Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vastaan ketjuun jaksamatta lukea mitään muita vastauksia. Hyvä, että olet kuunnellut lapsesi mielipiteitä, että se musiikkiharrastus oikeasti häntä kiinnostaa. Terveisin musiikkiharrastukseen pakotettu, koska oli vanhemmille niin hienoa esiteltävää. Pianoharrastus tosiaan. Itseasiassa rupesin tykkäämään siitä ihan oikeasti, mutta en ikinä sopeutunut vanhempien toiveisiin. Toisinsanoen he halusivat minut laittaa soittamaan ihan joka kerta kun tuli veiraita. Jumaliste kun tämä kuvio aiheutti todellisen soittoahdistuksen ja jossain vaiheessa vanhemmatkin siihen heräsivät. Toisin sanoen tykkäsin siitä pianonsoitosta, mutta en pystynyt jos joku oli kuuntelemassa ja rupesin ajamaan oman perheenkin suurinpiirtein ulos talosta kun soitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Saat kuvitella mitä tahansa soitostani. Jos jollain menee vuosi siihen, minkä toinen tekee kuukaudessa, niin onko vika oppilaassa vai opettajassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisinsanoen he halusivat minut laittaa soittamaan ihan joka kerta kun tuli veiraita. Jumaliste kun tämä kuvio aiheutti todellisen soittoahdistuksen ja jossain vaiheessa vanhemmatkin siihen heräsivät. .
Meidän lapsi on ollut samanlainen. Saattaa soittaa 200 ihmiselle muualla, mutta ei vieraille kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Ja lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi. Ja täysin soittotaidottomat voivat leikkiä Vauva-palstalla olevansa musiikin ja soitonopetuksen ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Saat kuvitella mitä tahansa soitostani. Jos jollain menee vuosi siihen, minkä toinen tekee kuukaudessa, niin onko vika oppilaassa vai opettajassa?
Ero voi olla myös arvostelukyvyssäsi. Oppilaasi, jos sinulla oikeasti edes sellaisia on, kolistelevat kuukauden jälkeen ihan samalla tavalla kuin ketkä tahansa oppilaat. Se, että sinä katsot heidän oppineen kuukaudessa peruskompin, kertoo enemmän sinun vaatimustasostasi kuin oppilaidesi etenemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Hei, maailman paras soittaja taitaa olla linjoilla taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Saat kuvitella mitä tahansa soitostani. Jos jollain menee vuosi siihen, minkä toinen tekee kuukaudessa, niin onko vika oppilaassa vai opettajassa?
Ero voi olla myös arvostelukyvyssäsi. Oppilaasi, jos sinulla oikeasti edes sellaisia on, kolistelevat kuukauden jälkeen ihan samalla tavalla kuin ketkä tahansa oppilaat. Se, että sinä katsot heidän oppineen kuukaudessa peruskompin, kertoo enemmän sinun vaatimustasostasi kuin oppilaidesi etenemisestä.
Ja sinustako oli aiemmin ihan riittävä taso jos peruskompin oppii vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Et ole oikeasti muusikko jos tuollaista väität. AINA voi tehdä paremmin, oli mikä hyvänsä soittotekninen asia tahansa. Kaikkea voi parantaa, täsmällisyyttä, tarkkuutta, virettä, herkkyyttä, tulkintaa. Ei mene niin että kun jonkun asian on kerran oppinut siihen ei tarvitsisi enää koskaan palata. Itse lämmittelen monesti ihan todella yksinkertaisilla ja simppeleillä perusjutuilla, haen rauhallisesti tuntumaa ja rentoutta soittamiseen. Se välittyy silloin yleisöön asti.
Soittotaitoa pitää koko ajan ylläpitää ja ohjelmistoa uudelleenlämmittää. Jos ei sitä ymmärrä, niin ei kyllä ammattilainen silloin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Saat kuvitella mitä tahansa soitostani. Jos jollain menee vuosi siihen, minkä toinen tekee kuukaudessa, niin onko vika oppilaassa vai opettajassa?
