Soittoharrastus lapselle, neuvokaa

Täällä tuntuu menevän sähköpiano ja digitaalipiano monella sekaisin. Sähköpianolla moni tarkoittaa syntikan tyylistä, joka ei maksa paljoa ja jossa on kevyet koskettimet.

Sitten on digitaalipiano, joista laadukkaimmat (Yamaha ym.) maksavat reippaasti yli tuhat euroa. Tuntuma ja sointi on aivan kuin akustisessa (raskaat koskettimet), monessa on puukoskettimet, pedaali jne. Aivan kuin akustinen, mutta kevyempi. Näitä suositaan nykyään, koska ei tarvitse virittää, on kevyempi ja sopii moneen kotiin, kun saa tarvittaessa kiinni kuulokkeet (ei melua).

Lapsi käy pianotunneilla. Alkuun aloitettiin juuri sillä perus sähköpianolla ja kun huomattiin, että homma kiinnostaa, hankimme digitaalipianon. Pidemmän päälle rimpula sähköpiano haittaa opintoja, koska koskettimet ovat liian kevyet, mutta alkuun se käy oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ja aikuisilla on erilaiset oppimiskäyrät. Aikuinen oppii alkeet helposti ja nopeasti, mutta kun opinnot etenevät oppiminen hidastuu. Lapsilla alkuun pääseminen hitaampaa, mutta kun pääsee vauhtiin niin eteneminen helpompaa.

Linkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ja aikuisilla on erilaiset oppimiskäyrät. Aikuinen oppii alkeet helposti ja nopeasti, mutta kun opinnot etenevät oppiminen hidastuu. Lapsilla alkuun pääseminen hitaampaa, mutta kun pääsee vauhtiin niin eteneminen helpompaa.

Linkki?

www.gogle.com

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt siis väitetty, että lapsena oppii nopeammin ja myös, että aikuisena oppii nopeammin. Kumpi pitää paikansa vai pitääkö kumpikaan?

Se riippuu yksilöstä, ja paljolti myös iästä. Usein teini-ikäiset oppivat nopeimmin. 10-vuotiaana aloittanut ottaa usein vuodessa tai parissa kiinni 5-vuotiaana aloittaneen samanikäisen, koska oppimisen valmiudet ovat niin paljon paremmat.

Ja aikuinen, jolla on ammattilaistausta yhdessä soittimessa, voi saavuttaa toisessa soittimessa huomattavat taidot 2-3 vuodessa.

Lisäksi ihmisten oppimiskaaret ovat erilaisia. Toisella alussa kehitys on nopeaa ja myöhemmin se hidastuu, toisen pitää aluksi hikoilla kovasti, eikä mitään näennäisesti tapahdu, kunnes tulee iso harppaus.

Myös jokaisella soittimella on omanlainen kaarensa. Kuten tässäkin ketjussa on todettu, pianon kanssa pääsee nopeimmin mielekkään soittelun vaiheeseen, koska siinä äänenmuodostus on helppoa eikä korvaa tarvita oikeastaan ollenkaan.

Olennaisimpana: kenenkään ei pidä verrata oppimistaan kenenkään toisen oppimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt siis väitetty, että lapsena oppii nopeammin ja myös, että aikuisena oppii nopeammin. Kumpi pitää paikansa vai pitääkö kumpikaan?

Aikuinen kun aloittaa opiskelemaan jotain, on motivaatio yleensä kovempi kuin lapsella, jonka vanhemmat vain laittavat opiskelemaan jotain. 

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ei näihin oikein voi vetää yksyhteen viivoja väliin miten menee. Ihmiset ovat niin erilaisia, lahjakkuus tai sen puute, motivaatio tai sen puute... aika ja sen puute.... jopa soitinvalinta vaikuttaa edistymisen nopeuteen - jousisoittimilla alkuun pääsy on hidasta, pianolla taas pääsee heti onnistuneesti soittamaan helppoja kappaleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt siis väitetty, että lapsena oppii nopeammin ja myös, että aikuisena oppii nopeammin. Kumpi pitää paikansa vai pitääkö kumpikaan?

