Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Sellainen automatiosoitu syntikka on helppo lapsen (at aikuisenkin) soittaa, jos painaa yhtä kosketinta niin se soittaa koko kapplaeen alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää soitinliikkeeseen ja anna poikasi kokeilla päivän eri soittimia. Henkilökunta auttaa ja opastaa.
Ei ainakaan näin.
Musiikkiliikkeen henkilökunnalla ei ole koulutusta eikä todennäköisesti motivaatiotakaan esitellä eskarilaiselle soittimia. Ne soittimet ovat myös lähtökohtaisesti väärän kokoisia, ehkä ukulelea lukuun ottamatta.
Ja vaikka soitin löytyisikin, eskarilainen valitsisi sen todennäköisesti värin tai muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi. Teillä on syytä olla sen verran rahaa, että voitte mukisematta ja syyllistämättä ostaa toisen ja kolmannenkin soittimen, jos eka valinta menee pieleen. Kuusivuotiasta ei nimittäin voi asiasta vastuuttaa.
Siellä musiikkiopistossa olisi ammattilaiset tähän valintahommaan ja pieniä soittimia.
Mistäs se täti soitinkaupan henkilökunnan koulutuksen tietää? Ja mistä ne musiikkiopistot ovat sitten soittimensa ostaneet, ellei Musiikki-Fazerilta?
-Tiesitkö että suomessa on niin paljon karaoke-laulajia että heidän muodostama rivi ylettyisi Afrikassa päiväntasaajalla rannikolta rannikolle.
-En tiennyt,mutta olis hyvä että ne jäiskin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa orkesterin soittimista soittaa väliääniä, ts jotain muuta ääntä kuin melodiaa. Se melodia on toki välillä muillakin soittimilla kuin ykkösviuluilla.
Kaikki äänet on toki tärkeitä koska kokonaisuus ratkaisee. Pelkkä melodia ilman muita ääniä ei olisi mitään.
Niinpä. Ilmeisesti tulevaisuudessa oppilasorkesterit soittavat tuiki tuiki tähtöstä unisono, jotta jokaisen kullannuppu saa tuntea olevansa se orkesterin tärkein yksilö...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pienille musaopistolla erilaisia soitinkaruselleja, joissa vuoden aikana tutustutaan useampiin soittimiin ja soittoharrastukseen.
Sähköinen soitin kuulokkeineen on kiva ajatus, muttei ainakaan meidän pikkukoululaiset treenaile tavotteellisesti itsekseen, vaan kaipaavat aikuisen kuulolle soitellessa. Vähintään jossain oyykkiviikkauksen ohessa on kommentoitava, että hyvin meni jne. vähän väliä.
Ei niitä kuulokkeita koko ajan tarvitse käyttää. Ne saa pois.. Ihan vain vedät soittimesta irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää soitinliikkeeseen ja anna poikasi kokeilla päivän eri soittimia. Henkilökunta auttaa ja opastaa.
Ei ainakaan näin.
Musiikkiliikkeen henkilökunnalla ei ole koulutusta eikä todennäköisesti motivaatiotakaan esitellä eskarilaiselle soittimia. Ne soittimet ovat myös lähtökohtaisesti väärän kokoisia, ehkä ukulelea lukuun ottamatta.
Ja vaikka soitin löytyisikin, eskarilainen valitsisi sen todennäköisesti värin tai muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi. Teillä on syytä olla sen verran rahaa, että voitte mukisematta ja syyllistämättä ostaa toisen ja kolmannenkin soittimen, jos eka valinta menee pieleen. Kuusivuotiasta ei nimittäin voi asiasta vastuuttaa.
Siellä musiikkiopistossa olisi ammattilaiset tähän valintahommaan ja pieniä soittimia.
Mistäs se täti soitinkaupan henkilökunnan koulutuksen tietää? Ja mistä ne musiikkiopistot ovat sitten soittimensa ostaneet, ellei Musiikki-Fazerilta?