Ero voi olla myös arvostelukyvyssäsi. Oppilaasi, jos sinulla oikeasti edes sellaisia on, kolistelevat kuukauden jälkeen ihan samalla tavalla kuin ketkä tahansa oppilaat. Se, että sinä katsot heidän oppineen kuukaudessa peruskompin, kertoo enemmän sinun vaatimustasostasi kuin oppilaidesi etenemisestä.
Ja sinustako oli aiemmin ihan riittävä taso jos peruskompin oppii vuodessa?
Sehän on hyvin, jos vuoden jälkeen peruskomppi sujuu. Aika monella pidempäänkin soittaneella olisi metronomille tarvetta. Ja jos soittaa orkesterissa, pitäisi sitä kapuakin osata seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Et ole oikeasti muusikko jos tuollaista väität. AINA voi tehdä paremmin, oli mikä hyvänsä soittotekninen asia tahansa. Kaikkea voi parantaa, täsmällisyyttä, tarkkuutta, virettä, herkkyyttä, tulkintaa.
Paranna toki taitojasi niin paljon kuin haluat, mutta opettele ensin soittamaan jotain ihan oikeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Eikö? Entä jos sen A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi, joka opetteli rummuilla vuoden peruskomppia, ja se, joka soitti puoli vuotta viulun vapaita kieliä, ovat nyt todennäköisesti parempia muusikoita kuin sinä.
Tuskinpa. Mutta voit aivan vapaasti väittää mitä tahansa. Itse lupaan oppilaalle peruskompin alle kuukaudessa, parilla fillillä ja muutamalla kappaleella. Siinä on lahtökohta.
Olen kuullut näitä kuukaudessa opittuja komppeja paljonkin, lasten ja aikuisten soittamina. Sinä ilmeisesti kuulostat edelleen samalta kuin kuukauden soittaneet. Koska sitähän joko osaa tai ei, eikös vain?
Saat kuvitella mitä tahansa soitostani. Jos jollain menee vuosi siihen, minkä toinen tekee kuukaudessa, niin onko vika oppilaassa vai opettajassa?
Ero voi olla myös arvostelukyvyssäsi. Oppilaasi, jos sinulla oikeasti edes sellaisia on, kolistelevat kuukauden jälkeen ihan samalla tavalla kuin ketkä tahansa oppilaat. Se, että sinä katsot heidän oppineen kuukaudessa peruskompin, kertoo enemmän sinun vaatimustasostasi kuin oppilaidesi etenemisestä.
Ja sinustako oli aiemmin ihan riittävä taso jos peruskompin oppii vuodessa?
Sehän on hyvin, jos vuoden jälkeen peruskomppi sujuu. .
Ei minusta. Jos vuodessa ei saa muuta aikaan, kyseessä on joko huono oppilas tai huono opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta.
Oppilaan kykyjen (taitojen ja lahjakkuuden) taso pitää opettajan selvittää, että jokaiselle oppilaalle voidaan osoittaa juuri sopivat harjoitukset kulloisenkin oppilaan tason mukaisesti.
Ei lahjakkuudella ole mitään tekemistä tässä asiassa.
Tottakai on. Lahjakkaalle oppilaalle voi antaa vaikeampia harjotuksia. Miksi yrität päteä asiassa josta et tajua mitään?