Se riippuu yksilöstä, ja paljolti myös iästä. Usein teini-ikäiset oppivat nopeimmin. 10-vuotiaana aloittanut ottaa usein vuodessa tai parissa kiinni 5-vuotiaana aloittaneen samanikäisen, koska oppimisen valmiudet ovat niin paljon paremmat.

Ja aikuinen, jolla on ammattilaistausta yhdessä soittimessa, voi saavuttaa toisessa soittimessa huomattavat taidot 2-3 vuodessa.

Lisäksi ihmisten oppimiskaaret ovat erilaisia. Toisella alussa kehitys on nopeaa ja myöhemmin se hidastuu, toisen pitää aluksi hikoilla kovasti, eikä mitään näennäisesti tapahdu, kunnes tulee iso harppaus.

Myös jokaisella soittimella on omanlainen kaarensa. Kuten tässäkin ketjussa on todettu, pianon kanssa pääsee nopeimmin mielekkään soittelun vaiheeseen, koska siinä äänenmuodostus on helppoa eikä korvaa tarvita oikeastaan ollenkaan.

Olennaisimpana: kenenkään ei pidä verrata oppimistaan kenenkään toisen oppimiseen.

Ja olennaista on se, että aina kun treenataan, aivoihin tulee muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Toisella alussa kehitys on nopeaa ja myöhemmin se hidastuu, toisen pitää aluksi hikoilla kovasti, eikä mitään näennäisesti tapahdu, kunnes tulee iso harppaus.

Nuo ovat ihan omia teorioitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aikuinen, jolla on ammattilaistausta yhdessä soittimessa, voi saavuttaa toisessa soittimessa huomattavat taidot 2-3 vuodessa.

Linkki?

Vierailija kirjoitti:

Olennaisimpana: kenenkään ei pidä verrata oppimistaan kenenkään toisen oppimiseen.

Ja huonon opettajan oppilaat oppivat hitaammin vaikka olisivat lahjakkaitakin.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Näppärää. Aika moni palstailee töistä, ei siinä soittamista harjoitella työpäivän lomassa, mutta palstalla voi käydä tauolla.

Harva kotona olevakaan varmaan istuu palstalla 24h. Minä olen kotona ja harjoittelen omia soittoläksyjäni noin kerran päivässä, yleensä kun pyykit pyörii koneessa.

Kun syön - aamupalaa tai lounasta - silloin luen tätä palstaakin. Soittoharjoittelu ja kahvikuppi ei sovi yhteen, mutta palsta ja kahvikuppi kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Tämä! Etenkin hymyilyttää tuo täällä erittäin ahkerasti päivystävä tyyppi, joka kertoi muun muassa pianistille, että sinustakin voi tulla maailman paras rumpali, kun vaan harjoittelet, paitsi että tuskin susta mitään tulee.

Miltähän tuntuu vanhana, kun on käyttänyt elämänsä parhaat vuodet tuntemattomien sparraamiseen soittamisen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaisimpana: kenenkään ei pidä verrata oppimistaan kenenkään toisen oppimiseen.

Ja huonon opettajan oppilaat oppivat hitaammin vaikka olisivat lahjakkaitakin.

Ei sillä ole väliä, kuka oppii hitaammin. Oppiminen tapahtuu nykäyksittäin.

Olennaista on se, kenen oppimiskaari kulkee pisimmälle. Tietyssä vaiheessa kaikkien edistyminen alkaa vaatia useamman tunnin harjoittelua päivässä, ja läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta ammattimaiseen harjoitteluun.

Tässä vaiheessa saattaa olla, että se, joka alkuvaiheessa oppi nopeasti, ei enää edistykään samalla tavalla kuin joku muu. Jonkun vuorokaudesta loppuvat tunnit, toisella niitä riittää. Ihme juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Näppärää. Aika moni palstailee töistä, ei siinä soittamista harjoitella työpäivän lomassa, mutta palstalla voi käydä tauolla.

Harva kotona olevakaan varmaan istuu palstalla 24h. Minä olen kotona ja harjoittelen omia soittoläksyjäni noin kerran päivässä, yleensä kun pyykit pyörii koneessa.

