Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
En koskaan tajunnut että lapsi voi itse haluta soittaa, koska omalla kohdalla kyse olin pelkästään pakottamisesta. Tai no, ehkä ennen musiikkiopistoa yksityisessä opetuksessa ei niinkään, mutta musiikkiopisto oli kyllä helvettiä. En ole koskaan ollut mikään solisti tai esiintymishaluinen, päinvastoin, ja tuolla oli aina pakko esiintyä yleisön edessä puolen vuoden välein, sen lisäksi arvioinnit harvemmin.
Muistattehan kuunnella niitä lapsianne, myös sen jälkeen kun soittoharrastus on jo aloitettu. Itsellä jäi kateen vielä pahempi esiintymiskammo ja vanhemmat joita ei kiinnostanut harjoittelinko vai en. Tavallisesti niin kiltti isäkin on koko harrastuksen jo päätyttyä sanonut, että "mikään ei ole niin kauheaa kuin joku yksittäisen pianon pimputus", joka loukkasi vielä lisää, kun en edes itse halunnut "pimputtaa" sitä pianoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Nykyisin soittoharrastuksen aloittaminen on aivan erilaista kuin menneinä vuosina. Minulla on ollut vuosien mittaan kaikenikäisiä ja - tasoisia oppilaita. Nuorin on ollut 6-vuotias ja vanhin 82-vuotias. Mukana on ollut täysin vasta-alkajia ja jopa ammattilaisia. Musiikki on todella laaja käsite ja jokainen voi oppia uutta vaikka joka päivä. Soittimen valinta voidaan tehdä kun päästään kunnolla alkuun. Kaikkien oppilaiden kohdalla tehdään ensin rytmitesti jonka jälkeen edetään bassokuvioihin sointuihin ja melodiaan Teoria kulkee siinä mukana sopivina kokonaisuuksina. Harjoittelun tukena käytetään moniraitaäänitystä joten oppilas voi soittaa "bändissä" vaikka itsensä kanssa. Näin eri osa-alueet tulevat käytännön kautta tutuksi. Monelle on ollut erittäin hyödyllistä kuunnella omaa soittoa ja laulua "yleisön" korvilla. Vastaan mielelläni kysymyksiin myös sähköpostilla jyrkih8 ät gmail.com
Ovikello. Ainoa, mihin mun lapsuuden perheessä oli varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
No niin av-salapoliisit, nyt etsimään kuka on tuo mystinen Maailman Paras Soittaja, siis joku rumpali joka päivystää trollaamassa tällä palstalla, omien sanojensa mukaan yli 30-v kokemus alalta ja ilmeisesti aktiivinen muusikoiden.netissä ja ihailee Mika Säilyä.
Tuossa rumpalien palstat, sieltä vaan ärhäkkää provoilijaa etsimään joka mm syyttää muita "suunsoittamisesta":
https://muusikoiden.net/keskustelu/52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ainakin on aika mielenkiintoista vänkyttämistä, onko meidän Maailman Paras Rumpali joku heistä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole käsittääkseni (en ole lukenut kaikkia viestejä) väittänyt että lapsi oppii asiat nopeammin kuin aikuinen, vaan pointti on se, että lapsi oppii perustavalla tavalla erilailla. Lapsi ikäänkuin oppii myötävirtaan, aikuinen vastavirtaan.
Eli nyt mielestäsi kummatkin oppivat yhtä nopeasti vaikkakin eri tavalla?
Kolmivuotiaan aivoissa on noin kaksinkertainen määrä synapseja aikuisen ihmisen aivoihin verrattuna. Eli siis noin 100000000000000 kappaletta enemmän kuin aikuisella. Ne mille on käyttöä säilyvät ja muut häviävät. Tästä on kyse.
Sinulta lienee synapseja kadonnut todella paljon, etkä silti ole oppinut soittamaan kuin suutasi.
Niin onkin, sillä olen aikuinen. Osaan kyllä soittaa useampaa soitinta paremmin kuin suutani, ainakin omasta mielestäni.
Minä taas olen maailman parhaita muidenkin mielestä.
Äitisi ja mummosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On suurta ylimielisyyttä alkaa luokittelemaan lapsia sen mukaan että vaikuttaako joku juuri siinä hetkessä enemmän musikaaliselle tai lahjakkaalle kuin toinen. .
Soitonopettajan pitää se luokittelu kuitenkin tehdä jokaisen oppilaan kohdalla, jotta voidaan valita parhaat mahdolliset harjoitukset oppilaalle sopiviksi.
Ei soitonopettajan tarvitse luokitella kenenkään lahjakkuutta. Ihan riittää että selvittää, millaisesta musiikista oppilas tykkää ja millainen hän on oppimistyyliltään, ja sen jälkeen valitsee tälle taitotasoltaan sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia kehittäviä kappaleita.
Ensin pitäisi opetella soittamaan, että osaa soittaa kappaleita.
No soittamaan opitaan soittamalla kappaleita. Ekat kappaleet on tosi helppoja, muutama sävel vain. Suzuki-kirjoissa se on tuttu Tuiki tuiki tähtönen.
Suzuki on alun pitäen jousisoittimien metodi. Ja jousilla ei Tähtönen ole mikään helppo kappale. Se vaatii, että kaikki sormet asettuvat paikoilleen ykkösasemassa, eikä jousen käyttökään ole ajankohtaista ensimmäisillä oppitunneilla.
Usein lapset ihan vain näppäilevät vapaita kieliä ensimmäiset kuukaudet.