No voin vakuuttaa, ettei ainakaan meidän konservatorio ole ostanut soittimiaan Fazerilta. Jos teillä päin musiikkipedagogit istuvat Fazerin kassalla, otan osaa heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin pienelle laitat 2 kattilaa keittiön lattialle , väärinpäin ja käteen 2 lusikaa hakatkoon nillä kattiloita. Käydä muskaria ei tarkoita on musikaalisesti lahjakas tai sitä mitä lapsi itse haluaisi harrastaa viulua tai pienoa? Varsinkin kun vanhemmat itse eivät soita mitään instrumettiä.Osta sille jalkapallo.Käy tytöille kun pojille.Koulussa itse päättä harastuksensa suunnan ,johon vaikuttaa 100% kaverit.
Meidän lapsemme ovat olleet kattilanhakkausiässä noin 1,5-2-vuotiaina. Toki lapsia on erilaisia, ja he kehittyvät eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Onko se niin että pianon suhteen sähköpiano on hyvä ja sillä pärjää kauan (kuinka kauan), mutta sähkoviulu puolestaan ei ole laadukas?
Sähkörummut kuulostaa kiinnostavalta myös. Mutta entäs sitten kun lapsi on isompi, ja jos vielä soittaa ja olisi aika esiintyä jossain. Miten arvokas setti silloin on hyvä hankkia? Ja sama pianon kanssa. Missä iässä tuo yleensä tulee eteen?
Ap.
Sähköpianossa on se hyvä puoli, että sitä voi soittaa kuulokkeet korvilla, jolloin muut eivät kuule muuta kuin koskettimien napsutuksen. Sähköpianoja on laadukkaitakin. Käyttää niitä ammattilaisetkin.
Sähköpianossa on myös se hyvä puoli, että sitä ei tarvitse virittää. Akustinen piano pitää virittää n. kerran vuodessa. Hinta 100-200 euroa, + matkakulut, jos riittää pelkkä virittäminen ja perushuolto, eikä ole mitään korjattavaa, osien uusimista.
Jos esiintymisiä ajattelee, niin olen nähnyt omin silmin, kun ammattimuusikko pakkaa sähköpiano ja sen jalusta laukkuun ja autoon, kun lähdetään esiintymään. Eli kun sellaisen omistaa, voi esiintyä myös paikoissa, missä ei ole valmiina pianoa.
Lisäisin että sähköpiano on helpompi muuttaa ja kantaa portaat ylös. 😅
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aivan eri koulukuntaa kuin tuokin yksi kirjoittaja, joka näkee että musiikkia saa harrastaa vain lahjakkaat ja heistäkin vain ne, jotka tähtäävät musiikkiuralle.
Pa**** marjat! Musiikki tekee hyvää kaikille, eikä mistään soittimesta - ehkä pianoa lukuunottamatta - lähde puhdasta ääntä ennen kuin on harjoitellut. Ja jokainen lapsi hyötyy musiikista ja soittamaan opettelusta.
Paras lähtökohta on ilo ja uteliaisuus. Myös aikuisen kannattaa tarttua vanhoihin haaveisiin ja alkaa opetella sitä soitinta mistä on haaveillut. Ei ole mitään väliä, tuleeko naapurin Marjatasta konserttipianistia (tuskin tulee, mutta Sibeliusakatemiankin käyneistä vain harvoista tulee), pääasia on sillä että itse tykkää siitä mitä tekee.
Amen, 25 vuotta rämpytellyt kitaraa ja jopa kaltaiseni tollo on oppinut jopa vähän soittamaan. Harvasta tulee ammattimuusikkoa mutta ei mielestäni ole huono harrastus. Tuhat eniten tienaavaa muusikkoa Suomessa ei ole käynyt Sibeliä, en tiedä mutta veikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kieltänyt etteikö saa soittaa ilokseen ja harrastukseen.Urheillakin saa ilokseen ja harrastuksekseen.