Kun syön - aamupalaa tai lounasta - silloin luen tätä palstaakin. Soittoharjoittelu ja kahvikuppi ei sovi yhteen, mutta palsta ja kahvikuppi kyllä. 

Aika paljon taukoja näyttää kuuluvan joidenkin työpäivään. Ja pyykkikin se vaan pyörii. Varo ettei sähkölasku yllätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa.. 

Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.

No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin. 

Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.

Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.

Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.

No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. Aikuinen ei tätä taitoa opi ikinä samalla tasolla, ei vaikka eläisi kymmeniä vuosia vieraassa maassa ja vaikka kuinka yrittäisi puhdistaa vieraan korostuksen pois puheestaan.   

Lapsen aivot ovat yhteyksiä täynnä ja siten valmiita sopeutumaan ympäristöönsä optimaalisella tavalla. Aikuisilla suuri osa on karsiutunut pois ja oppiminen tapahtuu aivojen plastisuuden kautta, Mutta sitä kautta saatu lopputulos ei ole läheskään samalla tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta lapsella on enemmän aikaa opetella jos on motivaatiota - aikuisella ei aikaa ole harjoitteluun samalla tavoin, kun on myös työt ja muut aikuisten velvoitteet. 

Ja monella aikuisella menee vauvapalstalla satuiluunkin niin paljon aikaa elämässä, että siinä ajassa ehtisi oppia hyvin jo soittamaan.

Näppärää. Aika moni palstailee töistä, ei siinä soittamista harjoitella työpäivän lomassa, mutta palstalla voi käydä tauolla.

Harva kotona olevakaan varmaan istuu palstalla 24h. Minä olen kotona ja harjoittelen omia soittoläksyjäni noin kerran päivässä, yleensä kun pyykit pyörii koneessa.

Kun syön - aamupalaa tai lounasta - silloin luen tätä palstaakin. Soittoharjoittelu ja kahvikuppi ei sovi yhteen, mutta palsta ja kahvikuppi kyllä. 

Aika paljon taukoja näyttää kuuluvan joidenkin työpäivään. Ja pyykkikin se vaan pyörii. Varo ettei sähkölasku yllätä.

Joidenkin? 

Tämä on yksi vilkkaimpia palstoja Suomessa. Katso vaikka etusivua, mihin tahtiin ketjut siinä elää. Kyllä täällä on vähän useampi kuin muutama tyyppi sieltä työpaikan käytäviltä / vessasta / tauolta kirjoittelemassa. Puhumattakaan kotiäideistä /-iseistä, joiden luulisi olevan palstan pääasiallinen käyttäjäryhmä. 

Tässäkin ketjussa on taatusti useampi kuin pari tyyppiä kirjoitellut, kirjoittajiahan ei voi mitenkään yksilöidä. Todella moni tuntuu oikeasti kuvittelevan, että netissä pyörii vain kourallinen ihmisiä. 

Mandoliini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, tämän tutkimuksen mukaan:

"musicians who began training at an early age (≤7 years) had a significantly larger corpus callosum compared to musicians who started later"

---

"A pronounced leftward asymmetry of the planum temporale was linked to the ability to perceive absolute pitch. Other areas showing differences included the Heschl gyrus, or primary auditory cortex (Schneider and others 2005), the Broca area, and the inferior frontal gyrus in general (Sluming and others 2002; Gaser and Schlaug 2003). These structural differences appear to be more pronounced in those musicians who began training early in life (Elbert and others 1995; Schlaug and others 1995a) and who practiced with greater intensity (Gaser and Schlaug 2003; Hutchinson and others 2003; Schneider and others 2005)."

---

"Intensive musical training can also be associated with an expansion of functional representation of finger or hand maps. In string players, for example, the somatosensory representations of their playing fingers were found to be larger compared to those of nonmusicians (Pantev and others 2001). This effect was more pronounced for the fifth digit, which was rarely used in the nonmusician group. Musicians who had begun training early in life demonstrated larger cortical representation of their left fifth digit compared to those who started to play their instruments later (after 13 years), who in turn had larger representations than the nonmusicians."

