Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

Vilja Eerikan jälkeen kynnys mataloitui eikä kukaan halua virkavastuuseen jos tapahtuu uudelleen samankaltainen juttu.

Vilja-Erikan tapauksessa kyse oli kuitenkin enemmän jonkinlaisesta korruptiosta lastensuojelun sisällä. Isänäiti oli sosiaalijohtaja tms. ylemmässä asemassa oleva, ja suvussa muutakin sos.alan väkeä. Eikö tuo mummo jotenkin painostanut sos.työntekijöitä. Lasuja tehtiin vaikka kuinka mutta eivät välttämättä edes johtaneet mihinkään tai sitten toimet oli tehottomia. Mielummin pitäisi kiinnittää huomiota lastensuojelun toimintaan kuin lisätä tavallisten perheiden kyttäystä. Nuohan oli aika kaukana tavallisesta ja siitä äitipuolesta varsinkin näki että on aivan sekaisin. Surullinen kohtalo pienellä tytöllä.

Höpö höpö. Vilja-Erika oli lähdössä sijoitukseen seuraavana päivänä, isä aneli pitää vielä yhden päivän lisää ja sinä päivänä Eerika kuoli. Äitipuolen hulluutta ei päästy fyysisesti näkemään ikinä, koska ei tullut palavereihin. Isä tuli ja osasi puhua. Pääongelmana jutussa oli, että kyseessä oli kaksi vaikeasti personallisuushäiriöistä aikuista isä ja äitipuoli ja aina totaalisen ylityöllistetty sosiaalitoimi, jolla ei ollut aikaa väijyä riittävästi. 

Ei se asia kieltämällä muuksi muutu. Hullultahan tuo tietysti kuulostaa, esim. se että sitä Erikan mummoa pelättiin. Äitipuolen puheita oltiin kyllä tietääkseni lasussakin ihmetelty kun oli esim. se tyyliin vuosia kestänyt nelosraskaus ja mitä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Luultavasti yhteiskunnalle tulisi halvemmaksi ottaa takaisin käyttöön entisajan kodinhoitajat. Ongelmat eivät ehtisi kasvaa isoiksi.

Saahan sitä kotipalvelua nytkin, jos on asiallinen syy kuten vaikka vastasyntyneet kolmoset tai äidillä koipi poikki. Yleensä perheissä on kaksi aikuista, joten ensi sijassa ne väsymiset pitäisi hoitaa niin, että toinen nukkuu ja toinen jynssää sen vessan. 

Sivusta huutelen, että ei tullut kodinhoitajaa avuksi kun teloin jalkani ja mies oli työmatkalla vielä kuukauden. Sain aivan itse kuule selvitä. Lapsetkin otin pois päiväkodista, koska en saanut heitä sinne mitenkään vietyä. Omista vanhemmista ei ollut mitään apua, anoppi kävi kahden viikon ajan kaupassa ja auttoi minkä omilta töiltään ja 70km päästä ehti. Lopulta muutettiin anoppilaan ja odotettiin sieltä käsin iskää kotiin. 

Jos ei olisi ollut anoppia, olisin ollut pulassa. Neuvolasta naureskeltiin, että ei heillä ole ketään tällaisiin tilanteisiin. Rahalla olisi saanut, mutta rahaa ei ei ollut laittaa siinä tilanteessa kuin siivoojaan, joka kävi meillä kaksi kertaa. 

Meillä kävi 30 tuntia kotipalvelua kun istuin 3kk jalka kipsissä 2 -vuotiaan kanssa.

Olen kuullut useamman jutun siitä miten ilmeisesti joku naapuri on tehnyt lasun jostakin tyyliin hetkellisesti ärsyttävästä asiasta. Ihmiset eivät näköjään viitsi ottaa mitään asioita puheeksi tai kysyä mitä kuuluu, vaan mieluummin tehdään varmuuden vuoksi tai kiusallaan lasu. Valitettavasti tällaistakin tapahtuu, että ihmiset kommunikoivat tällä tasolla.

No. Perinteisesti naisten osallistuminen työelämään on marginalisoitu. Osa ihmisistä, myös naisista, haluaa käyttää valtaa muihin ihmisiin. Esim hoitotyö on ollut sellainen positio, että siinä pystyy käyttämään valtaa, ja toimimaan ns normien mukaisesti. Nyt myös lasujen tekeminen netin ym it infran kautta helpottunut. Siksi.

Mulla on aivan päinvastainen kokemus, vaikka olen toisen lapsen jälkeen ollut tosi uupunut ja tuonut sen ilmi. Ovat antaneet vinkkejä mistä voisi saada helpotusta (kerho, psyk sh, kotipalvelu). Ei ole tehty lasua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

Ei todellakaan kaikkien. Ainoastaan kädettömien w t -vanhempien.

Itsellä on kahtalainen kokemus. Meistä tehtiin nimetön lastensuojeluilmoitus, oli juuri sitä aikaa kun Vilja-Eerikan surullinen kohtalo oli pinnalla. Ilmoitus tehtiin siitä, että uhmaikäinen kannettiin kaupasta ulos kiljuvana kun ei saanut jäätelöä. Hiukan jännitin, että mikäs juttu tämä nyt on, mutta tosi asiallisesti selvitettiin eikä mitään jälkiseuraamuksia.

