Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Sävel Korva kirjoitti:
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Mihin harrastukseen itse siirryit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin. Minun lapseni taisi näppäillä vapaita kieliä ekat puoli vuotta (ikää oli 5) eikä se ollut hänestä tylsää.
Ja nykyään lapsi soittaa varsin vaativia kappaleita.
Maksoitko tuosta "opetuksesta" jotain?
Kysymys soitonopettajille. Kuinka kauan kehtaatte lypsää rahaa sellaisen oppilaan vanhemmilta, jolla ei ole lahjoja soittamiseen ja joka ei edes harjoittele riittävästi, että kehittyisi edes vähän?
Vierailija kirjoitti:
Ja viittaus Mika Säilyyn (joka on rumpali). Selkeästi sama öyhö.
Olen samaa mieltä. Säily on aika öyhö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku klassinen instrumentti. Mitään kitaroita tai rumpuja ei missään tapauksessa, sillä ne vievät huumeisiin ja s a a t a n a npalvontaan. Sivistynyttä musisointia eikä mitään rummunräimettä, tai kitaranrämpytystä!
Itse soitan hengellistä musiikkia akustisella kitaralla ja uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Mielestäni soittoni on suoraa yhteyttä Jumalaan ja hengellistä palvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Jos osaat soittaa sen A-duurin kitaralla, osaat sen soittaa. Siinä ei ole huonompaa tai parempaa, ja aikuinen oppii sen soittamaan siis nopeammin kuin lapsi. Tosin täällä on myös kerrottu, että aikuiset oppivat hitaammin. Eli tieto on melko ristiriitaista koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Jos aikuinen ja lapsi soittavat saman kappaleen kumpikin virheettömästi, niin onko lapsi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Jos osaat soittaa sen A-duurin kitaralla, osaat sen soittaa. Siinä ei ole huonompaa tai parempaa, ja aikuinen oppii sen soittamaan siis nopeammin kuin lapsi. Tosin täällä on myös kerrottu, että aikuiset oppivat hitaammin. Eli tieto on melko ristiriitaista koko ajan.
Kovin ristiriitaista on. Joku täällä väitti olevansa maailman paras soittaja, ja nyt sinä kerrot, että ei edes voi soittaa paremmin tai huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Jos osaat soittaa sen A-duurin kitaralla, osaat sen soittaa. Siinä ei ole huonompaa tai parempaa, ja aikuinen oppii sen soittamaan siis nopeammin kuin lapsi. Tosin täällä on myös kerrottu, että aikuiset oppivat hitaammin. Eli tieto on melko ristiriitaista koko ajan.
Kovin ristiriitaista on. Joku täällä väitti olevansa maailman paras soittaja, ja nyt sinä kerrot, että ei edes voi soittaa paremmin tai huonommin.
Ei sellaista ole väitetty. Sinä väitit, että lapsi soittaa paremmin kuin aikuinen, joka vain oppii nopeammin soittamaan saman asian kuin lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Jos osaat soittaa sen A-duurin kitaralla, osaat sen soittaa. Siinä ei ole huonompaa tai parempaa, ja aikuinen oppii sen soittamaan siis nopeammin kuin lapsi. Tosin täällä on myös kerrottu, että aikuiset oppivat hitaammin. Eli tieto on melko ristiriitaista koko ajan.
Kovin ristiriitaista on. Joku täällä väitti olevansa maailman paras soittaja, ja nyt sinä kerrot, että ei edes voi soittaa paremmin tai huonommin.
Ei sellaista ole väitetty. Sinä väitit, että lapsi soittaa paremmin kuin aikuinen, joka vain oppii nopeammin soittamaan saman asian kuin lapsikin.
Kirjoitin yllä, että lapsi oppii paremmin. Se on eri asia kuin että soittaisi paremmin. Mutta paremmin oppiminen johtaa ennen pitkään paremmin soittamiseen.
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti.
No etpä tosiaan ole. Muuten vain yrität päteä soittotaidottomana asiassa, josta et ymmärrä yhtään mitään.
Jos tuo tyyppi kutsuu soittotaidottomaksi, tietää ymmärtävänsä jotain musiikista.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Soittotaidottoman suunsoittajat ohjeet soittamisen aloittamisen ja opetuksen suhteen ovat parhaita asiantuntijan neuvoja.