Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Joko joku keksi kuka tuo rumpalitrolli on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikalapselle ehdottomasti klassinen kitara.
Vierailija kirjoitti:
Poikalapselle ehdottomasti klassinen kitara.
Ei sitä soitinta sukuelimillä soiteta.
Vierailija kirjoitti:
Joko joku keksi kuka tuo rumpalitrolli on?
Mistä olet saanut päähäsi, että soittaa rumpuja?
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kitara ehdottamasti poikasi kiittää tulee saamaan pesää kotibileissä👌..
Sävel Korva kirjoitti:
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Hauskaa, että mainitsit juuri kitaran ja pianon sävelkorvan selvittämiseksi. Ne ovat nimittäin soittimia, joita voi soitella lähes täysin ilman sävelkorvaa.
Sinänsä jokaisen, jota vain kiinnostaa, kannattaa aloittaa soittoharrastus. Korva kehittyy siinä matkan varrella, ellet kuulu todella pieneen amusiasta kärsivien joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin. Minun lapseni taisi näppäillä vapaita kieliä ekat puoli vuotta (ikää oli 5) eikä se ollut hänestä tylsää.
Ja nykyään lapsi soittaa varsin vaativia kappaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
No riippuu varmasti myös oppilaan iästä jne. Mitä nuorempi soittaja, sitä yksinkertaisempia juttuja pitää tehdä. Mutta esimerkiksi oppilas näppäilee ja opettaja soittaa samalla mukana melodiaa. Kyllä se on mielekästä kun siitä tekee mielekästä. Oppilas oppii pitämään soitinta rennosti, oppii soittamaan yhdessä ja kuuntelemaan yhteissoittoa, ja rytmitaju kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Sävel Korva kirjoitti:
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Hauskaa, että mainitsit juuri kitaran ja pianon sävelkorvan selvittämiseksi. Ne ovat nimittäin soittimia, joita voi soitella lähes täysin ilman sävelkorvaa.
Sinänsä jokaisen, jota vain kiinnostaa, kannattaa aloittaa soittoharrastus. Korva kehittyy siinä matkan varrella, ellet kuulu todella pieneen amusiasta kärsivien joukkoon.
Samoja mietin. Ihan eri tavalla joutuu korviaan käyttämään vaikka sitä viulua soittamalla. Tai ylipäänsä mitä tahansa jousisoitinta tai puhallinta soittamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko joku keksi kuka tuo rumpalitrolli on?
Ainakin sama aggressiivinen sävy niissä viesteissä mitkä kirjoitti tuolla aiemmin missä joku kertoi että lapsella meni vuosi oppiakseen rennosti soittamaan rummuilla peruskomppia. Ja viittaus Mika Säilyyn (joka on rumpali). Selkeästi sama öyhö. Muusikoiden.netissä toistuu monissa keskusteluissa samat nimimerkit jotka yrittävät loukata muita.
Vierailija kirjoitti:
Sävel Korva kirjoitti:
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Hauskaa, että mainitsit juuri kitaran ja pianon sävelkorvan selvittämiseksi. Ne ovat nimittäin soittimia, joita voi soitella lähes täysin ilman sävelkorvaa.
Sinänsä jokaisen, jota vain kiinnostaa, kannattaa aloittaa soittoharrastus. Korva kehittyy siinä matkan varrella, ellet kuulu todella pieneen amusiasta kärsivien joukkoon.
Sävelkorva ei juurikaan kehity, se joko on tai sitä ei ole. Tarkoitin että korvakuulolta jos osaa heti soittaa, niin vasta silloin kannattaa aloittaa. Muu on itsensä pettämistä. Sama juttu absoluuttisessa sävelkorvassa tai abs. rytmitajussa. Se joko on tai ei ole, oppimalla sitä ei saa.
Täällä yritetään opettaa lahjattomia ja hoetaan tuota korvan kehittymistä. Tämän vuoksi Suomi on täynnä huonoja soittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku klassinen instrumentti. Mitään kitaroita tai rumpuja ei missään tapauksessa, sillä ne vievät huumeisiin ja s a a t a n a npalvontaan. Sivistynyttä musisointia eikä mitään rummunräimettä, tai kitaranrämpytystä!