Toisen lasun olen tehnyt itse omasta perheestäni. Tarvitsimme erittäin kuormittavassa tilanteessa apua ja terveydenhuollon puolelta kannustivat tekemään näin. Tiedän, että on kuntakohtaisia eroja mutta meillä todellakin oli apua. Saatiin sosiaalityöntekijä, joka mm. avusti siinä miten haetaan taloudellista tukea, oli mukana palavereissa niin terveydenhuollon kanssa kuin koulun, nimenomaan pitämässä meidän puolia, jotta saamme kaiken avun joka meille kuului. Saatiin kahdelle lapselle oma tukihenkilö, joista oli paljon apua ja tukea. Asiakkuus on jo päättynyt aikoja sitten ja meidän tilanne täysin normaali, mutta olen äärimmäisen kiitollinen niistä muutamasta vuodesta kun he olivat meidän tukena.

Tämä huolilaki tuli 2008 ja siitä se alamäki sitten alkoi. Kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia vuosittain, lastensuojelu paisuu kuin pullataikina ja näperrelllään selontekoja mummon mielipahasta ja eriparisukista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kahtalainen kokemus. Meistä tehtiin nimetön lastensuojeluilmoitus, oli juuri sitä aikaa kun Vilja-Eerikan surullinen kohtalo oli pinnalla. Ilmoitus tehtiin siitä, että uhmaikäinen kannettiin kaupasta ulos kiljuvana kun ei saanut jäätelöä. Hiukan jännitin, että mikäs juttu tämä nyt on, mutta tosi asiallisesti selvitettiin eikä mitään jälkiseuraamuksia.

Toisen lasun olen tehnyt itse omasta perheestäni. Tarvitsimme erittäin kuormittavassa tilanteessa apua ja terveydenhuollon puolelta kannustivat tekemään näin. Tiedän, että on kuntakohtaisia eroja mutta meillä todellakin oli apua. Saatiin sosiaalityöntekijä, joka mm. avusti siinä miten haetaan taloudellista tukea, oli mukana palavereissa niin terveydenhuollon kanssa kuin koulun, nimenomaan pitämässä meidän puolia, jotta saamme kaiken avun joka meille kuului. Saatiin kahdelle lapselle oma tukihenkilö, joista oli paljon apua ja tukea. Asiakkuus on jo päättynyt aikoja sitten ja meidän tilanne täysin normaali, mutta olen äärimmäisen kiitollinen niistä muutamasta vuodesta kun he olivat meidän tukena.

Perheestä ei voi tehdä lasuilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Ja kuka sen päättää onko perhe uupunut tms? Itse ainakin uuvun siihen jatkuvaan kyttäämiseen ja valittamiseen, mitä tässä maassa harrastetaan. En lapsiin tai perhe-elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Muutamia vuosia sitten kysyin luokanvalvojalta asiasta. Myös selvitetyistä sairauspoissaoloista tehdään lasu. 40 tuntia poissaoloa kertyy hyvin helposti yläkoululaiselle. Yksi flunssa ja vatsatauti riittää.

Poikani luokanvalvoja oli kylläkin ilmoittanut oppilaille, ettei aio ilmoitella flunssapotilaita lastensuojeluun. Tämä opettaja oli itse kahden aikuisen lapsen äiti ja kokenut opettaja. Eli normaalijärkinen ihminen.

Ongelma on se, että osa vanhemmista luulee kaiken koskevan itsestään. Minusta tehtiin ilmoitus, perheestämme tehtiin ilmoitus, minua uhkaillaan, minun kunniaani on loukattu. Ei se niin ole hyvänen aika! Lastensuojelu koskee lapsia. Lapsesta tehdään ilmoitus. Joskus kaikista perheen lapsista ja silloinkin jokaisesta erikseen. Voihan ilmoituksen tekijäkin kuvitella ilmoittavansa vanhemmasta, mutta on väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Ja kuka sen päättää onko perhe uupunut tms? Itse ainakin uuvun siihen jatkuvaan kyttäämiseen ja valittamiseen, mitä tässä maassa harrastetaan. En lapsiin tai perhe-elämään.

Kyttääminen uuvuttaa enemmän kuin mikään. Jos lapsesi on sijoitettuna ja joku tekee sinulle jotain mihin reagoit niin kaikki alkaa alusta vaikka olisi tiedetty että olet hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä huolilaki tuli 2008 ja siitä se alamäki sitten alkoi. Kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia vuosittain, lastensuojelu paisuu kuin pullataikina ja näperrelllään selontekoja mummon mielipahasta ja eriparisukista.

Niin, kiusatusta lapsesta halutaan tehdä lasu, koska tyttö on hymytön.

Kiusaamiseen ei puututa mitenkään.

Voisiko asialle tehdä koulussa jotain, ilman että kuormitetaan lastensuojelua ja perhettä turhaan?