Mutta sekö estäisi etteikö voisi tähdätä ammattiin ja korkeammalle kuin omaksi ilokseen.Voihan sitä opiskella lentäjäksi tai lääkäriksi tai kirvesmieheksi omaksi ilokseen ja mennä lopuksi työkkäriin.Se vaan tahtoo olla että kun alat osata jotakin, varsinkin soittamisessa,sinulle tulee halu päästä esiintymään muille ja näyttämään osaamistasi.Ei kai siinä ole mitään väärää,vai mitä.
Toki jokainen voi tähdätä ammattiin, mutta silloin sen päätöksen tekee ihminen itse ja hieman vanhemmalla iällä.
Kuusivuotiaalle valitaan soitin sen mukaan, mikä häntä itseään kiinnostaa. Vanhemman on turha alkaa päsmäröidä soitinvalintaa tulevaisuuden työtilanteiden mukaan, koska 99 prosenttia lopulta soittaa ainoastaan harrastuksenaan.
Musiikissa on kysymys ensisijaisesti ilosta ja toissijaisesti yleismusikaalisuuden kehittymisestä. Siksi soitinvalinnalla ei todellakaan ole kiire, varsinkaan jos humpan ammattilaiseksi aikoo. Klassisella puolella soittanut voi 15-vuotiaana vaihtaa bändisoittimeen ja saada muutamassa vuodessa keikkailuun vaadittavat taidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää soitinliikkeeseen ja anna poikasi kokeilla päivän eri soittimia. Henkilökunta auttaa ja opastaa.
Ei ainakaan näin.
Musiikkiliikkeen henkilökunnalla ei ole koulutusta eikä todennäköisesti motivaatiotakaan esitellä eskarilaiselle soittimia. Ne soittimet ovat myös lähtökohtaisesti väärän kokoisia, ehkä ukulelea lukuun ottamatta.
Ja vaikka soitin löytyisikin, eskarilainen valitsisi sen todennäköisesti värin tai muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi. Teillä on syytä olla sen verran rahaa, että voitte mukisematta ja syyllistämättä ostaa toisen ja kolmannenkin soittimen, jos eka valinta menee pieleen. Kuusivuotiasta ei nimittäin voi asiasta vastuuttaa.
Siellä musiikkiopistossa olisi ammattilaiset tähän valintahommaan ja pieniä soittimia.
Mistäs se täti soitinkaupan henkilökunnan koulutuksen tietää? Ja mistä ne musiikkiopistot ovat sitten soittimensa ostaneet, ellei Musiikki-Fazerilta?
No voin vakuuttaa, ettei ainakaan meidän konservatorio ole ostanut soittimiaan Fazerilta. Jos teillä päin musiikkipedagogit istuvat Fazerin kassalla, otan osaa heidän puolestaan.
No nyt on harppu hieman mollivoittoinen. Ei ole kukaan ilmeisesti harppua näpelöinyt vähään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piano ja myöhemmin päättää itse instrumentin. Piano on vain hyvä hahmottamaan sointuja, säveliä ja oktaaveja? Itse en saanut tunteja mutta jos nyt saisi päättää, piano. Nykyään saa kohtuu edullisia sähköpianoja painotetulla koskettimilla ja voi soittaa vaikka luurit korvilla kotona. Musiikkiopistolla saa varmasti kokeilla monia soittimia, mutta ensin piano ja valitsee itse myöhemmin soittimen, mihin hän tuntee paloa:)
Minä taas suosittelisin jotain orkesterisoitinta. Pianoa osaa jotenkin soittaa 13 ihmistä tusinassa, ja sitä oppii kohtuullisen musikaalinen lapsi pimputtelemaan itsekin, jos soitin on kotona. Jousia tai puhaltimia ei opi.
T. Harrastajapianisti minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää soitinliikkeeseen ja anna poikasi kokeilla päivän eri soittimia. Henkilökunta auttaa ja opastaa.