Joku sinuakin jo alapeukutti, mutta tottahan tuo on. Ensin harjoitellaan viulun pitämistä paikallaan, näppäillään vapaita kieliä jne. Kun jousi otetaan käyttöön niin harjoitellaan vapailla kielillä soittamista. Tuiki tuiki tähtösessä pitää osata jo liikuttaa jousta kahdella eri kielellä ja käyttää kolmea sormea vasemmasta kädestä kahdella eri kielellä. Siihen pisteeseen pääseminen on paljon pidempi prosessi kuin jos sama kappale soitettaisiin vaikkapa pianolla.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tajunnut että lapsi voi itse haluta soittaa, koska omalla kohdalla kyse olin pelkästään pakottamisesta. Tai no, ehkä ennen musiikkiopistoa yksityisessä opetuksessa ei niinkään, mutta musiikkiopisto oli kyllä helvettiä. En ole koskaan ollut mikään solisti tai esiintymishaluinen, päinvastoin, ja tuolla oli aina pakko esiintyä yleisön edessä puolen vuoden välein, sen lisäksi arvioinnit harvemmin.
Muistattehan kuunnella niitä lapsianne, myös sen jälkeen kun soittoharrastus on jo aloitettu. Itsellä jäi kateen vielä pahempi esiintymiskammo ja vanhemmat joita ei kiinnostanut harjoittelinko vai en. Tavallisesti niin kiltti isäkin on koko harrastuksen jo päätyttyä sanonut, että "mikään ei ole niin kauheaa kuin joku yksittäisen pianon pimputus", joka loukkasi vielä lisää, kun en edes itse halunnut "pimputtaa" sitä pianoa.
Miten päädyit soittotunneille alunperin ylipäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi varmaan soittaa Saulille
Suunsoitto ja vastuu kuulijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tajunnut että lapsi voi itse haluta soittaa, koska omalla kohdalla kyse olin pelkästään pakottamisesta. Tai no, ehkä ennen musiikkiopistoa yksityisessä opetuksessa ei niinkään, mutta musiikkiopisto oli kyllä helvettiä. En ole koskaan ollut mikään solisti tai esiintymishaluinen, päinvastoin, ja tuolla oli aina pakko esiintyä yleisön edessä puolen vuoden välein, sen lisäksi arvioinnit harvemmin.
Muistattehan kuunnella niitä lapsianne, myös sen jälkeen kun soittoharrastus on jo aloitettu. Itsellä jäi kateen vielä pahempi esiintymiskammo ja vanhemmat joita ei kiinnostanut harjoittelinko vai en. Tavallisesti niin kiltti isäkin on koko harrastuksen jo päätyttyä sanonut, että "mikään ei ole niin kauheaa kuin joku yksittäisen pianon pimputus", joka loukkasi vielä lisää, kun en edes itse halunnut "pimputtaa" sitä pianoa.
Niinpä. Mulla on samantyyppisiä kokemuksia. Tosin jälkimmäiseen kappaleeseen sanoisin, että vanhempani olivat liiankin kiinnostuneita. He siis pakottivat harjoittelemaan, ja jos sanoi, että halusi lopettaa, vastaus oli ettei kannata, koska sitä katuu myöhemmin.
Pikkusiskoni sai kokea tämän vielä karvaammin kuin minä. Itse olin sentään aloittanut omasta halusta, hän siksi, koska isosiskokin soittaa ja aloittaessaan oli niin pieni, ettei oikein osannut sanoa edes mielipidettään, haluaako kokeilla soittotunteja. Monen vuoden jälkeen sisko sai lopettaa, tai oikeastaan oli pakko, koska ei edistynyt. Minä soitan edelleen, mutta vain silloin, kun haluan, pikkusiskoni ei.
Tuntuu oudolle ettei vanhemmat välitä tai huomaa ollenkaan ettei lapsi halua harrastaa? Tai soitonopettaja ei sano asiasta mitään? Tai no, on saattanut sanoakin mutta ehkä vanhemmat eivät sitten ole piitanneet?
Miksi soittimen hiljaisuus on niin tärkeää? Eikös soittimista pidäkin lähteä ääntä. Mielestäni idea katoaa jos soitinta soittaa kuulokkeet päässä tai jos se on jokin muovinen sähköllä toimiva paskaloota. Ihmiset eivät tunnu arvostavan musiikkia tai kulttuuria ylipäätään.
Tv: Multi-instrumentalistilaulaja
Klassinen kitara, miellyttävän kuuloinen ja tosta helppo hyppää myöhemmin sähkikseen.
Ei pidä pakottaa lasta soittaan vaan klassillista musiikkia vaan myös poppia ja rokkia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi soittimen hiljaisuus on niin tärkeää? Eikös soittimista pidäkin lähteä ääntä. Mielestäni idea katoaa jos soitinta soittaa kuulokkeet päässä tai jos se on jokin muovinen sähköllä toimiva paskaloota. Ihmiset eivät tunnu arvostavan musiikkia tai kulttuuria ylipäätään.
Tv: Multi-instrumentalistilaulaja
Itselläni on digipiano juurikin siksi etten häiritsisi naapureita ihan kohtuuttoman paljon, treenimäärät kun ei välttämättä ole ihan pieniä. Toki jos asuu omakotitalossa tai on treenis missä treenata niin ei ole mitään tällaisia ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Ei minun tarvitse todistella omasta soittotaidostani yhtään mitään. Joskin sanotaanko näin että sinäkin olet sitä saattanut kuulla tai nähdä. Jääköön instrumentti/instrumentit ja genre(t) mysteeriksi.