Voisiko käyttää normaalia järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Ja kuka sen päättää onko perhe uupunut tms? Itse ainakin uuvun siihen jatkuvaan kyttäämiseen ja valittamiseen, mitä tässä maassa harrastetaan. En lapsiin tai perhe-elämään.

Kyttääminen uuvuttaa enemmän kuin mikään. Jos lapsesi on sijoitettuna ja joku tekee sinulle jotain mihin reagoit niin kaikki alkaa alusta vaikka olisi tiedetty että olet hyvä äiti.

Se on silloin kivun, tuskan ja ilkeyden maksimoimista johonkin kohteeseen joka on herkkä ja joka yrittää kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Höpö höpö, lapsiperheiden kotipalvelua on saatavissa varmaan useimmissa kunnissa. Tuliperheisiin joskus monen vuoden jonot, ei useimmat halua sellaista odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun sossu täällä. Ilmoituksia kuuluu kyllä tehdä, jos lasta kaltoinkohdellaan, lyödään, pidetään nälässä tai vastaavaa. Samoin, jos perhe ei pärjää, uuvutaan, ei jakseta hoitaa. Silloinhan tarvitsee apua. 

Mutta onko teillä tarjota kodinhoitajaa, jotta väsynyt vanhempi voisi esim. nukkua? No ei ole, vaan mieluummin haette esim. tukiperhettä. Työntekijä tulee kotiin kyttäämään, että mitä vanhempi on jaksanut tehdä kotona, vaikka onkin univelkainen. Liian moni tulee juttelemaan kotiin, vaikka avuksi kaivataan tekoja!

Höpö höpö, lapsiperheiden kotipalvelua on saatavissa varmaan useimmissa kunnissa. Tuliperheisiin joskus monen vuoden jonot, ei useimmat halua sellaista odottaa.

Niin. Paperilla. Todellisuudessa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun exäni taas tehtaille jatkuvasti lasuja minusta. Hän on niin kovin huolissaan jaksamisestani, kaiken sen vuosien kiusanteon jälkeen. Varsinaista apua vanhemmuuteen hänestä ei ole

Vaikka ne lasut todetaan kerta toisensa jälkeen aiheettomiksk se kuormittaa silti

Ei sinusta vaan lapsesta.

Kuule, kyllä nämä tyypit tekevät sen nimenomaan siitä toisesta vanhemmasta, lapsi ei liity asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.

Eli lapsi oli sinulla 5 tuntia vuorokaudessa eli käytännössä asui päiväkodissa. Miten ajattelit, että normaali kiintymyssuhde tai yhdessäolo onnistuu viidessä tunnissa vuorokaudessa?

Öitä oli 3-5 ja lapsihan nukkui hoitoajasta suuren osan, kun nukkui sekä yö- että päiväunet. Montako tuntia tavallinen päivätyöläinen ehtii olla lapsensa, jos hakee lapsen hoidosta esim. klo 16 ja lapsi menee nukkumaan klo 20?

Aika monta - sitä järjestetään. Miksi teit lapsia ylipäätään jos ajattelit painaa peräsuoli pitkänä vuorotyötä?

Normaalikin työaika on kello 8-16 + työmatkat. Mitä tässä nyt pitäisi vielä järjestää sinun mielestäsi? Että kukaan pienen lapsen vanhempi ei saa käydä töissä lainkaan vai? Kyllä tein itsekin vuorotyötä, mutta hei, vuorotyössä on arkivapaat jolloin saatoin olla lapsen kanssa ihan koko päivän kotona, vaikka kaksikin päivää ja isä viikonlopun. Joten lopeta tuo kristillismoraalinen tuomitseminen, lapset tottuu kyllä siihen että vanhemmat on töissä. Ja arvaa mitä? He menivät itsekin töihin siihen ikään tultuaan, koska pitävät sitä ihan normaalina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Kyllä ainakin Oulussa velvoitetaan tekemään. Tuntiraja luvallisissakin poissaoloissa on "yli 50". Tämän voit ihan itsekin käydä lukemassa kun googletat "Oulun poissaoloihin puuttumisen malli".

Syynä on se, että luvallisestikin kymmeniä tunteja koulusta poissa oleminen on iso haaste lapsen suoriutumiselle. Ja vaikka huoltaja kuittaisikin poissaolot terveyssyinä, on taustalla melkein aina jotain, joka aiheuttaa lapsessa fyysisiä tai psyykkisiä oireita, joiden vuoksi hän on jatkuvasti pois. Esim. itse pidin ison palaverin ja tein myös lasun ekaluokkalaisesta, jota äiti ei vain saanut lähtemään kouluun. Lapsi halusi jäädä mieluummin pelaamaan puhelimella kotiin. Yhtään luvatonta poissaoloa ei ollut, äiti kuittasi ne aina terveydellisiksi. Perhe sai sosiaalityöstä apua ja nyt lapsikin tietää, että hänet vaikka noudetaan sossun toimesta kotoa kouluun, jos hän ei itse suostu tulemaan.

Jos lapsi on kuukausia sairaalassa, hänen kuuluu saada sairaalakoulun opetusta. Silloin ei tule poissaoloja vaan opetus on järjestetty erityisjärjestelyin. Sama koski koronakaranteeneja.

Tuo on vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa.