossakin muussa, josta olen haaveillut. Ehkä siirtyisin pöytälaatikkokirjoittajasta kokeilemaan, että olisiko minusta oikeaksi kirjailijaksi.

Minäminäminäminäminä

Raharaharaharaharaha

Työtyötyötyötyötyö

Tässä näemme malliesimerkin yhteiskunnan aivopesemästä suorittajanarsistista!

Olen eri, mutta en ymmärrä, mitä tarkoitat. Itse olen juuri vaihtamassa vaativampaan työhön, vaikka hyvä palkka oli helpommassakin työssä, mutta se passiivisuus siitä, että kaikki on vaan liian helppoa, ei ole mulle hyväksi. Olen onnellisempi kun on haasteita, voi voittaa ne, tulee olo, että saavutti jotain ja tuntee oikeasti elävänsä.

Olen myös sellainen, että haluan lomalla olla todella aktiivinen (siis extreme-urheilua jne.). Kaikenlainen makaaminen saisi mut vain masentumaan.

2000 euroa/kk puhtaana tilille, niin eläisin vallan mainiota elämää. Velaton asunto on jo.

200 000€, sijoituksilla pärjäisin hyvin loppuelämän.

En tiedä, haluan tehdä työtä. Minulla on työ joka työ elämään sisältöä ja on merkityksellistä, olen keskituloinen. Ajattelen jos elämässä ei koskaan tarvitse ponnistella yhtään ei siitä lomasta ja vapaastakaan silloin nauti yhtä paljon. Yksi tuttavani kysyi tätä minulta kerran että miksi en jää pois töistä kun tiesi että olin perinyt rahaa. Naurahdin ja sanoin ettei sillä  summalla (300 000 eurolla joka minulla on nyt sijoituksissa ja tileillä) todellakaan voi jäädä pois työelämästä tässä vaiheessa kun työikää on vielä ainakin 15 vuotta jäljellä. Osalla ihmisistä on aika epärealistinen ajatus siitä mihin tuollainen summa riittää. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, haluan tehdä työtä. Minulla on työ joka työ elämään sisältöä ja on merkityksellistä, olen keskituloinen. Ajattelen jos elämässä ei koskaan tarvitse ponnistella yhtään ei siitä lomasta ja vapaastakaan silloin nauti yhtä paljon. Yksi tuttavani kysyi tätä minulta kerran että miksi en jää pois töistä kun tiesi että olin perinyt rahaa. Naurahdin ja sanoin ettei sillä  summalla (300 000 eurolla joka minulla on nyt sijoituksissa ja tileillä) todellakaan voi jäädä pois työelämästä tässä vaiheessa kun työikää on vielä ainakin 15 vuotta jäljellä. Osalla ihmisistä on aika epärealistinen ajatus siitä mihin tuollainen summa riittää. 

Lisään että jos nyt jäisi pois työelämästä, olisi rahat menneet eläkeikään mennessä ja edessä olisi köyhä eläkeläisyys kun eläkekertymä olisi kovin pieni, mutta ilmeisesti tämäkään ei ole kaikille kovin selvää.

Neljän vuoden palkka. Neljä vuotta tai tarkemmin sanottuna 3 vuotta ja 11 kuukautta vanhuuseläkkeeseen. Päivälleen. 

Sellainen summa että selviäisin sillä eläkeikään asti ja riittäisi vielä eläkkeellekin vähän säästöjä (koska se eläkehän olisi tosi pieni). Lyhytaikaisesti voisin jäädä, jos säästöjä olisi vähintään noin 1200€/kk ja jos voisin luottaa siihen että löydän vielä uuden työn.

Jos ei 300 000€:llä pärjää esim 20 vuotta niin jo on ihme! Tai riippuu tietysti miten leveästi haluaa elää..

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 300 000€:llä pärjää esim 20 vuotta niin jo on ihme! Tai riippuu tietysti miten leveästi haluaa elää..

Ai perheellinen ihminen?

Kuulun myös niihin, jotka pitävät työstään, eli vaikka talous olisi turvattu (useampi miljoona, sijoitusasuntoja hyvin hoidetuista taloyhtiöistä, joista säännöllistä tuloa ym.) niin haluaisin ainakin jossain määrin jatkaa töissäni. Ehkä 3 pvä/viikko tai tyyliin 6-7 kk normaalilla työajalla vuodessa, muutoin vapaalla.

Tuntuisi myös aika turhalta jäädä kokonaan pois työelämästä kun on sitä varten opiskellut itseään kiinnostavaa alaa tutkijatasolle saakka.

2,6 miljoonaa nyt tähän hätään. Elinikää on kuitenkin tässä vielä jäljellä ja vapaa-aika mahdollistaisi matkustelun sekä velaton asunto olis kiva ennen työelämästä pois jäämistä.

Olen tämän jo joskus laskenutkin. Puoli milliä riittäisi loppuelämäksi, vaikka eläisin 90-vuotiaaksi, mikä näyttäisi olevan lähisukuni tyypillinen elinikä. Pikku eläke siihen päälle ja nykyiset säästöt, niin voisin vielä vähän törsäilläkin joskus. Mulla ei ole suuria tarpeita, harrastuksetkin on aika halpoja, olisin täysin tyytyväinen ja nauttisin vapaudesta.

Taas tämmöinen ketju, jossa 80% vastaajista jäisi työelämästä pois, jos olisi riittävästi rahaa. Mutta, kun joku kehtaa aloittaa kotiäiti/rouva ketjun, johon ilmoittautuu muutamia tällaisia naisia, niin heti haukutaan lyttyyn. Ei auta selittää, että omaisuutta löytyy, ei avioehtoa, ei huolta eläkkeestä...pohjasakkaa olet siitä huolimatta. Niin ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei 300 000€:llä pärjää esim 20 vuotta niin jo on ihme! Tai riippuu tietysti miten leveästi haluaa elää..

Ai perheellinen ihminen?

15 000 e/v = 1250 e/kk, aika vaatimattomia on teidän menot jos tuo tuo riittävän elintason. Typerintä itselle olisi jos olisi helvetisti aikaa, muttei riittävästi rahaa tehdä sitä mitä haluaa.