No kerropa nyt miten arvioit täydellisen aukottomasti että miten lahjakas se oppilas on? Ja miten luokittelet eri lahjakkuuden osa-alueet? Esimerkiksi jollain lapsella voi olla vaikka hyvin tarkka sävelkorva, mutta harmonioiden kuuntelu tai rytmitaju tarvitsee paljon lisää treeniä. Onko lapsi lahjakas vai lahjaton? Entä lapsi joka pysyy aina tempossa, mutta sävelkorva taas ei meinaa millään löytyä? Kumpi näistä lapsista on lahjakkaampi tai vähemmän lahjakas? Entä ne lapset jotka kehittyvät motorisesti hitaammin? Vaikkapa pasuunan soitolle voi olla paljonkin merkitystä sillä jos tulee nopea kasvupyrähdys ja kädet kasvavat nopeasti, onko oppilas yhtäkkiä muuttunut vähemmän lahjakkaaksi jos ei menekään vireen löytäminen yhtä luontevasti kuin aiemmin? Onko tarkkakorvainen lapsi jolla absoluuttinen sävelkorva lahjakkaampi kuin tarkkakorvainen lapsi jolla ei ole absoluuttista sävelkorvaa? Entä lapsi jolle improvisaatio on luontevaa, tai lapsi joka säveltää itse verrattuna lapseen joka ei tykkää improvisoinnista tai säveltämisestä mutta on ilmiömäinen tulkitsija? Onko lahjakkaampi lapsi se joka improvisoi tai säveltää vai se joka tykkää tulkita muiden sävellyksiä?
Hei maailman paras, mitä kommentoit tähän? Odotan vastaustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Oikeasti? Ja ne jaksaa silti käydä soittotunneilla vaikka tahkotaan jotain maailman tylsintä, samaa neljää ääntä näppäilemällä?
Itse aloitin aikuisena ja siinä varmaan suurin ero - mutta minulla ekasta soittotunnista vain puolet oli näppäilyä, kyllä sitten jo tapailtiin jousella se ensimmäinen helppo "kappale".
Onneksi. Jos olisin halunnut vain näppäillen soittaa, olisin mennyt kitaratunnille.
Tässä se ero on: aikuiset oppivat nopeammin mutta lapset paremmin.
Miten saman asian voi oppia paremmin? Nopeammin oppimisen kyllä ymmärtää, mutta miten opit vaikkapa A-duurin kitaralla paremmin?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin autisti, jos et ymmärrä mitä merkitsee paremmin soittaminen?
Anteeksi, mutta oletko jotenkin patologisesti valehteleva narsisti, kun yrität päteä asiassa josta et ymmärrä yhtään mitään?
En ole patologisesti valehteleva narsisti. Oletko sinä miettinyt, miksi harrastajat ja ammattimuusikot edelleen soittavat asteikoita vaikka osaavat ne jo, eikä niitä mielestäsi voi oppia paremmin?
Aina voi olla parempikin, mutta onko ihan saman asian osaava aikuinen vai lapsi parempi? Oppiiko aikuinen asteikon helpommin kuin lapsi, mutta lapsi on vain parempi kun on saman asteikon oppinut?
Onko sinulla itselläsi paljonkin kokemusta asteikoista?
Minulla on vasta 35 vuotta kokemusta asteikoista, ja suosittelen kyllä lämpimästi sinullekin vähän lisää asteikoita, jos ajattelet että asteikon joko osaa tai ei, muttei sitä voi oppia paremmin.
Keksitkö noita juttujasi sitä mukaa kun kirjoitat? Aina voi oppia kaiken paremmin, oli sitten lapsi tai aikuinen. Aikuisuus ei tarkoita huonompaa oppimista, eikä lapsuus parempaa. Lahjakas aikuinen oppii nopeammin kuin lahjaton lapsi, ja paljon riippuu opettajan taidoista.
Yllä juuri kysyit, että miten opit A-duurin kitaralla paremmin. Siinä juuri kerroit kaiken muusikkoudestasi.
Jos osaat sen A-duurin kitarallasi jo soittaa, ei se siitä paljon enää parane vaikka kuinka rutkaat samaa juttua.
Eikö? Entä jos sen A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Uskotko itse olevasi ammattilainen? Ja soittotaitoinen? Eri musiikkitermien viljely ja jonninjoutava liirumlaarum ei tee sinusta vieläkään soittotaitoista.
Siis soittotaitoa pitää todellakin koko ajan ylläpitää. Ihan kuin ammattiurheilija ylläpitää kuntoaan. Kummastakaan ei tule mitään jos on liian pitkä tauko.
Odotan edelleenkin linkkiäsi Muusikoiden.nettiin. Voisitko laittaa sen?