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2996135/

Tuo yks jankkaaja varmaan tulee kohta väittämään että kyllä aikuisenakin saa ihan samat muutokset, tutkijat on väärässä :D 

Soittaminen kehittää aina aivoja ja aiheuttaa niissä muutoksia, oli soittajan ikä mikä tahansa. Se on olennaista asiassa.

Mutta aikuisena soittamaan aloittanut ei saa samanlaisia RAKENTEELLISIA aivomuutoksia kuin lapsena soittamaan aloittanut. Eli uusia yhteyksiä kyllä muodostuu, mutta vaikkapa leveämpää aivokurkiaista ei saa. Ne jotka aloittavat soittamisen alle kouluikäisenä niin jotkut aivoalueet voivat laajentua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä muutoksia on havaittu eniten niillä jotka aloittavat soittamisen ihan nuorena, myöhemmin samaa etua ei enää saa.. 

Aivan samalla tavalla myös aikuisten aivot kehittyvät kun harjoitellaan soittamista. Jokainen uusi opittu asia harjoittelussa aiheuttaa muutoksia aivoissa.

No ei nyt ihan noinkaan. Tai siis totta kai uusia hermosoluja ja yhteyksia muodostuu vielä vanhuksenakin. 

Yritä nyt päättää kehittääkö soitonharjoittelu aivoja vai ei.

Lasten aivoissa yhteydet ovat valmiina ja karsiutuvat pikkuhiljaa pois jos niille ei ole käyttöä. Aikuisten "valmiissa" aivoissa yhteyksiä ei ole enää niin paljoa jäljellä, mutta uusia kyllä syntyy jos harjoittelee jotain uutta. Eli jonkin monimutkaisen asian oppiminen tapahtuu täysin eri tavalla.

Soittotaidottoman lapsen ja soittotaidottoman aikuisen aivoissa ei kummassakaan ole valmiina vaikkapa peruskompin soittotaitoa. Ne pitää kummassakin tapauksessa opetella, ja kun sen on oppinut, aivoissa on tapahtunut fyysisiä muutoksia.

No ei tietenkään ole :D. Ei siellä ole valmiiksi esimerkiksi vieraan kielen täydellisen lausumisen taitoakaan, mutta niin vain lapsi oppii puhumaan mitä tahansa vierasta kieltä ilman korostusta kunhan opetteleminen tapahtuu tarpeeksi varhaisessa iässä. Aikuinen ei tätä taitoa opi ikinä samalla tasolla, ei vaikka eläisi kymmeniä vuosia vieraassa maassa ja vaikka kuinka yrittäisi puhdistaa vieraan korostuksen pois puheestaan.   

Lapsen aivot ovat yhteyksiä täynnä ja siten valmiita sopeutumaan ympäristöönsä optimaalisella tavalla. Aikuisilla suuri osa on karsiutunut pois ja oppiminen tapahtuu aivojen plastisuuden kautta, Mutta sitä kautta saatu lopputulos ei ole läheskään samalla tasolla. 

No tämä. Aikuinen ei välttämättä opi vaikkapa joitain hienovaraisia vire-eroja millään kuulemaan mitkä voi olla lapsena soitonopettelun aloittaneille ihan itsestäänselvyyksiä, että miksi tuo porokorva ei vaan millään kuule. Toki näissä on paljon yksilötason eroja, mutta harva aikuinen pääsee yhtään millään treenillä samalle tasolle kuin sellainen joka on lapsena jo aloittanut ja siitä systemaattisesti jatkanut aikuisuuteen asti. 

Moni suosittelee ensisoittimeksi pianoa. Kuitenkin pianon soittaminen ei samalla tavalla harjaannuta sävelkorvaa kuin vaikkapa viulun tai klarinetin soitto. Pianistina ei tarvitse kuunnella hienovaraisia vire-eroja. Joka tapauksessa parempi valita aina sellainen soitin joka lasta oikeasti kiinnostaa, oli se sitten piano tai banjo. Ehdottomasti kannattaa hyödyntää musiikkiopistojen soitinesittelyt.