Ei ainakaan näin.
Musiikkiliikkeen henkilökunnalla ei ole koulutusta eikä todennäköisesti motivaatiotakaan esitellä eskarilaiselle soittimia. Ne soittimet ovat myös lähtökohtaisesti väärän kokoisia, ehkä ukulelea lukuun ottamatta.
Ja vaikka soitin löytyisikin, eskarilainen valitsisi sen todennäköisesti värin tai muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi. Teillä on syytä olla sen verran rahaa, että voitte mukisematta ja syyllistämättä ostaa toisen ja kolmannenkin soittimen, jos eka valinta menee pieleen. Kuusivuotiasta ei nimittäin voi asiasta vastuuttaa.
Siellä musiikkiopistossa olisi ammattilaiset tähän valintahommaan ja pieniä soittimia.
Mistäs se täti soitinkaupan henkilökunnan koulutuksen tietää? Ja mistä ne musiikkiopistot ovat sitten soittimensa ostaneet, ellei Musiikki-Fazerilta?
No voin vakuuttaa, ettei ainakaan meidän konservatorio ole ostanut soittimiaan Fazerilta. Jos teillä päin musiikkipedagogit istuvat Fazerin kassalla, otan osaa heidän puolestaan.
No nyt on harppu hieman mollivoittoinen. Ei ole kukaan ilmeisesti harppua näpelöinyt vähään aikaan.
Ehkä sun pitäisi mennä soittamaan sitä harppuasi, kun ei näytä olevan ihmeempää annettavaa itse keskustelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää soitinliikkeeseen ja anna poikasi kokeilla päivän eri soittimia. Henkilökunta auttaa ja opastaa.
Ei ainakaan näin.
Musiikkiliikkeen henkilökunnalla ei ole koulutusta eikä todennäköisesti motivaatiotakaan esitellä eskarilaiselle soittimia. Ne soittimet ovat myös lähtökohtaisesti väärän kokoisia, ehkä ukulelea lukuun ottamatta.
Ja vaikka soitin löytyisikin, eskarilainen valitsisi sen todennäköisesti värin tai muiden ulkomusiikillisten seikkojen vuoksi. Teillä on syytä olla sen verran rahaa, että voitte mukisematta ja syyllistämättä ostaa toisen ja kolmannenkin soittimen, jos eka valinta menee pieleen. Kuusivuotiasta ei nimittäin voi asiasta vastuuttaa.
Siellä musiikkiopistossa olisi ammattilaiset tähän valintahommaan ja pieniä soittimia.
Mistäs se täti soitinkaupan henkilökunnan koulutuksen tietää? Ja mistä ne musiikkiopistot ovat sitten soittimensa ostaneet, ellei Musiikki-Fazerilta?
No voin vakuuttaa, ettei ainakaan meidän konservatorio ole ostanut soittimiaan Fazerilta. Jos teillä päin musiikkipedagogit istuvat Fazerin kassalla, otan osaa heidän puolestaan.
No nyt on harppu hieman mollivoittoinen. Ei ole kukaan ilmeisesti harppua näpelöinyt vähään aikaan.
Ehkä sun pitäisi mennä soittamaan sitä harppuasi, kun ei näytä olevan ihmeempää annettavaa itse keskustelulle.
Ole sinä torvi hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aivan eri koulukuntaa kuin tuokin yksi kirjoittaja, joka näkee että musiikkia saa harrastaa vain lahjakkaat ja heistäkin vain ne, jotka tähtäävät musiikkiuralle.
Pa**** marjat! Musiikki tekee hyvää kaikille, eikä mistään soittimesta - ehkä pianoa lukuunottamatta - lähde puhdasta ääntä ennen kuin on harjoitellut. Ja jokainen lapsi hyötyy musiikista ja soittamaan opettelusta.