Vierailija kirjoitti:
Muusikoiden.netissä toistuu monissa keskusteluissa samat nimimerkit jotka yrittävät loukata muita.
Linkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko joku keksi kuka tuo rumpalitrolli on?
Ainakin sama aggressiivinen sävy niissä viesteissä mitkä kirjoitti tuolla aiemmin missä joku kertoi että lapsella meni vuosi oppiakseen rennosti soittamaan rummuilla peruskomppia.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko joku keksi kuka tuo rumpalitrolli on?
Ainakin sama aggressiivinen sävy niissä viesteissä mitkä kirjoitti tuolla aiemmin missä joku kertoi että lapsella meni vuosi oppiakseen rennosti soittamaan rummuilla peruskomppia.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Huono oppilas tai opettaja.
Sävel Korva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sävel Korva kirjoitti:
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Hauskaa, että mainitsit juuri kitaran ja pianon sävelkorvan selvittämiseksi. Ne ovat nimittäin soittimia, joita voi soitella lähes täysin ilman sävelkorvaa.
Sinänsä jokaisen, jota vain kiinnostaa, kannattaa aloittaa soittoharrastus. Korva kehittyy siinä matkan varrella, ellet kuulu todella pieneen amusiasta kärsivien joukkoon.
Sävelkorva ei juurikaan kehity, se joko on tai sitä ei ole. Tarkoitin että korvakuulolta jos osaa heti soittaa, niin vasta silloin kannattaa aloittaa. Muu on itsensä pettämistä. Sama juttu absoluuttisessa sävelkorvassa tai abs. rytmitajussa. Se joko on tai ei ole, oppimalla sitä ei saa.
Täällä yritetään opettaa lahjattomia ja hoetaan tuota korvan kehittymistä. Tämän vuoksi Suomi on täynnä huonoja soittajia.
Olet kyllä niin pihalla kuin voit olla.
Sävelkorva kehittyy harjoituksella. Absoluuttinen sävelkorva kehittyy varhaisella harjoituksella. Ja Suomessa on paljon hyviä soittajia.
Sävel Korva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sävel Korva kirjoitti:
Tässä ohje jolla selviää kannattaako soittoharrastus aloittaa. Otetaan esim. kitara tai piano ja tutustutaan mikä sävel lähtee mistäkin kohdasta. Kuunnellaan joku helppo biisi ja yritetään soittaa siitä säveltä. Jos iltaan mennessä onnistuu muutamankin tahdin soittamaan samassa sävellajissa ja pysyy rytmissä, niin sitten valitaan soitin joka kiinnostaa. Jos oppii korvakuulolta kappaleen kokonaan nopeasti niin sitten on jo lahjoja.
Jos ei saman päivän iltana muutamaa tahtia edes onnistu soittamaan, niin siirrytään seuraavan harrastuksen hakuun.
Hauskaa, että mainitsit juuri kitaran ja pianon sävelkorvan selvittämiseksi. Ne ovat nimittäin soittimia, joita voi soitella lähes täysin ilman sävelkorvaa.
Sinänsä jokaisen, jota vain kiinnostaa, kannattaa aloittaa soittoharrastus. Korva kehittyy siinä matkan varrella, ellet kuulu todella pieneen amusiasta kärsivien joukkoon.
Sävelkorva ei juurikaan kehity, se joko on tai sitä ei ole. Tarkoitin että korvakuulolta jos osaa heti soittaa, niin vasta silloin kannattaa aloittaa. Muu on itsensä pettämistä. Sama juttu absoluuttisessa sävelkorvassa tai abs. rytmitajussa. Se joko on tai ei ole, oppimalla sitä ei saa.
Täällä yritetään opettaa lahjattomia ja hoetaan tuota korvan kehittymistä. Tämän vuoksi Suomi on täynnä huonoja soittajia.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat?
Nokkahuilu ja jänisräikkä