Paras lähtökohta on ilo ja uteliaisuus. Myös aikuisen kannattaa tarttua vanhoihin haaveisiin ja alkaa opetella sitä soitinta mistä on haaveillut. Ei ole mitään väliä, tuleeko naapurin Marjatasta konserttipianistia (tuskin tulee, mutta Sibeliusakatemiankin käyneistä vain harvoista tulee), pääasia on sillä että itse tykkää siitä mitä tekee.
Amen, 25 vuotta rämpytellyt kitaraa ja jopa kaltaiseni tollo on oppinut jopa vähän soittamaan. Harvasta tulee ammattimuusikkoa mutta ei mielestäni ole huono harrastus. Tuhat eniten tienaavaa muusikkoa Suomessa ei ole käynyt Sibeliä, en tiedä mutta veikkaan?
Kyllä esimerkiksi kapellimestarit käytännössä kaikki tulevat Siban kautta, ja varmasti ovat tuhannen parhaiten palkatun joukossa. Useilla kapuilla voi olla 300 000-400 000 euron vuositulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin pienelle laitat 2 kattilaa keittiön lattialle , väärinpäin ja käteen 2 lusikaa hakatkoon nillä kattiloita. Käydä muskaria ei tarkoita on musikaalisesti lahjakas tai sitä mitä lapsi itse haluaisi harrastaa viulua tai pienoa? Varsinkin kun vanhemmat itse eivät soita mitään instrumettiä.Osta sille jalkapallo.Käy tytöille kun pojille.Koulussa itse päättä harastuksensa suunnan ,johon vaikuttaa 100% kaverit.
Ei kannata ostaa jalkapalloakaan, koska ei siitä muksusta kumminkaan Beckhamia tule.
Aloittajan lapsi itse on ilmaissut haluavansa soittaa, ja sellaista toivetta pitää vanhemman kunnioittaa ja tukea.
Minulla oli huono rumpusetti kotona, kun perusharjoitteluun se soundi ei ole kovin tärkeä. Poikani aloitti sillä setillä soittelun 4 vuotiaana. Opetin hänelle muutamia peruskomppeja ja hän treenasi ahkerasti. 8 vuotiaana hän sanoi minulle, "faija hei, noi rummut on aika paskat". Sanoin, että niin on, minä hommaan paremmat. Ostin sitten hyvän setin ja hänen harrastuksensa sai siitä uutta pontta. Nyt jo aikuisena hän soittaa bändissä, edelleen harrastuksena ja on loistava rumpali. Mitä pienempänä aloittaa, sitä avoimempi mieli on oppimiseen ja onnistuminen kannustaa oppimaan lisää.
T. rumpali
Vierailija kirjoitti:
Piano ja myöhemmin päättää itse instrumentin. Piano on vain hyvä hahmottamaan sointuja, säveliä ja oktaaveja? Itse en saanut tunteja mutta jos nyt saisi päättää, piano. Nykyään saa kohtuu edullisia sähköpianoja painotetulla koskettimilla ja voi soittaa vaikka luurit korvilla kotona. Musiikkiopistolla saa varmasti kokeilla monia soittimia, mutta ensin piano ja valitsee itse myöhemmin soittimen, mihin hän tuntee paloa:)
Yritin jättää fiksun kommentin musiikin harrastajana ja vastata aloittajan kysymykseen, en tiedä mistä nämä muut keskustelevat.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ainakaan kerrostalossa!
Eipä tuo tyttären sähköpiano juuri ääntä pidä, eikä naapurit ole valittaneet.
Kannustan kysymään muskariopelta vinkkejä. Meillä molemmat lapset ovat löytäneet itselleen mieluisat soittimet soitinkarusellista. Meillä rajoittavana tekijänä kerrostalo. Karsimme pois äänekkäimmät akustiset soittimet ja esim. kontrabasso olisi meille ollut liian työläs kuljettaa.
https://www.thomann.de/fi/sahkopianot.html